Sairastuminen on helpotus!

Tämä oli tärkeä pointti. Joku raahautuu kipeänikin töihin, toinen jää pikkuflunssassa kotiin. ..

Tunnen aina sairaslomalla sekä helptusta että syyllisyyttä. Työkaveri tekee minun työni nykyään, sijaisia ei palkata.

Kolumissa unohdetaan meidät yrittäjät. Ei vaan voi sairastaa eli jäädä pois töistä. Meitä on paljon.

Kyllä mä antaisin tämän taudin pois ihan heti.

Sairas ajattelutapa.
Joku sairas tekisi mitä vaan että voisi elää normaalia elämää ja käydä töissä. Ja toiset haaveilee sairastuvansa..

Ja eniten tässä vituttaa että se tauti ei lähde kerralla pois. Varmaan menee pari viikkoa puolikuntoisena. Tiedossa on aivan hirvittävä väsymys pitkälle helmikuun puolelle ja töissä niin paljon hommaa että ei kykene millään. Lapsien tuskasta nyt puhumattakaan.

En mä flussaa, mutta krapulassa on kiva löhöillä ja katsoa tellkaria. Harmi kun krapulaa ei saa ilman alkoholia eikä siitä saa sairaslomaakaan.

Ai, kysymys oli tavallisesta nuhakuumeesta... No joo, kertoo tämän päivän työelämän paineista, hektisyydestä, kovista arvoista, oravanpyörästä, ei osata pysätyä omien ajatusten äärelle. Että pitää ihan flunssaan sairastua, että voi pysähtyä. Hoh hoijaa.

Minulle pätkähti pari viikkoa sitten kolmen kuukauden sairasloma. Se on sen verran pitkä, että ekan kuukauden jälkeen tipun Kelan päivärahalle. Olen välillä itku kurkussa, miten tulevaisuus menee, kun kokonaan työkykyiseksi en enää toivu, pahimmillaan joudun kokonaan sairaseläkkeelle. Sinne meni iso osa tulevaisuuden suunnitelmista :(

Tunnustan. Nautin flunssalomista, olen sellaisella nytkin.

Kyllähän tuo varmaan jotain kertoo nyky-työelämästä. Näillä palstoilla on vinguttu sitä että veronmaksajia ei saa menettää millekään(paitsi kuolemalle) ja kaikkien pitää olla tahkomassa sitä lisää. Kaikkien sairaiden täytyy potea huonoa omatuntoa.

Tunnistan ajattelutavan. Ennen joulua olin niin stressaantunut, että mielessä käväisi jo sellainen ajatus, että olisipa kiva, jos tulisi kunnon flunssa ja voisi jäädä sen varjolla pariksi päiväksi kotiin lepäämään. Mutta mitään sen vakavampaa en kyllä toivoisi saavani. Kun pitkään on sairaana, kaipaa sitä arkea ja töihinmenoa ja osaa taas arvostaa sitä ihan eri tavalla.

Rakastin ttätä kolumnia. Antoi luvan antaa periksi arjen puristuksessa. Helpotti. Työelämä tappaa meidät