Ateisti, uskotko sieluun olemassaoloon + kysymys
Uskotko, että ihmisellä on sielu joka säilyy jossain kuoleman jälkeen? Uskotko uudelleensyntymään?
Jos et usko eli sinun mielestäsi ihmiset ovat vain molekyylikeräytymiä eivätkä millään perustavanlaatuisella tavalla eroa esim. koneista tai muusta elottomasta materiasta, niin vastaa yhteen kysymykseen.
On arvioitu, että tällä vuosisadalla tekoäly tulee kehittymään niin pitkälle, että robotteja on mahdoton erottaa ihmisistä. Jokin suuri yritys voisi esim. saada jotenkin selville teidän nettihakunne tai kaiken mitä teette netissä, millainen huumorintaju teillä on, millaisista elokuvista pidätte, millaista pornoa katsotte jne. ja näiden tietojen perusteella ohjelmoida teille täydellisen kumppanin eli robottiaviomiehen. Koska kyseessä on kuitenkin kone, en tiedä voiko sanoa, että sillä olisi tunteita eli se ei välttämättä rakastaisi teitä.
Voisitko siis mennä naimisiin vain sinua varten ohjelmoidun robotin kanssa vai suosisitko kuitenkin paljon vähemmän täydellisiä olentoja, ihmisiä?
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:08"]Mitään sielua ei ole olemassa, se on selvää.
Ja ikinä en haluaisi jakaa elämääni koneen kanssa, koska olenhan ihminen.
[/quote]
On sielu. Kaikille yhteinen kutsutaan sitä yleisesti elämäksi.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 09:34"]
En usko sieluun. Aivovammoissa ja ärsyttämällä aivoja sähköisesti voidaan havaita selkeitä persoonallisuuden muutoksia ja käytöshäiriöitä, vaikka ihminen edelleen elää. Tästä vedän johtopäätöksen, että persoonallisuutemme on biologinen ominaisuus. Se ei tosin tee siitä yhtään sen ihmeellisempää. Eivät tutkijatkaan oikeasti tiedä, miten aivojen molekyylitason sähköimpulssien verkko voi muuttua tietoiseksi kokemukseksi. Sehän on aivan hullua! En silti ole niin ylimielinen, että väittäisin ratkaisseeni tämän mysteerin ("kas, sehän on vain sielu!"). Ihmisen tulisi sietää myös sitä, ettei kaikkea vielä ymmärretä eikä yrittää paikata tietämättömyyden ahdistusta jumalalla.
[/quote]
Jotkut näkevät tämän sieluasian niin, että kehomme on kuin radio ja sielu on lähetys mitä sieltä tulee. Joskus kehomme menee epäkuntoon ja silloin radio särisee. Vaikka kehomme kuolisi, niin sielu eli lähetys ei silti lakkaa olemasta vaan tulee ehkä myohemmin jostain toisesta vastaanottimesta.
[/quote]
Radiosignaalikaan ei ole mikään yliluonnollinen ilmiö, vaikka se näkymätöntä onkin vaan sähkömagneettista aaltoliikettä radiotaajuusalueella. Ei ole mitään näyttöä, että jostain ulkopuolelta tulisi joku persoonasignaali, joten en näe mitään syytä huvikseni uskoa sellaiseen. Eikä minulla ole mitään tarvetta uskoa, että kokemukseni itsestäni olisi jotenkin kehostani irrallinen. Miksi sen pitäisi olla? Koska emme oikein voi hyväksyä sitä, että emme ole ikuisia?
[/quote]
Niin siis ei vielä ole näyttöä. Näitä asioita ei kauheasti tutkita lähinnä sen takia, että puheet sielusta aiheuttavat jossain ihmisissä ahdistusta.
Tietoisuuden olemassaolo on hieman vaikea selittää. Miten molekyylit ja sähkövirrat saavat aikaan jotain sellaista kuin tietoisuus. Tietysti jos uskoo, että tietoisuus on vain yksi tunne muiden joukossa, niin sitten se ei selityksiä kaipaa. Tosin siinä tapauksessa ihminen ei pohjimmiltaa eroa koneesta mitenkään.
[/quote]
Ihmisen persoonaa ja aivotoimintaa tutkitaan kyllä hirveän paljon ihan molekyylitasolta kokemustasolle, mutta kuten aikaisemmin sanoin, yhteyttä näiden eri tarkastelutasojen välille ei ole vielä täysin syntynyt. Sielun tutkimista ei estä ahdistus vaan se, että sielu on niin epämääräinen käsite, että tutkimushypoteesinkin keksiminen olisi mahdotonta. Sieluhan tarkoittaa jokaiselle uskovaiselle hieman eri asiaa.
Yliluonnollisina pidettyjä asioita sen sijaan tutkitaan ja esimerkiksi sielun irtaantumista kehosta ei ole pystytty todistamaan. Vaikka ihminen kuvittelisi katsovansa itseään ulkopuolelta esimerkiksi trauman aikana, hän ei kykene näkemään esimerkiksi huoneeseen asetettuja yksinkertaisia symboleja, joita myöhemmin häneltä kysytään.
Tietoisuus taas on ilmiö, jota on pohdittu kautta aikojen yli tieteenlajien ja se kietoutuu myös aika vahvasti vapaan tahdon käsitteeseen. En pidä tietoisuutta tunteena vaan kykynä havainnoida ja tarkastella tunteita ja ilmiöitä tavallaan niiden ulkopuolelta. On todella hankalaa tutkia, mitä tietoisuus on, koska se on niin subjektiivista. Mistä ihminen voisi vaikka tietää, miltä tuntuu olla delfiini. Delfiinikin kuitenkin tunnistaa itsensä peilistä (!) ja kykenee aika monimutkaiseen ongelmanratkaisuun ja jopa altruismiin. Sama ongelma tulisi esille tarpeeksi monimutkaisen tekoälyn kanssa. Toki oikeasti monimutkaisen ja itsenäisesti uutta oppivan teköälyn kehittämisessä ollaan vielä ihan lapsenkengissä.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 09:34"]
En usko sieluun. Aivovammoissa ja ärsyttämällä aivoja sähköisesti voidaan havaita selkeitä persoonallisuuden muutoksia ja käytöshäiriöitä, vaikka ihminen edelleen elää. Tästä vedän johtopäätöksen, että persoonallisuutemme on biologinen ominaisuus. Se ei tosin tee siitä yhtään sen ihmeellisempää. Eivät tutkijatkaan oikeasti tiedä, miten aivojen molekyylitason sähköimpulssien verkko voi muuttua tietoiseksi kokemukseksi. Sehän on aivan hullua! En silti ole niin ylimielinen, että väittäisin ratkaisseeni tämän mysteerin ("kas, sehän on vain sielu!"). Ihmisen tulisi sietää myös sitä, ettei kaikkea vielä ymmärretä eikä yrittää paikata tietämättömyyden ahdistusta jumalalla.
[/quote]
Jotkut näkevät tämän sieluasian niin, että kehomme on kuin radio ja sielu on lähetys mitä sieltä tulee. Joskus kehomme menee epäkuntoon ja silloin radio särisee. Vaikka kehomme kuolisi, niin sielu eli lähetys ei silti lakkaa olemasta vaan tulee ehkä myohemmin jostain toisesta vastaanottimesta.
[/quote]
Radiosignaalikaan ei ole mikään yliluonnollinen ilmiö, vaikka se näkymätöntä onkin vaan sähkömagneettista aaltoliikettä radiotaajuusalueella. Ei ole mitään näyttöä, että jostain ulkopuolelta tulisi joku persoonasignaali, joten en näe mitään syytä huvikseni uskoa sellaiseen. Eikä minulla ole mitään tarvetta uskoa, että kokemukseni itsestäni olisi jotenkin kehostani irrallinen. Miksi sen pitäisi olla? Koska emme oikein voi hyväksyä sitä, että emme ole ikuisia?
[/quote]
Niin siis ei vielä ole näyttöä. Näitä asioita ei kauheasti tutkita lähinnä sen takia, että puheet sielusta aiheuttavat jossain ihmisissä ahdistusta.
Tietoisuuden olemassaolo on hieman vaikea selittää. Miten molekyylit ja sähkövirrat saavat aikaan jotain sellaista kuin tietoisuus. Tietysti jos uskoo, että tietoisuus on vain yksi tunne muiden joukossa, niin sitten se ei selityksiä kaipaa. Tosin siinä tapauksessa ihminen ei pohjimmiltaa eroa koneesta mitenkään.