Mitä ihmeen TÖITÄ sen parisuhteen eteen pitää tehdä?

Olen taas täysin eri mieltä, pitkässä parisuhteessa pitää tehdä töitä sen eteen, jotta suhde säilyy hyvänä. Säilyy kyllä muuten, mutta "laatu" voi heiketä.

Moni ei tätä ymmärrä, senhän erotilastotkin todistaa. Eikä osata erotakaan oikein.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 17:56"]

Olen taas täysin eri mieltä, pitkässä parisuhteessa pitää tehdä töitä sen eteen, jotta suhde säilyy hyvänä. Säilyy kyllä muuten, mutta "laatu" voi heiketä.

Moni ei tätä ymmärrä, senhän erotilastotkin todistaa. Eikä osata erotakaan oikein.

[/quote]

no kerro mitä ne työt on!

Niin saatana ! Kerro se

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 19:53"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 16:27"]

Onpa jännä miten moni täällä vihaa työtään. Minä ainakin rakastan palkkatyötäni. Silti se on työtä. Olisiko arvon mammoilla keksiä joku osuvampi nimitys käyttämälleni ajalle mistä saan rahallista korvausta?:)

[/quote]

Rakastan minäkin palkkatyötäni. Mutta parisuhteeni ei ole työpaikka.

[/quote]

Eli et tee koskaan mitään asioita suhteesi vuoksi? Siitä siinä on kyse, ei mistään raatamisesta. Jotkut keskustelijat eivät vaan pääse tuosta "työ"-sanasta yli. 

[/quote]

En ymmärrä nyt sinua. Parisuhteessa eletään elämää. En todellakaan ymmärrä tätä teennäistä "tehdään töitä parisuhteen eteen". Ehkä suhteet kestäisivät paremmin, jos parisuhteet otettaisiin elämänä, eikä minään projektityönä. Ei, en ehkä sitten ole koskaan tehnyt parisuhteen eteen mitään. Olemme eläneet yhdessä ihan tavallista elämää jo jokusen vuosikymmenen ja uskon, että tulemme elämään parisuhteessa toisiemme kanssa loppuelämänkin. Kun lähdemme illalliselle, emme mene tekemään töitä parisuhteen eteen, vaan menemme illalliselle ja joskus jopa juhlimaan jotain asiaa. En todellakaan koe sitä minään teennäisenä työnä, jos lähdemme käymään jossakin. Nyt kun nuorin on muuttamassa kotoa pois, vietämme kahdestaan enemmän aikaa, koska asumme sen jälkeen kahdestaan. En koe ajan illalla olevan työntekoa meille, enkä viikonlopun vieton olevan työtä. Se on juhlaa ja vapaata. Juuri siinä onkin ehkä se ero. Parisuhde on meille vapaata ja pyhäpäiviä, ei työtä.

[/quote]

Kuka sanoi, että parisuhteen eteen toimisen pitäisi olla jotenkin vaikeaa tai vastenmielistä? Teillä homma on nyt mennyt noin, monet muut huomaavat, ettei olekaan enää mitään yhteistä kun lapset lentävät pesästä. Sitä ehkäisee se, että ei unohdeta parisuhdetta vaan tehdään asioita suhteen eteen. Ja kuten moni on sanonut, yleensä ihmiset muuttuvat vuosikymmenten saatossa, silloin yleensä parisuhdekin kehittyy ja sen eteen pitää toimia ja tehdä asioita.

[/quote]

Eikö se ole luonnollista, että ihmiset muuttuu. En vain ymmärrä, miksi luonnollisista asioista pitää tehdä niin teennäisen vaikeita. Aivan kuin parisuhde olisi jotain...hmmm...työtä :) Ei, minä en saa positiivisia värinöitä koskaan, kun joku uhoaa, että kyllä parisuhteen eteen pitää tehdä töitä ja vaikka esim. saada lapset mummolaan, että päästään työstämään parisuhdetta hotellilomalle. Se kuulostaa...niin, työltä. 

[/quote]

Ja sinulle työ on ilmeisen negatiivinen sana. En tosin ihmettele yhtään ettei tuolla asenteella varustettu ihminen ole päässyt mukavaan duuniin.;)

[/quote]

Minä kyllä ajattelen, että olen töissä ja vapaalla. Työ on mukavaa, mutta en elä työlle, koska elämässäni on muutakin sisältöä, joten siksi nautin vapaasta. Joten ajattelen mieheni kanssa ajanviettämisen juuri siksi vapaaksi ja juhlaksi. Sinusta en tiedä, jos elämäsi tosiaan on niin, että vapaapäivät ovat huonoja ja suurin asia elämässäsi on työ, niin sitten ymmärrän sinua. Mutta uskoisin silti, että suurin osa ihmisiä kuitenkin nauttii vapaistaan ja lomistaan, koska heillä on elämää ja elämänsisältöä työn ulkopuolellakin. Mutta kuten sanoin, jos työ on elämäsi sisältö ja vapaa-aika ihan paskaa, niin sitten suhteesi voi tosiaan olla työtä ja se on parasta, mitä tiedät.

[/quote]

Älä viitsi trollata.

Rakastan työtäni ja vielä enemmän sitä vapaa-aikaa minkä saan viettää perheeni kanssa. Tulet kuitenkin huomaamaan, että pitkässä parisuhteessa ja varsinkin lasten ollessa pieniä, on hermo monesti koetuksella. Ja valvottujen öiden myötä myös parisuhde. Jos noina aikoina ei ole valmis tekemään työtä/näkemään vaivaa, vaan heittää hanskat tiskiin, niin persiilleen menee. Jos tuona aikana taas pystyy näkemään metsän puilta, on lopputulema jotain sanoin kuvailematonta. 

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 18:00"]

Niin saatana ! Kerro se

[/quote]

:D

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 17:53"]

Ne joiden tarvitsee tehdä töitä suhteensa eteen, eivät kuulu yhteen. Kyllä se yhteinen aika iltalenkillä onnistuu, eikä tunnu työltä.

[/quote]

No voi höpöhöpö taas. Elämä muuttaa ihmistä, ja se työ on sitä että käsittelee sen oman ja kumppanin muutoksen, eikä jää poteroon jurnuttamaan kun puoliso ei olekaan sellainen kuin haluaisi. Ja se tuntuu joskus työltä.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:17"]

Pitää muistaa sieltä omasta navasta ja lapsista nostaa se pää joskus ja huomata, että samassa talossa asuu mieskin. Ei voi upota vain äidiksi, vaan pitää muistaa olla nainenkin ja huoltaa parisuhdetta siinä perhe-elämän keskellä. Välillä lapset mummolaan ja miehen kanssa lähteä pienelle kuherrusmatkalle, niin parisuhde ei unohdu. Olette muutakin, kuin isä ja äiti ja irtiotto kotoa tekee terää.

[/quote]

Näinhän se on. Toiset vaan ottaa tämän työnä ja toiset normaalina parisuhteeseen kuuluvana asiana.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:10"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:00"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:44"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:37"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:34"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:29"] [quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 10:19"] [quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 09:46"] [quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 08:35"] Töissä yrityksessä parisuhde. Teidän työtätekevien parisuhteet kuulostaa aivan hirveiltä. Siis jos haluaa, siksi että se on kivaa, tehdä asioita joista toiselle tulee hyvä mieli, niin se ei ole työtä vaan rakkautta. Jos taas tekee niitä asioita jostain muusta syystä, niin se on laskelmointia. Että harrastanpa tässä nyt seksiä vaikka ei yhtään huvita jotta mieheni ei jättäisi minua. Kammottavaa. En todellakaan haluaisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka haluaisi harrastaa seksiä vaikka toinen ei halua. Enkä haluaisi puolisoni pitkin hampain jättämisen pelossa järjestää jonkun kynttiläillallisen tai kylpyläloman etten vaan jätä sitä. Kammottavaa. Käy sääliksi teitä.  [/quote]   Halusitko tarkoituksella lukea toisten kirjoitukset väärin? Voit korvata sanan työ vaikka sanalla rakkaus, jos se sinua helpottaa ymmärtämään asian. Pointtina on se, että varsinkin pitkässä parisuhteessa joutuu tekemään myös asioita(töitä), joita ei haluaisi, mutta tekee ne, koska rakastaa toista ja tietää, että toinen tekisi saman sinulle. Enkä nyt tarkoita mitään rakkauden huumassa kesäaamuna toisen heittämistä autolla töihin, vaan sitä kun vapaapäivänä heräät kello 6.00 putsaamaan autoa ja viemään vaimoa töihin 20 asteen pakkasessa tai kun kesken elokuvan keittiöstä kuuluu "kulta, viititkö käydä hakemassa kaupasta maitoa?".   [/quote] Kammottavaa. Sinä joudut tekemään asioita joita et halua tehdä. Ihan oikeesti, onko se sen arvoista? [/quote] Sinäkö et ollenkaan ota kumppaniasi huomioon vaan teet just niinkuin itse haluat? Ei kai sellaista kukaan jaksa kauaa katella. Sama kai se on silloin olla yksin, jos toisen vuoksi ei ole valmis tekemään yhtään mitään, kun mua ei huvita. [/quote] En ole tuo, ketä lainaat, mutta ainakin minä teen parisuhteessa juuri niin kuin haluan. Ja se mitä haluan on jakaa elämäni vaimoni kanssa. Miksi muuten olisinkaan naimisissa? [/quote] Etkö tosiaan koe uhraukseksi tai työksi, jos viet vaimosi töihin :O [/quote] Jos kokisin, en tekisi sitä. Vien, koska haluan tehdä niin. [/quote] Mutta sehän juuri on sitä parisuhteen eteen työntekoa, että tekee jotain ja saa itsensä uskomaan, että haluaa sitä, kun se on toisen parhaaksi. Toiset haluaa tehdä töitä ja rakastaa työtään. Oletko sinä kenties työtön sossupummi, vai miksi työ on niin vastenmielistä [/quote] Sanoin, että teen parisuhteessa niin kuin haluan. Sinä voit kutsua sitä vaikka V6-raveiksi. Itse asiaa se ei muuta.

[/quote]

Mutta et halua nimittää sitä työnteoksi, koska työnteko on sinulle vastenmielistä. Haluat vain itsekkäästi puhua, että teet mitä haluat. Mikä sellainen parisuhde on, missä jokainen tekee, mitä haluaa? Kun tulee kriisejä ja ongelmia, ei voi aina tehdä, mitä haluaa, vaan on tehtävä töitä ja nähtävä vaivaa kriisien ohipääsemiseen. Miten jos vaimosi sairastuu? Teetkö taas niin kuin itse haluat ja painut kavereiden kanssa ryyppäämään.

[/quote]

Minulla ei ole tarvetta millekään nimityksille. Sinulla tuntuu olevan, ja se on ihan okei. 

Sellainen parisuhde, jossa kumpikin tekee, niin kuin haluaa, on kahden toisilleen hyvin sopivan aikuisen vapaaehtoisuuteen perustuva suhde. 

Jos vaimoni sairastuu, teen silti, mitä haluan. Onko sinulle tosiaan noin vaikea asia hyväksyä, että joku voisi oikeasti haluta puolisonsa parasta eikä esimerkiksi lähteä ryyppäämään?

[/quote]

Ihminen nyt vain on niin itsekäs, että ei oikeasti halua nähdä vaivaa toisen puolesta. On ihan turhaa hurskastella, että muka halusta kuskaa vaimoaan tai hoitaa häntä pyörätuolissa. Ihminen on rakennettu niin, että haluaa tehdä vain asioita, jotka ovat itselle hyväksi. Parisuhteen työtä on se, että tajuaa, että täytyy sille toiselle tehdä hyviä tekoja, jotta suhde säilyy.

[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 12:14"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:59"]

Varmasti joillekin se todella vaatikin. Mielestäni kukaan ei ole väittäyt, etteikö osassa parisuhteita pitäisi nähdä paljonkin vaivaa, jotta se saadaan toimimaan. Mutta tämä ei ole mikään yleinen sääntö. Monet parisuhteet toimivat vallan mainiosti ilman tuollaista vaivannäköä ja parisuhteen parantamseksi tehtävää "pitkäjänteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa".

[/quote]

Kokeileppa olla vaikka muutama kuukausi täysin huomioimatta sitä kumppaniasi ja tehdä kaikki asiat täysin oman pääsi mukaan ja pohtikaa sitten kumppanisi kanssa, että toimiiko se suhde paremmin vai huonommin kuin ennen. 

[/quote] Ei se ole parisuhde. Se on elämistä sinkkuna toisen kanssa.
[/quote]
Sellaisia aviopareja on yllättävän paljon.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:10"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:00"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:44"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:37"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:34"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:29"] [quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 10:19"] [quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 09:46"] [quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 08:35"] Töissä yrityksessä parisuhde. Teidän työtätekevien parisuhteet kuulostaa aivan hirveiltä. Siis jos haluaa, siksi että se on kivaa, tehdä asioita joista toiselle tulee hyvä mieli, niin se ei ole työtä vaan rakkautta. Jos taas tekee niitä asioita jostain muusta syystä, niin se on laskelmointia. Että harrastanpa tässä nyt seksiä vaikka ei yhtään huvita jotta mieheni ei jättäisi minua. Kammottavaa. En todellakaan haluaisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka haluaisi harrastaa seksiä vaikka toinen ei halua. Enkä haluaisi puolisoni pitkin hampain jättämisen pelossa järjestää jonkun kynttiläillallisen tai kylpyläloman etten vaan jätä sitä. Kammottavaa. Käy sääliksi teitä.  [/quote]   Halusitko tarkoituksella lukea toisten kirjoitukset väärin? Voit korvata sanan työ vaikka sanalla rakkaus, jos se sinua helpottaa ymmärtämään asian. Pointtina on se, että varsinkin pitkässä parisuhteessa joutuu tekemään myös asioita(töitä), joita ei haluaisi, mutta tekee ne, koska rakastaa toista ja tietää, että toinen tekisi saman sinulle. Enkä nyt tarkoita mitään rakkauden huumassa kesäaamuna toisen heittämistä autolla töihin, vaan sitä kun vapaapäivänä heräät kello 6.00 putsaamaan autoa ja viemään vaimoa töihin 20 asteen pakkasessa tai kun kesken elokuvan keittiöstä kuuluu "kulta, viititkö käydä hakemassa kaupasta maitoa?".   [/quote] Kammottavaa. Sinä joudut tekemään asioita joita et halua tehdä. Ihan oikeesti, onko se sen arvoista? [/quote] Sinäkö et ollenkaan ota kumppaniasi huomioon vaan teet just niinkuin itse haluat? Ei kai sellaista kukaan jaksa kauaa katella. Sama kai se on silloin olla yksin, jos toisen vuoksi ei ole valmis tekemään yhtään mitään, kun mua ei huvita. [/quote] En ole tuo, ketä lainaat, mutta ainakin minä teen parisuhteessa juuri niin kuin haluan. Ja se mitä haluan on jakaa elämäni vaimoni kanssa. Miksi muuten olisinkaan naimisissa? [/quote] Etkö tosiaan koe uhraukseksi tai työksi, jos viet vaimosi töihin :O [/quote] Jos kokisin, en tekisi sitä. Vien, koska haluan tehdä niin. [/quote] Mutta sehän juuri on sitä parisuhteen eteen työntekoa, että tekee jotain ja saa itsensä uskomaan, että haluaa sitä, kun se on toisen parhaaksi. Toiset haluaa tehdä töitä ja rakastaa työtään. Oletko sinä kenties työtön sossupummi, vai miksi työ on niin vastenmielistä [/quote] Sanoin, että teen parisuhteessa niin kuin haluan. Sinä voit kutsua sitä vaikka V6-raveiksi. Itse asiaa se ei muuta.

[/quote]

Mutta et halua nimittää sitä työnteoksi, koska työnteko on sinulle vastenmielistä. Haluat vain itsekkäästi puhua, että teet mitä haluat. Mikä sellainen parisuhde on, missä jokainen tekee, mitä haluaa? Kun tulee kriisejä ja ongelmia, ei voi aina tehdä, mitä haluaa, vaan on tehtävä töitä ja nähtävä vaivaa kriisien ohipääsemiseen. Miten jos vaimosi sairastuu? Teetkö taas niin kuin itse haluat ja painut kavereiden kanssa ryyppäämään.

[/quote]

Minulla ei ole tarvetta millekään nimityksille. Sinulla tuntuu olevan, ja se on ihan okei. 

Sellainen parisuhde, jossa kumpikin tekee, niin kuin haluaa, on kahden toisilleen hyvin sopivan aikuisen vapaaehtoisuuteen perustuva suhde. 

Jos vaimoni sairastuu, teen silti, mitä haluan. Onko sinulle tosiaan noin vaikea asia hyväksyä, että joku voisi oikeasti haluta puolisonsa parasta eikä esimerkiksi lähteä ryyppäämään?

[/quote]

Ihminen nyt vain on niin itsekäs, että ei oikeasti halua nähdä vaivaa toisen puolesta. On ihan turhaa hurskastella, että muka halusta kuskaa vaimoaan tai hoitaa häntä pyörätuolissa. Ihminen on rakennettu niin, että haluaa tehdä vain asioita, jotka ovat itselle hyväksi. Parisuhteen työtä on se, että tajuaa, että täytyy sille toiselle tehdä hyviä tekoja, jotta suhde säilyy.

[/quote]

Eli koska sinun elämäsi rakkaus on sinä itse, niin se on ainoa oikea tapa. Suorastaan luonnollista, eikä kukaan oikeasti välitä toisesta ihmisestä. Jatka toki, haen poppareita.:D

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:05"]

-72 rakastaa vain itseään ja sitä tunnetta minkä toinen ihminen saa hänessä aikaan ns. rakkauden tunteen. 

[/quote]

Uhrautumisella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. -72

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:05"]

-72 rakastaa vain itseään ja sitä tunnetta minkä toinen ihminen saa hänessä aikaan ns. rakkauden tunteen. 

[/quote]

Uhrautumisella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. -72

[/quote]

Se varmasti tuntuu uhrautumiselta sinulle, koska rakastat vain itseäsi.

Kerro vähän lisää itsestäsi -72. Ikä, sukupuoli ja mitä sinun mielestäsi rakkaus on?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 21:05"]

-72 rakastaa vain itseään ja sitä tunnetta minkä toinen ihminen saa hänessä aikaan ns. rakkauden tunteen. 

[/quote]

Uhrautumisella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. -72

[/quote]

72, uskon ymmärtäväni, mitä ajat takaa. Jos jokainen onnen hetki edellyttää valtavasti ponnisteluja, voi miettiä, onko kumppani sittenkään se oikea. Minulla oli nuorena tällainen suhde, ja se söi paljon enemmän voimavaroja kuin antoi.

Vaikutat älykkäältä ja sivistyneeltä ihmiseltä, joka on kiinnostunut laaja-alaisesti eri asioista ja on tottunut olemaan se sanavalmis ja tietäväisin ihminen seurueessa. Selvästi osaat analysoida sosiokulttuurisia struktuureja ja tunnet todennäköisesti useita eri uskontoja. Sinulle on sattunut kohdalle ihminen, joka jakaa kiinnostuksen kohteesi, toivoo samoja asioita elämältä ja jonka läsnäolo on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Se on ihanaa.

Suhtaudut kuitenkin aika nenäkkäästi muiden ihmisten mielipiteisiin, todennäköisesti siksi, että olet tottunut olemaan seurueen muita ihmisiä huomattavasti älykkäämpi. Käytät provosoivia ja halventavia kielikuvia etkä kuuntele, mitä vastapuoli oikeasti haluaa sanoa. Kompastut omiin verbaalisiin pistoihisi ja annat itsestäsi vähän urautuneen kuvan kun vain jankkaat ja jankkaat samaa asiaa.

Itse olen kyllä joutunut tehdä "töitä" itseni kanssa jotta parisuhteellani rakastamani ihmisen kanssa on ollut mitään edellytyksiä onnistua. Olin aika temperamenttinen, laiska ja vanhempieni hemmottelema, semmoinen pikkuprinsessa. Plus erittäin sotkuinen :D Silti satuin rakastumaan siisteydestä pitävään mieheen. On ollut opettelemista ihan pienissä ja suurissa jutuissa, esimerkiksi siinä, etten voi sotkea toisen asuntoa siivoamatta jälkiäni (lapsuudessa äitini siivosi sotkuni:D).......... Ja luulenpa että tämä "ihmiseksi" opettelu on tehnyt ihan hyvää, muunkin elämäni ja ihmissuhteiden kannalta.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:37"]

Suhtaudut kuitenkin aika nenäkkäästi muiden ihmisten mielipiteisiin, todennäköisesti siksi, että olet tottunut olemaan seurueen muita ihmisiä huomattavasti älykkäämpi. Käytät provosoivia ja halventavia kielikuvia etkä kuuntele, mitä vastapuoli oikeasti haluaa sanoa.

[/quote]

Ikävää, jos olet saanut tällaisen kuvan. Tarkoitukseni ei ole pahoittaa kenenkään mieltä. Myönnän kyllä sutautuvani foorumikeskustelun mahdollisuuksiin melko kyynisesti. Tämäkin sinänsä hyvin mielenkiintoinen ajatustenvaihto ajautui lähinnä semanttiseen väittelyyn siitä, mitä tarkoittavat ilmaukset "työn tekeminen", "kompromissien tekeminen", "kunnioittava kohteleminen" ja niin edelleen.

Nämä ovat aika kaukana niistä kysymyksistä, jotka kiinnostaisivat minua itseäni: Miksi joidenkin mielestä parisuhde vaatii paljon ponnisteluja, vaivannäköä ja uhrauksia, kun taas toiset kokevat suhteessa olemisen helpoksi ja luontevaksi? Miksi jotkut pitävät parisuhteessa tärkeänä omista tarpeista luopumista ja toiset niiden toteuttamista? Jos toisen tukeminen, keskinäinen avunanto ja yhteinen kiva tekeminen ovat ennemminkin parisuhteen ylläpitoa kuin varsinaista parisuhdetta, mistä se parisuhde sitten koostuu?

Olen vakuuttunut, että tässä on taustalla jokin elämänfilosofinen ero, ei vain semanttinen erimielisyys. Ihmisten parisuhteet todella ovat erilaisia. En ole kyllä niinkään varma, pystymmekö vastaamaan noihin kysymyksiin, mutta niitä on ollut hauska pohtia. -72

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 22:37"]

Suhtaudut kuitenkin aika nenäkkäästi muiden ihmisten mielipiteisiin, todennäköisesti siksi, että olet tottunut olemaan seurueen muita ihmisiä huomattavasti älykkäämpi. Käytät provosoivia ja halventavia kielikuvia etkä kuuntele, mitä vastapuoli oikeasti haluaa sanoa.

[/quote]

Ikävää, jos olet saanut tällaisen kuvan. Tarkoitukseni ei ole pahoittaa kenenkään mieltä. Myönnän kyllä sutautuvani foorumikeskustelun mahdollisuuksiin melko kyynisesti. Tämäkin sinänsä hyvin mielenkiintoinen ajatustenvaihto ajautui lähinnä semanttiseen väittelyyn siitä, mitä tarkoittavat ilmaukset "työn tekeminen", "kompromissien tekeminen", "kunnioittava kohteleminen" ja niin edelleen.

Nämä ovat aika kaukana niistä kysymyksistä, jotka kiinnostaisivat minua itseäni: Miksi joidenkin mielestä parisuhde vaatii paljon ponnisteluja, vaivannäköä ja uhrauksia, kun taas toiset kokevat suhteessa olemisen helpoksi ja luontevaksi? Miksi jotkut pitävät parisuhteessa tärkeänä omista tarpeista luopumista ja toiset niiden toteuttamista? Jos toisen tukeminen, keskinäinen avunanto ja yhteinen kiva tekeminen ovat ennemminkin parisuhteen ylläpitoa kuin varsinaista parisuhdetta, mistä se parisuhde sitten koostuu?

Olen vakuuttunut, että tässä on taustalla jokin elämänfilosofinen ero, ei vain semanttinen erimielisyys. Ihmisten parisuhteet todella ovat erilaisia. En ole kyllä niinkään varma, pystymmekö vastaamaan noihin kysymyksiin, mutta niitä on ollut hauska pohtia. -72

[/quote]

Minusta tässä nimenomaan on iso semanttinen ero. Osa keskustelijoista takertuu todella oudosti tuohon työ-sanaan. Tuskin kukaan on suhteessa, joka tuntuu tuskalliselta raadannalta. Mutta vaikka suhde olisi juuri nyt huoleton ja vaivaton, se ei tarkoita sitä, etteikö sen suhteen eteen pitäisi toimia. Juuri nyt se saattaa onnistua kuin huomaamatta, mutta luultavasti, jos suhde kestää vuosikymmeniä, se ei aina ja joka päivä voi tuntua vain itsestään selvältä ja helpolta. Mutta se, että suhteessa joutuu joskus kohtaamaan vaikeuksia ja yhdessä olon eteen joutuu tekemään töitä, ei todellakaan tee suhteesta huonoa. Itse ainakin koen, että kriisi syvensi lopulta suhdettamme. 

Se mikä minua sinun kommenteissasi häiritsee, on jonkinlainen naiivius.

Meillä ainakin mies joutuu tekemään kotitöitä mikäli meinaa suhteessa pysyä kanssani :D. Raskasta kuulemma on tiskata kahdesti kuussa, kantaa likapyykkinsä pyykkikoriin ja imuroidakin vielä kahdesti kuussa! Ei ollut tottunut, kun äitinsä oli tehnyt kaiken.

(276 vastaa:) Miksi joidenkin mielestä parisuhde vaatii paljon ponnisteluja, vaivannäköä ja uhrauksia, kun taas toiset kokevat suhteessa olemisen helpoksi ja luontevaksi?

- Uskoisin, että tärkeimmät kaksi syytä tähän ovat 1) elämäntilanne ja 2) parisuhteen dynamiikka. Esimerkiksi pikkulapsiarki, kumppanin sairaus, työttömyys tai työllistyminen eri paikkakunnalla ovat elämäntilanteeseen vaikuttavia tekijöitä, jotka aiheuttavat potentiaalisia konflikteja. Ratkaisujen etsiminen on sitä "työtä" mihin viitataan. Liputat paljon uhriutumista vastaan, ja tässä kohtaa olen kanssasi samaa mieltä. Itselleni on helpompaa vain uhriutua ja olla kommunikoimatta tarpeitani (kotikasvatus, jossa omia tarpeita ei rangaistuksen uhalla saanut ilmaista ja vanhemmat, joista toinen sai hirveän tyranniraivarin jos toinen kehtasi vaatia jotain) mutta se on pidemmän päälle huono ratkaisu. Siispä ponnistellen saan sanottua oman mielipiteeni, ja etsimme yhdessä tyydyttävän ratkaisun. 

Miksi jotkut pitävät parisuhteessa tärkeänä omista tarpeista luopumista ja toiset niiden toteuttamista?

- Uskon että kaikki pitävät noita molempia tärkeinä asioina, ehkä sitten eri mittasuhteissa. Varmaan elämänkatsomuksellinen ero selittää painotuserot. Itselle molemmat ovat tärkeitä - minusta olisi kivaa sisustaa olohuone nätisti, mutta meillä ei ole varaa kolmioon, joten miehen työhön liittyvät kamppeet syövät suurimman osan tilasta. Otan silti tuhat kertaa mieluummin miehen ja ahtaan olohuoneen kuin asun yksin kodissa, jossa on kaunista. Toisaalta en esimerkiksi ikinä luopuisi vaikka tanssimisesta, vaikka kalvinistimies miten ihana olisi muuten. 

Jos toisen tukeminen, keskinäinen avunanto ja yhteinen kiva tekeminen ovat ennemminkin parisuhteen ylläpitoa kuin varsinaista parisuhdetta, mistä se parisuhde sitten koostuu?

- Parisuhde voi tuossa tapauksessa olla puolisoiden keskinäinen tunnetila, kodin harmonia, johon sitten vaikuttavat mainitut seikat. En tiedä, itselle yhteinen aika ja avunanto on osa parisuhdetta, samaten toisen kuunteleminen, kun taas toisen auttaminen voi olla erillinen toiminto, joka on seurausta parisuhteesta. Parisuhteen eteen tehtäväksi työksi koen esimerkiksi riitojen oikean syyn selvittämisen. Usein kinan takana ei ole se, mistä kina on lähtenyt, vaan syynä on vaikkapa puolison epävarmuus jossain tietyssä tilanteessa.

Totta kai keskustelussa on läsnä myös jonkinlainen semanttinen ero mutta ei vain semanttinen ero. Uskon parisuhteiden todella olevan erilaisia sillä tavalla kuin tuossa yllä kerron: Jotkut kokevat ponnistelun ja uhraukset mielekkäiksi, välttämättömiksi ja jopa toivottaviksi asioiksi. Toiset taas eivät.

Tämä suhtautumistapojen ero on tullut keskustelussa selväksi, mutta en ole huomannut kenenkään väittäneen, että runsaasti ponnistelua ja uhrauksia sisältävät suhteet olisivat jotenkin objektiivisesti huonoja. Minäkin totesin vain, että itse arvostan suhteessa enemmin helppoutta, rentoutta ja luontevuutta. Sanoin myös, ettei hyvä parisuhde edellytä uhrauksia ja ponnisteluja, koska tiedän sen omasta kokemuksestani todeksi.

Jokainen seurustelkoon siten kuin haluaa ja kykenee. Onnellisuuden lisäämiseksihän parisuhde on olemassa. -72

Kiitos loistavasta vastauksesta, 276. -72