Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmeen TÖITÄ sen parisuhteen eteen pitää tehdä?
20.01.2015 |
mitä se työ on, mistä aina puhutaan? jotkut sanovat, että yhteistä aikaa. Mistä lähtien seksi tai illallinen on ollut työtä?
Kommentit (1105)
Nykyään pitää lässsyttää kaikki hienouksia. Me ollaan vain, eikä tehdä mitään parisuhteen eteen ja 20v. ollaan oltu yhdessä. Se on tärkeintä että sietää toisen vikoja ja ymmärtää että pitkässä parisuhteessa tottuu toiseen liiankin hyvin!
Toinen asia on että lapsiakaan ei voi kasvattaa ilman toisten tukea ja neuvoja.
Ennen ei erottu ja se työ tehtiin ihan muualla kuin parisuhteessa. Me vedetään ukon kanssa pullakahvit ja muut miettiköön niitä töitä parisuhteessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 23:56"]
Nykyään pitää lässsyttää kaikki hienouksia. Me ollaan vain, eikä tehdä mitään parisuhteen eteen ja 20v. ollaan oltu yhdessä. Se on tärkeintä että sietää toisen vikoja ja ymmärtää että pitkässä parisuhteessa tottuu toiseen liiankin hyvin!
Toinen asia on että lapsiakaan ei voi kasvattaa ilman toisten tukea ja neuvoja.
Ennen ei erottu ja se työ tehtiin ihan muualla kuin parisuhteessa. Me vedetään ukon kanssa pullakahvit ja muut miettiköön niitä töitä parisuhteessaan.
[/quote]
Johan sinä listasit tuossa useampikin juttuja, joita teette sen parisuhteenne eteen, kuten puolison vikojen sietäminen ja lasten kasvatuksessa tukeminen ja neuvominen.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 23:56"]
Nykyään pitää lässsyttää kaikki hienouksia. Me ollaan vain, eikä tehdä mitään parisuhteen eteen ja 20v. ollaan oltu yhdessä. Se on tärkeintä että sietää toisen vikoja ja ymmärtää että pitkässä parisuhteessa tottuu toiseen liiankin hyvin!
Toinen asia on että lapsiakaan ei voi kasvattaa ilman toisten tukea ja neuvoja.
Ennen ei erottu ja se työ tehtiin ihan muualla kuin parisuhteessa. Me vedetään ukon kanssa pullakahvit ja muut miettiköön niitä töitä parisuhteessaan.
[/quote]
Krhm, tuohan on juuri sitä työntekoa suhteen eteen. :D Sitä vaan ei saa ilmeisesti sanoa ääneen jostain syystä?
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:19"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 19:58"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 19:36"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 17:46"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 17:37"]y [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:37"] Ketju sisältää yli 500 kommenttia, jotka koostuvat jopa av:n mittapuulla harvinaisen jästipäisestä jankkaamisesta, joka lopulta pelkistyy "työ"-sanan erilaiseen määritelmään. Työstä jankkaavat vaikuttavat suorastaan autistisilta. Huvittavaa mutta melko turhaa vääntöä. [/quote] Hei haloo, aika paskaa. Vai autistista muka. Jokainen ihminen tekee töitä parisuhteen eteen, koska haluaa päästä johonkin tavoitteeseen ja sitä kautta saada palkan, eli tyydytyksen tunteen. Ei ole olemassa parisuhdetta, missä ei tehtäisi töitä. Näin se vain on. Muut ovat jankkaajia, jotka eivät ymmärrä, mitä työ on tai he eivät pidä työnteosta, eivätkä näe, että meille muille työ on ihanaa ja rakastamme sitä, kuten parisuhten eteen tehtävä työ ja toisen huomioiminen ja suhteen säilyttäminen sitä kautta. [/quote] Jankkaajille parisuhde on parisuhde, joihin normaalisti kuuluvat ne asiat, joita te muut miellätte työnteoksi. Jankkaajia siis tekin olette. Me osaamme hoitaa parisuhteemme ilman työntekoakin, kiitos vaan! [/quote] Hoitaa parisuhdetta = tehdä työtä parisuhteen eteen = asioita joita ihmiset tekevät parisuhteensa eteen = kivat asiat joita tehdään parisuhteessa = asiat jotka ei välttämättä itsestä ole niin kivoja, mutta tietää puolison niistä pitävän ja siksi tekee niitä parisuhteessa = kukin kutsuu millä termillä haluaa parisuhteessa sen hyväksi tehtäviä juttuja = jne. Get it? [/quote] Jankkaa jankkaa, mutta kun en tee töitä. Ei ole tarvinnut. Parisuhde hoituu ilman työntekoa edelleen. [/quote] Sanoit että sinun tilanteessasi parisuhde hoituu ilman työntekoa. Parisuhteenne siis hoitaa itse itsensä ja parisuhde olette sinä ja puolisosi eli toisinsanottuna teette asioita parisuhteen hyväksi. Tätä parisuhteen hyväksi asioiden tekemistä jotkut kutsuvat myös parisuhteen eteen työskentelyksi. Sama asia eri sanoin ilmaistuna.
[/quote] Kutsu vaikka hinaamiseksi, mitä se mulle kuuluu.
[/quote]
Kun olet tuolla asenteella varustettu, niin voisi kuvitella että puolisosi joutuu tosissaan tekemään töitä pysyäkseen järjissään.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 00:13"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 23:56"]
Nykyään pitää lässsyttää kaikki hienouksia. Me ollaan vain, eikä tehdä mitään parisuhteen eteen ja 20v. ollaan oltu yhdessä. Se on tärkeintä että sietää toisen vikoja ja ymmärtää että pitkässä parisuhteessa tottuu toiseen liiankin hyvin!
Toinen asia on että lapsiakaan ei voi kasvattaa ilman toisten tukea ja neuvoja.
Ennen ei erottu ja se työ tehtiin ihan muualla kuin parisuhteessa. Me vedetään ukon kanssa pullakahvit ja muut miettiköön niitä töitä parisuhteessaan.
[/quote]
Krhm, tuohan on juuri sitä työntekoa suhteen eteen. :D Sitä vaan ei saa ilmeisesti sanoa ääneen jostain syystä?
[/quote]
Siinä on eroa vedetäänkö ne pullakahvit sen takia, että molempien nyt tekee mieli kahvia ja pullaa vai ajatuksella, että hoidampa tässä nyt parisuhdetta jotta saan olla vielä vanhanakin.
Kysymys: jos te saisitte valita, niin olisitteko suhteessa jossa joudutte tekemään töitä ja komprommissejä ja luopumaan itselleen tärkeistä asioista vai suhteessa jossa kaikki sujuu kuin itsestään ja riitelykin on oikeastaan laatuaikaa (hyi että minä inhoan sanaa!).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*siinä vielä vanhanakin kun lapset on lentänyt pesästä
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 23:26"]
Totta kai keskustelussa on läsnä myös jonkinlainen semanttinen ero mutta ei vain semanttinen ero. Uskon parisuhteiden todella olevan erilaisia sillä tavalla kuin tuossa yllä kerron: Jotkut kokevat ponnistelun ja uhraukset mielekkäiksi, välttämättömiksi ja jopa toivottaviksi asioiksi. Toiset taas eivät.
Tämä suhtautumistapojen ero on tullut keskustelussa selväksi, mutta en ole huomannut kenenkään väittäneen, että runsaasti ponnistelua ja uhrauksia sisältävät suhteet olisivat jotenkin objektiivisesti huonoja. Minäkin totesin vain, että itse arvostan suhteessa enemmin helppoutta, rentoutta ja luontevuutta. Sanoin myös, ettei hyvä parisuhde edellytä uhrauksia ja ponnisteluja, koska tiedän sen omasta kokemuksestani todeksi.
Jokainen seurustelkoon siten kuin haluaa ja kykenee. Onnellisuuden lisäämiseksihän parisuhde on olemassa. -72
[/quote]
Minusta tuntuu, että ajattelet asian vähän turhan mustavalkoisesti ja toisaalta olet ilmeisesti onnellisessa, tarpeesi tyydyttävässä parisuhteessa jossa olet välttynyt suuremmilta konflikteilta ja ehkä takerrut vähän liikaa tuohon työhön, ponnisteluihin tai uhrauksiin jotka tuntuvat omassa elämäntilanteessasi vierailta.
Koitan avata asiaa vähän omalta näkökannaltani. Vietin tänään pari tuntia puhelimessa huonoa ja vielä huonompaa englantia puhuvien ihmisten kanssa. Syynä tähän olin se, että vaimoni sai tänään tietää, että joutuu huomenna lähtemään työmatkalle ja oli ymmärrettävästi aika näreissään ja halusin järjestää hänelle hotellihuoneeseen odottamaan pienen yllätyksen. Jos joku olisi ennen kuin luin tämän keskustelun päivitellyt, että kylläpä viitsin nähdä vaivaa tai, luoja paratkoon, tehdä työtä suhteemme eteen, niin olisin kokenut sen suorastaan halventavaksi. Suhteemme voi tällä hetkellä loistavasti ja en todellakaan kokenut tekeväni työtä tai näkeväni vaivaa, uskaltaisin jopa väittää että hienokseltaan hymyilin koko tuon parin tunnin puheluhässäkän ajan enkä todellakaan miettinyt että tässä sitä nyt tehdään töitä suhteen eteen. Yhteiselo on rentoa, helppoa ja luontevaa ja kaikenlainen toisen huomiointi puolin ja toisin tulee kuin itsekseen. Se tekee onnelliseksi.
Viisi vuotta sitten asiat oli hieman toisin. Poika muutti pois ja samaan aikaan itse siirryin vaativampiin töihin ja parisuhde jäi tuon myllerryksen jalkoihin. En oikein kiireiltäni ymmärtänyt kuinka iso juttu se lapsen pesästä lentäminen vaimolle oli ja tilanteen korjaaminen ja samanlainen huomiointi ja tukeminen, joka nyt on itsestäänselvyys, onnen ja ilon lähde eikä millään tapaa velvollisuus tai työ, vaati tietoista ponnistelua. Piti omassa päässään asettaa asiat tärkeysjärjestykseen ja päättää, että sen parisuhteen takia kannattaa taistella.
Se mitä haluaisin sanoa on se, että se onnellinen (rento, helppo ja luonteva) suhde jollain tapaa ruokkii itse itseään. Silloin sitä tekee ihan itsestään juuri niitä suhteen kannalta tarpeellisia ja oikeita asioita ja se tuntuu hyvältä, eikä työltä laisinkaan ja ajatuskin siitä, että suhteen eteen pitäisi tehdä töitä tuntuu vieraalta. Tai oikeammin se ei edes käy edes mielessä. Työt tulee tavallaan tehtyä itsekseen, huomaamatta ja mielellään.
Minusta siinä on kuitenkin riskinsä, jos ajattelee että suhteen pitäisi olla vain rentoa, helppoa ja luontevaa. Tulen itse hyvin vanhanaikasesta perheestä, jossa isä oli kiistaton auktoriteetti joka saapui aina töistä valmiiseen pöytään ja äiti huolehti kodista, lapsista ja isästä. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten oikein edes ensimmäisen kariutuneen suhteen jälkeen ymmärtänyt, että mikä meni vikaan - toistinhan vain sitä kotona opittua mallia. Luulen, että jos olisin vain etsinyt kumppania jonka kanssa sen isältä opitun mallin toistaminen olisi toiminut saattaisin hyvinkin olla vielä yksin.
Joten kasvaa piti - ja tehdä töitä. Onneksi vaimoni oli aika pitkämielinen ja vaikka pojan syntymän aikoihin mentiin (tai minä menin) taas takapakkia ja töitä tehtiin suhteen eteen 'hartiavoimin' niin en kuitenkaan koe noiden aikojen olleen mahdottoman työläitä, huonossa suhteessa puurtamista tai varsinkaan onnettomia.
Toisaalta epäilen myös, että jos olisinkin nuorena kloppina löytänyt naisen, joka olisi minut sellaisenaan hyväksynyt ja jonka kanssa elämä olisi ollut rentoa ja helppoa niin olisin kyllä varmaan ollut tyytyväinen ja onnellinenkin, mutta tuskin olisin koskaan oppinut tuntemaan häntä yhtä hyvin kuin nykyistä vaimoani tai ollut yhtä onnellinen kuin nyt.
En tarkoita tätä minään henkilökohtaisena loukkausena ja toivon sinulle 8 tai vaikka 30 helppoa ja rentoa vuotta lisää, mutta minusta tuntuu, että jos suhde on pelkkää päivänpaistetta niin se saattaa helposti jäädä aika pinnalliseksi ja toisaalta kyyninen papparainen sisälläni pelkää, että mitä pidempään se päivänpaiste jatkuu, sen korkeammalta lopulta putoaa.
Ei hyvä parisuhde välttämättä edellytä uhrauksia tai vaivannäköä, mutta yleensä suhteessa tulee ylä- ja alamäkiä ja jos ne uhraukset ja vaivannäön haluaa kokonaan välttää niin saattaa joutua välillä vaihtamaan kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
290, elämäsi kuulostaa helvetiltä. Kerron minkä vaikutelman saan: sinä elät itsesi ulkopuolella. Mielessäsi väikkyy kuva siitä millainen sinun pitäisi olla ja sitten yrität kovasti olla sellainen.
En sano, että elämäsi on helvetti siksi, että teillä on kriisejä tai vaikeita aikoja vaan sen takia, että aina kun kohtaat jotain mikä ei sovi tähän ihannekuvaan jota tavoittelet, sanotaan nyt vaikkapa mustasukkaisuutta, sinä pyrit siitä eroon "käsittelemällä" sen. Sinä patologisoit omat tunteesi. Elät kuin nukkekodissa. Kun sanot, että yhteiselo on rentoa, helppoa ja luontevaa tulee mieleeni, että "Nää nyt niinkun viettäis tässä koti-iltaa ja sit tää sanois tälle, et otatko kahvia ja sit niillä olis kauheen rentoa, helppoa ja luontevaa".
Kun puhun ihmisten kanssa joilla on onnellinen parisuhde, he eivät sano, että heillä on "rentoa, helppoa ja luontevaa". He eivät tarkkaile parisuhteensa tilaa ja arvioi, että onko nyt rentoa vai ei. He eivät sano mitään parisuhteensa tilasta.
Sinä teet kovasti töitä jotta saisit sellaisen elämän kuin haluat enkä minä ymmärrä miksi. Pelkäätkö olla yksin? Tunnen ainakin yhden ihmisen joka puhuu aivan samalla tavalla kuin sinä (ja jolla on takanaan useita suhteita joissa hänet on jätetty) ja hän on myöntänyt, että hänelle parisuhde on statuskysymys. Hän halusi olla kihloissa koska kihloissa oleminen on arvostetumpaa kuin sinkkuilu.
Ketä sinä yrität miellyttää? Mitä pahaa tapahtuisi jos lopettaisit sen?
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 03:06"]
290, elämäsi kuulostaa helvetiltä. Kerron minkä vaikutelman saan: sinä elät itsesi ulkopuolella. Mielessäsi väikkyy kuva siitä millainen sinun pitäisi olla ja sitten yrität kovasti olla sellainen.
En sano, että elämäsi on helvetti siksi, että teillä on kriisejä tai vaikeita aikoja vaan sen takia, että aina kun kohtaat jotain mikä ei sovi tähän ihannekuvaan jota tavoittelet, sanotaan nyt vaikkapa mustasukkaisuutta, sinä pyrit siitä eroon "käsittelemällä" sen. Sinä patologisoit omat tunteesi. Elät kuin nukkekodissa. Kun sanot, että yhteiselo on rentoa, helppoa ja luontevaa tulee mieleeni, että "Nää nyt niinkun viettäis tässä koti-iltaa ja sit tää sanois tälle, et otatko kahvia ja sit niillä olis kauheen rentoa, helppoa ja luontevaa".
Kun puhun ihmisten kanssa joilla on onnellinen parisuhde, he eivät sano, että heillä on "rentoa, helppoa ja luontevaa". He eivät tarkkaile parisuhteensa tilaa ja arvioi, että onko nyt rentoa vai ei. He eivät sano mitään parisuhteensa tilasta.
Sinä teet kovasti töitä jotta saisit sellaisen elämän kuin haluat enkä minä ymmärrä miksi. Pelkäätkö olla yksin? Tunnen ainakin yhden ihmisen joka puhuu aivan samalla tavalla kuin sinä (ja jolla on takanaan useita suhteita joissa hänet on jätetty) ja hän on myöntänyt, että hänelle parisuhde on statuskysymys. Hän halusi olla kihloissa koska kihloissa oleminen on arvostetumpaa kuin sinkkuilu.
Ketä sinä yrität miellyttää? Mitä pahaa tapahtuisi jos lopettaisit sen?
[/quote]
Luettiinko me sama viesti? Jos luettiin niin sulta meni ainakin pointti ohi korkealta ja kovaa, ei tainnut edes vihellys kuulua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 03:36"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 03:06"]
290, elämäsi kuulostaa helvetiltä. Kerron minkä vaikutelman saan: sinä elät itsesi ulkopuolella. Mielessäsi väikkyy kuva siitä millainen sinun pitäisi olla ja sitten yrität kovasti olla sellainen.
En sano, että elämäsi on helvetti siksi, että teillä on kriisejä tai vaikeita aikoja vaan sen takia, että aina kun kohtaat jotain mikä ei sovi tähän ihannekuvaan jota tavoittelet, sanotaan nyt vaikkapa mustasukkaisuutta, sinä pyrit siitä eroon "käsittelemällä" sen. Sinä patologisoit omat tunteesi. Elät kuin nukkekodissa. Kun sanot, että yhteiselo on rentoa, helppoa ja luontevaa tulee mieleeni, että "Nää nyt niinkun viettäis tässä koti-iltaa ja sit tää sanois tälle, et otatko kahvia ja sit niillä olis kauheen rentoa, helppoa ja luontevaa".
Kun puhun ihmisten kanssa joilla on onnellinen parisuhde, he eivät sano, että heillä on "rentoa, helppoa ja luontevaa". He eivät tarkkaile parisuhteensa tilaa ja arvioi, että onko nyt rentoa vai ei. He eivät sano mitään parisuhteensa tilasta.
Sinä teet kovasti töitä jotta saisit sellaisen elämän kuin haluat enkä minä ymmärrä miksi. Pelkäätkö olla yksin? Tunnen ainakin yhden ihmisen joka puhuu aivan samalla tavalla kuin sinä (ja jolla on takanaan useita suhteita joissa hänet on jätetty) ja hän on myöntänyt, että hänelle parisuhde on statuskysymys. Hän halusi olla kihloissa koska kihloissa oleminen on arvostetumpaa kuin sinkkuilu.
Ketä sinä yrität miellyttää? Mitä pahaa tapahtuisi jos lopettaisit sen?
[/quote]
Luettiinko me sama viesti? Jos luettiin niin sulta meni ainakin pointti ohi korkealta ja kovaa, ei tainnut edes vihellys kuulua?
[/quote]
Kerrotko sen pointin?
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 03:36"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 03:06"]
290, elämäsi kuulostaa helvetiltä. Kerron minkä vaikutelman saan: sinä elät itsesi ulkopuolella. Mielessäsi väikkyy kuva siitä millainen sinun pitäisi olla ja sitten yrität kovasti olla sellainen.
En sano, että elämäsi on helvetti siksi, että teillä on kriisejä tai vaikeita aikoja vaan sen takia, että aina kun kohtaat jotain mikä ei sovi tähän ihannekuvaan jota tavoittelet, sanotaan nyt vaikkapa mustasukkaisuutta, sinä pyrit siitä eroon "käsittelemällä" sen. Sinä patologisoit omat tunteesi. Elät kuin nukkekodissa. Kun sanot, että yhteiselo on rentoa, helppoa ja luontevaa tulee mieleeni, että "Nää nyt niinkun viettäis tässä koti-iltaa ja sit tää sanois tälle, et otatko kahvia ja sit niillä olis kauheen rentoa, helppoa ja luontevaa.
Kun puhun ihmisten kanssa joilla on onnellinen parisuhde, he eivät sano, että heillä on "rentoa, helppoa ja luontevaa". He eivät tarkkaile parisuhteensa tilaa ja arvioi, että onko nyt rentoa vai ei. He eivät sano mitään parisuhteensa tilasta.
Sinä teet kovasti töitä jotta saisit sellaisen elämän kuin haluat enkä minä ymmärrä miksi. Pelkäätkö olla yksin? Tunnen ainakin yhden ihmisen joka puhuu aivan samalla tavalla kuin sinä (ja jolla on takanaan useita suhteita joissa hänet on jätetty) ja hän on myöntänyt, että hänelle parisuhde on statuskysymys. Hän halusi olla kihloissa koska kihloissa oleminen on arvostetumpaa kuin sinkkuilu.
Ketä sinä yrität miellyttää? Mitä pahaa tapahtuisi jos lopettaisit sen?
[/quote]
Luettiinko me sama viesti? Jos luettiin niin sulta meni ainakin pointti ohi korkealta ja kovaa, ei tainnut edes vihellys kuulua?
[/quote]
Samaa ihmettelin minäkin:D
Tätä ketjua seuranneena, en voi kun ihmetellä miten 72 ja muilla, jotka tarttuvat tuohon "työ" -sanaan, on millään muotoa helppo parisuhde, kun näinkin yksinkertaisen asian sisäistäminen tuntuu mahdottomalta.
Pitääkin tästä hörppästä kahvit ja lähteä rakkauteen tai siis tekemään sitä mistä TYÖnantaja minulle palkkaa maksaa. Se vaan tuntuu niin mukavalta ja luontevalta etten tämän ketjun mukaan voi käyttää siitä nimitystä "TYÖ".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:19"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 19:58"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 19:36"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 17:46"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 17:37"]y [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:37"] Ketju sisältää yli 500 kommenttia, jotka koostuvat jopa av:n mittapuulla harvinaisen jästipäisestä jankkaamisesta, joka lopulta pelkistyy "työ"-sanan erilaiseen määritelmään. Työstä jankkaavat vaikuttavat suorastaan autistisilta. Huvittavaa mutta melko turhaa vääntöä. [/quote] Hei haloo, aika paskaa. Vai autistista muka. Jokainen ihminen tekee töitä parisuhteen eteen, koska haluaa päästä johonkin tavoitteeseen ja sitä kautta saada palkan, eli tyydytyksen tunteen. Ei ole olemassa parisuhdetta, missä ei tehtäisi töitä. Näin se vain on. Muut ovat jankkaajia, jotka eivät ymmärrä, mitä työ on tai he eivät pidä työnteosta, eivätkä näe, että meille muille työ on ihanaa ja rakastamme sitä, kuten parisuhten eteen tehtävä työ ja toisen huomioiminen ja suhteen säilyttäminen sitä kautta. [/quote] Jankkaajille parisuhde on parisuhde, joihin normaalisti kuuluvat ne asiat, joita te muut miellätte työnteoksi. Jankkaajia siis tekin olette. Me osaamme hoitaa parisuhteemme ilman työntekoakin, kiitos vaan! [/quote] Hoitaa parisuhdetta = tehdä työtä parisuhteen eteen = asioita joita ihmiset tekevät parisuhteensa eteen = kivat asiat joita tehdään parisuhteessa = asiat jotka ei välttämättä itsestä ole niin kivoja, mutta tietää puolison niistä pitävän ja siksi tekee niitä parisuhteessa = kukin kutsuu millä termillä haluaa parisuhteessa sen hyväksi tehtäviä juttuja = jne. Get it? [/quote] Jankkaa jankkaa, mutta kun en tee töitä. Ei ole tarvinnut. Parisuhde hoituu ilman työntekoa edelleen. [/quote] Sanoit että sinun tilanteessasi parisuhde hoituu ilman työntekoa. Parisuhteenne siis hoitaa itse itsensä ja parisuhde olette sinä ja puolisosi eli toisinsanottuna teette asioita parisuhteen hyväksi. Tätä parisuhteen hyväksi asioiden tekemistä jotkut kutsuvat myös parisuhteen eteen työskentelyksi. Sama asia eri sanoin ilmaistuna.
[/quote] Kutsu vaikka hinaamiseksi, mitä se mulle kuuluu.
[/quote]
Kun olet tuolla asenteella varustettu, niin voisi kuvitella että puolisosi joutuu tosissaan tekemään töitä pysyäkseen järjissään.
[/quote] Voithan sä aina tulla kysymään, kun kerta noin kiinnostaa.
Suomessa on niin paljon avioeroja, että näkee, ettei töitä ole tehty. Vähänkö naurattaa, kun ensin pidetään mahatava prinsessapäivä ja vuoden päästä erotaan, kun ei ollut kivaa.
OLISKO KANNATTANUT TEHDÄ NIITÄ TÖITÄ LIITON ETEEN. Tunnen niin suurta myötähäpeää eronneita ihmisiä kohtaan, ettei tosikaan. Vapaamatkustajia, jotka luulevat, että avioliitto on häät ja sitten voi makoilla laakereillaan ja luullaan, että toinen tekee sinut onnelliseksi.
Ja jos ei ole lapsia, on turha nillittää, että meillä suhde toimii, kun ei tehdä töitä Lapseton liitto on kuin seurustelua, koska kunnon vastoinkäymisiä ei ole vielä tullut. Joillekin merkitsee toisen mielipide ja mukavuudenhalua niin paljon, ettei lapsia tehdä. Ei ymmärretä, että ei avioliiton tarkoitus ole olla helppo elämä, vaan siihen kuuluu kasvu ihmisenä, vanhempana ja yhteen hitsautuminen ja lasten tuoman vastuun kantaminen ja SE TYÖNTEKO, mitä lapset tuo parisuhteeseen, kun ei enää ole aikaa seksiin ja hellyyteen, vaan on uhrauduttava lasten takia ja pystyttävä olemaan aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
546, olisko kannattanut lukea ketju ensin ennenkuin kommentoi. Olisi selvinnyt että täällä on varsin pitkiä liittoja ilman sitä työntekoa.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 07:53"]
546, olisko kannattanut lukea ketju ensin ennenkuin kommentoi. Olisi selvinnyt että täällä on varsin pitkiä liittoja ilman sitä työntekoa.
[/quote]
Höpö höpö. Ne ovat vain kaveriliittoja, joissa kumpikin elää omaa elämää, eikä avioliittoja. Olen lukenut ketjun ja täällä eniten ääntä pitää muutaman vuoden seurustelleet parit, joilla ei ole lapsia ja ollaan muka niin asiantuntevia, kun on niin helppoa. Onhan se helppoa, kun ollaan vain kahdestaan ja saa ajatella pelkästään omaa napaa ja keskittyä oikeisiin töihin, eikä tarvitse toisesta ja lapsista välittää. Onko se muka sinusta vakavasti otettava suhde.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 07:53"]
546, olisko kannattanut lukea ketju ensin ennenkuin kommentoi. Olisi selvinnyt että täällä on varsin pitkiä liittoja ilman sitä työntekoa.
[/quote]
Olisi ainoastaan selvinnyt, että kaikki eivät vaan jostain syystä suostu käsittämään, että kyse on pelkästä terminologiasta. Kukaan ei todellisuudessa halua jatkaa liitossa, jossa ei koskaan tehdä mitään toisen eteen.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 07:53"]
546, olisko kannattanut lukea ketju ensin ennenkuin kommentoi. Olisi selvinnyt että täällä on varsin pitkiä liittoja ilman sitä työntekoa.
[/quote]
Olisi ainoastaan selvinnyt, että kaikki eivät vaan jostain syystä suostu käsittämään, että kyse on pelkästä terminologiasta. Kukaan ei todellisuudessa halua jatkaa liitossa, jossa ei koskaan tehdä mitään toisen eteen.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 08:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 07:53"]
546, olisko kannattanut lukea ketju ensin ennenkuin kommentoi. Olisi selvinnyt että täällä on varsin pitkiä liittoja ilman sitä työntekoa.
[/quote]
Höpö höpö. Ne ovat vain kaveriliittoja, joissa kumpikin elää omaa elämää, eikä avioliittoja. Olen lukenut ketjun ja täällä eniten ääntä pitää muutaman vuoden seurustelleet parit, joilla ei ole lapsia ja ollaan muka niin asiantuntevia, kun on niin helppoa. Onhan se helppoa, kun ollaan vain kahdestaan ja saa ajatella pelkästään omaa napaa ja keskittyä oikeisiin töihin, eikä tarvitse toisesta ja lapsista välittää. Onko se muka sinusta vakavasti otettava suhde.
[/quote] En tiedä muiden liitoista, tiedän vain omastani ja siinä olet juuri tasan aivan väärässä =)
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 23:26"]
Totta kai keskustelussa on läsnä myös jonkinlainen semanttinen ero mutta ei vain semanttinen ero. Uskon parisuhteiden todella olevan erilaisia sillä tavalla kuin tuossa yllä kerron: Jotkut kokevat ponnistelun ja uhraukset mielekkäiksi, välttämättömiksi ja jopa toivottaviksi asioiksi. Toiset taas eivät.
Tämä suhtautumistapojen ero on tullut keskustelussa selväksi, mutta en ole huomannut kenenkään väittäneen, että runsaasti ponnistelua ja uhrauksia sisältävät suhteet olisivat jotenkin objektiivisesti huonoja. Minäkin totesin vain, että itse arvostan suhteessa enemmin helppoutta, rentoutta ja luontevuutta. Sanoin myös, ettei hyvä parisuhde edellytä uhrauksia ja ponnisteluja, koska tiedän sen omasta kokemuksestani todeksi.
Jokainen seurustelkoon siten kuin haluaa ja kykenee. Onnellisuuden lisäämiseksihän parisuhde on olemassa. -72
[/quote]
Se ei vielä ole ollut tarpeen suhteessasi. Suhteesihan on kestänyt reilusti alle 10 vuotta, mikäli oikein muistan? Se saattaa tulla tarpeelliseksi jossain vaiheessa. Siinä vaiheessa voit miettiä, onko mukavinta väistellä kaikenlaista vaivannäköä ja vaihtaa miestä, vai kenties nähdä vähän vaivaa ja antaa suhteen syventyä. Omakin suhteeni on tosiaan ollut erittäin helppo ja vaivaton, varsinkin ensimmäiset 10 vuotta. Siksi koin sen vaivannäön arvoiseksi, kun kriisi tuli.