Lue keskustelun säännöt.
Te joilla sosiaaliset ja vilkkaat lapset..
08.09.2006 |
Saako lapsenne helposti kavereita?
Meidän 3v tyttö menee muina " miehinä" kysymään keneltä tahansa lapselta tulisiko leikkimään tyttöni kanssa ja lähes poikkeuksetta tämä toinen lapsi ilmeisesti pelästyy ja lähtee tiehensä sanomatta sanaakaan.
Lapsellani ei ole juurikaan kavereita vaikka niitä kaipaisi.
Tyttö on todella surullinen kun hän luulee, että hänessä on jotain vikaa kun kukaan ei halua leikkiä :(
Lapsi on siis ihan normaali vaikka tuntuu että hän olisi erikoinen kun ei ujostele muita lapsia.
Mistäköhän löytäisi villejä viikareita tytön seuraksi? Siinäpä tehtävä:)
Kommentit (25)
Meillä on toinen lapsista tuollainen peloton ja rohkea, menee hakemaan aktiivisesti kaveria, mutta ei niitä hirveästi onnistu hankkimaan. On vanhempi lapsista, joten ehkä hänellä ei sit ole niitä sosiaalisia taitoja niin paljon kuin nuoremmalla, joka ei taas juuri koskaan aktiivisesti hae kavereita, mutta jonka seuraan kaikki lapset hakeutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja on yleensä tosi suosittu. Vilkas tyttö 4 vee.
Helpompi olisi näköjään olla se ujo sivustaseuraaja kuin sosiaalinen tapaus..
ap
Ihastui kun näki kaupassa toisen lapsen.
Siinä sitten tavallaan haastatteli äitiä ja kysyi kaikkea kun tytto ei osannut nimeä sanoa.
Lopulta kysyi puhuuko hän?
tarjoaa usein omia lelujaan toisille lainaan ja saa näin lapset ulos kuorestaan, ei ole koskaan sanonut ettei joku osaisi puhua, osaa mukautua jokaisen omalle tasolle, jos toinen ei puhu, hoitelee itse puhepuolen tai puuhailevat yhdessä puhumatta. saa helposti tuttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielummin ikään kuin ajautuvat leikkiin, kuten tuossa yhden vastaajan esimerkissä, jossa poika sovitti käyttäytymisensä toisen tasolle.
En itsekään pidä sellaisesta ihmisestä, joka heti vaatii minulta vakuuttelua että olen hänen hyvä ystävänsä. Vaan mielummin tutustun pikkuhiljaa vaikka yhteisen harrastuksen parissa.
Tytölle voisi siis opettaa sosiaalisia taitoja jääräpäisyyden sijaan :)
Poika on 5v ja tyttö 2,5v. Kerran hiekkalaatikolla tuli joku 2,5v poika juttelemaan pojalleni. Poikani katteli pitkin nenänvartta, hän ei välitä pienistä lapsista. Siskostaan tykkää, mutta ei muista. Tämä pikku poika sitten meni kertomaan äidilleen, ettei se poika osannut puhua. Tuli kohta takaisin. Poikani puhalsi (ei sylkenyt, ei räkinyt) tätä pikkupoikaan päin ja tämä alkoi huutamaan kuin tapettaisi.
Minusta on rasittavaa, kun pienet kuvittelevat, että automaattisesti isommat lapset haluavat leikkiä heidän kanssaan. Ei poikani jaksa pikkulasta, joka sotkee hänen leikkinsä. Luonnollisesti hän on innoissaan, jos joku isompi lapsi leikkii hänen kanssaan.
Enpä tiedä miksi kerroin tämän jutun tänne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saattavat ujostella ja ovat siksi hiljaa. Kaikki eivät ole niin rohkeita leikkimään heti. Omaa lasta voi näissä tilanteissa rohkaista, esim. sanomalla, että " kyllä te varmaan voitte leikkiä yhdessä, ei kaverin ole pakko puhua, jos hän ei halua" tms. Oma lapseni on myös hyvin sosiaalinen, ja menee aina kysymään kaveria, nykyään sellainen yleensä aina löytyykin, on 5-vuotias.
Vierailija:
Poika on 5v ja tyttö 2,5v. Kerran hiekkalaatikolla tuli joku 2,5v poika juttelemaan pojalleni. Poikani katteli pitkin nenänvartta, hän ei välitä pienistä lapsista. Siskostaan tykkää, mutta ei muista. Tämä pikku poika sitten meni kertomaan äidilleen, ettei se poika osannut puhua. Tuli kohta takaisin. Poikani puhalsi (ei sylkenyt, ei räkinyt) tätä pikkupoikaan päin ja tämä alkoi huutamaan kuin tapettaisi.Minusta on rasittavaa, kun pienet kuvittelevat, että automaattisesti isommat lapset haluavat leikkiä heidän kanssaan. Ei poikani jaksa pikkulasta, joka sotkee hänen leikkinsä. Luonnollisesti hän on innoissaan, jos joku isompi lapsi leikkii hänen kanssaan.
Enpä tiedä miksi kerroin tämän jutun tänne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
En itsekään pidä sellaisesta ihmisestä, joka heti vaatii minulta vakuuttelua että olen hänen hyvä ystävänsä. Vaan mielummin tutustun pikkuhiljaa vaikka yhteisen harrastuksen parissa.Tytölle voisi siis opettaa sosiaalisia taitoja jääräpäisyyden sijaan :)
Saa yleensa heti kavereita, olipahan missa tahansa. On siina hiljaiselle aidille tekemista, kun lapsi esittelee heti itsensa ja minut muille paikallaolijoille. Toisinaan kay niin, etta muut lapset eivat halua leikkia, ja silloin olen hanta lohduttanut, ja sanonut ettei se ole hanen vikansa. Asumme maassa, jossa sosiaalisuutta arvostetaan, joten lapsi on tassa maassa oikein elementissaan. Suomessa hanta kavi saaliksi, kun ihmiset eivat vastaa ja tekeytyvat kuuromykiksi. Enka nyt tarkoita, etta pitaisi kaikkien olla kiinnostuneita meidan kullannupusta, vaan ihan yksinkertaista tervehdysta, mutta sekin tuntuu Suomessa olevann kiven takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella kurjaa minusta on, että jotkut aikuisetkaan eivät reagoi lapsen lähestymisyritykseen. Esim. kerran tulimme puistosta samaa matkaa naapurin kolmevuotiaan ja hänen isänsä kanssa. Kotimatkalla poikamme sanoi tälle isälle: " Varo, tuolla on nokkosia!" Isä ei vilkaissut, nyökännyt, sanonut mitään, silmäkään ei räpsähtänyt. Poika yritti muutaman kerran uudestaan, yhtä tuloksetta. Kotonakin poika vielä ihmetteli, miksi naapurin isä ei vastannut hänelle, minä yritin selitellä että ehkä hän ei kuullut tai on aika ujo...
Sinä, joka sanoit, että lapselle kannattaisi opettaa vähemmän aggressiivisia tapoja lähestyä toisia: tästä tuskin on kyse. Poikamme aloittaa juttua yleensä jollain tosi neutraalilla: " Minä olen hämähäkkimies." " Mikä sinun nimi on?" " Olen kolmevuotias." Hän ei myöskään odota mitään ihmeempää reaktiota toiselta lapselta: yleensä hymy, " Aijaa." tms. riittäisi. Harvassa on ne lapset, jotka haluaa ryhtyä juttusille :-(
Ja kohta kipittelee takaisin kun ei kukaan osaa puhua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
tarjoaa usein omia lelujaan toisille lainaan ja saa näin lapset ulos kuorestaan, ei ole koskaan sanonut ettei joku osaisi puhua, osaa mukautua jokaisen omalle tasolle, jos toinen ei puhu, hoitelee itse puhepuolen tai puuhailevat yhdessä puhumatta. saa helposti tuttavia.
auta lastaan, ja opasta vähän varovaisempaan lähestymistapaan?
pienempiä, eikä niistä tartte niin hirveästi tykätä, mutta kohdella pitää nätisti...
Vierailija:
Poika on 5v ja tyttö 2,5v. Kerran hiekkalaatikolla tuli joku 2,5v poika juttelemaan pojalleni. Poikani katteli pitkin nenänvartta, hän ei välitä pienistä lapsista. Siskostaan tykkää, mutta ei muista. Tämä pikku poika sitten meni kertomaan äidilleen, ettei se poika osannut puhua. Tuli kohta takaisin. Poikani puhalsi (ei sylkenyt, ei räkinyt) tätä pikkupoikaan päin ja tämä alkoi huutamaan kuin tapettaisi.Minusta on rasittavaa, kun pienet kuvittelevat, että automaattisesti isommat lapset haluavat leikkiä heidän kanssaan. Ei poikani jaksa pikkulasta, joka sotkee hänen leikkinsä. Luonnollisesti hän on innoissaan, jos joku isompi lapsi leikkii hänen kanssaan.
Enpä tiedä miksi kerroin tämän jutun tänne...
Riippuu miten lapsi toista lähestyy. Mielestäni on ihan normaalia odottaa, että toinen on valmis leikkimään ja pikemminkin äitinä lähestyä tämän toisen lapsen äitiä ja kun äidit ovat vaihtaneet sanasen keskenään, he voivat ehdottaa lapsilleen josko nämä tahtoisivat leikkiä keskenään. Kyse on kuitenkin vielä pienistä lapsista, jotka kulkevat vanhempien kanssa eikä niiden tarvitse vielä kaikkia sosiaalisen kanssakäymisen kiemuroita tajuta.
Jututtaisi mielellään kaikki vastaantulijatkin. Siitä ei suomessa oikein pidetä. Mutta miten sitä opettaisi lapsesta mykän ja umpimielisen.
Oma poikani, 5v., on samanlainen suupaltti. Kaupassa ja muualla heittää läppää aikuisille ja lapsille. Minusta tuollaiset aikuiset, jotka käyttäytyvät kuin lapsi olisi ilmaa, ovat säälittäviä. On vissiin jääny kehitys vähän kesken... Vähän respektiä toisia kohtaan!! Oli kyseessä aikuinen tai lapsi. Itseäni jos joku lapsi ärsyttää tai on rasittava, niin totean kuitenkin kohteliaasti vai niin tai jotain vastaavaa.
Meillä samankaltaista. Tyttömme usein sanoo, ettei " muut lapset osaa vielä puhua" , kun eivät vastaa hänen juttuihinsa mitään. Itsellekin tulee monesti ihan hassu olo, kun isommat(kaan) lapset ei vastaa tämän pienen kysymyksiin...
Ehkä aika parantaa tässäkin ja vuoden, parin päästä tyttömme ovat oppineet, että ihmisiä on erilaisia ja kaikki eivät ole niin rohkeita.