Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempana oleminen ei ole ollut juuri ollenkaan palkitsevaa eikä hauskaa
06.11.2021 |
Aika huijattu olo, että lapsen piti olla suuri siunaus. Välillähän se on ihana ja mukavaa seuraa, mutta onnistumisen kokemuksia ei ole vanhemmuus juuri tarjonnut kohdallani vieläkään, vaikka lapsi on teini-ikäinen. Siis tottakai aina välillä olen onnistunut, se on selvä, mutta päällimmäisenä mieleen kyllä on jäänyt lukuisat uhmakaudet, raivot, hirveä murrosikä jne. Tyyniä jaksoja elämässä on ollut muistaakseni noin viisi- ja kahdeksanvuotiaana, myös 10v. taisi jossain välissä vähän aikaa olla suhteellisen rauhallista aikaa, ja vauvaikä itse asiassa oli yllättävän helppoa mahavaivoja lukuunottamatta. Aivan kauheita ikiä ovat olleet 3, 6, 9, ja oikeastaan 11-13 melkein kokonaan. Ja siis ne seesteiset ajat elämässä lapsen kannalta tuntuu kestäneen jotain 1/5 hänen koko olemassaolostaan.
En sitten tiedä, onko kohdalle sattunut erityisen tulistuva lapsi, ehkä helpon lapsen kanssa kokemus olisi täysin eri. Tällä on tapana vängätä kaikesta ja olla äärimmäisen taipumaton sattuessaan pahalle päälle. Ja en ole siis erityisen lepsu vanhempi, jos minussa joku suuri vika olisi niin itse olen sille täysin sokea, mielestäni olen aika tavallinen, ei liian lellivä mutta ei liian jyrkkä vanhempi.
En tietysti ajatellutkaan vanhemmuuden olevan ihan helppoa, mutta en ajatellut että se näin epämiellyttävääkään olisi. Niitä välipalkintoja ja mukavia hetkiä arjessa ei sittenkään näytä olevan niin usein kuin olisi toivonut.
Nyt kai tuo murrosikä kestää vielä minkä kestää, toivoa pitää että sieltä kuoriutuisi sen jälkeen mitä kaunein ja sopuisin perhonen...
Kommentit (79)
Kunpa lasten hankkimista suunnitteleville puhuttaisi paaaaljon enemmän näistä ongelmalapsista, niin isompi joukko ymmärtäisi jättää lisääntymättä. Tämänkin ketjun kommentteja lukiessa tuli suorastaan ahdistunut olo: miten kiittämättömiä ja huonokäytöksis jotkut kersat kehtaavatkaan olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tämä on. Tätä vain harva viitsii sanoa ääneen.
Ihmiset kokee asiat eritavalla ja vauvalla on tietenkin suositumpaa sanoa, että vanhemmuus olikin perseestä.
Itse 4 lapsen vanhempana voi sanoa, että olen erimieltä. Minulle vanhemmuus on antanut enemmän, kuin mitä on ottanut, vaikka totta kai, joskus on ollut vaikeata, kun uni on jäänyt vähille ja väsynys on ollut päällimmäinen tunne.
Lapset antaa kuitenkin niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, että voin kyllä sanoa, että elämä olisi aika tyhjää ilman noita rakkaita ihmisiä.
Meillä kaikki lapset oli aika helppoja, eikä edes murrosiässä kukaan riehunut. Nyt kaikki jo aikuisia, korkealle opiskelleita ja parisuhteissaan eläviä ihmisiä. Pari lastenlastakin on siunaantunut.
Lapsen pitää kyllä olla aika vaikea, että sitä pystyisi katumaan. Mutta ymmärrän, että sellainenkin tilanne voisi olla, jos lapsi syyllistyisi vaikka rikoksiin tai sortuisi huumeisiin ym.
Lapset on kuitenkin rakkainta, mitä tässä elämässä voi olla.
Alapeukkuja ropisee, jos joku uskaltaa sanoa, että vanhemmuus ei ole ollut kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tämä on. Tätä vain harva viitsii sanoa ääneen.
Ihmiset kokee asiat eritavalla ja vauvalla on tietenkin suositumpaa sanoa, että vanhemmuus olikin perseestä.
Itse 4 lapsen vanhempana voi sanoa, että olen erimieltä. Minulle vanhemmuus on antanut enemmän, kuin mitä on ottanut, vaikka totta kai, joskus on ollut vaikeata, kun uni on jäänyt vähille ja väsynys on ollut päällimmäinen tunne.
Lapset antaa kuitenkin niin paljon rakkautta ja sisältöä elämään, että voin kyllä sanoa, että elämä olisi aika tyhjää ilman noita rakkaita ihmisiä.
Meillä kaikki lapset oli aika helppoja, eikä edes murrosiässä kukaan riehunut. Nyt kaikki jo aikuisia, korkealle opiskelleita ja parisuhteissaan eläviä ihmisiä. Pari lastenlastakin on siunaantunut.
Lapsen pitää kyllä olla aika vaikea, että sitä p
Lässytilässytilässytilässytilässyti - kliseautomaattikliseautomaattikliseautomaatti - lässytilässytilässyti! Jeesus! Sanoinko jo Jeesus!
Vierailija kirjoitti:
Idioottiprojekti kaikean kaikkiaan. Hölmöyttäni päätin itse kuitenkin lähteä puolison lisääntymishaaveisiin mukaan, joten syyllinen on peilissä.
Nyt meitä on sitten neljä ihmistä täällä parinkymmenen vuoden kestovitutuksessa. Jippii!
Näitä kun lukee niin oikeasti ymmärtää, että kaikkien ei todellakaan pitäisi lisääntyä.
Jollekin omat lapset ja oma perhe on kestovitutusta. Ei hyvää päivää. Antakaa lapset huostaan ja erotkaa, ja eläkää yksin.
Johan tuollaisessa ilmapiirissä lapset takuulla kasvaa kieroon.
Sitten vauvalla ihmetellään, miten kamalia lapset on. No varmaan ovat, kun kasvavat henkisesti sairaassa ympäristössä.
Tämä taitaa olla vähän sama, kuin se, että jos koira ei osaa käyttäytyä on vika lähes aina siellä talutushihnan toiseesa päässä. Ei koirassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Idioottiprojekti kaikean kaikkiaan. Hölmöyttäni päätin itse kuitenkin lähteä puolison lisääntymishaaveisiin mukaan, joten syyllinen on peilissä.
Nyt meitä on sitten neljä ihmistä täällä parinkymmenen vuoden kestovitutuksessa. Jippii!
Ei ihme, että lapset häiriintyy tuollaisessa kasvuympäristössä.
Hae apua itsellesi ja perheellesi. Jos sekään ei auta, anna lapset huostaan. Se on heille paras ratkaisu. Nyt pilaat vain teidän kaikkien elämän.
Lapsesi vaavat ihan vääristyneen kuvan perhe-elämästä, kun kasvavat aikuiseksi kestovitukuksen ympäröiminä.
Nyt kyllä herää oikeasti ajatus, että se vika ei ehkä sittenkään ole niissä lapsissa.
"Lässytilässytilässyti".....
Katkeroitunut kansalainenko se siellä ilmoittautuu?:D
Sinusta olisi tietenkin ollut hauskempaa, kun olisin valittanut ja vinkunut perhe-elämän vaikeutta ja kamaluutta, mutta valitettavasti en niin voi tehdä. Silloin olisit ollut tyytyväinen ja taputtanut innoissasi ja onnellisena. Kun itsellä ei ole hyvä olla, ei muillakaa saisi olla.
No minun onneni ei ole sinulta pois, koska vaikka olisin kuinka onneton, ei se sinun elämääsi parantaisi tai tekisi onnellisemmaksi.
Mutta yritä ajatella positiivisesti, elämä on silloin paljon parempaa. Tuo vihassa pyöriminen ei paranna kenenkään elämänlaatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Idioottiprojekti kaikean kaikkiaan. Hölmöyttäni päätin itse kuitenkin lähteä puolison lisääntymishaaveisiin mukaan, joten syyllinen on peilissä.
Nyt meitä on sitten neljä ihmistä täällä parinkymmenen vuoden kestovitutuksessa. Jippii!
Ei ihme, että lapset häiriintyy tuollaisessa kasvuympäristössä.
Hae apua itsellesi ja perheellesi. Jos sekään ei auta, anna lapset huostaan. Se on heille paras ratkaisu. Nyt pilaat vain teidän kaikkien elämän.
Lapsesi vaavat ihan vääristyneen kuvan perhe-elämästä, kun kasvavat aikuiseksi kestovitukuksen ympäröiminä.
Nyt kyllä herää oikeasti ajatus, että se vika ei ehkä sittenkään ole niissä lapsissa.
Tätäkin on joku alapeukuttanut. Jonkun mielestä lapsen on siis tervettä kasvaa perheessä, jossa on jatkuva "kestovitutus" päällä. Todella sairasta.
Ei ihme, että lapset sairastuu henkisesti ja ovat vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että vanhemmuudesta nauttivat ne jotka ovat sattuneet saamaan suht rauhallisia lapsia.
Oireilevien ja nepsylasten vanhempien elämä on todella raskasta. Sen pelko on osasyy miksi olen itse vela. Rispektit teille jotka sittenkin vanhemmuuteen ryhdyitte.
Lapseni, teinit, ovat rauhallisia, ja olen kiitollinen ja siunattu. Kyse on tietysti lasten temperamentista ja persoonasta ja sen lisäksi väsymättömästä (olin kyllä sairaan väsynyt vuosikausia) kasvatustyöstä. En todellakaan ole täydellinen, mutta keskity(i)n vanhemmuuteen täysillä, olin & olen aina saatavilla (pl. duuni), ja alusta asti olen pitänyt keskusteluyhteydestä huolta. Olen ylpeä lapsistani. Ja vähän itsestänikin, että ainakaan tätä en ole totaalisesti ryssinyt, vaikka olenkin ns. nepsy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä liittyy hyvin pitkälti siihen, onko ihmistyyppiä joka pitää lammastelusta ja yhteiskunnan määrittelemästä elämästä ja arjesta - niin raskaasti se nykyisin puuttuu perheiden elämään. Tulee monelle yllätyksenä. Ihminen itsessään nyt on vain ihminen, lapsetkin. Ellei ole nepsy tai vammainen, on aika taikinaista ja muovailtavaa materiaalia. Itse en pidä sen enempää muovailusta kuin muihin ihmisiin vaikuttamisestakaa, millään ikätasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Idioottiprojekti kaikean kaikkiaan. Hölmöyttäni päätin itse kuitenkin lähteä puolison lisääntymishaaveisiin mukaan, joten syyllinen on peilissä.
Nyt meitä on sitten neljä ihmistä täällä parinkymmenen vuoden kestovitutuksessa. Jippii!
Näitä kun lukee niin oikeasti ymmärtää, että kaikkien ei todellakaan pitäisi lisääntyä.
Jollekin omat lapset ja oma perhe on kestovitutusta. Ei hyvää päivää. Antakaa lapset huostaan ja erotkaa, ja eläkää yksin.
Johan tuollaisessa ilmapiirissä lapset takuulla kasvaa kieroon.
Sitten vauvalla ihmetellään, miten kamalia lapset on. No varmaan ovat, kun kasvavat henkisesti sairaassa ympäristössä.
Tämä taitaa olla vähän sama, kuin se, että jos koira ei osaa käyttäytyä on vika lähes aina siellä talutushihnan toiseesa päässä. Ei koirassa.&
En ymmärrä noita ihmisiä, joiden lapset eivät muka ymmärrä suomen kieltä, että niille voisi ian sanallisesti kertoa asioiden syy-seuraussuhteista. Meillä on aina keskusteltu lasten kanssa ja tottakai joskus on ollut raskasta, mutta keskustelemalla ollaan ihan kaikesta selvitty. Toinen on vielä kaiken lisäksi tämä kuuluisa "nepsy"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tämä on. Tätä vain harva viitsii sanoa ääneen.
Tämä. TAI sitten on sattunut kohdalle vaan äärettömän rauhallinen ja kiltti lapsi luonnostaan.
Eikö sitä lasta voi istuttaa alas, katsoa silmiin ja kysyä, miksi oot niin vi ttumainen koko ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän meistä mitään muuta maailmaan jää kuin jälkeläiset. Ellei nyt satu olemaan joku Einstein tai Picasso.
Voiko joku ajatella, että hänen elämänsä tarkoitus on se, että hänellä on hauskaa?
Vierailija kirjoitti:
Eihän meistä mitään muuta maailmaan jää kuin jälkeläiset. Ellei nyt satu olemaan joku Einstein tai Picasso.
Voiko joku ajatella, että hänen elämänsä tarkoitus on se, että hänellä on hauskaa?
Jokaisesta jää sanat ja teot, miten kohtelee muita ihmisiä jne
Suurin osa ei edes muista isoisovanhempiensa nimiä joten tuo "perintö"ajattelu on kyllä ihan idioottimainen. 99,999% on taviksia eikä kuninkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän meistä mitään muuta maailmaan jää kuin jälkeläiset. Ellei nyt satu olemaan joku Einstein tai Picasso.
Voiko joku ajatella, että hänen elämänsä tarkoitus on se, että hänellä on hauskaa?
Jokaisesta jää sanat ja teot, miten kohtelee muita ihmisiä jne
Suurin osa ei edes muista isoisovanhempiensa nimiä joten tuo "perintö"ajattelu on kyllä ihan idioottimainen. 99,999% on taviksia eikä kuninkaita.
Jälkeläiset ovat olemassa. Minun isoisoäideistäni (joiden nimet muistan) on jäänyt maailmaan jotain konkreettista.
Vierailija kirjoitti:
Eihän meistä mitään muuta maailmaan jää kuin jälkeläiset. Ellei nyt satu olemaan joku Einstein tai Picasso.
Voiko joku ajatella, että hänen elämänsä tarkoitus on se, että hänellä on hauskaa?
Kaikki sukulinjat päättyvät aikanaan tyhjiin, koska maapallon biosfäärin elinikä on rajallinen.
Niistä joilla on lapsia, ei heistäkään jää isommassa perspektiivissä mitään.
Alue: Aihe vapaa
Eikös tämä sama asia ole jo havaittu tutkimuksissakin.