Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Squid Gamen innoittamana: Mitä muita hyviä korealaisia sarjoja / elokuvia on?
Kommentit (330)
Kukaan ei ole tainnut mainita sarjaa nimeltä
Move to heaven.
Aivan loistava sarja. Kertoo pojasta (alta parikymppinen), joka isänsä kanssa pitää firmaa jonka nimi on toi sarjan nimi. Firma tekee ns. kuolinsiivouksia. Siivoavat kuolleen henkilön asunnon siis.
Sarja on visuaalisesti kaunis vaikkei mitään uskonmattomia maisemia olekaan. Juoni on kiinnostava ja näyttelijät hyviä. Sisäinteriöörit ovat vimpan päälle suunniteltuja ja tarkkoja.
Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa huomata että on muitakin k-draama-faneja! Itse en ole katsonut vuosiin muita kuin korealaisia sarjoja.
Omia suosikkeja
Something in the Rain
Mr Sunshine
What's Wrong with Secretary Kim
Strong Girl Bong Soon
Weightlifting Fairy Kim Bok Joo
The Hymn of Death
W
Pinocchio
Secret Garden
Rookie Historian Goo Hae Ryung
The Moon Embracing the Sun
Gangnam Beauty
I'm Not a Robot
My Love From the Star
Crash Landing on You:n pääosien esittäjät ovat menossa naimisiin :) Ilmoittivat tänään.
Vierailija kirjoitti:
Crash Landing on You:n pääosien esittäjät ovat menossa naimisiin :) Ilmoittivat tänään.
Romanttisten sarjojen näyttelijöiden ammattitauti: rakastuminen vastanäyttelijään 😁
Unohdin puolet siitä mitä mun piti sanoo. Tää saattaa kuullostaa silt etten tykkäis Koreasta, päinvastoin mä välitän kovasti siitä mun täytyy olla rehellinen. Mä en otaksu että ihmiset täällä foorumilla tietäis näistä asioista se on ok. En syytä tavallisia nuorempia Korealaisia se ei ole heidän vikansa vaan heidän opetusjärjestelmänsä syytä ja heillä joilla on poliittiset/ taloudelliset intressit. Sori tää on pitkä 💜🥺
Mä en haluu syyllistää teitä näistä
draamoista mut se on vaan tosiasia että niitä käyetään kultturi-poliittisena aseena on aina hyvä erotella oikea feikistä.
Osa 1.
Pieni määrä fiktiivisyyttä on ok se tekee sarjasta kivan ja mielenkiintoisen seurata esim. joku Science-Fiction Fantasy mistä näkee ihan selvästi ettei se yritä edes olla realistinen.
Mutta kun kyseessä on ilmiselvä tahallinen historian väärentämisen ja tekaisun yritys joka on tyypillistä näiltä draamoilta/ niiden tekijöiltä ja lukuisilta Korean hallituksilta (koulukirjat) varsinkin kun on taloudelliset intressit mukana/ ego boostausta (feikki nationalismin luominen) se kertoo heidän kansanluonteestaan. Mä en sano et heidän on mahdotonta muuttua mutta näin on asiat ollut, varsinkin Toisen Maailmansodan jälkeen. Se saattakin muuttua me emme tiedä vielä.
Näillä draamoilla pyritään väittämään ja luomaan narratiivi että Korella olisi 5000 vuotta historiaa, heillä olisi vanhempi kulttuuri kuten Kiinalla ja Japanilla (mikä ei pidä paikkansa), että heidän yhteiskuntansa olisi edistynyt eikä takapajuinen ja että Korea olisi rikas jne.
Jos akateemikko väittäisi ulkomaalaisille kolleegoillensa että Korealla on 5000 vuotta historiaa ilman päteviä todisteita hänelle naurettaisiin.
Ensimmäinen todellinen Korealainen kirjallinen lähde on vuonna 1145 julkaistu Records of the Three Kingdoms tai Samguk Sagi, ennen sitä joudutaan turvautumaan Kiinalaisiin primäärilähteisiin kuten samanniminen Records of The Three Kingdoms vuodelta ~280, Book of Later Han (Dynasty) vuosisadalta 400.
Kaikki ovat kirjoitettu klassisella Kiinankielellä ja tavalliset Korealaiset 70-luvulta lähtien eivät enää käytännössä opi Kiinalasia kirjoitusmerkkejä ja klassisen Kiinan kielenoppia ja tämän takia he eivät kykene lukemaan vanhoja tekstejä. P-Korea käytännössä teki myös saman ja nimenomaan etteivät kapinalliset/vastavallankumoukselliset pääsisi tutustumaan menneisyyteensä koska se haastaisi johtajien vallanaseman ja uskottavuuden.
Sitten on esim. 1200-luvulla julkaistu mytologinen Samguk Yusa buddisti munkin kirjoittama fiktiivinen tarina eikä ole luotettavasti historiallinen, tällä nykyään pyritään väittämään että Dangun (Tan•gun) ja siihen liittyvä maailman synty olisi aito ja todellinen (mikä ei pidä paikkansa). Draamojen käsikirjoittajat käyttävät tätä virallisena ”lähteenä”. Arkeologisia todisteita ei ole löytynyt toiselta vuosituhannelta eea. joka todistaisi näiden väitteiden olevan päteviä, joten voidan sanoa että varsinainen paljas ja karu Korean historia alkaa ~300 eaa. Kymmenen prosenttia Korean historiasta on totta ja 90% väärennöstä.
Kaksi tunnettua 1900-luvulla tehtyä väärennöstä Hwandan Gogi ja Hwandan Segi myös liittyy Danguniin ja että ”meidän historia on paljon vanhempi ja edistyneempi”. Näitä väärennöksiä käytetään myös ”lähteinä” ”historiallisissa” draamoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa 2.
Modernin Korean kielen kirjallisuuden isä Lee Guang-su (🇰🇵Ri / 🇰🇷ii Kwang-su) havaitsee useita eri aspekteja heidän omasta kansallishengestään: keksittyjä sanoja, petos, molemminpuolisten luottamuksen puute (yksityselämässä ja yhteiskunnassa), pinnallisesti kaunisteltu puhe/ kiertoilmaisuja, perättömiä väitteitä ja -melipiteitä, imartelu ja tottelevaisuus, tekopyhyys, enemmistöön mukautuminen, hävettömyys, hyväksikäyttö (jkn. tilanne tai asema), alistuneisuus, pelkuruus, kykenemättömyys tehdä päätöksiä ja epäsosiaalinen itsekkyys.
Hänen kirjassaan, Yun Dae-rim (Yun De-rim) ”The Structure of The Korean Mind and Consciousness” herra Yun huomauttaa hänen omasta äidinkielestään seuraavaa
” Sen on vaikea keskittyä subjektiin ja käsitellä asioita objektiivisesti ja rationaalisesti”.
Tää on tärkeä kohta ymmärtää, sillä Korealaisille nationalisteille on kiusallista ja noloa myöntää ettei heillä ole yhtä pitkää ja maineikasta historiaa kuin Kiinalla ja Japanilla. Vuoden 88 kesäolymppialaisen aikaan juuri kukaan ei edes tiennyt missä Korea oli kartalla. Kiina (vanha Kiinalainen kulttuuri on säilynyt Taiwanissa) ja Japani saa kaiken huomion ja Korea jää väliin kahden puristuksiin tämä ruokki tietynlaista syvää alemmuuskompleksia.
Osa 3.
Etenkin Lee/Yi-Dynastiasta (🇰🇵Ri / 🇰🇷ii) Joseon (Choson) tehty draama Hwang-Jini on hyvä esimerkki mihin tämä kaikki johtaa äärimmäisyydessään kun vääristellään ja ihannoidaan hiljattain luotua feikkiä historiaa.
On aina hyvä tietää todelliset historialliset taustat ja harjoitella erottamaan aidon feikistä. Koska rekvisiitat ovat pieniä yksityiskohtia myöten tuunattuja täydelliseksi (kuten myös kpopissa tai plastiikkakirurgiassa).
Esimerkkejä: Hwang-Jinin rakastaja (aatelisto luokkaan kuuluva Yangban) kirjoittaa päähenkilölle rakkauskirjeen Hangulilla. Mistä me tiedämme tämän olevan väärennös ja että meille valehdellaan Korean kulttuurista?
Juu, sillä miehet EIVÄT kirjoittaneet Hangulilla Yi-Dynastian/ Joseon (Choson) Korean aikakaudella koska aatelisto inhosi Hangulia ja Kiinalaiset kirjoitusmerkit littyivät vahvasti politiikkaan. Viimeisimmät kirjastot kiellettiin 1500-luvun alussa vihatun Kuningas Yeonsangunin (Yon•san•gun) toimesta.
Hangul sai alkunsa 1440-luvun puolivälissä aiemmin keksityistä Tiibetin Phags-Pha aakkosista Kuningas Sejongin ja hänen aikansa työskennelleen älymystön johdosta mutta he saivat maksaa siitä elämillään. Tavalliset Korealaiset oppivat kirjoittamaan ja lukemaan vasta 1900-luvun alkupuolella. Miksi sitten näin näytetään sarjassa? Sillä pyritään ruokkimaan ylimielistä feikkiä nationalismia ja boostata egoa koska todellinen historian näyttäminen olisi tylsää tai noloa (Korean oli Kiinan kulttuuripiirissä reilusti yli tuhat vuotta vuoteen 1896 asti.)
Puvut ovat Hwang-Jinissä tosi värikkäitä, melkein kuin yksi fashion show. Näin ei ollut oikeassa elämässä, jälleen kerran sarjan tuottajat haluavat ihmisten uskovan Choson-Dynastialla olevan hieno ylivertainen kulttuuri mikä ei pidä paikkansa. Korean hallitus käytää aggressivisesti K-draamaa ja K-popia brändeinä levittääkseen ”alkuperäistä” (laajalti mielikuvitus) kulttuuriaan joka on melkein täydellinen väärennös. Miksi puhun näistä asioista? Koska mä välitän kovasti niistä. Se miten kuninkaalliset naiset esitetään Hwang-Jinissä on tahallaan valehtelemista yleisölle kuninkaalliset naiset Joseon(Choson)-Dynastian aikana EIVÄT saanneet mennä ulos palatseistaan eikä edes omista huoneistaan ilman lupaa.
Ne jotka oikeasti tietävät mistä puhuvat eivät tule kusetetuksi, perinteinen Hanbok on väriltään valkoinen koska Korea oli köyhä eikä pystynyt tuottamaan väriaineita. Ainoastaan kuninkaallisilla oli varaa punaisiin tai sinisiin tuonti kaapuihin esim. Ming-Dynatiasta ja ne eivät olleet kirkkaan värisiä koska kemiallisia värjäämismenetelmiä ei ollut. Moderni Hanbok sai värinsä 1876 kun Japani ja Mantšurien Qing-Dynastian (joka johti myös Kiinaa) alaisena oleva Yi-Dynastia/Choson alkoivat käydä kauppaa keskenään.
Lisäksi puvuissa on kuvioita, ne eivät ylipäätänsä kuulu perinteisiin Korealaisiin pukuihin. Ensinnäkin sen ajan Korealaiset pukeutuivat valkoisiin ja toisinnäkin Japanilaiset kuviolliset kaavut kuten Akae-kuvio tyyli muistutti heitä merirosvoista. Heillä ei ollut niihin varaa ja heidän tyylinsä oli erilainen eivätkä rannikon asukkaat halunneet näyttää Japanilaisilta merirosvoilta ilmeisistä syistä. Näiden kahden helposti havaittavan seikan takia voidaan todeta että historiaa vääristämällä voidaan huijata katsojia ja muokata heidän mielipitetään ja näkemyksiään menneisyydestä, varsinkin jos heille VAIN annetaan Korean hallituksen virkamiesten versio (fantasia) miltä Korean historia näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa 4.
Jeong Dong-yu (鄭東愈 Chong Dong-yu) (1744―1808) oli historijoitsija Choson-Dynastian aikana hän kirjoitti teoksessaan 晝永編 Juyeongbyeon (Chu•yong•byon) (tai Chuu•ei•hen Japaniksi lausahdettuna) päiväkirjaansa vuonna 1805 että kolme asiaa puuttui Koreasta: Lampaat, neula ja (puu)rengkaat. Ilman neulaa ei voi omella vaatteita ja tynnyreiden ja renkaiden/rattaiden valmistamiseen täytyy osata taivuttaa hakattua puuta.
Tämä on yksi syy miksi Korea oli niin köyhä niin pitkään ennen 1900-luvun alkua ja super korruptoituneet Yangban aateliset ja virkamiehet EIVÄT halunneet modernisoida taloutta he olivat enemmän kiinnostuneet pitämään orgijoita palatseissaan ja elämään loismaisesti tekemättä juuri mitään, kaikki mahdolliset uudistajat teloitettiin miekalla kuten Pääministeri Kim Ok-gyun (Kim Okkyun) joka halusi ottaa mallia Japanista ja sen menestyksestä. Tavalliset ihmiset kantoivat tavaransa joko selällään tai ruukussa päänsä päällä ja kävelivät pitkiä matkoja jaloin surkeissa kunnossa olevilla ahtailla teillä. Tätä ei ei näytetä draamoissa ilmeisistä syistä.
Korea ei pystynyt modernisoitumaan itse, se tapahtui vasta 1910 kun se oli liitettynä osana Keisarillista Japania kuten Taiwan myöskin 1895, Presidentti Park Chung-hee (Pak Chong-hii) oli entinen kenraali Japanin asevoimissa Toisen Maailmansodan aikana ja hän teki yhteistyötä Japanin kanssa ollessaan presidentti ja käynnisti toisen modernisaation vaiheen 60-70-luvuilla (Japani antoi taloudellista tukea ja teknologiaa jonka se oli oppinut Länsimailta) ne jotka ovat kotoisin Itäkoreasta pitävät Parkia parhaana presidenttinä, toisaalta hänen kriitikkonsa pitävät häntä vallanhimoisena yksinvaltiaana. Presidentin virka päätty usein vankilaan kun uusi E-Korean presidenti vangitsee vanhan siirtyvän presidentin tai Parkin tapauksessa hänen murhattiin maan tiedustelupalvelun sisäisessä valtataistelussa.
Osa 5. (Melkein vika osa)
Kolmas on Jumong-Sarjasta. Jumong (Chumong) oli Goguryeo (Koguryo) nimisen kuningaskunnan perustaja hän oli oikeasti olemassa mutta sarjassa hänet esitetään Korealaisena.
Jos me tutkimme Kiinalasia primäärilähteitä Records of Three Kingdoms Vol. 30 ”Encounters With Eastern Barbarians”, eikä moderneja Korealaisia ”tulkintoja” historiasta, huomaamme että Han-etninen ryhmä (Korealaiset) ja Buyeo (Puyo) (tai Fuyō Japaniksi lausahdettuna) olivat eri etnisiä ryhmiä. Heillä oli eri kulttuuri, elämäntavat ja olivat yksinkertaisesti erilaista sakkia. Jumong ei siis ollut Korealainen eikä Goguryeo Kuningaskunta myöskään.
Miksi sitten Goguryeo ja Baekje (Pekdže) (myös Buyeo heimojen perustama) väitetään olevan Korealaisia?
Koska se on arka poliitiinen kysymys, Korean hallitus menettää uskottavuutensa jos kaksi suurta kuningaskuntaa jotka aiemmin hallitsivat nykyistä Korean niemimaata eivät olisikaan samaa ”veljeskansaa” ja ”samaa verta”. Buyeo heimoa ei enää löydy he pakkasivat laukkunsa ja lähtivät muualle Tang Dynastian hyökkäysten jälkeen ja Silla-Dynastia, mistä nykykorealaiset ovat peräisin melkein yhdisti koko niemimaan itselleen ensimmäistä kertaa v. 668.
Mongolit esim. hallitsivat Koreaa jonkun aikaa mutta he olivat ERI SAKKIA en tarkoita että Goguryeo pitäisi poistaa kokonan Korean historiasta mutta kyse on ulkopuolisesta kansasta joka valloitti ja johti osaa nykyistä Korean Niemimaata eikä heidän kulttuurinsa olleet samoja.
Ongelmana on se että kaikki heimot ja kansat jotka asuivat nykyisen Korean lähistöllä 2000 vuotta sitten, Korean hallitus pitää heitä kaikkia Korealaisina. Taas jälleen kerran toteamme kuinka itsekeskeisiä ja vahvasti etnosentrisiä (jotkut) Korealaiset ovat luodessaan ”siistiä brändiä ja imagoa” ja levittävät sitä joka ei ole todellista Korean historiaa. Jälleen kerran, en syytä nuoria tavallista sakkia se on heidän opetusjärjestelmänsä syytä.
Aiemmat ja nykykorean hallitukset omivat Gogureyo Kuningaskunnan militaristista kulttuuria todistaakseen kuinka mahtavia he ovat ”tuo kulttuuri kuuluu meille”. Kiinasta tulleella Konfutsen opeilla oli suuri vaikutus Korean niemimaahan tämän takia Korealla ei ollut militaristista kultturia, eikä sotilaita kunnioitettu vaan heitä paheksuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa 6. (Vimeinen osa, lupaan)
>No entäs sitten joku Taekwondo, Hapkido tai Hwarang??
Tosi hyvä kysymys! Jousiammunta kuuluu perinteiseen Korealaiseen kulttuuriin mutta kamppailulajit ja militaristinen kulttuuri ei. Kiinalla ja Japanilla on pitkä perinne militaristisen kultturin ja itsepuolustuslajien parissa, sekä sotilaat että tavalliset ihmiset ja munkit harjoittivat niitä ei ainoastaan käytännöllisistä syistä, myös koska niillä luotiin sotilaan elämäntapa ja hengellisyys. Tätä hengellisyytä ei historiallisesti esiintynyt Koreassa.
Me voimme todeta että Korealla ei ollut tarvetta suureen ja vahvaan armeijaan ja sen kouluttamiseen etenkin Silla, Goryeo (Koryo) ja Joseon (Choson) aikakausilla koska he olivat Kiinan vasallivaltioina sekä vahvat Kiinan Kongfutsen opit paheksuivat raskasta ruumillista työtä ja militarismia. Sen sijaan Koguryeo ja Baekje jotka olivat suuria kuningakuntia Korean Niemimaalla (eivät olleet Han eli Korean etnisyyttä) näissä arvostettiin sotilaita eivätkä missään nimessä olleet pasifisteja. Baekje (Pekdže) oli sotilasliitossa Japanin kanssa ja Tang Dynastia Sillan kanssa.
Se oli vasta 30-luvulla kun esim. Karate, Kendō ja Aikidō saapui Koreaan Japanilaisilta opettajilta ollessaan osana Kesarillista Japania. Lyhyesti sanottuna Taekwondo on kopio Karatesta paitsi että siinä on enemmän akrobatiaa mitä alkuperäisessä Karatessa ei ole. Hapkido on kopio Aikidōsta. Kumdo (Komdo) on Korealaisittain lausahdettu sama sana kuin Japanin alkuperäisestä Kendōsta. Ongelmana on se, että Korean hallitus väittää että nämä olisivat heidän omaa vanhaa alkuperäiskulttuuriaan, oikeasti se on kopioitu suoraan joko Kiinalta tai Japanilta viimeisten 70 vuoden aikana.
Mitä tulee Hwarangeihin Samguk Sagi (1145) mainistee Hwarangit mutta he eivät koskaan olleet eliittisotilaita toisin kuin modernit Korean ”historialliset” draamat väittävät.
Silla-Dynastiassa (Shilla) oli naisia jotka olivat esittäviä taiteilijoita, Wong-Hwa festivaaleissa kylissä niistä festivaaleista tuli sitten kansallinen tapahtuma. Wong-Hwa nimettiin uudelleen Hwanyangiksi (Kukka tytöt) ja myöhemmin Hwarangiksi (Kukka poijat) vaikka ne olivat vielä naisia.
Sitten Hwarangit olivat hyvännäköisiä miehiä myöhemmän Silla-Dynastian aikana heidät tunnettiin nimellä Guksen (Kukssen).
Tähän liitty siihen että Silla oli ajoittain matriarkaalinen yhteiskunta jossa heimojen kuningattaret eivät saannet mennä naimisiin joten sen sijaan heillä oli orgioita hyvännäköisten miesten kanssa jotka heimojen kuningattaret valitsivat itse. Myöhemmin Hwarangit (tai Guksen) vapautettiin asepalvekuksesta Goryeo (Koryo) aikakaudella. On kummallista että Hwarangeja ylistetään ”taistelijoina” vaikka he eivät edes liittyneet armeijaan. Myöhemmin Hwarang sai Joseon (Choson) aikakaudella merkityksen rikollinen tai laiton juntti.
Korean Sodan aikana Presidentti Syngman Rhee (🇰🇵Ri /🇰🇷ii Sung-man) halusi nuorion olevan isänmaallista ja taistelemaan kommunismia vastaan ja koska Korealla ei ole historialliesti ollut Samurai-luokkaa tai Bushi (Sotilas) kulttuuria samalla tavalla kuin Japanilla niin he joutuivat tekaisemaan jotain että nuoriso uskoisi siihen ja boostaisi heidän egoansa vaikka se olisi suoraanaista valehtelemista. Sotilasarvoltaan Eversti Lee Song-Gong (🇰🇵Ri / 🇰🇷ii Song-gong) oli vastuussa modernin Hwarang myytin luomisesta.
Mä en haluu syyllistää teitä näistä
draamojen katsomisesta mut se on vaan tosiasia että niitä käyetään kultturi-poliittisena aseena on aina hyvä erotella oikea feikistä. Olkaa varovaisia.
Mun kesti vähän aikaa miettiä toivottavasti mun vastaus ei ollu liian pitkä😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Winter Sonata, ehkä. Heh.
Jos sillä on hyvä musiikki niin tykkään siitä:
Shopaholic Louis/ Shopping King Louis - 💽 The Way - Kim Ye-won
A Love So Beautiful - (OST Part 2) 💽 Loveable - SinB
Girl Who Sees Smell - 💽 Spring Gone By Chance - Yuju
Meow The Secret Boy - 💽 Meow The Secret Boy OST Part 2 어서와/Welcome - Umji (eli myös Kim Ye-won)
What’s Wrong with Secretary Kim? 💽 Wanna Be - GFRIEND (GFRIEND ei ole tunnetu ulkomailla eikä varsinkaan Aasian ulkopuolella ja esim. elokuvamusiikista jäsenet tunnetaan Korean Tasavallassa)
Lisäksi, tiedän että monet ovat kiinnostuneet ns. ”historia draamoista” varoitan että nämä sarjat eivät ole historiallisesti tarkkoja ja ne on äärimmäisen vääristeltyjä ja ihmiset saa tahallisesti väärän käsityksen. Ettehän opettele historiaa näistä sarjoista. En otaksu teidän perehtyneen näihin asioihin. Koska näiden sarjojen ohjaajat ja tuottajat ja useat Korean hallitukset väittävät Korealla olevan 5000v historiaa ja että he olivat parempia kuin Kiina ja Japani, halutaan brändätä että ollan hienoja ja silleen.
Itseasiassa se on noin 2200 vuotta ja suurin osa siitäkin on vääristeltyä. Historianopetus varsinkin peruskoulussa ja lukiossa Koreassa on vääristeltyä. Nykykorealaiset eivät osaa juuri enää lukea Kiinalaisia kirjoitusmerkkejä eli he eivät voi lukea vanhoja tekstejä ja näin ollen he eivät saa todenmukaista tietoa historiastaan.
Goguryeo (Koguryo) ja Baekje (Pekdže) eivät olleet Korealaisia kuningaskuntia, ainoastaan Silla (Shilla) oli. Nämä kaksi edellistä olivat sen sijaan Mantšuurien perustamia. Draamat ovat enemmän fantasiaa eikä todenmukaista historiaa.
Korea 1800-luvulla oli kuin P-Korea on tänään, yksinkertaisesti sanottuna vaikka draamat väittävät toisin.
Ja minä kun luulin että Kingdom ja Mr Queen ovat historiallisesti todenmukaisia :P
Ei kai kukaan (toivottavasti) odota historiallista tarkkuutta länsimaisiltakaan sarjoilta.
Näyttävää fantasiaahan ne ovat. Sen sijaan nykyiset korealaiset (ja jotkut kiinalaiset) sarjat kyllä yleensä onnistuvat nykypäivän länsimaisia sarjoja paremmin historiallisen illuusion luomisessa. Siis se maailma tuntuu aidolta ja eletyltä. Joskus tuntuu, etteivät länsimaiset tekijät yleensä enää edes yritä.
Näitä sarjoja on siis useita eri tyyppisiä, osa huolella historiallisesti tehtyjä, osa sellaisia, joissa historiallisia faktoja on sovellettu taiteilijan vapaudella ja sitten sarjoissa, joissa historiallisuus on melkeinpä fantasiatasoista.
Vaikka pitää aina muistaa että kyseessa on tv-sarjat jotka ovat viihdettä, niin kuitenkin monissa sarjoissa on mielenkiintoisia historiallisia piirteitä (etenkin aineellisen kulttuurin osalta) tai aiheita, mm. Sungkyunkwan Scandal -sarjan koulu on ollut olemassa, ainakin yksi historiallisista rakennuksista on edelleen pystyssä ja nimi on olemass samanniminen yliopisto. Sarjoissa on usein vaatteita, koruja, rakennuksia sun muita kulttuurin muotoja, jotka usein ovat kulttuurihistoriallisesti "oikeita" (usein vaatteet on oikeasti tehty silkistä, hiusneulat kullasta sarjoissakin) ja aikakauteen kuuluvia.
Koreassa taitaa nyt tilanne olla se, että koska kirjallisia historiallisia lähteitä on paljon, kirjailijat ja käsikirjoittajat ammentavat näistä aineksia kirjoihin ja tv-sarjoihin, mutta useimmiten heti tv-sarjan alussa esitetään lauseke, jossa kerrotaan sarjan olevan fiktiivinen eikä historiallisiin tosiseikkoihin perustuva, ettei tule mitään "historiaan liittyvää skandaalia" (toki niitäkin on nähty). Silloin sarjoissa on sovellettu juonikuvioita, jotka muistuttavat eräistä historian vaiheista, mutta sarjan tekijät ovat kuitenkin voineet sijoittaa tarinan kuvitteelliseen aikakauteen ja/tai päähenkilöiden nimet on muunneltu historiallisten henkilöiden nimistä, joten he voivat ylläpitää ideaa fiktiosta.
Toivottavasti nyt tää Tägäsi relevantin viestiketjun.👆🏻👆🏻👆🏻
Teille ãmmille ei edelleenkään ole tärkeää sisältö, ainoastaan naurettava trendi ja että näyttelijät on_vinosilmiä___. 🤦🏻♂️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kesti vähän aikaa miettiä toivottavasti mun vastaus ei ollu liian pitkä😂
Toivottavasti saat ammattiapua Koreamaniaasi.
Vierailija kirjoitti:
Teille ãmmille ei edelleenkään ole tärkeää sisältö, ainoastaan naurettava trendi ja että näyttelijät on_vinosilmiä___. 🤦🏻♂️
Väärin! Tärkeää on nimenomaan mielenkiintoinen tarina yhdistettynä juuri oikeisiin näyttelijöihin. Kuka tahansa ei kelpaa. :P
Tuosta historia-asiasta sen verran, että minä en ihan oikeasti odota mitään historiallista paikkansapitävyyttä fiktiivisiltä sarjoilta, koska en ole länsimaisiltakaan sarjoilta ja elokuvilta odottanut sitä vuosikausiin. Itse asiassa odotukset länsimaisilta sarjoilta ja elokuvilta ovat jopa miinuksen puolella, mitä historialliseen uskottavuuteen tulee. Joskus tosi harvoin jokin 1600-luvulta eteenpäin sijoittuva voi yllättää olemalla hieno ja uskottava yksityiskohdiltaan, mutta kaikki sitä ennen ajallisesti on nykyään ihan uskomatonta kuramössöä. Yleensä kaikki sen jälkeenkin.
Ennenkin - kun vielä yritettiin luoda jotain uskottavaa historiallista illuusiota - näiden sarjojen ja elokuvien suhde historiaan oli se, että ne saivat kiinnostumaan historiasta ja lukemaan itse asioista tarkemmin. Nykyään ei edes tätä. Harvoin kiinnostaa enää edes katsella.
Sille minä en sitten voi mitään, mitä korealaisille koulussa opetetaan heidän omasta historiastaan. Eikä suoraan sanottuna kauheasti kiinnostakaan, sillä ei minun TV:n katselukokemukseeni vaikuta se, kauanko Korealla on oikeasti ollut historiaa. Sitä paitsi kiinnostaa minua itseänikin Suomen historia ajalta, jolloin täällä ei ole mukamas ollut yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Teille ãmmille ei edelleenkään ole tärkeää sisältö, ainoastaan naurettava trendi ja että näyttelijät on_vinosilmiä___. 🤦🏻♂️
Juu siis todellakin. Korealaiset on aivan hemmetin kauniita, sekä miehet että naiset. Katson näitä sarjoja ihan vain siksi. Ja koska tiedän että ne kertovat ihastuksesta ja rakastumisista kauniisti, eikä kännääminen ja se paljas p..se heilu joka otoksessa kuten suomalaisissa 'rakkaus'sarjoissa ja leffoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille ãmmille ei edelleenkään ole tärkeää sisältö, ainoastaan naurettava trendi ja että näyttelijät on_vinosilmiä___. 🤦🏻♂️
Juu siis todellakin. Korealaiset on aivan hemmetin kauniita, sekä miehet että naiset. Katson näitä sarjoja ihan vain siksi. Ja koska tiedän että ne kertovat ihastuksesta ja rakastumisista kauniisti, eikä kännääminen ja se paljas p..se heilu joka otoksessa kuten suomalaisissa 'rakkaus'sarjoissa ja leffoissa.
Tämä. Korealaisissa sarjoissa osataan vielä vanhanaikainen tarinankerronta, etenkin rakkaustarinoissa.
Mutta eiköhän sekin ajan myötä vielä muutu, valitettavasti - jotkut uudemmat sarjat tuntuvat jo siltä, että niitä on tavalla tai toisella muuteltu kansainvälistä yleisöä ajatellen, eivätkä ne enää tunnu siltä miksi aikanaan ihastuin K-draamaan. Mutta monia ihaniakin sarjoja toki vielä tehdään. Nautitaan niistä niin kauan kuin voidaan.
Olen nyt katsonut muutamia sarjoja ja huomannut muutaman huvittavan yksityiskohdan:
- Lihaa arvostetaan ja syödään paljon ravintolassa, kotona, grillatessa, retkillä jne. Crash landing on you -sarjassa pohjoiskorealaiset ihmettelivät, kun sankaritar söi kaksi kertaa päivässä lihaa.
- Puhelimet ovat lähes aina värinähälytyksellä, ei soittoääntä.
- On äärimmäisen romanttista, kun mies ja nainen tuijottavat sanattomina toisiaan parin metrin etäisyydeltä ja vielä romanttisempaa on, jos sataa lunta samaan aikaan.
Alue: Aihe vapaa
Näitä sarjoja on siis useita eri tyyppisiä, osa huolella historiallisesti tehtyjä, osa sellaisia, joissa historiallisia faktoja on sovellettu taiteilijan vapaudella ja sitten sarjoissa, joissa historiallisuus on melkeinpä fantasiatasoista.
Vaikka pitää aina muistaa että kyseessa on tv-sarjat jotka ovat viihdettä, niin kuitenkin monissa sarjoissa on mielenkiintoisia historiallisia piirteitä (etenkin aineellisen kulttuurin osalta) tai aiheita, mm. Sungkyunkwan Scandal -sarjan koulu on ollut olemassa, ainakin yksi historiallisista rakennuksista on edelleen pystyssä ja nimi on olemass samanniminen yliopisto. Sarjoissa on usein vaatteita, koruja, rakennuksia sun muita kulttuurin muotoja, jotka usein ovat kulttuurihistoriallisesti "oikeita" (usein vaatteet on oikeasti tehty silkistä, hiusneulat kullasta sarjoissakin) ja aikakauteen kuuluvia.
Koreassa taitaa nyt tilanne olla se, että koska kirjallisia historiallisia lähteitä on paljon, kirjailijat ja käsikirjoittajat ammentavat näistä aineksia kirjoihin ja tv-sarjoihin, mutta useimmiten heti tv-sarjan alussa esitetään lauseke, jossa kerrotaan sarjan olevan fiktiivinen eikä historiallisiin tosiseikkoihin perustuva, ettei tule mitään "historiaan liittyvää skandaalia" (toki niitäkin on nähty). Silloin sarjoissa on sovellettu juonikuvioita, jotka muistuttavat eräistä historian vaiheista, mutta sarjan tekijät ovat kuitenkin voineet sijoittaa tarinan kuvitteelliseen aikakauteen ja/tai päähenkilöiden nimet on muunneltu historiallisten henkilöiden nimistä, joten he voivat ylläpitää ideaa fiktiosta.