Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidin kanssa tuli taas paha mieli
06.11.2021 |
Koska hän ei yhtään ota vastuuta omista virheistään äitinä.
Kerroin hänelle, että perheterapeutti (oman ja lasteni) oli sanonut (nyt kolmantena ja terapian lopetusvuotena), että mulla on varmaankin (oman äitini aiheuttama) kiintymyssuhteen trauma ja siis olen kärsinyt koko aikuisikäni masennuksesta ja kaikenlaisesta pahasta mielestä, niin äitini sanoi ”älä kuuntele sitä trapeuttia!”
Aivan kuin terapeutti olisi keksinyt asian ja aivan kuin hänen ei äitinä tulisi olla superpahoillaan, että hänestä tuollaista epäillään! Ja siitä, miten mä olen saanut kärsiä hänen vikojensa takia!
Hän ryhtyi huutamaan puhelimeen, pahoitti taas mielensä, kun ei saakaan pelkkiä kehuja (en koskaan kehukaan häntä, koska ei ole aihetta), vaan pitäisi katsoa silmiin sitä omaa laadukkuutta ja tasottomuutta äitinä! Ja jos lastaan akastaisi, niin sanoa, miten pahoillaan on.
Koska hänen käytöksestään ovat saaneet nyt minun lapeni kärsiä sen muodossa, että hänen takiaan minulla on kiintymyssuhteen trauma.
Kommentit (96)
Toivottavasti ap ei ole lastensa lähihuoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota itse vastuu elämästäsi.
Terapeutti tekee työtään ja äitisi nyt vain on äitisi. Turha häntä on haukkua ja syyllistää, kun ei se mitään auta.
Oma käytöksesi ja asenteesi ovat ainoat, joihin voit vaikuttaa. Voit valita, onko elämäsi elämisen arvoista ja positiivista läsnäolemista lapsillesi vai ruikutatko ja syyttelet lopun ikääsi muita siitä, millaista sinulla oli lapsena.
Jos oli huono lapsuus, sinuna katsoisin, ettet järkkää samanlaista omille lapsillesi.
Tässä se on hyvin todettu, täysin samaa mieltä.
Onneksi mulla on nykyisin sukuni miljoonat, niin jos äitini kuvitteleekaan pääsevänsä jaolle, niin nyt ei voi olla ihan miten itsekäs vain sattuu huvittamaan. Mä onneksi voin olla :D Hänen suuntaansa. En odota sieltä yhtään mitään! Aineetontakaan :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Äitini käytös on vaikuttanut omaan äitiyteeni eikä mistään ole saanut apua. Se on kylmää faktaa nykyterapioiden tasosta tämän päivän Suomessa. Olen koko ajan tiennyt, että äidistäni tämä johtuu.
Ap
Älä vello siinä asiassa, et voi sille enää mitään. Äitisi ei tule koskaan tajuamaan syntejään, eikä maailmassa ole sellaista mahtia joka muuttaisi asiat oikeudenmukaisiksi.
Keskity siis omaan elämääsi, jätä äitisi taaksesi ja luo oma onnesi. Traumojen kanssa oppii elämään ja iän myötä se vähitellen helpottaa. Kaikkein pahinta on jäädä kiinni menneeseen, on mentävä eteenpäin vaikka väkisin.
Oikean narsistisin (siis tosi pahan sellaisen) lapsena voin sanoa - joskin tän kaikki tajuaa - että Aplla on TOKSINEN KIERRE äitinsä kanssa. Ap toivoo ja odottaa että äiti muuttuu, no äiti ei muutu, Ap pettyy. Ja taas toivoo että äiti muuttuisi, no eipä taaskaan muutu, ja taas tulee pettymys.
Monessa ketjussa on kerrottu se miten tuosta pääsee eroon mutta Ap ei kuuntele. Eroon pääsee tuosta oravanpyörästä vain VÄLIRIKOLLA. Ei sen tarvi olla ikuinen, mutta se on pakollinen jotta näkee tilanteensa, tajuaa sen ja hyväksyy sen. Niin kauan kun odotuksen ja pettymyksen pyörä pyörii, edistystä ei tule.
Ap ymmärrä jo että ÄITISI EI KOSKAAN, IKINÄ, tule muuttumaan. Hän on aina mikä on.
Sitten sun pitää vaan ajan kanssa miettiä mitä teet. Kestätkö sen ja oletko väleissä? Etkö kestä ja olet välirikossa?
Mä en kestä ja olen välirikossa ja aion olla tässä niin kauan kun äitini elää. Suojelen itseä ja perhettäni. Jos palaan taas äitini kanssa yhteyteen, tuo sama toksinen kierre alkaa taas kuin mikä Apn tapauksessa on. Se kierre vei kaikki voimat ja kaikki resurssit.
En väitä että välirikko on hyvä tila, mutta pitää tajuta että narsistien kanssa on vaan huonoja vaihtoehtoja. Hyviä ei ole yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota itse vastuu elämästäsi.
Terapeutti tekee työtään ja äitisi nyt vain on äitisi. Turha häntä on haukkua ja syyllistää, kun ei se mitään auta.
Oma käytöksesi ja asenteesi ovat ainoat, joihin voit vaikuttaa. Voit valita, onko elämäsi elämisen arvoista ja positiivista läsnäolemista lapsillesi vai ruikutatko ja syyttelet lopun ikääsi muita siitä, millaista sinulla oli lapsena.
Jos oli huono lapsuus, sinuna katsoisin, ettet järkkää samanlaista omille lapsillesi.
Tässä se on hyvin todettu, täysin samaa mieltä.
Toi ei ole mitenkään ”hyvin sanottu”, hyvin sanottu olisi surullinen siitä, mitä mä ja lapseni menettävät äitini käytöksen takia ja koska hän ei vaadi itseltään aikuismaista kypsyyttä ja ole mennyt koskaan kasvamaan mihinkään henkisesti ottaakseen sitten edes selvää, jos millään ei tajua, että millä lailla on oman lapsensa kiintymyssuhteen traumatisoinut.
Se on ennekaikkea iso menetys mulle sekä mun lapsilleni.
Ap
kauheaa, että tuo ap on lisääntynyt. luultavasti geeneissä on vikaa ja vaikka ei olisikaan, tuo asenne pilaa lapsetkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laittaisitko ap yhteystietosi, että voin laittaa lasun tulemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
laittaisitko ap yhteystietosi, että voin laittaa lasun tulemaan
Saa sen tuosta ip osoitteesta selvitettyä 10 eurolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini käytös on vaikuttanut omaan äitiyteeni eikä mistään ole saanut apua. Se on kylmää faktaa nykyterapioiden tasosta tämän päivän Suomessa. Olen koko ajan tiennyt, että äidistäni tämä johtuu.
Ap
Älä vello siinä asiassa, et voi sille enää mitään. Äitisi ei tule koskaan tajuamaan syntejään, eikä maailmassa ole sellaista mahtia joka muuttaisi asiat oikeudenmukaisiksi.
Keskity siis omaan elämääsi, jätä äitisi taaksesi ja luo oma onnesi. Traumojen kanssa oppii elämään ja iän myötä se vähitellen helpottaa. Kaikkein pahinta on jäädä kiinni menneeseen, on mentävä eteenpäin vaikka väkisin.
No, tänään kirjoitin juuri pitkän ketjun siitä tunteesta, että jumalakaan ei välitä minusta, eli miksi olisin tyytyväinen, kun olen saanut toki maailmankaikkeudelta paljon lahjoja ja joo, olen niistä kiitollinen, MUTTA samaan aikaan mun NIIN HYVÄSTÄ elämästä PILATTIIN iso osa, eli kokemus olla rakastettu ja merkitä jollekin?
Se on väärin, ja iso osa ihmisistä ei tajua sellaisesta vääryydestä mitään vaan haukkuu minua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isässä tai Äidissä,mummoissa ja anopeissahan aina vika. Kun itse ei oteta mistään vastuuta,pitää sylistää aina muita!Opit kyllä elämä ,sitä saat mitä itse tilaat !
Keskity siihen sisustamiseen ja anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija Ota itse vastuu elämästäsi.
Terapeutti tekee työtään ja äitisi nyt vain on äitisi. Turha häntä on haukkua ja syyllistää, kun ei se mitään auta.
Oma käytöksesi ja asenteesi ovat ainoat, joihin voit vaikuttaa. Voit valita, onko elämäsi elämisen arvoista ja positiivista läsnäolemista lapsillesi vai ruikutatko ja syyttelet lopun ikääsi muita siitä, millaista sinulla oli lapsena.
Jos oli huono lapsuus, sinuna katsoisin, ettet järkkää samanlaista omille lapsillesi.
Äidillesi tuli varmasti paha mieli, kun syytit ja moitit häntä. Jos hän hakkasi sinua pahasti tai oli kylmä ja tunteeton kun olit lapsi, niin se on aiheuttanut sinulle vahinkoa. Mutta vanhoja asioita ei pysty enää muuttamaan. Jos pidät äitiin yhteyttä vähän harvemmin, niin te kumpikin voitte paremmin. Voit ehkä vielä kerran selittää hänelle, että sinulla oli lapsena paha olla ja se vaivaa mieltä vielä nytkin. Mutta ei kannata haukkua äitiä jatkuvasti. -Millainen lapsuus äidilläsi oli? Oliko joku hänen vanhemmistaan alkoholisti? Kohdeltiinko häntä pienenä ystävällisesti vai kovasydämisesti? On mahdollista, että 20 vuoden kuluttua oma lapsesi syyttää sinua jostakin, mitä sinä olet tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
laittaisitko ap yhteystietosi, että voin laittaa lasun tulemaan
Saa sen tuosta ip osoitteesta selvitettyä 10 eurolla.
Eihän pysty :D Mulla on VPN. Ja vaikka näkisikin IP:n, niin et sä siitä mitään tietoja saa, moukka
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija Ota itse vastuu elämästäsi.
Terapeutti tekee työtään ja äitisi nyt vain on äitisi. Turha häntä on haukkua ja syyllistää, kun ei se mitään auta.
Oma käytöksesi ja asenteesi ovat ainoat, joihin voit vaikuttaa. Voit valita, onko elämäsi elämisen arvoista ja positiivista läsnäolemista lapsillesi vai ruikutatko ja syyttelet lopun ikääsi muita siitä, millaista sinulla oli lapsena.
Jos oli huono lapsuus, sinuna katsoisin, ettet järkkää samanlaista omille lapsillesi.
Äidillesi tuli varmasti paha mieli, kun syytit ja moitit häntä. Jos hän hakkasi sinua pahasti tai oli kylmä ja tunteeton kun olit lapsi, niin se on aiheuttanut sinulle vahinkoa. Mutta vanhoja asioita ei pysty enää muuttamaan. Jos pidät äitiin yhteyttä vähän harvemmin, niin te kumpikin voitte paremmin. Voit ehkä vielä kerran selittää hänelle, että sinulla oli lapsena paha olla ja se vaivaa mieltä vielä nytkin. Mutta ei kannata haukkua äitiä jatkuvasti. -Millainen lapsuus äidilläsi oli? Oliko joku hänen vanhemmistaan alkoholisti? Kohdeltiinko häntä pienenä ystävällisesti vai kovasydämisesti? On mahdollista, että 20 vuoden kuluttua oma lapsesi syyttää sinua jostakin, mitä sinä olet tehnyt.
Kyllähän ne pystyy korjaamaan!!!!!!!!! Jos osoittaa olevansa pahoillaan ja osoittaa, ETTEI HALUNNUT SATUTTAA!!!!! Se on minimivaatimus, jos muka kehuu välittävänsä!
Se, ettei voi osoittaa että EI HALUNNUT SATUTTAA, tarkoittaa, ettei joko välitä tai että HALUSIKIN PAHAA lapselleen.
Mun äitini siis HALUSI pahaa, koska ei halua osoittaa, että ei halunnut satuttaa minua???????
Paljonko se nyt vaatisi kuunnella, että on satuttanut minua ja kysyä, millä ja pyytää sitten anteeksi, että se ei ollut tarkoitus?
Lisäksi minua sattui tarkoitti hän tai ei, jos kerran ei ajatellut satuttaa, miten ei ole kapasiteettia ihmetellä asiaa vaikkapa yhdessä minun kanssani????
Ap
Mulla on ainakin heti huoli lapsesta, joka kokee, että loukkasin häntä, jos mulla ei ollut sellaista tarkoitus tehdä! Sanoinkin perheterapeutille, että jotenkin pitäisi kyetä pojan kanssa juttelemaan, että ok, häneen sattui jokin asia, minkä sanoin (esim. hoputin perheterapiaan), vaikka en tarkoittanut satuttaa, että miten on silti mahdollista, että lpseen sattui??
Ei mulla ole mitään tarvetta kieltää tai mitätöidä pojan kokemusta, siinä on vain aika iso ongelma, jos häntä sattuu, kun en halua satuttaa. Että miten sellainen tilanne on mahdollinen? Mua ainakin kiinnostaa. Miten mun äitiäni ei kiinnosta oman lapsensa tunteet p*kaakaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
kauheaa, että tuo ap on lisääntynyt. luultavasti geeneissä on vikaa ja vaikka ei olisikaan, tuo asenne pilaa lapsetkin
Sun vanhemmilla ei ole ainakaan mennyt mikään kohdallasi putkeen tai hei voihan vain olla, ettet sä saanut maailmankaikkeudelta syntyessäsi yhtäkään hyvän lahjaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
laittaisitko ap yhteystietosi, että voin laittaa lasun tulemaan
Saa sen tuosta ip osoitteesta selvitettyä 10 eurolla.
Jotenkin ankeaa, että joku yrittää näin google-aikakaudella kusettaa tyhmillä jutuilla netissä .
Ap
Alue: Aihe vapaa
Äitini käytös on vaikuttanut omaan äitiyteeni eikä mistään ole saanut apua. Se on kylmää faktaa nykyterapioiden tasosta tämän päivän Suomessa. Olen koko ajan tiennyt, että äidistäni tämä johtuu.
Ap