On niin vaikeaa päästää mies takaisin inttiin lomien jälkeen..

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 19:35"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 19:08"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 19:06"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 19:04"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 18:56"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 18:55"]Voi lässynlässyn, ota ittees niskasta kiinni ja lopeta ulina t: poikaystävällä tj332 [/quote] Niin on munkin poikaystävällä luultavasti vuosi edessä? Miksi pitäisi lopettaa ulina :D -ap [/quote] Siksi kun on ihan virun rasittavaa ja ärsyttävää tollanen turhanpäiväinen ulina. Kannattiko totuttaa ittensä siihen, että on 24/7 yhdessä sen kultsipuppelin kanssa? Ei kannattanu, sori, nyt joudut kärsimään. Muista vaan sit ettet märise sille poikkikselles hänen palatessaan inttiin: muutenkaan ei ole kiva palata kassulle loman jälkeen ja joku ulina vaan pahentaa sen oloa. -nro 10 [/quote] No ihmiset on valitettavasti erilaisia ja mä ulisen niin paljon ku haluan. Me ollaan asuttu vasta muutaman kuukauden yhdessä, niin onhan tää tosi outoa että joutuu tulemaan aina tyhjään kotiin. Sanoinkin, että tää pitää vaan kärsiä. -ap [/quote] Jestas. Minä asuin yksin melkein 10 vuotta. Ja sinä nyt kärsit tuossa ajassa. :D [/quote] Voi kuule. On ihan eri asia asua yksin sinkkuna, kuin että on tottunu asumaan miehen kanssa. -ap

[/quote]

Niin on. Silloin kun asuu yksin sinkkuna, on tosiaankin yksin. Ei ole ketään jota odottaa taas muutaman päivän kuluttua kotiin. Mitenköhän sinä sellaista kestäisit kun jo nyt yksinolo on sulle noin kova ja kärsimystä tuottava paikka?

 
[/quote] mikä siinä sun persettä kutittaa, jos kaikki eivät ole niinkuin sinä? Toiset on herkempiä tällaisissa asioissa.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 19:30"]Miksi te olette noin ilkeitä ap:lle? Kyllä miestään saa ikävöidä. Mulla oli ihan sama tilanne, silloin kun mun mies kävi intin. Tästä jo useampi vuosi aikaa, mutta muistan oikein hyvin sen kauhean ikävän silloin. Ollaan myös kuin paita ja perse. Koskaan ei olla inttiä lukuun ottamatta oltu erossa toisistamme paria yötä enempää. Mun mies oli onneksi armeijan harmaissa vain puoli vuotta, sekin tuntui ikuisuudelta silloin :D mutta kyllä se aika siitä menee ja tuo aika luultavasti vain vahvistaa suhdettanne. Kyllä sinä selviät, tsemppiä! Äläkä välitä noista idiootti kommenteista.
[/quote]
Voi kiitos, ihana! :') joo siis, totta kai tää on tosi ahdistavaa ja ärsyttävää. Jotenkin tuntuu, että täällä on tosi paljon tunnekylmiä ihmisiä, koska mulle on ainakin ihan normaalia ikävöidä toista tosi paljon.
Meidän pisin erossaolo oli mun ulkomaanreissu (viikon), mutta siitäkin selvittiin :) ja oonhan mä selvinnyt jo ton ekat kaksi viikkoa kun poikaystävä oli pois sen ajan. Ja sillä tietysti rankempaa siellä.
Piristävä kommentti :) enköhän mä pärjää! -ap

Älä välitä. Palstalla on paljon näitä joilla on paska suhde ja mies pettää ja siksi väittävät, että kaikki ovat sellaisia. Ja he ovat paskoissa suhteissa vain lasten tai taloudellisten syiden takia tai sitten ovat sinkkuja jotka ovat katkeria nuoria kohtaan, koska mies lähti nuoren perään. Jos tätä palstaa olet siis aiemmin lukenut niin nämä ovat yleisiä valituksia. Lisäksi palstalla on myös huomattavasti vanhempia sekä sellaisia joiden puoliso ei ole koskaan ollut armeijassa, joten he eivät tiedä millaista se voi olla. Jaaaa lisäksi palsta on täynnä trolleja jotka huvikseen vittuilee. Fbssä on inttileskille vertaistukea ryhmä. Siellä voi jutella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa tuntemuksista ja kokemuksista ja koska ei olla anoja niin vittuilua on vähemmän.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 19:34"]Älä välitä. Tällä palstalla ilkeillään ihan tahallaan.
Minunkin mies lähti taas armeijaan. Ei kyllä kovin pahalta tunnu, mutta hänellä tavoite päästä lentäjäksi puolustusvoimille eli periaatteessa jos pääsee niin hän on siellä aina.
Minulle tämä yksin olo ei ole vaikeaa muuten, mutta olen raskaana ja aiempien kokemuksien takia pelkään, että raskaudessa menee taas jokin pieleen. Armeijassa kuitenkin ollaan tietoisia raskaudesta, joten tarvittaessa saan puolisoni kiinni jos jotain sattuu.
-
Tottakai ero tuntuu ikävälle jos toista rakastaa eikä siihen ole tottunut. Tosin palstan mukaan täällä on paljon ihmisiä jotka toivoo vain puolisonsa olevan poissa mahdollisimman paljon.
-
Itse olen 22 ja mieheni 20. Hän on minulle mies, sillä hänessä todellakin on enemmän miestä kuin monissa paljon vanhemmissa.
Koita pärjäillä. Kyllä siihen tottuu ja hyvä parisuhde kestää erossa olemisenkin :)
[/quote]
Jep, palstahan on täynnä ilkeilijöitä, enkä kyllä edes yllättynyt hirveästi. Tsemppiä raskauteen :)
Monet kaverit on sanoneet että kyllä tähän tottu, pikkuhiljaa.
-ap

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 19:39"]

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 19:35"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 19:10"] [quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 19:08"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 19:06"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 19:04"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 18:56"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 18:55"]Voi lässynlässyn, ota ittees niskasta kiinni ja lopeta ulina t: poikaystävällä tj332 [/quote] Niin on munkin poikaystävällä luultavasti vuosi edessä? Miksi pitäisi lopettaa ulina :D -ap [/quote] Siksi kun on ihan virun rasittavaa ja ärsyttävää tollanen turhanpäiväinen ulina. Kannattiko totuttaa ittensä siihen, että on 24/7 yhdessä sen kultsipuppelin kanssa? Ei kannattanu, sori, nyt joudut kärsimään. Muista vaan sit ettet märise sille poikkikselles hänen palatessaan inttiin: muutenkaan ei ole kiva palata kassulle loman jälkeen ja joku ulina vaan pahentaa sen oloa. -nro 10 [/quote] No ihmiset on valitettavasti erilaisia ja mä ulisen niin paljon ku haluan. Me ollaan asuttu vasta muutaman kuukauden yhdessä, niin onhan tää tosi outoa että joutuu tulemaan aina tyhjään kotiin. Sanoinkin, että tää pitää vaan kärsiä. -ap [/quote] Jestas. Minä asuin yksin melkein 10 vuotta. Ja sinä nyt kärsit tuossa ajassa. :D [/quote] Voi kuule. On ihan eri asia asua yksin sinkkuna, kuin että on tottunu asumaan miehen kanssa. -ap [/quote] Niin on. Silloin kun asuu yksin sinkkuna, on tosiaankin yksin. Ei ole ketään jota odottaa taas muutaman päivän kuluttua kotiin. Mitenköhän sinä sellaista kestäisit kun jo nyt yksinolo on sulle noin kova ja kärsimystä tuottava paikka?   [/quote] mikä siinä sun persettä kutittaa, jos kaikki eivät ole niinkuin sinä? Toiset on herkempiä tällaisissa asioissa.

[/quote]

Kannattaisiko noin suurelle herkkyydelle yrittää tehdä jotain? Entä jos oikeasti joudutkin joskus elämään sinkkuna aivan yksin? Ei se mikään epärealistinen vaihtoehto ole,  että suhde sen nuoruuden rakkauden kanssa ei loppuelämää kestäkään ja saattaakin ihan todella jäädä yksin. Itsemurhanko sitten teet kun sinä olet niin herkkä ettet kestä viikon yksinoloa?

Nyt järki käteen hyvä lapsi ja koita karaista itseäsi vähän! Elämässäsi joudut valitettavasti kohtaamaan huomattavasti suurempia murheita kuin viikon ero omasta rakkaasta.  Ja niistäkin on jotenkin selvittävä. 

Ap toki vastaa vähän kärkkäästi ja jankuttavaan tyyliin, mutten silti ymmärrä, miksi tälle pitäisi olla suoranaisesti ilkeä. Surut ja ilot ovat suhteellisia. Ei sillä perusteella voi ketään moittia pahasta olosta, että aina on joku, jolla menee vielä huonommin. Jos vaadittaisiin tällaista äärimmäistä suhteellisuuden tajua, ei Suomen kaltaisessa dekmokratiassa, jossa pyörii ihan kohtuullinen sosiaaliturva, saisi kukaan valittaa ikinä mistään, kun ainakaan meidän ei tarvitse elää sodan keskellä, diktaattorin tai sotilasjuntan mielivallan alaisena. Ymmärän hyvin, että jos ap on nuori ihminen ja parisuhde verrattain tuore, tuntuu poikaystävän inttiaika varmasti todella ikävältä. Eivätkö muut ole kokeneet tällaista nuoruuden huumaa ja rakastumista? Ei nuoruus ole mikään rikos, mielestäni.

Minun itseni täytyy tunnustaa, että välillä oikein itken ikävääni, kun olen joutunut ja joudun elämään miesystäväni kanssa etäsuhteessa vielä puolisen vuotta, ennen kuin yhteen muuttaminen käytännössä on mahdollista. Olemme seurustelleet reippaasti yli vuoden, ja 90 prosenttia tästä ajasta olemme asuneet eri kaupungeissa. Vähän aikaa pitää tätä vielä jaksaa. Molemmilla vaativat kokopäivätyöt, joten ainoa mahdollisuus nähdä toista ovat viikonloput eivätkä aina nekään, jos jommalla kummalla on niiden aikana koulutustilaisuuksia tai työmatkoja. Tämä tilanne ei ole absoluuttisesti hirveä, oikeastaan aika pientä, mutta kyllä se silti minusta pahalta tuntuu. Jos minulla olisi mahdollisuus tavata miesystävääni joka päivä tai jos asuisimme yhdessä, ei viikon, kahden tai kolmenkaan breikki tuntuisi varmasti missään (saattaisi tulla silloin tällöin jopa tarpeeseen!), mutta silloin olisikin itsellä se huojentava tieto, että pienen erossaolon jälkeen ollaan taas arkisesti yhdessä. Nyt mitään huojennusta ei oikein ole. Tunnen eläväni jatkuvassa poikkeustilassa ja väärässä paikassa.

Eli multa tsempit ap:lle! Se on vain väliaikaista! :)

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 19:50"]Älä välitä. Palstalla on paljon näitä joilla on paska suhde ja mies pettää ja siksi väittävät, että kaikki ovat sellaisia. Ja he ovat paskoissa suhteissa vain lasten tai taloudellisten syiden takia tai sitten ovat sinkkuja jotka ovat katkeria nuoria kohtaan, koska mies lähti nuoren perään. Jos tätä palstaa olet siis aiemmin lukenut niin nämä ovat yleisiä valituksia. Lisäksi palstalla on myös huomattavasti vanhempia sekä sellaisia joiden puoliso ei ole koskaan ollut armeijassa, joten he eivät tiedä millaista se voi olla. Jaaaa lisäksi palsta on täynnä trolleja jotka huvikseen vittuilee. Fbssä on inttileskille vertaistukea ryhmä. Siellä voi jutella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa tuntemuksista ja kokemuksista ja koska ei olla anoja niin vittuilua on vähemmän.
[/quote]
Katkeruutta mä havaitsinkin ja sellaisia ihmisiä, joiden miehet eivät ole olleet armeijassa. Jotkut ei vaan tajua, että tämä on ihan eri asia, kuin se, että oma mies on päivän töissä ja tulee illalla kotiin. Ei tämä neljän tai viiden päivän yksinäisyys niin paha oo, kuin monet viikot!
Kiitos vinkistä :) siellä varmasti saa parempaa vertaistukea. -ap

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 20:01"]Ap toki vastaa vähän kärkkäästi ja jankuttavaan tyyliin, mutten silti ymmärrä, miksi tälle pitäisi olla suoranaisesti ilkeä. Surut ja ilot ovat suhteellisia. Ei sillä perusteella voi ketään moittia pahasta olosta, että aina on joku, jolla menee vielä huonommin. Jos vaadittaisiin tällaista äärimmäistä suhteellisuuden tajua, ei Suomen kaltaisessa dekmokratiassa, jossa pyörii ihan kohtuullinen sosiaaliturva, saisi kukaan valittaa ikinä mistään, kun ainakaan meidän ei tarvitse elää sodan keskellä, diktaattorin tai sotilasjuntan mielivallan alaisena. Ymmärän hyvin, että jos ap on nuori ihminen ja parisuhde verrattain tuore, tuntuu poikaystävän inttiaika varmasti todella ikävältä. Eivätkö muut ole kokeneet tällaista nuoruuden huumaa ja rakastumista? Ei nuoruus ole mikään rikos, mielestäni.

Minun itseni täytyy tunnustaa, että välillä oikein itken ikävääni, kun olen joutunut ja joudun elämään miesystäväni kanssa etäsuhteessa vielä puolisen vuotta, ennen kuin yhteen muuttaminen käytännössä on mahdollista. Olemme seurustelleet reippaasti yli vuoden, ja 90 prosenttia tästä ajasta olemme asuneet eri kaupungeissa. Vähän aikaa pitää tätä vielä jaksaa. Molemmilla vaativat kokopäivätyöt, joten ainoa mahdollisuus nähdä toista ovat viikonloput eivätkä aina nekään, jos jommalla kummalla on niiden aikana koulutustilaisuuksia tai työmatkoja. Tämä tilanne ei ole absoluuttisesti hirveä, oikeastaan aika pientä, mutta kyllä se silti minusta pahalta tuntuu. Jos minulla olisi mahdollisuus tavata miesystävääni joka päivä tai jos asuisimme yhdessä, ei viikon, kahden tai kolmenkaan breikki tuntuisi varmasti missään (saattaisi tulla silloin tällöin jopa tarpeeseen!), mutta silloin olisikin itsellä se huojentava tieto, että pienen erossaolon jälkeen ollaan taas arkisesti yhdessä. Nyt mitään huojennusta ei oikein ole. Tunnen eläväni jatkuvassa poikkeustilassa ja väärässä paikassa.

Eli multa tsempit ap:lle! Se on vain väliaikaista! :)
[/quote]
Kiitos sullekin tsempeistä :)
Ja tuohon vastaamiseen, niin täytyy itse jankata jankkaviin vastauksiin. Ärsyttää sellaiset, joidenka mielestä tämä pitäis olla jotenkin helppoa.
Koittakaa jaksaa se etäsuhde! Toki kun oot tottunut tuohon järjestelyyn, niin ei sitä jokapäiväistä näkemistä varmaan oikein osaa edes kunnolla kaivata, vaikka pahalta tuntuukin.
Ja meille (tietysti myös muille) näistä muutaman päivän "tauoista" on todellakin suhteelle pelkästään hyötyä. Joulukuussahan se viimeistään pääsee pois :D -ap

Näinpä ^. Yleistämistähän se on, jos joku ajattelee, että esim. vähintään 30 -vuotias on mies. Ei sitä ikää tarvitse tuijotella, vaan niitä tekoja ja ylipäätään ajatusmaailmaa. -ap

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 17:50"]Mulla! Vaikka viime viikonloppuna kävi ja ens viikonlopuksi tulee taas, tuntuu kirjalta.
[/quote]

Kirjalta!! Repskops

Tiedätkö ap, sua mollataan sun nuoren iän takia! (Kaikesta päätellen olet suunilleen saman ikäinen kuin inttiä käyvä poikaystäväsi) näin av:lla :) tsemppiä!!

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 17:30"]Tiedätkö ap, sua mollataan sun nuoren iän takia! (Kaikesta päätellen olet suunilleen saman ikäinen kuin inttiä käyvä poikaystäväsi) näin av:lla :) tsemppiä!!
[/quote]
Niin mollataan. Tänä vuonna molemmat täytetään 20 v, mutta täällä ei saa käydä "teinit" ilmeisesti ja sen kyllä tiesinkin jo :D kiitos!! -ap

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 00:56"]

Enemmän noissa parikymppisissä tuntuu olevan miestä kuin monissa 30+ Ukoissa jotka läähättävät teinien perään ja ruikuttavat kun vaimo vaatii kotitöitä ja lapsia pitäsi hoitaa ja vittu kun haluun ryyppäämään ja jos petän vaimoa niin se on vaimon syy.

[/quote]

Pitää paikkansa varmaan naisten näkökulmasta; syyt: a) nuori mies jaksaa paremmin, ja b) nuoren miehen saa vielä nainen tahtonsa alle muilutettua.

Mikä ihme teitä vaivaa? :D Ihan asiallinen aloitus ja ymmärrän kyllä ap:n ikävän, kun on tottunut asumaan ja viettämään paljon aikaa yhdessä ja sitten ei vaikka näekkään pariin viikkoon. T. Inttileskeyden "kärsinyt"

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 20:09"]En ole itse ollut inttileski mutta paljon miespuolisia ystäviä omaavana olen kyllä kuullut noita juttuja ja kuulemma ne miehet ei siellä ehdi pahemmin ikävöimään, ainakaan alkupuolella kun kaikki on uutta ja jännää. 

Vähän kuin lasten kesäleiri, ei ne ehdi ikävöidä joten ehkä jopa ikävämpi siellä olla jos muija kotoa koko ajan lähettää viestiä ja kuulumisia.
[/quote]
Varmasti tottakin, ja ei sitä ehdi ikävöimään koko aikaa kun on tekemistä niin paljon. Me soitellaan vaan illalla hyvät yöt ja just ne päivän kuulumiset :) sit toki whatsapilla päivällä jos sattuu jotain hauskaa/haluaa kysyä jotain jne. Eli en todellakaan itke ikävääni sinne poikaystävälle koko aikaa :D puhelussa saatan mainita tyyliin "enää 3 päiväää!" -ap

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 08:26"]

olenhan vasta 19 -vuotias, niin mammat ei tätä sulata. Mutta ilkeitä ihmisiä täällä on

Vink vink, et itsekään miltään empatian kukkaselta tuon perusteella vaikuta. Mulla ei ole kerrassaan mitään nuoria naisia vastaan. Tsemppiä kuitenkin inttiaikaan, kyllä se aika kuluu ja kunhan hieman totut, saatat jo alkaa nauttiakin yksinolosta, eikä sekään tarkoita, ettet ikävöisi poikaystävääsi. Ihminen vaan on sopeutuvainen, hyvä niin. Terv. "av-mamma"

Minkä perusteella? Kiitos tsempeistä. -ap

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 08:30"]Miten sulla ees on poikaystävää ku oot noin idiootti :D
[/quote]
Ai kun ikävöin poikkista? Selvä :D kerro lisää. -ap

Itseä ärsyttää nää ruikutukset kun oon ite elänyt 2,5 vuotta kaukosuhteessa. Tälä hetkellä nähään about kerran kuukaudessa tilanteen vuoksi. Tänä vuonna tarkoitus muuttaa yhteen onneksi.
Joten yhyyyy ompa kamalaa jos ei näe poikaystävää muutamaan päivään, huhhuh... Välimatka voi vahvistaa teiän suhdetta joten ajattele positiivisesti.

Voin kertoo, että musta oli ihanaa kun mies oli intissä. Sain asua yksin ekaa kertaa ja nautin siitä yksinäisyydestä niin kauan kuin sitä kesti. En silleen hirveästi ikävöinyt koko miestä, tietysti oli mälsää aina kun sen piti lähteä mutta ei sitä ehtinyt ikävöidä, kun kävi töissä ja töiden jälkeen jaksoi ehkä just ja just laittaa ruokaa, vastata miehen puheluun ja mennä nukkumaan.

nykyaikana ne kuitenkin pystyy soittelemaan lähes joka ilta ja laittaa viestiäkin välillä. Eri asia jos ei olis mitään kommunikaatiota, sillon ehkä tuliskin ikävä, mut en mä edes kärsinyt koko intistä. Tietysti olin aina ilonen kun mies tuli kotiin ja mieluummin asun miehen kanssa, kuin yksin, mutta ei se ollu mulle eikä meidän suhteelle mikään suuri koetus. Silloin tuli ikävä, kun ei puheluita tullut esim viikkoon jos olivat jossain metässä tai muuta, sen voin myöntää.

Oon varmaan hirvee, kun en ikävöinyt. Luin sillon, kun tää oli mulle ajankohtaista, jotain näitä Demin inttilesket-keskusteluja ja pyörittelijöitä päätäni että miten dorkia nää on, miten ne jaksaa. Ihan ku siinä olis jotain ihmeellistä olla "inttileski". Sit ne kirjoitteli että voi hitsi Pertti on nyt vklp kiinni ja Urholla on tj vielä 56. Ketä kiinnostaaaaa. Ainoat ihmiset, joita inttijutut kiinnostaa on a) ne, jotka siellä on parhaillaan b) inttileskiksi tunnistautuvat c) inttiin menossa olevat ja d) intistä juuri päässeet.

intissä ei oo miehiä vaan poikia