Lue keskustelun säännöt.
Kirjailija Tommi Kinnusen " vakava työuupumus". Mitä mieltä muut palstan lukion äikän opet ovat, oletteko burnoutissa?
06.11.2021 |
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008386677.html
"Vakavaan työuupumukseen sairastunut opettaja julkaisi riipaisevan kirjoituksen Twitterissä: ”En ymmärrä, miksi näin tehtiin”
Opettaja ja kirjailija Tommi Kinnunen kertoo Twitter-tilillään, miten käy, kun työtehtävät tuntuvat kasautuvan ja kaatuvan päälle."
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Opetin äikkää lukiossa vielä muutama vuosi sitten ja olin työuupumuksen partaalla. Tilanne helpotti, kun siirryin yläkouluun. Lukioon en mene koskaan takaisin, se on varma. Oli kamalaa herätä keskellä yötä ahdistukseen, ja kesti pari vuotta, ennen kuin se tunne alkoi helpottaa.
Lukion opettajana joutuu tekemään töitä kaikki illat. Ei ollut päivää, jolloin minulla ei olisi ollut töitä, ja siitä huolimatta tunsin oloni laiskaksi ja saamattomaksi, koska en pystynyt parempaan. Tiedän, että työmäärä on vieläkin siitä lisääntynyt. Nyt yläkoulussa voin korjata kokeita ja tekstejä viikonloppuisin virkeänä ja hyvin nukkuneena, ja esimerkiksi migreenin iskiessä siirrän töitä. Kyllä ne ehtii tehdä myöhemminkin. Lukiossa ollessani näin ei voinut tehdä. Pahinta tässä työssä on se, että väsyneenä ei jaksa kohdata oppilaita, ja yritäpä arvioida tekstejä ja antaa järkevää palautetta, kun ei enää edes ymmärrä, mitä on lukemassa.
Olin vähän aikaa sitten keskellä viikkoa teatterissa. Näytös loppui puoli kymmeneltä. Pois lähtiessämme kollegani sanoi, että menee vielä kotiin korjaamaan tekstejä, sillä hän ei ollut ehtinyt tehdä töitä riittävästi. Ajatus tuntui järjettömältä. Ei kenenkään pitäisi joutua tekemään töitä vielä yölläkin. Toivottavasti tähän tilanteeseen tulisi muutos. Eihän voi olla niin, että vaatimukset ja työmäärä vain kasvavat, kunnes kukaan ei halua enää tehdä tätä työtä, vai voiko?
Aivan samat fiilikset ja kokemukset! En mene enää koskaan lukioon opettajaksi. Oikeastaan en halua olla opettajana missään, vaihdan alaa. Kaikki muu käy, missä ei ole jatkuva melu, painava vastuu ja liikaa ihmisiä. Haluan hautausurakoitsijaksi :D
t. Historian ja yhteiskuntaopin ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kinnunen on itse hankkinut itselleen työuupumuksen. Keskittyisi vain siihen työhönsä eikä tekisi kirjoja, niin ei uuvuttaisi. Näyttää myös tekevän siihen tahtiin somepostauksia että jos nekin jättäisi niin kummasti ehtisi työnsä tehdä ilman ahdistumista. Itseaiheutettua hänen kohdallaan.
Jotkut ajattelevat, että jokainen yläkoulun opettaja olisi oikeasti halunnut "edetä" lukioon. En minä ainakaan. Äikänopen työmäärä siellä on moninkertainen yläkouluun verrattuna, eikä palkka ole niin paljon parempi, että se sitä kompensoisi. Mieluummin siedän silloin tällöin jonkun murkun perseilyä kuin kulutan illat ja viikonloput töitä tehden.
En ihmettele yhtään uupumista, varsinkaan nyt, kun lukion opettajia piinataan taas uudella opsilla heti koronakatastrofin jälkeen.
T. Yläkoulun äikänope
Vierailija kirjoitti:
Kinnunen on itse hankkinut itselleen työuupumuksen. Keskittyisi vain siihen työhönsä eikä tekisi kirjoja, niin ei uuvuttaisi. Näyttää myös tekevän siihen tahtiin somepostauksia että jos nekin jättäisi niin kummasti ehtisi työnsä tehdä ilman ahdistumista. Itseaiheutettua hänen kohdallaan.
Kinnunen on kirjoittanut romaaneita kahden vuoden välein, eli ei mitään kolmen kirjan vuositahtia, jota jotkut (taiteellisesti huomattavasti vähemmän kunnianhimoiset) kirjailijat harjoittavat. Paha sanoa kun en ole koskaan kirjaa kirjoittanut, mutta mahtaakohan n. 300-sivuisen kirjan kirjoittaminen kahteen vuoteen viedä sen enempää aikaa kuin vaikkapa triathlon- tai (pikkuisen kunnianhimoisempi) teatteriharrastus?
Se on aika kauhea ajatus, että palkkatyötä tekevällä ihmisellä ei saisi olla resursseja aktiiviseen harrastamiseen, että sen pitäisi riittää, että käy kerran viikossa joogassa ja juoksulenkillä lauantaisin, ja muu aika sitten työstä palautumista.
Kuinkakohan paljon tuossa vaikuttaa muuttunut oppilasaines? Luostavuori oli ennen huippulukio ja yhdistymisen miyötä (tuttujen puheiden mukaan) meno koulussa muuttui melko paljon ja nyt tietysti vielä oppivelvollisuuden pidentäminen ei varmasti helpota tilannetta tuolla osa-alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa epäempaattista sakkia täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi hyväosainen valittava homo lisää 🤦🏻♂️
Hän on kyllä viimeiseen asti yrittänyt puhua “ puolisosta”.
Onko hän homo, puhuu vain puolisostaan, kirjoitti kyllä kirjankin homoista ja ahdasmielisyydestä lestojen piireissä synnyinseudullaan.
.
Kyllä. Pintti kirjan jutut on hänen miehensä suvun puolelta “ lainattuja”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole opettaja mutta jos pitää paikkansa että he joutuvat tekemään täysin turhaa työtä niin onhan jossain vikaa. Työuupumus ei omasta mielestäni ole fyysistä väsymystä sinänsä vaan työn negatiivisten tuntemusten aiheuttamaa masennusta. Työuupumus voi tulla vaikkei töitä paljoa olisikaan varsinkin jos on perfektionisti ja piiskaa itseään tekemään yhä enemmän.
Aikamoinen läppä taas tarjota sairaslomaa. Mitä jos Tomppa vaikka vähentäisi niitä töitään ja keskittyisi olemaan vain joko kirjailija tai opettaja, niin alkaa elämä luistaa ja riittää aikaa myös perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä tuossa hänen tapauksessaan kannattaisi tosiaan miettiä, kumpaa haluaa tehdä enemmän, opettaa vai kirjoittaa. Ja tekee valintansa jommankumman välillä. Voin kuvitella, että noiden kahden asian yhdistäminen voi viedä kenet hyvänsä hermoromahduksen partaalle. Ihminen ei ole kone.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ajattelevat, että jokainen yläkoulun opettaja olisi oikeasti halunnut "edetä" lukioon. En minä ainakaan. Äikänopen työmäärä siellä on moninkertainen yläkouluun verrattuna, eikä palkka ole niin paljon parempi, että se sitä kompensoisi. Mieluummin siedän silloin tällöin jonkun murkun perseilyä kuin kulutan illat ja viikonloput töitä tehden.
En ihmettele yhtään uupumista, varsinkaan nyt, kun lukion opettajia piinataan taas uudella opsilla heti koronakatastrofin jälkeen.
T. Yläkoulun äikänope
Itsekin ihmettelen tuota uskomusta. Palkkaero on vähäinen ja lukiossa tuntien suunnitteluun, arviointiin yms. menee paljon kauemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen lukion äidinkielenopettaja. En ole uupunut. Miksi en ole uupunut?
Koska minulla ei ole perhettä. Työni on minulle henki ja elämä. Nautin siitä, että saan iltamyöhään tehdä töitä kotona.
Viikonloppuisin nautin punaviiniä sitten ja käyn kulttuurin parissa.
Äidinkielen opettajan opetuscelvollisuus lukiossa on 16 vuosiviikkotuntia. Perusteluna se, että on aikaa korjata niitä aineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkohan opettajalla on olla harrastuksia ja muutakin elämää kuin koulu. Opettajan pitää olla laaja-alainen persoona ja osallistua kulttuurielämään ja yhteiskunnalliseen toimintaa. En ymmärrä, miksi jotkin henkilöt tuovat esille kateutta sairauslomalle vakavan työuupumuksen takia joutunutta opettajaa kohtaan. Totta kai nykykoulu ja korona-aika on lisännyt ahdistusta opettajissa niin kuin muissakin ammattiryhmissä. Itse pääsin eläkkeelle 37 vuoden uran jälkeen. Lukio oli mukava paikka vielä 1990-luvun alussa. Olen opettanut eri asteilla, ja kaikissa koulumuodoissa on omat haasteensa. Yläkoulu on pahin, vaatii nuorisonohjaaja-luonnetta.
Kuinka pitkä sairasloma Tommilla on?
Liian monta rautaa tulessa samaan aikaan.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/02dbe5cf-9de3-42d4-828c-33aca7a83…
"Kirjailija-opettaja paloi pahasti loppuun – OAJ:n Luukkainen vaatii: Kehitystyössä painettava jarrua"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kinnunen on itse hankkinut itselleen työuupumuksen. Keskittyisi vain siihen työhönsä eikä tekisi kirjoja, niin ei uuvuttaisi. Näyttää myös tekevän siihen tahtiin somepostauksia että jos nekin jättäisi niin kummasti ehtisi työnsä tehdä ilman ahdistumista. Itseaiheutettua hänen kohdallaan.
Kinnunen on kirjoittanut romaaneita kahden vuoden välein, eli ei mitään kolmen kirjan vuositahtia, jota jotkut (taiteellisesti huomattavasti vähemmän kunnianhimoiset) kirjailijat harjoittavat. Paha sanoa kun en ole koskaan kirjaa kirjoittanut, mutta mahtaakohan n. 300-sivuisen kirjan kirjoittaminen kahteen vuoteen viedä sen enempää aikaa kuin vaikkapa triathlon- tai (pikkuisen kunnianhimoisempi) teatteriharrastus?
Se on aika kauhea ajatus, että palkkatyötä tekevällä ihmisellä ei saisi olla resursseja aktiiviseen harrastamiseen, että sen pitäisi riittää, että käy kerran viikossa joogassa ja juoksulenkillä lauantaisin, ja muu aika sitten työstä palautumista.
En Kinnusen tilannetta kommentoi, mutta tuon jälkimmäisen kappaleen ajatusta: Se on esitetty ihan merkittäväksi nykyajan uupumisen syyksi. Että nykyään koetaan, että ihmisen pitää/kuuluu saada toteuttaa itseään vapaa-ajalla erityisen palkitsevasti. Lisäksi jos on (edes tavallisen vaativa) työ ja perhe, niin kokonaisuudesta tulee helposti hyvin kuormittava. Usein sitten syytetään työelämää, kun jaksaminen loppuu.
Palkkatyön lisäksi kerran viikossa jooga ja juoksulenkki lauantaisin on ihan hyvä juttu. Ei mitään järkeä suorittaa asioita joka päivä heräämisestä nukkumaanmenoon.
Harrastus tukee työssä jaksamista, jos se on työlle vastapainoa.
Jos työkseen korjaa lukiolaisten ainekirjoituksia ja suunnittelee ja toteuttaa opetusta, ei tekstin hiominen vapaa-ajalla kuulosta kovin vastapainolta.
Moni noin tuottelias kirjailija keskittyy kirjailijan työhön täysipäiväisesti.
Onhan siinä hommaa, kun toimii sekä kirjailijana että opettajana!
Open pitää hoitaa suunnittelu, itse opetustyö, arvioinnit, paperihommat ja yhteistyö eri kasvatuskumppaneiden kanssa sekä vielä koulun kaikki tapahtumien ohjelmistot/muut sisällöt ja monenkirjavat projektit sekä vanhempainillat ja -tapaamiset, jos on vielä luokanvalvoja.
Kirjailija kirjoittaa kirjaa ja lisäksi hänet velvoitetaan (siis kustantamo velvoittaa) markkinoimaan kirjaansa ja sen takia pitää juosta kaikenmaailman kirjallisuus-kissanristiäisissä ympäri maata. On pakko antaa haastatteluja eri medioihin ja pällistellä kirjamessuilla. Näistä ei edes makseta yhtään mitään korvauksia - no taksikulut Pöllölaaksoon ehkä. Ja kun revitään kaikkialle, niin se tapahtuu juuri samaan aikaan.