Kyläilettekö naapureiden kanssa?
Millä tavoin olette tekemisissä naapureiden kanssa?
Kommentit (31)
Me asutaan kaupungissa rivarissa ja ollaan aika paljon naapurien kanssa tekemisissä. Se on kivaa ja syntyy myös turvaverkkoa. Isovanhemmat eivät ole arjessa mukana.
Ma asun kerrostalossa, jossa on viis asuntoa (mukaanlukien se missa ma asun) ja oon ollu kaikkien kanssa tekemisissa ees jonkin verran. Moikataan tietenkin ja saatetaan rupatella hieman, lainaillaan juttuja toisillemme ja autellaan. Yhden naapurin kanssa ollaan enemmankin tekemisissa, vahan yllattaenkin. Kutsuttiin hanet mun synttareille viime vuonna ja siita se sitten lahti. Joskus syodaan yhessa ja esimerkiks pidettiin huolta hanen kukistaan viime kesana.
Jos ma mietin aikasempia naapureita, niin kyl ma oon aina ollu "normaalia enemman" mun naapureiden kanssa tekemisissa. :D Yhessa kerrostalossa tein valokuvaprojektin naapureista.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 20:55"]
Asumme omakotialueella. Katumme varrelta löysin itselleni sydänystävän, joten joo, kyllä kyläilemme. Miehetkin tulevat hyvin keskenään toimeen. Naapurin mummoa täytyy välillä kutsua kahville juttelemaan, on aika yksinäinen. Samalla tulee tarkistettua mummelin vointi:) Muiden kanssa jutellaan, jos kohdalle satutaan, mutta eivät ole sellaisia ihmisiä, joiden kanssa haluaisin enemmälti olla tekemisissä.
[/quote]
Olisitpa mun naapuri ! =D
En edes tiedä miltä yksi naapureistani näyttää. Jos tulee rapussa vastaan, sanotaan hei. Siinäpä se.
Jutellaan pihalla ja talkoissa. Erään talossamme aiemmin asuneen perheen kanssa kyläilimmekin, nykyisissä ei ole ihan niin läheisiä tuttavia. Ihan ok sakkia toki, mutta taustat ja elämäntilaneet ovat sen verran erilaiset, ettei sama asuinpaikka ole riittänyt syvempään ystävyyteen.
kerrostaloasukas stadin lähiöstä
Joka päivä puolin ja toisin. Mutta mulla asuuki suku naapurissa :-)
Kyläillään silloin tällöin ja naapurit myös ystäviä, rivitalossa asutaan.
Olen asunut tässä vuokralla syyskuun alusta. Moikkaan kaikkia, osa ei moikkaa takaisin ja osaa moikkaa oma-alotteisesti. Yhden papan kanssa olen jutellut vähän enemmän, se on sellainen yksinäinen joka on paljon pihalla ja tulee juttelemaan kun vaikka autoa raaputtelee. Siinäpä se.
Rivitalossa seinänaapurit ovat miehen serkku perheineen, noin kerran kuukaudessa järjestetään peli-iltaa ja lapset ovat totta kai tekemisissä enemmänkin.
Tervehdin kaikkia aina kohteliaasti jos satutaan samaan aikaan rappukäytävään tai parkkipaikalle. Muutaman kanssa ollaan saatettu jokunen sana heittää ja muun muassa erään mummon koiraa lapseni haluaa aina jäädä silittelemään joten hänen kanssaan ollaan jonkun verran juteltu. Hyvin vähäistä meillä on kommunikointi vaikka onkin pieni talo jasuurin osa asukkaista on asunut tässä jo kymmeniä vuosia. Itse olen aika uusi tulokas. Muutin taloon vasta 2,5 vuotta sitten