Kyläilettekö naapureiden kanssa?

No en.

Missäs sen naapurin kanssa pitäisi mennä kylään käymään? Jotkut saattavat kyläillä naapurin kanssa, esim. veljeni kaveri asuu naapurissa ja kerran he kävivät kylässä yhden tuttunsa luona, synttäreillä. 

Asumme omakotialueella. Katumme varrelta löysin itselleni sydänystävän, joten joo, kyllä kyläilemme. Miehetkin tulevat hyvin keskenään toimeen. Naapurin mummoa täytyy välillä kutsua kahville juttelemaan, on aika yksinäinen. Samalla tulee tarkistettua mummelin vointi:) Muiden kanssa jutellaan, jos kohdalle satutaan, mutta eivät ole sellaisia ihmisiä, joiden kanssa haluaisin enemmälti olla tekemisissä.

En. Moikkaan, lähes kaikki moikaa takaisin, paitsi eräs mies joka aina katsoo mua todella vihaisesti. Hänen hunnutettu vaimonsa moikkaa kun tämä mies on poissa, kun mies on paikalla, ei moikkaa. Ihanaa kulttuuria, eikö?

12:n viestistä tuli mieleen. Poika muutti opiskelemaan ja asuinpaikka löytyi aika isosta talosta.  Olin viemässä muuttokuormaa kaverina. Hän avasi hunnutetulle naiselle oven, mutta tämä ei mennyt siitä. Kulttuuriko esti? Poika oli vähän "uunona" hetken, mutta mä kuiskasin, että voi olla ettei nuo saa mennä jos mies avaa oven, onko näin? 

12:n viestistä tuli mieleen. Poika muutti opiskelemaan ja asuinpaikka löytyi aika isosta talosta.  Olin viemässä muuttokuormaa kaverina. Hän avasi hunnutetulle naiselle oven, mutta tämä ei mennyt siitä. Kulttuuriko esti? Poika oli vähän "uunona" hetken, mutta mä kuiskasin, että voi olla ettei nuo saa mennä jos mies avaa oven, onko näin? 

Siinä kulttuurissa nainen kulkee aina miehen jäljessä, paitsi heikoille jäille tai miinakentille.

No en, koska oon just muuttanu tänne ja noi naapurit on vielä outoja. Kyllä sanon päivää tai jotain.. En varmaankaan enempää tutustu koska, naapureista ei ole kun harmia.

Mua niiiiiiiin rassaa tämä omissa oloissaan olo. Olen varmaan outo. Ollaan asuttu tässä OK -alueella 3 v ja lapset leikkii päivittäin keskenään. Olen kutsunut lasten äitejä meille mutta aina on jotakin "muuta" :( nyt olen jo ymmärtänyt etteivät he haluakaan tutustua aikuiaten kesken. Lapset siis olkoot ystäviä.

Mä niin kaipaan entistä rivariamme. Viinipullo tai pulla kainalossa koputettiin ovelle ja parannettiin maailmaa. Tiskivuoret ja sotkut ei haitanneet sillä jokaisella oli kotona samanlaista. Voi kun toivon että kadullemme muuttaisi joskus kaltaiseni. Voitaisiin sitten eläkkeellä sauvakävellä yhdessä tmv niinkuin pari katumme alkuasukasmummelia tekevät. Ovat aikoinaan rakentaneet talot yhdessä, kasvattaneet lapset yhdessä jne.

Asumme maalla ja meillä on vain yksi lähinaapuri, siis tontit vierekkäin. Kyläilemme epävirallisesti useinkin, eli piipahdamme moikkaamassa, juoruamassa ja joskus kahvillakin. Kesällä pidämme myös muutaman yhteisen sauna&grillaus-illan.

Juu kyläillään. Pääasiassa porukka poikkeaa meillä, harva soittaa edes ovikelloa vaan tullaan sisälle kuin vanhaan hyvään aikaan :)

Ennen, kun olimme kotiäitejä

Asutaan uudehkolla omakotialueella ja naapurit ovat työssäkäyviä perheitä. Tekemisissä ollaan sen verran kuin vierekkäin asuminen vaatii. Lumitöissä autellaan ja ollaan kohteliaita. Vanhempainvapaitaan yhtä aikaa viettäneet äidit ovat toistensa kanssa enemmän. Muuten kaikilla on ihan oma elämä ja hyvä niin. Arki-iltoina osa tekee pitkää päivää, ollaan työmatkoilla, viedään lapsia harrastuksiin ja harrastetaan itse. Jossain välissä pitää tehdä kotityöt. Kylään tulevalle naapurille joutuisin sanomaan, että nyt ei ikävä kyllä sovi.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 21:18"]

12:n viestistä tuli mieleen. Poika muutti opiskelemaan ja asuinpaikka löytyi aika isosta talosta.  Olin viemässä muuttokuormaa kaverina. Hän avasi hunnutetulle naiselle oven, mutta tämä ei mennyt siitä. Kulttuuriko esti? Poika oli vähän "uunona" hetken, mutta mä kuiskasin, että voi olla ettei nuo saa mennä jos mies avaa oven, onko näin? 

Siinä kulttuurissa nainen kulkee aina miehen jäljessä, paitsi heikoille jäille tai miinakentille.

[/quote]

Hohhoijaa. En nyt tiedä, mistä kulttuurista mahtaa olla kyse, mutta huntu viittaa av:lla oletettavasti joko arabeihin tai afgaaneihin tms. Näissä kulttuureissa kohteliaisuus ja vieraanvaraisuus on hyvin tärkeää, joskin myös uskollisuus avioliitossa. Ehkäpä tuo nainen ei osannut päättää, mitä oven avaamisella haettiin. Suomessa kun annetaan niin epämääräisiä viestejä, täällä ei ole yhtenäistä käyttäytymiskulttuuria ja seksuaalista itsehillintää. Oven avaaminen on voinut tarkoittaa joko kohteliaisuutta tai panemisehdotusta, siis naisen näkökulmasta katsottuna.

Mun naapuri on jostain syystä suuttunut mulle. Ajattelin tänään tehdä ja antaa hänelle piirakkaa.

Me olemme muuttaneet omakotitaloalueelle, jossa on joko kouluikäisiä lapsia tai keski-ikäisiä, joilta lapset ovat muuttaneet jo kotoa pois. Meillä on yksivuotias lapsi. Yhteistä ei siis ole. Ihmiset käyvät töissä, harrastavat yksin tai lastensa kanssa, lenkittävät koiriaan, viihtyvän omassa pihassa (puistoa tai leikkikenttää tai uimarantaa tms. ei täällä ole lainkaan).

Me kyllä tervehdimme naapureita ja pysähdymme juttelemaankin, jos olemme pihassa samaan aikaan, samoin lainaamme tavaroita (rakennustelineitä, moottorisahaa jne.) naapureille. Kahvittelemassa emme käy. En ole koskaan käynyt kenenkään naapurin kotona, vaikka olemme asuneet tässä jo viisi vuotta. Naapuruston lapset ovat käyneet meillä monesti esim. halloweenina ja nuutinpäivänä karkkikierroksella. Olen aina koettanut olla oikein ystävällinen heille, koska minkä taakseen jättää, sen edestään löytää - jonain päivänä meidän lapsemme tekee omaa karkkikierrostaan naapureiden ovelle.

kyräilemme, kyttäilemme ja kyyläilemme

Riittävän lähellä?

Pihatalkoita ja ryhmäseksiä, eipä juuri muuta.

Meillä ihana lapseton mummu naapurissa joka mielellään katsoo lasten perään joskus ja kutsuu hänelle kahville jne. Kutsumme tietenkin hänet välillä meille vaikka syömään.
Muiden naapureiden kanssa tervehdimme. Asumme keskustassa kerrostalossa.
Edellisen kodin naapureihin pidämme vieläkin yhteyttä - lapset ovat saman ikäisiä ja meillä jutu luisti.

Tervehditään ja päivitellään lumityöasioita. Ennen tässä asui sellainen yhteishengen jahtaaja, joka onneksi muutti pois. Kohta päästään rivarista kerrostaloon, ihanaan anonymiteettiin!
Mua tympii jos ei saa omalla pihalla olla rauhassa ilman että siihen välittömästi poukkasee naapuri paikalle juttua vääntämään. Kerrostalossa voi ulkoilla jossain kauempana ja vaihtaa paikkaa jos saa epätoivottua seuraa.
En siis ole epäsosiaalinen, haluan vaan itse valita missä, milloin ja kenen kanssa seurustelen.

Ollaan asuttu täällä maalla pian 9 vuotta ja meillä on yksi naapuri tuossa 300 metrin päässä. En ole koskaan edes käynyt heillä sisällä ja vain yhden kerran pihassa. Päivittäin ajetaan siitä ohi monta kertaa kun pihatie menee heidän talonsa ohi. Naapurin rouvaa en ole nähnyt kuin muutaman kerran,enkä tunnistaisi jos tulisi kylällä vastaan. Naapuri ei myöskään huomannut kuin vasta reilun vuoden päästä,että meille oli syntynyt toinenkin lapsi. Hyvissä väleissä ollaan kuitenkin :)