Lue keskustelun säännöt.
Raskaana. Kuinkahan tässä käy?
18.01.2015 |
Ollaan miehen kanssa molemmat yli nelikymppisiä ja meillä on kaksi jo teini-iässä olevaa lasta. Kolmatta lasta yritettiin aikoinaan, mutta sitä ei kuulunut niin päätettiin, että näin on hyvä.
Nyt tein eilisaamuna positiivisen raskaustestin. Kuukautiset oli jotain puolitoista viikkoa myöhässä ja kun oli pikkuisen niitä oireitakin, niin pelkäsin ja odotin vaan menkkojen alkamista ja pitkitin testinkin tekoa. Nyt laskeskelin itse noista edellisistä kuukautisista, että oisin nyt jossain raskausviikkkojen 5-6 välissä ja vauva olis saanut alkunsa joskus joulun tietämissä. Se kyllä täsmää. Me kun oltiin miehen kanssa se koko jouluviikko lomilla ja ukko oli silloin jokaikinen ilta kimpussa. Normaalisti työviikoilla mies haluu seksiä vain viikolopuisin.
Kun kerroin uutisen miehelle, niin eipä tuo riemusta kiljunut. Sanoi että ei voi olla meille mahdollista ja alkoi vihjailla että olenko ollut jonkun vieraan kanssa...
Sitte kun huomasi et mua alkoi itkettää, niin yritti korjailla ja lieventää sanomaansa. Illalla kyllä ois sitte parin saunakaljan jälkeen halunnut rakastella, mut mä käänsin selkäni ja sanoin haluavani nukkua. Aamulla, kun mä vielä nukuin, se oli kömpinyt mun peiton alle selän taakse ja sai mut hellillä hyväilyillään puoliunissani syttymään. Sitte kun pääsi tahtomaansa, niin hellyys unohtui. Ukko alkoi työnnellä niin rajusti ja syvälle et mua alkoi vihlomaan. Ei se koskaan aikaisemmin ole noin raju ollut.
Nyt iltapäivällä kun oltiin kaksin kotona, niin yritin taas alkaa jutella sen kanssa tästä raskaudesta, mutta se sanoi tarvitsevansa aikaa asian sulatteluun ja että meillä menee nyt kaikki aikaisemmat suunitelmat aina eläkeikään saakka täysin uusiksi... Niin, jollen mä sitte haluis tehdä aborttia???
Kun mä sanoin siihen, että aborttia en tee, ellei sitte jokin ole niin pahasti seulonnoissa pielessä, että sitä lääketieteellisesti suositellaan, niin mies näytti nyrpeetä naamaa. Otti suksensa ja sanoi lähtevänsä hiihtolenkille. Huoh!
Jotenkin tässä nyt on niin kaksijakoiset tunteet. Toisaalta oon niin onnellinen, kun saan vielä yli nelikymppisenä kerran kokea raskauden ja lapsen syntymän. Toisaalta harmittaa tuon miehen kanssa, jos tää alkaa olla nyt tälläista...
Sanokaa, onko itsekästä olla suostumatta aborttiin, jos mies vaan jatkossakin siitä jankkaa?
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa tyhmyyttä kun ei ehkäisystä pidetä huolta, edes varmuuden vuoksi. Toiseksi jos ollaan yli 40, niin mielestäni ei lapsia saisi edes tehdä.
Et tietenkään tee aborttia! Joku tarkoitus tällä raskaudella on kun noin pitkän ajan jälkeen saatte vielä yllätysvauvan :) Onnea hurjasti! Eikö se mieskin totu ajatukseen ajan kuluessa.
Älä edes mieti aborttia. Mies sopeutuu kyllä, vaatii vain aikansa, mutta ei hän sinua ja lapsiaan tuon takia jätä sillä onhan teillä jo noin pitkälti yhdessä koettua elämä takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käyttänyt ehkäisyä ja tuklin ekan kerran raskaaksi 44 v. Mies järkyttyi (oli nuorempi muutamia vuosia) ja muuttui mykäksi muutamaksi viikoksi. Olin halunnut tulla raskaaksi mutta en vaan tullut ja aloin ajattelemaan että no niin tässä kävi näin. Minä luin miehelle sellaset madonluvut että varmaan muistaa loppuelämän. Raskaus sujui mukavasti ja terve poika tuli hienosti keisarinkyydillä maailmaan. Miehelle on tosi rakas tämä lapsi. Toki olemme eronneet. Aivan mieletön asia että sain lapsen. Todella kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 18:30"]
En käyttänyt ehkäisyä ja tuklin ekan kerran raskaaksi 44 v. Mies järkyttyi (oli nuorempi muutamia vuosia) ja muuttui mykäksi muutamaksi viikoksi. Olin halunnut tulla raskaaksi mutta en vaan tullut ja aloin ajattelemaan että no niin tässä kävi näin. Minä luin miehelle sellaset madonluvut että varmaan muistaa loppuelämän. Raskaus sujui mukavasti ja terve poika tuli hienosti keisarinkyydillä maailmaan. Miehelle on tosi rakas tämä lapsi. Toki olemme eronneet. Aivan mieletön asia että sain lapsen. Todella kiitollinen.
[/quote] tuli8n muutaman kuukauden kuluttua raskaaksi kun olin jo tavallaan heittänyt hanskat tiskiiin vai miten se nyt menikään.
Paljon Onnea! Anna miehellesi nyt hetki aikaa tottua teidän uuteen tilanteeseen. Jospa se siitä. Ja minusta et ole itsekäs, jos olet päättänyt pitää vauvan. Itseasiassa olen sinulle pikkuisen kateellinen.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan tuo varmaan ollut melkoinen jymy-yllätys teille molemmille ja etenkin juuri miehelles. Mies on hämillään uudesta tilanteesta ja vielä täysin ymmällään ja siksi kiukuttelee sulle siitä. Siitä saattoi myös johtua nuo aamuiset rajut otteet sängyssä. Anna miehes miettiä tilanne rauhassa. Miehet tarvii aikaa. Ole sinä niinkuin ennenkin ja odottele rauhassa, milloin mies alkaa itse jutella teidän tilanteesta.
En tekisi ikinä aborttia kenenkään painostuksesta. Se on oltava oma päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ootte kyllä aika leväperäisiä olleet tuon ehkäisyn suhteen. Sinun sijassasi olisin kyllä varmuuden vuoksi ottanut vaikka kierukan. Ei tuo yllätys raskaus nyt kuitenkaan yksin sun vikasi ole, joten älä anna miehen painostaa sua aborttiin. Voisi nimittäin olla, että myöhemmin katuisit sitä. Voimia.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 23:08"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:27"]
Mulle tuli sellainen olo, että yritti rajusti survomalla aiheuttaa keskenmenon. Hyi hitto :( Voimia sulle.
[/quote]
Sama tuli mieleen. Hyi helvetti. Ällöttävä!
[/quote]
Auts! Toihan sattuu ihan hitosti. Mä kanssa luulen, et se yritti tarkoituksella survoa sua kohdunsuulle, että sulle tulis keskenmeno. Ihme ukko sulla. Pidä pintas sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2