Kasvot pilalla onnettomuuden takia - miten jatkossa?
Onko kellään kokemuksia?
Pitkä parisuhde takana, nyt miehellä tuore pitkän leikkauksen vaatinut vamma silmäkulmassa. Eletään vielä helpottunutta "onneksi näkökyky säilyi" - vaihetta, mutta edessä on toki vaihe, jossa pitäisi hyväksyä arvet ja onnettomuuden jättämät näkyvät jäljet kasvoilla. Miten pahaksi jää, ei vielä tiedä. Plus toki vielä se, miten hermovauriot tai pysyvä särky vaikuttavat käyttäytymiseen ja sitä kautta parisuhteeseen.
Kommentit (19)
todella ulkonäkökeskeinen parisuhde.
Miten niin kasvot pilalla, jos kerran toimivat kuten ennenkin? Aika pinnallinen aloitus. Millä lailla toisen onnettomuus liittyy parisuhteen pituuteen?
Niin no...
On toki paljon myös onnea onnettomuudessa, arpien kanssa opetellaan ja opitaan elämään, mutta myös niistä aiheutuneiden kipujen. Mulle on ihan sama miltä puolisoni näyttää nyt kun tiedän että henkiin jäi ja leikkaus pelasti näön. Mutta onnettomuus jättää jälkeensä muutakin, joka voi näkyä muuten kuin peilissä, jos joku ymmärtää...
AP
Vierailija kirjoitti:
Niin no...
On toki paljon myös onnea onnettomuudessa, arpien kanssa opetellaan ja opitaan elämään, mutta myös niistä aiheutuneiden kipujen. Mulle on ihan sama miltä puolisoni näyttää nyt kun tiedän että henkiin jäi ja leikkaus pelasti näön. Mutta onnettomuus jättää jälkeensä muutakin, joka voi näkyä muuten kuin peilissä, jos joku ymmärtää...
AP
Minä ymmärrän. Me olemme edelleen yhdessä, mutta varsinaista parisuhdetta ei enää ole. Sairaus voi viedä tosiaan niin paljon muuta, että ulkonäkö ei merkitse siinä rinnalla mitään.
Minä taas en ymmärrä. Oma puolisoni kuntoutui tk-eläkkeelle, ja olen edelleen kiitollinen siitä, että hän on edelleen täällä. Vuodet ovat jättäneet jälkiään molempiin muutenkin, sekä pintaan että sisimpään, mutta rakkaus ei ole kadonnut, päinvastoin. Yhdessä tätä matkaa tallataan.
N42 täälläkin
Mielenkiintoinen aloitus! Kerro lisää!
Höpöhöpö, mitkään arvet eivät haittaa rakkaudessa.
Ulkonäön lisäksi vakava onnettomuus ja siitä seuraavat vammat voivat myös muuttaa toisen ihmisen luonnetta, harvoin parempaan suuntaan.
Komea, huumorintajuinen ja seurallinen kaveri voikin yhtäkkiä olla kasvoista tunnistamaton, äreä ja omaan rauhaansa vetäytynyt, jolla ei tunnu olevan muuta tunnistettavaa aikaisempaan kuin sama nimi ja yhteiset muistot.
Tekopyhä on sellainen, joka väittää ettei tuollainen parisuhteeseen yhtään vaikuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäön lisäksi vakava onnettomuus ja siitä seuraavat vammat voivat myös muuttaa toisen ihmisen luonnetta, harvoin parempaan suuntaan.
Komea, huumorintajuinen ja seurallinen kaveri voikin yhtäkkiä olla kasvoista tunnistamaton, äreä ja omaan rauhaansa vetäytynyt, jolla ei tunnu olevan muuta tunnistettavaa aikaisempaan kuin sama nimi ja yhteiset muistot.
Tekopyhä on sellainen, joka väittää ettei tuollainen parisuhteeseen yhtään vaikuttaisi.
Kiitos, sinä osasit sanoittaa tämän paremmin kuin minä
Pin.nallinen AP kun puhui arv.ista. Vasta myöhemmin selitteli ihan muuta. Pare.mpi miehe.lle kun eroai.sivat heti.
Ei ole ulkonäöstä kiinni vaan sun päänsisäisistä asioista. T. kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäön lisäksi vakava onnettomuus ja siitä seuraavat vammat voivat myös muuttaa toisen ihmisen luonnetta, harvoin parempaan suuntaan.
Komea, huumorintajuinen ja seurallinen kaveri voikin yhtäkkiä olla kasvoista tunnistamaton, äreä ja omaan rauhaansa vetäytynyt, jolla ei tunnu olevan muuta tunnistettavaa aikaisempaan kuin sama nimi ja yhteiset muistot.
Tekopyhä on sellainen, joka väittää ettei tuollainen parisuhteeseen yhtään vaikuttaisi.
Kyllä, varsinkin jos päätän on kohdistunut isku niin ihminen voi muuttua. Mutta ap:n ensimmäinen huolenaihe oli arvet (otsikossakin puhutaan vain niistä), se kuulostaa jotenkin oudolle. No, ehkä hän elää vielä shokkivaiheessa, eikä osaa ajatella ihan selkeästi. Silloin saattaa takertua johonkin tuommoiseen epäolennaisen oloiseen seikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäön lisäksi vakava onnettomuus ja siitä seuraavat vammat voivat myös muuttaa toisen ihmisen luonnetta, harvoin parempaan suuntaan.
Komea, huumorintajuinen ja seurallinen kaveri voikin yhtäkkiä olla kasvoista tunnistamaton, äreä ja omaan rauhaansa vetäytynyt, jolla ei tunnu olevan muuta tunnistettavaa aikaisempaan kuin sama nimi ja yhteiset muistot.
Tekopyhä on sellainen, joka väittää ettei tuollainen parisuhteeseen yhtään vaikuttaisi.
Tämän ymmärtää tottakai ja vain aika näyttää minkälaista tulee olemaan. Silloin kannattanee yrittää saada mies terapiaan, mutta jos ei suostu tai siitä ei ole apua niin jättäminen on ihan "oikeutettua ja sallittua".
Ap puhuu lähinnä ulkonäöstä, liekö mies sitten sitä surkutellut niin kovin?
Tatuoittakaa isoKyrpä siihen arven päälle niin kukaan ei huomaan sitä arpea.
Kaikkeen sopeutuu. Samanlaisesta ja pahemmastakin on monet selvinneet.