Yksiössä asuvat aikuiset naiset

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 08:16"]Kyllä se kieltämättä on vähän erikoista jos aikuinen ei-opiskelija asuu jossain alle 40 neliöö yksiössä. Tuntuu tosi ahtaalta. Koska eihän 60 neliöinen kaksiokaan ole mikään valtava asunto vaan aika kompakti.
[/quote]
Asun alle 1-vuotiaan kanssa himpun alle 50 neliön kaksiossa ja tämä tuntuu välillä vieläkin turhan isolta. Toki sitten tilaa varmasti arvostamme puolin ja toisin kun ikää tulee lapselle, mutta yksin asuisin varmasti yksiössä.

Asuin pitkään ahtaasti enkä selitellyt. Ei huvittanut muuttaa eikä tuhlata kaikkia rahoja asumiseen. Ihan normaalia. Ei kaikkea tartte aina ihmetellä saati puolustella. Näitä kummastelee yleensä sellaiset tynnyrissä kasvaneet.

Siis kelle asumista selitellään?

Lähinnä maaseudulla asuvat sukulaistädit ovat vinoilleet asimistavasta. Hiljenevät kun kerron yksiöni maksavan yli 200te.

En oikein ymmärrä kysymystä. Itse odotan innolla sitä päivää kun lapset ovat lentäneet pesästä ja saan muuttaa yksiöön. Inhoan siivoamista, minulle sopisi vallan mainiosti kompakti yksiö jossa on makuualkovi. Tavaraa mahdollisimman vähän tietenkin. Eikä pienet asumiskulutkaan haitaksi ole. Välillä ihmettelen miksi jäädään 200 neliön omakotitaloon asumaan vaikka lapset ovat jo muuttaneet pois. Lämmitellään ylimääräisiä huoneita joista käydään vain pyyhkimässä pölyt kerran vuodessa.

AV:lla tämä saattaa olla monelle outo juttu. Epäilen nimittäin, että moni nainen jolla on ihan kauhea mies (joka haukkuu ym) ei lähde senkään takia, että missä ne asuisivat lastensa kanssa. Oman asunnon ostaminen ihan YKSIN on aikamoinen saavutus.

Minä asun alle 40 m2 yksikössä mieheni kanssa eikä edes ole tullut ahtaaksi. Kai se on asennekysymys ja me ollaan molemmat myös hoikkia :)

Minulla ei ole asuntoa ollenkaan, eikä sitäkään tarvitse selitellä...

Olen 32v ja muutin juuri pari viikkoa sitten kivaan yksiöön. Ei todellakaan tulisi mieleen, että joku pitäisi sitä erikoisena. Tässä on 34 neliötä, joten tilaa on ihan kivasti, kun vertaa siihen, että olen aikaisemmin asunut viisi vuotta 25 neliön yksiössä kookkaan koiran kanssa. Tosin vieressä oli puisto, jonne saatoin viedä koiran juoksemaan joka päivä, mutta kämppä tuntui välillä silti vähän piskuiselta, varsinkin kun miesystävä tuli pariksi viikoksi luokseni!!!

Nyt kun olen yksin, ei tulisi mieleenkään muuttaa kaksioon ja maksaa turhaan isompaa vuokraa, kun tämä riittää mainiosti. Tässä on pieni alkovi, ja jos joskus tulisi joku yövieras, minulla on kiva sohva, jossa voi tarvittaessa nukkua. Ei kukaan ole mitään ihmetellyt, kun valitsin tämän asunnon. Minusta erikoista on se, jos joku todella puuttuu tällaisiin asioihin. Jos tekee ongelman toisen asumistavasta, niin oma elämä on sitten varmaan tosi helppoa ja ongelmatonta, kun ei ole muuta, millä päätään vaivaisi!

Kismett

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 08:16"]Kyllä se kieltämättä on vähän erikoista jos aikuinen ei-opiskelija asuu jossain alle 40 neliöö yksiössä. Tuntuu tosi ahtaalta. Koska eihän 60 neliöinen kaksiokaan ole mikään valtava asunto vaan aika kompakti.
[/quote]

No entäs 32 neliön kaksio? Olen asunut hetken sellaisessa ja oli äärettömän toimiva. Olen myös asunut 60 neliön kaksiossa, joka ei ollut läheskään yhtä toimiva. Ja 48 m kaksiossa, joka toimivuudeltaan näiden kahden välistä. Muutamassa muussakin olen asunut. Nyt sitten asun omakotitalossa, jatko jää nähtäväksi.

Asun lapsen kanssa 40 neliön vuokrakämpässä. Yli 40 olen. Moralisoikaa!

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 09:24"]

Enpä koe tarvetta selitellä. Olen ostanut yksiöni ihan itse, omat säästöt vakuutena, ja pk-seudun hinnoilla näin se nyt vaan on.

[/quote]

Tämä oli minun viestini. Kommentoin vaan, että aloinpa itse asiassa itsekin arvostaa saavutustani vielä enemmän tämän ketjun ansiosta. Mulla ei ole sellaista tilannetta, että vanhemmat olisivat pystyneet takaamaan lainan tai ostamaan mulle ensiasunnon. Ei todellakaan. Kävin siis vuosia töissä, määräaikaiset työsopimukset ja vuokralla oli asuttava. Ja säästettävä siinä samalla, vaikka vuokrakin vei aikamoisen summan. Sitten vakituinen työpaikka. Olisin toki vielä voinut jatkaa säästöjen keräämistä, mutta siinä vaiheessa rahat riittivät yksiöön. Ja tämmöisessä pienessäkin asunnossa laina + vastike vie ihan kivan osan palkasta, mutta ei sentään koko palkkaa:)

Olen 32 vee ylempi toimihenkilö ja asunto on 30 neliön yksiö. Joskus mietin, että pitäiskö sitä asua vähän isommassa jo. Mutta en ole tosiaan viitsinyt sellaista hankkia, koska mun tavarat mahtuvat tänne. Jos olisi isompi kämppä, mun pitäisi tosiaan ostaa lisää huonekaluja ja tavaroita sen täytteeksi. Ei oikeastaan tunnu järkevältä.

Maaseudulla asuvat sukulaiset tätä ihmettelevät kyllä, mutta helppohan siellä on ok-taloja ostella. Hinnat niin alhaalla ja tilaa rakentaa.

Näistä pienistä asunnoista pääsee myös aina eroon. Toisin kun ne keskiluokkaiset pariskunnat, jotka ovat rakentaneet valtavia ok-taloja kehyskuntien metsiin ja pelloille. Niiden hinta laskee nyt koko ajan.

Tunnen erään, joka joutuu perustelemaan, miksi hän ei vielä ole löytänyt miestä ja muuttanut tämän kanssa isompaan asuntoon. Ja ihan oikein, onhan se outoa, että aikuinen nainen asuu vieläkin yksin yksiössään.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 11:00"]

Tunnen erään, joka joutuu perustelemaan, miksi hän ei vielä ole löytänyt miestä ja muuttanut tämän kanssa isompaan asuntoon. Ja ihan oikein, onhan se outoa, että aikuinen nainen asuu vieläkin yksin yksiössään.

[/quote]

Tänä maailmanaikana on hyvä kun on paikka missä asua.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 09:45"][quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 08:16"]Kyllä se kieltämättä on vähän erikoista jos aikuinen ei-opiskelija asuu jossain alle 40 neliöö yksiössä. Tuntuu tosi ahtaalta. Koska eihän 60 neliöinen kaksiokaan ole mikään valtava asunto vaan aika kompakti.
[/quote]
Asun alle 1-vuotiaan kanssa himpun alle 50 neliön kaksiossa ja tämä tuntuu välillä vieläkin turhan isolta. Toki sitten tilaa varmasti arvostamme puolin ja toisin kun ikää tulee lapselle, mutta yksin asuisin varmasti yksiössä.
[/quote]

Me asumme mieheni ja kaksivuotiaan lapsen kanssa reilun 60 neliön kaksiossa eikä meillä ole kiire muuttaa. Lähivuosina varmaan olisi kiva sada lapselle oma huone, mutta nyt emme edes etsi asuntoa.

Usein tuttavaperheiden rivareissa käydessä tuntuu että meillä on tilavampaa. Pohjaratkaisu on hyvä emmekä hamstraa tavaraa.

Missään en ole joutunut selittelemään. Kun tulee puheeksi että nukumme kaikki samassa huoneessa, mainitsen että meillä on kaksio jolloin sitäkään ei tarvitse ihmetellä.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 11:00"]

Tunnen erään, joka joutuu perustelemaan, miksi hän ei vielä ole löytänyt miestä ja muuttanut tämän kanssa isompaan asuntoon. Ja ihan oikein, onhan se outoa, että aikuinen nainen asuu vieläkin yksin yksiössään.

[/quote]

Kuten jo jossain aiemmassa viestissä kommentoitiin, kaikki ei näe riittäväksi parisuhteen kriteeriksi asumiskulujen jakamista :) Lycka till niille, joille se riittää, toivottavasti he ovat omalla tavallaan onnellisia.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 04:35"]

Joudutteko tai tunnetteko, että teidän on "pakko" selitellä tai puolustella yksiössä asumistanne? Musta tuntuu, että oletuksena jotenkin on, että kun tulee tiettyyn ikään, pitäisi olla vähintään kaksio... 

[/quote]

Joskus selittelen. Opiskelen vielä ja on kuitenkin omistusasunto, josta velkaa. En tarvitse enempää tilaa ja menevän elämäntyylintakia vietän siellä ehkä pari yötä viikossa. 

On myös eettinen valinta. Syön punaista lihaa ja lennän lentokoneella, mutta pieni kerrostaloasunto on kestävämpi kuin mikään muu asumismuoto.

Jos ei huvita, en selittele mitään.

omasta tuttavapiiristä en tiedä yhtäkään tapausta, jossa nainen olisi ehtinyt ostaa itselleen asunnon ennen kuin muutti yhteen miehen kanssa. kaikilla ollut se strategia että nuorena etsittävä joku että saa elintason kuntoon. ne jotka ovat itse hoitaneet taloutensa ovat kai sitten krantumpia kun kerran pärjäävät itsekseenkin.