Lue keskustelun säännöt.
Vietin lapsuuteni kunnan vuokralähiössä yh-äidin kanssa
16.01.2015 |
En edelleenkään (40v) halua nähdä luokkakavereitani. En ole onneksi nähnytkään. Minua hävettää lapsuuteni.
Köyhyytemme vuonsi minua kiusattiin koulussa koko peruskoulun ajan. Koulu meni huonosti koska piti keskittyä siihen että miten olisin jottei kiusattaisi. Itsetuntoni oli olematon.
Muutin pois alle kaksikymppisenä. Onneksi kuitenkin jatkoin opiskelua. Nyt minulla on perhe, työ ja mukava elämä. Puolisoni ei tiedä lapsuudestani.
Joskus jos satunnaisesti törmään luokkakavereihin, teeskentelen etten tunnista/ huomaa ja kävelen ohi.
Miten päästä eroon häpeän tunteesta?
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 17:36"][quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 17:32"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 17:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 17:10"]Toivottavasti opit lapsuudestasi 2 asiaa! 1. Lapset tehdään vasta kun niihin on varaa ja 2. Isä kannattaa valita hyvin ettei tarvi olla yh. Paskasta voi aina oppia jos ei muuta:) [/quote] Ei tällainen suunnitelmallisuus kuulu av-mamman hyveisiin:)
[/quote]
Olette ilmeisesti tosi nuoria, tai sitten ihan pullossa kasvaneita. Mun äitini eli isän kanssa avioitumisen jälkeen kahdeksan tasapainoista ja hyvää vuotta, kuten itse on kertonut, ENNEN kuin isä sairastui.
Luuletteko tosiaan että jokainen yksinhuoltajuus johtuu yksiselitteisesti vain "huonosti valitusta isästä"?
Ihan älyttömän yksinkertaisia ihmisiä täällä!
[/quote]
Sinäkään horon penikka voi myöntää että äitisi on pelkkä köyhä idiootti, joka ei osannut valita kumppaniaan :)
Köyhyys on aina vain omaa tyhmyyttä, työttömyys samoin. Jos on esim. niin vitun tyhmä että kouluttautuu alalle josta ei saa työtä. Omat vanhempani ovat sekä terveitä, että rikkaita, samoin minä ja mieheni :) Säälin luusereiden äpäröitä.
[/quote]
Terveet ja rikkaat eivät käytä tuollaista kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 18:57"][quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 17:24"]
Mä nauran joka kerta lukiessani tai kuullessani ihmisten omahyväistä puhetta: Minä olen valinnut kumppanin hyvin. :-D Yksin tai eronneena yhteishuoltajana eläminen ei ole enää häpeällistä tai köyhien osa. En olisi minäkään koskaan uskonut hyvästä miehestä, että jättää perheensä. Onneksi minulla on ollut rahaa, korkeakoulututkinto ja mahdollisuus tarjota hyvä elämä lapsille. Kenestäkään et voi olla täysin varma. En ole katkera, elämä on hyvää, olen exän kanssa väleissä, lapset menestyvät koulussa. Toivottavasti saat elämäsi siihen kuntoon, ettei tuollaista tarvitse hävetä. Ja eiköhän niille kiusaajille kuulu vielä huonompaa.
[/quote]
Sun ukkos jätti sut koska oot niin vitun tylsä. Se että sun elämäs pyörii jonkun koulutuksen ympärillä ja sillä pätemisellä kertoo ihan riittävästi susta. Mä olen ihan onnellinen ilman sen ihmeempiä koulutuksia enkä vaadi sitä lapsiltanikaan.
[/quote]
Taisi olla syyt vähän syvemmällä :-). Miksi minusta kuulostaa, että jokin noista häiritsee sinua kuitenkin? Elämme ihan tasapainoista elämää kivalla alueella pk-seudulla.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 17:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 17:10"]Toivottavasti opit lapsuudestasi 2 asiaa! 1. Lapset tehdään vasta kun niihin on varaa ja 2. Isä kannattaa valita hyvin ettei tarvi olla yh. Paskasta voi aina oppia jos ei muuta:) [/quote] Ei tällainen suunnitelmallisuus kuulu av-mamman hyveisiin:)
[/quote]
Mikä ihme on av-mamma? Täällä on paljon uitakin lukijoita kuin keskimääräinen av mamma. Eikä av mammakaan kai ole niin paha kuin äärihuudoista luulisi?
Ap tässä.
En ajatellut ollenkaan että haluaisin ketjun yh:iden parjauksesta.
En ole mitään mieltä siitä että äitini oli yh. Tai syistä siihen.
Halusin vain tuoda omaa puoltani esiin. Omia häpeäntuntemuksiani.
Aikuisuus on sitä että hyväksyy itsensä ja taustansa. Sulta voi mennä siihen muutama vuosi vielä mut kyllä se ennenpitkää onnistuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ne puitteet määritä ihmisarvoa. Aika outo aloitus. Itsehän sen elämänsä sitten rakentaa. Vaikka olis kultalusikka suussa syntynyt, itse täytyy opiskella ja hankkia ammatti ja siitä sitten eteenpäin. Raha ei takaa myöskään onnellista liittoa tai lapsia.
Yh jonka lapset menestyvät ja joilla on jalat maassa
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:57"]No ei ne puitteet määritä ihmisarvoa. Aika outo aloitus. Itsehän sen elämänsä sitten rakentaa. Vaikka olis kultalusikka suussa syntynyt, itse täytyy opiskella ja hankkia ammatti ja siitä sitten eteenpäin. Raha ei takaa myöskään onnellista liittoa tai lapsia.
Yh jonka lapset menestyvät ja joilla on jalat maassa
[/quote]
Taas otti yh itseensä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää tässä aloituksessa se, että köyhyyden takia on kiusattu koulussa. Mutta eikö ne muutkin lapset siellä koulussa ollut samalta alueelta? Joku ehkä asui paremmassa kämpässä, mutta jos on ns.huono alue, niin samaa sakkia te olette kaikki olleet.
Mitä sinä enää tuollaisia murehdit. Olet mikä olet. Minäkin kasvoin vuokratalossa huonossa lähiössä ja ikinä en sinne halua takaisin. Olipa perheessä vielä alkoholismiakin ja sen tuomaa häpeää. Vaan minäpä olen nyt aikuisena kertonut kaikille, miten asiat meillä oli. KUKAAN ei ole katsonut kieroon. Päinvastoin olen kuullut vaikka minkälaisia kohtaloita ja tällä avoimuudella löytänyt ystäviä. Lapsi ei voi valita, mihin syntyy. Miksi siis hävetä jotain, mille ei ole voinut mitään?
Siis täh :D niin minäkin kasvoin kaupungin vuokrakämpässä yh-äidin ja kahden sisaruksen kanssa, mutta en ikinä edes tajunnut "hävetä" koko asiaa. Mulla oli paljon kavereita jotka asuivat hienossa omakotitalossa ja välillä leikittiin siellä, välillä meidän neukkukuution näköisessä vuokrakämpässä. Kukaan ei ikinä kiusannut tai huomautellut asiasta.
En edes tiennyt että tollasestakin saa ongelman. Btw nyt 25-vuotiaana asun itsekin Helsingin kaupungin vuokrakämpässä keskustassa ja kaverit kadehtii kun maksan vuokraa puolet siitä mitä he. Eli pitäisköhän tätäkin hävetä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis täh, tuohan olisi ollut NORMAALI lapsuus! Itse olen saman ikäinen kuin ap, ja MINÄ häpeän lapsuuttani.
Voi kun oltaisiinkin asuttu jossain normaalissa kaupungin vuokratalossa kerrostalossa. Mutta ei, halvalla vuokralla jossain röttelöissä vanhoissa taloissa, joissa ulkovessa, ei edes vesi tullut sisään. Tai sitten jossain ihan järkyttävän pienessä kaksiossa 5h perheikivanhassa mökissä, vaikka ois ollutkin pieni sisävessa.
Voi mikä juhlan päivä oli kun muutettiin lopulta kaupungin normaaliin asuntoon, kun olin teini-ikäinen.
Ja oltaisiin edes oltu VAIN köyhiä (mitä oltiin - aina käytetyt kirppisvaatteet mikä oli noloa silloin, ei telkkaria, ei mitään normaaleja leluja tai tosi vähän, ei suksia/luistimia...)
Lisäksi piti vielä kuulua pieneen lahkouskontoon minkä takia kaiken muun lisäksi kiusattiin koulussa, ja oli tosi ahdistavaa. Ei vietetty joulua, synttäreitä, ei mitään normaalia.
Vanhemmat ei käyneet normaalitöissä, oli yrittäjyyttä, osa-aikatyötä, joskus normityötäkin mutta kouluttamattomille raskasta...
Sairauksiin sai harvoin oikeaa kipulääkettä kunnolla tms., aina vaan jotain luontaistuotetippaa.
Kun kuukautiset alkoi, kärvistelin kauheissa kivuissa alkuvuodet runsaiden vuotojen kanssa, ennenkuin jostain sain vähän rahaa ja tajusin ostaa itse särkylääkettä ja tamponeja, joita opettelin käyttämään.
Ja referenssiryhmänä oli 80-luvun nousukauden hyvin toimeentulevien espoolaisperheiden lapset. Eli ei asuttu missään peräkylillä, missä tuollainen meininkin olisi voinut olla osin normaalia.
Eli ap, kaikki on aika suhteellista... eli yritä sinä nyt asennoitua toisin lapsuuteesi, se oli kuitenkin aika normaali. TUrha sitä on enää murehtia.
Tee loppuelämästäsi sellainen kuin haluat, ja tarjoa omille lapsillesi niin hyvä lapsuus kuin voit - se on minullekin korjaavaa että omilla lapsilla on ihan erilaista. Ei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus :).
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 17:10"]
Toivottavasti opit lapsuudestasi 2 asiaa! 1. Lapset tehdään vasta kun niihin on varaa ja 2. Isä kannattaa valita hyvin ettei tarvi olla yh. Paskasta voi aina oppia jos ei muuta:)
[/quote]
Minä LUULIN oppineeni. Paskasta lapsuudesta huolimatta päädyin fiksuuteni ansiosta yliopistoon, löysin sieltä miehen, joka tuli ns. hyvästä perheestä; oli hillitty, asiallinen, luotettava, tekee huikeaa kansainvälistä uraa ulkomailla. Mitäs minä, paistattelin rinnalla ihanassa elämässäni, seurasin miestä, työskentelin kotiäitinä, haaveilin isosta perheestä, jolle saatoin antaa KAIKKEA sitä muuta mitä minulle oli annettu. Mitä vielä, 10 vuoden avioliiton jälkeen sain selville, että "hyvä" mieheni, "unelmavävy" jne. oli käynyt vieraissa säännöllisen epäsäännölisesti, myös thaitytöissä jne.
Elämältä putosi pohja. En VOINUT jäädä, vaikka moni sitä ehdotti. "Mieti sitä kaikkea mistä luovut." Joo, joo. Sittemmin rakensin elämääni uudelleen yksinhuoltajana, "kurjassa" lähiössä (oikeasti oli ihan kivaa), miettien miksi kaikki meni näin, "taas tässä"... Mutta ne tärkeimmät, rakkaus ja haaveet, eivät kuolleet. Edelleen uskon kauniiseen elämään, onneen, ikuiseen avioliittoon jne. Ja lapseni hoidan ja kasvatan niin hyvin kuin voin.
Tsemppiä kaikille vastaavien ongelmien kanssa painiville!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap.n aloitus ja jutut kuulostaa siltä, ettei kysymys loppujen lopuksi ole häpeästä. Ennemminkin ap on katkera lapsuudestaan äidilleen. Outo aloitus jokatapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa iässä pitäisi jo olla sinut tuollaisen asian kanssa. En tarkoita kiusaamista niinkään, se jättää jäljet pitkäksi aikaa. Ongelmasi on oikeasti se, eikä tuo, jonka mainitset otsikossa. Ongelma ei ollut vuokralähiö ja yh-äiti - jotkut kääntävät sen vahvuudeksi ja heille kasvaa vahva sosiaalinen omatunto ja katu-uskottavuutta - vaan kiusatuksi tuleminen.
Ymmärrän kyllä, jos on vaikea tuntea mitään solidaarisuutta lähiössä asuvia ihmisiä kohtaan, jos juuri he ovat kiusanneet huonommassa asemassa (ilmeisesti siis taloudellisesti ja sosiaalisesti, ihmisten asenteiden vuoksi) olevaa.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 13:01"][quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:57"]No ei ne puitteet määritä ihmisarvoa. Aika outo aloitus. Itsehän sen elämänsä sitten rakentaa. Vaikka olis kultalusikka suussa syntynyt, itse täytyy opiskella ja hankkia ammatti ja siitä sitten eteenpäin. Raha ei takaa myöskään onnellista liittoa tai lapsia.
Yh jonka lapset menestyvät ja joilla on jalat maassa
[/quote]
Taas otti yh itseensä....
[/quote]no en todellakaan. Kaikki lapset jo yliopistossa, myös minulla akateeminen tutkinto ja nykyään omistusasunto sekä yksi sijoitusasunto. Yksinhuoltajuus tai vuokralla asuminen ei todellakaan määritä sitä miten loppupeleissä käy.