Lue keskustelun säännöt.
Muistutus lääkärin toiminnasta
15.01.2015 |
Tein tänään muistutuksen terveyskeskuslääkärini toiminnasta. Kyseessä on pitkä-aikainen sairastelu, joka on invalidiosoinut minut täysin, enkä ole saanut tarvittavaa apua / tutkimuksia, vaan minut on leimattu mielenterveyspotilaaksi ja oireistoni psykosomaattiseksi. Minulla on masennusdiagnoosi kyllä, mutta olen psykiatrisella poliklinikalla ollut useita vuosia sen vuoksi hoidettavana (psykiatrin ja psykologin käynnit) ja hoitava psykiatrini on jopa kirjoittanut lausunnon, ettei oireistossani ole kyse psykosomaattisista, vaan fyysisistä oireista. Tästä huolimatta en ole apua saanut.
Nyt mitenkin, että mitä tästä muistutuksesta mahtaa seurata? Tuskinpa mitään lääkärille ainakaan, mutta saanko vielä pahemman leiman? Muistutuksen minut neuvoi tekemään potilasasiamies.
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 13:48"]
Sehän on todettu ihan tutkimuksissakin, että mt-potilaiden on vaikeampi saada hoitoa fyysisiin sairauksiin kuin muiden.
[/quote]
Yleensä tilanne on päinvastainen, kun mitä väität. Puhtaasti masennuksesta kärsivät potilaat (ei psykoosi) ovat tunneköyhiä ja reagoivat "laiskasti" ulkoisiin ärsykkeisiin, ja kestävät välinpitämättömyytensä vuoksi jos jonkinlaista kipua ja oiretta. Toki masennus on kokonaisvaltainen sairaus, eli vaikuttaa koko kroppaan ja aiheuttaa kipuakin, mutta oikeasti masentunut henkilö ei lähde lääkärille ihan mistä vaan. Psykoosit ja muut mielenterveyshäiriöt ovatkin sitten oma lukunsa.
On tietenkin kun valehtelevat ja liioittelevat oireita, niin heitä ei oteta vakavasti.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en saa kunnon hoitoa koska minulle diagnosoitiin joskus paniikkihäiriö koska meinasin pyörtyä kaupassa ja sydän hakkasi kummasti. Todellisuudessa myöhemmin selvisi että olin raskaana ja huimaus johtui siitä sekä minulla on rytmihäiriöitä. Silti se paniikkihäiriö diagnoosi näkyy edelleen ja siitä mainitaan aina kun käyn lääkärissä. Toiseen ketjuun kirjoitin aiemmin kun minulla oli raskaana mahakramppeja ja lääkärit väittivät että minulla oli vain mahatauti joka kesti 14 viikkoa kunnes lapseni kuoli kohtuun ja tajusin että ne oli kokoajan ollut supistuksia. Kramppeja oli siis viikottain ja joskus useinakin päivinä. Sanoivat joka kerta lääkärissä että panikoin vain turhaan ja muista hengittää... No, asialle ei ehkä olisi voinut tehdä mitään, mutta keskussairaalassa sanottiin että raskaana olevan todella kivuliaisiin ja toistuviin mahakipuihin tulisi puuttua. Toisekseen 14 viikkoa kestävä "mahatauti" ei myöskään ole normaali. Nyt kun olen uudelleen raskaana niin varmasti saankin ihan oikeasti paniikkikohtauksia koska pelkään menettäväni taas lapseni. En aio mainita siitä mitään terveyskeskuksessa. Käyn psykologille juttelemassa pelostani koska se on normaalia tuollaisen kokemuksen jälkeen. Paniikkikohtaukset saan kyllä hoidettua kun taon järkeä päähäni ja juttelen läheisilleni.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 11:51"]
Tekosi seurauksena terveydenhuollon ammattilaisilla on yhä vähemmän aikaa hoitaa sinua ja muita potilaita.
Häpeä!
[/quote]
Tein muistutuksen nimenomaan siksi, että näillä ammattilaisilla ei ole alunperinkään ollut kiinnostusta hoitaa minua, joten siinä en häviä mitään...Enkä ymmärrä mitä minun pitäisi hävetä? Sitäkö, että yritän saada apua kipuihini?
ap
[/quote]Ja yrititkö saada niihin apua suurella määrällä kolmiokipulääkkeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 12:02"]
et uskokaan miten iloinen olen kun sattumalta löysin tämän keskustelun! olen itse tekemässä muistutusta "arvauskeskuksen" lääkärille, jonka luona kävin pari päivää sitten. hakeuduin hoitoon äkillisen kuumeilun, korva- ja kurkkukivun vuoksi, pienessä työpaikassa riehuu joku sitkeä tautiepidemia mikä niittää porukkaa ihan kiitettävään tahtiin. minulla on todella usein ollut korvatulehduksia viimeaikoina, joten tottakai olin aivan varma että niin on nytkin. tämä "lääkäri" tutki kyllä kurkun ja korvat, ei löytynyt mitään mutta otatti vielä tulehdusarvot, jotka olivat hieman koholla (ei kertonut tarkemmin kuinka koholla). totesi että voi olla joku tulehdus, mutta nyt vaan oireiden mukaista itsehoitoa. ei kuunnellut sydäntä tai keuhkoja, tai katsonut poskionteloita. tämä lääkäri vaikutti jo alusta asti jotenkin kireältä ja oudolta, kommunikointi välillämme ei toiminut, häntä ei tuntunut vähempääkään kiinnostavan mahdolliset muut oireet/ongelmani eikä kauheasti kysellyt minulta asioita. en ole kyllä aikaisemmin ollut yhtä oudon lääkärin vastaanotolla ja mikä parasta, mummoni oli käynyt tämän samaisen lääkärin luona samana päivänä vain paria tuntia aikaisemmin ja kertoi aika samanlaisista kokemuksista!
eilen kävin sitten yksityisellä, jossa tehtiini samat tutkimukset ja eikä löytynyt mitään korvatulehdukseen viittaavaa. mutta tämä toinen lääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot sekä tutki poskiontelot. diagnoosi akuutti poskiontelotulehdus! hurraa! ja lisäksi tämä lääkäri jopa teki muistiinpanoja samalla kun selitin muista vaivoistani, ja esitti vielä tarkentavia lisäkysymyksiä. ihanaa kun joku otti minut vakavammin eikä tyyliin nauranut ulos huoneesta. :)
huh, vielä kun saisi jonkun lääkärin tutkimaan kilpirauhasen vajaatoiminnan! se onkin rumasana lääkärien keskuudessa...
[/quote]Poskiontelotulehdus paranee valtaosassa tapauksista itsekseen ilman lääkityksiä.
Tekosi seurauksena terveydenhuollon ammattilaisilla on yhä vähemmän aikaa hoitaa sinua ja muita potilaita.
Häpeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 11:51"]
Tekosi seurauksena terveydenhuollon ammattilaisilla on yhä vähemmän aikaa hoitaa sinua ja muita potilaita.
Häpeä!
[/quote]
Tein muistutuksen nimenomaan siksi, että näillä ammattilaisilla ei ole alunperinkään ollut kiinnostusta hoitaa minua, joten siinä en häviä mitään...Enkä ymmärrä mitä minun pitäisi hävetä? Sitäkö, että yritän saada apua kipuihini?
ap
Sait siis lopulta diagnoosin ja oireille löytyi fysiologinen syy? Ja hoito? Kuka diagnoosin teki loppupeleissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat kotiin kirjallisen vastineen. Sen jälkeen teet potilasvahinkoilmoituksen.
Mikä oli lopullinen diagnoosi ja hoito?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 11:56"]
Sait siis lopulta diagnoosin ja oireille löytyi fysiologinen syy? Ja hoito? Kuka diagnoosin teki loppupeleissä?
[/quote]
En ole saanut kumpaakaan. Tällä hetkellä diagnoosini on "Muu tai määrittämätön hermojärjestelmän tai luuston ja lihaksiston oire tai sairaudenmerkki".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:00"]
Mikä oli lopullinen diagnoosi ja hoito?
[/quote]
Kumpaakaan en ole siis edelleenkään saanut, koska minua ei suostuta tutkimaan. Siksi muistutus.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:00"]
Psykiatriko sinut diagnosoi?
[/quote]
Jos tarkoitat tuota "Muu tai määrittämätön hermojärjestelmän tai luuston ja lihaksiston oire tai sairaudenmerkki" - diagnoosia, niin se tuli neurologilta.
No miten se neurologi sitten tutki - jota tutkimusta tk ei suostunut tekemään? Mitä oikein halusit/haluat?
Usea kokee tätä samaa. Lääkärit ei ota tosissaan.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:05"]
No miten se neurologi sitten tutki - jota tutkimusta tk ei suostunut tekemään? Mitä oikein halusit/haluat?
[/quote]
Neurologi ei tutkinut mitenkään, vaan totesi heti aluksi että minulle on tänne laitettu paniikkihäiriö-diagnoosi ja alkoi puhumaan siitä, miten oireistoni voisi johtua siitä. Tätä ennen jo oma psykiatrini oli tehnyt lausunnon, etten kärsi paniikkihäiriöstä eikä oireisto muutenkaan täytä sen kriteereitä (minulla oireen 24/7 päällä, lääkitys ei vaikuta ja herään kipuihin). Tässä on siis kyse siitä, että oireistoni on jatkunut kuukausia ja minua ei olla suostuttu tutkimaan oireiden vaatimalla tavalla, koska kaikki vetoavat psykosomaattisiin syihin, jotka diagnosoi yksi tk-lääkäri minulle ennen kuin ehdin hei sanomaan.
Tuon diagnoosin vuoksi en ole saanut siis tarvittavia tutkimuksia ja näennäisten perustutkimusten lisäksi minut on jätetty oman onneni ojaan. Tästä on kyse. Yritän saada sen avun ja kohtelun, johon minulla on oikeus. Mielelläni antaisin koko asian olla, jos en olisi koko ajan kivuissa.
Varaudu odottelemaan vastausta kauan. Mulla vastauksen saaminen kesti kaksi kertaa sen maksimiajan ja silloinkaan ei olisi tullut, jollen olisi sanonut että nyt tulen sen hakemaan, oli valmis tai ei. Vastaukset tosi ympäripyöreitä, niillä lääkärit vain turvasivat selustansa jos/kun tässä kohta kuolen. Mihinkään toimenpiteisiin se ei lääkäreitä velvoita. Mullekin potilasasiamies sanoi että seuraava askel on potilasvahinkoilmoitus, mutta en ole sitä vielä tehnyt, kun eihän tässä ole vielä sitä "vahinkoa" tapahtunut kun olen vielä elossa. Sen sijaan mitään asiaan liittyvää minulta ei olla tutkittu, eli mietin Aluehallintovirastoon tms. instanssiin valituksen tekemistä.
2