Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertooko se oikeastaan juuri mitään jos ihminen saa erinomaiset arvosanat ja todistukset?
03.11.2021 |
Itse olen toki kiitollinen kaikesta tuollaisesta, että oma panos on huomattu. En kuitenkaan koe olevani yhtään sen parempi kuin muutkaan.
Hoidan paperityöt ja käytännön työt kuten kuuluukin sekä olen ihmisille ystävällinen.
Tällä panostuksella tai no olemisella olen saanut aina parhaat arvosanat sekä todella hyvät työtodistukset.
Epäilen joka kerta, että saanko tällaista säälistå tai onko työpula niin runsas, että minua arvostellaan hyvällä.
Ja ei, en nosta itseäni ylös enkä todellakaan ole tästä pahoillani. Kaikki vain tuntuu niin absurdilta ja olen toki tavoitellut parasta koska olen kriittinen itseäni kohtaan mutta silti mietin.. Huijasinko vai miksi minä todella tästäkin näin hyvin selviydyin?
Onko muilla tällaista?
Olen kyllä tyytyväinen itseeni mutta jostain syystä en tiedä yhtään että olenko kuitenkaan tarpeeksi hyvä juuri missään.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Sellainen ihminen aika usein päätyy siihen ylimpään kymmenekseen tuloluokissa.
Suvaitsen epäillä. Monen kympintyötön kyvyt pääsevät esiin opiskellessa, muttei työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kertoa esim. sen, että henkilöllä on valokuvamuisti, muttei oikeasti ymmärrä asioista mitään.
En siis itse edes kurottele mihinkään suurempiin juttuihin. Annan elämän viedä ja pyrin parhaani tekemään kaikessa mitä teenkin jos se on jotain suoritettavaa tekemistä, kuten työt. En ole mitään yliopistoja käynyt enkä suurempia lukenut ihminen. Kaikessa mitä kuitenkin teen niin pärjään tai ainakin tähän mennessä olen pärjännyt. Opiskelen, luen aiheeseen liittyen pakolliset, teen töitä ja osoitan sisäistä myötätuntoa jota omistan niin toisille. Olen vain ja teen mutta parhaani yritän. Onneksi se on riittänyt vaikka joskus olen uupunutkin. Olen kuitenkin armollisempi itseäni kohtaan ja rauhallisempi kuin ennen.
-ap
Enpä tiedä. Kirjoitin L:n paperit. Tarvitsin niitä tasan yhden kerran, kun hain jatko-opintoihin. Jatko-opintojen tutkintotodistusta olen tarvinnut tasan yhden kerran, kun eräälle ulkomailla käymälleni kurssille oli pääsyvaatimuksena teknisen alan loppututkinto.
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen ihminen aika usein päätyy siihen ylimpään kymmenekseen tuloluokissa.
Suvaitsen epäillä. Monen kympintyötön kyvyt pääsevät esiin opiskellessa, muttei työelämässä.
Olikohan tuo "kympintyötön" ns freudilainen lipsahdus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen ihminen aika usein päätyy siihen ylimpään kymmenekseen tuloluokissa.
Ei pääse. Suurin osa johtajista ja menestyjistä on keskinkertaisia koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen ihminen aika usein päätyy siihen ylimpään kymmenekseen tuloluokissa.
Ei pääse. Suurin osa johtajista ja menestyjistä on keskinkertaisia koulussa.
Tuo on urbaani legenda, johon moni kernaasti uskoo. Johtunee siitä, että niistä muutamista keskinkertaisuuksista, jotka ovat menestyneet, pidetään niin kovaa haloota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen ihminen aika usein päätyy siihen ylimpään kymmenekseen tuloluokissa.
Suvaitsen epäillä. Monen kympintyötön kyvyt pääsevät esiin opiskellessa, muttei työelämässä.
Olikohan tuo "kympintyötön" ns freudilainen lipsahdus?
Ikävä kyllä siinä on totuuden siemen joukossa.
Tuntuu, että keskustelun pointti meni hieman ohi?
Yritän tässä miettiä, että mikä todella on se raja oletko hyvä vai huono työssäsi. Merkitseekö arvosanat juurikaan. Täytyisi uskoa itseensä mutta jokin tulla pirulee pään sisällä, että olen kaikkea muuta kuin tarpeeksi kykenevä, aina vaadin paljon enemmän mutta vain itseltäni. Ainakin tähän mennessä näin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että keskustelun pointti meni hieman ohi?
Yritän tässä miettiä, että mikä todella on se raja oletko hyvä vai huono työssäsi. Merkitseekö arvosanat juurikaan. Täytyisi uskoa itseensä mutta jokin tulla pirulee pään sisällä, että olen kaikkea muuta kuin tarpeeksi kykenevä, aina vaadin paljon enemmän mutta vain itseltäni. Ainakin tähän mennessä näin.
-ap
Ei työelämässä anneta arvosanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että keskustelun pointti meni hieman ohi?
Yritän tässä miettiä, että mikä todella on se raja oletko hyvä vai huono työssäsi. Merkitseekö arvosanat juurikaan. Täytyisi uskoa itseensä mutta jokin tulla pirulee pään sisällä, että olen kaikkea muuta kuin tarpeeksi kykenevä, aina vaadin paljon enemmän mutta vain itseltäni. Ainakin tähän mennessä näin.
-ap
Arvosanat ei merkkaa yhtään mitään, vaan se osaaminen ja tekeminen siinä työssä.
Muutenhan jokainen koulusta hyvät paperit saanut voisi vetää loppuelämänsä lonkkaa ja kehua olevansa hyvä työssään.
No se kertoo sen, että on pystynyt tekemään noihin saavutuksiin vaadittavat suoritukset. Mikä se ongelma oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa paljolti tutulta. Olen itse samanlainen. Pyrin hoitamaan työni hyvin ja teen parhaani. Olen ystävällinen työkavereille ja osoitan heille luontaisesti hyväksyntää ja pyrin kuuntelemaan. Minulla ei ole mitään ketään vastaan vaan tulen toimeen kaikkien kanssa. Tiedän kyllä että monien työkavereiden välillä on jännitteitä/ ei tulla oikein toimeen. Mutta itse en vaan koe sellaista. Esimies on kertonut että olen saanut hyvää palautetta työkavereita ja muilta esimiehiltä. Silti takaraivossa on tunne, että teenkö työni riittävän hyvin ja teenkö tarpeeksi. Mietin että johtuuko hyvä palautteeni enemmän siitä että tulen toimeen kaikkien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En siis itse edes kurottele mihinkään suurempiin juttuihin. Annan elämän viedä ja pyrin parhaani tekemään kaikessa mitä teenkin jos se on jotain suoritettavaa tekemistä, kuten työt. En ole mitään yliopistoja käynyt enkä suurempia lukenut ihminen. Kaikessa mitä kuitenkin teen niin pärjään tai ainakin tähän mennessä olen pärjännyt. Opiskelen, luen aiheeseen liittyen pakolliset, teen töitä ja osoitan sisäistä myötätuntoa jota omistan niin toisille. Olen vain ja teen mutta parhaani yritän. Onneksi se on riittänyt vaikka joskus olen uupunutkin. Olen kuitenkin armollisempi itseäni kohtaan ja rauhallisempi kuin ennen.
-ap
No siinähän se tuli, usein hyviä arvosanoja saavat sellaiset ihmiset jotka pärjäävät kaikessa mitä tekevät. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka eivät millään lukemisella saa kymppejä ja muukin tekeminen jättää toivomisen varaa. Kyllähän sitä välillä tulee sellainen Uuno Turhapuro -olo, kun omat tekemiset eivät koskaan johda mihinkään sen kummempaan onnistumiseen. Joten kyllä, sanoisin näin seiskan oppilaana, että kyllä ne erinomaiset todistukset ja arvosanat jostain kertovat. Kaikki tuttavani jotka pärjäsivät erinomaiseti koulussa ovat pärjänneet varsin hyvin myös koulun jälkeisessä elämässä.
Jos olet saanut työharjoitteluissa tms. arvosanoja, tiedoksi, että muissa töissä sellaisia ei yleensä jaella. Eli yritä osoittaa osaamistasi muilla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
No se kertoo sen, että on pystynyt tekemään noihin saavutuksiin vaadittavat suoritukset. Mikä se ongelma oli?
Ongelma taisi olla, että Ap ei ole käynyt ihmeempiä kouluja eikä pyrkinyt vaativiin töihin. Nyt kuitenkin esiintyy erinomaisesti suoriutuneena ja miettii, kertooko se jotain. Mitäpä se kertoisi, paitsi että on tehnyt sitä mitä on tehnyt. Ei ole pyrkinyt haastaviin kouluihin tai töihin, jos ymmärsin avauksen pointin.
Olin "kympin tyttö", sitten vakava sairaus katkaisi jatko-opiskelut yliopistossa ja erinäisten kierteiden kautta opiskelin omaan alaan liittyvän ammatin ammattikoulussa. Sittemmin sairaus paheni ja nyt työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta se "koulufiksuus" tarkoittaa edelleen sitä että lueskelen itseä kiinnostavia artikkeleita netin välityksellä (ennen koronaa myös kirjastossa aikakauslehdistä) ja pidän mieleni virkeänä. Se antaa elämäniloa silloinkin kun sairaus on akuuttivaiheessa.
Alue: Aihe vapaa
Sellainen ihminen aika usein päätyy siihen ylimpään kymmenekseen tuloluokissa.