Raskasta yhdessäoloa

Ihan ensimmäiseksi toivon, että kaikki te, jotka aiotte tähän vastata, ette ala heti haukkumaan, paasaamaan " voi hyvä tyttö.." tyylillä, huutelemaaan provoksi , tai muuta vastaavaa. Jos aiotte, niin toivon että jätätte sen suosiolla ajatukseksi, ettekä kirjoita. Nyt jos koskaan tarvitsen ymmärrystä,tukea, apua  ja neuvoja, koska mistään muualta en mitään niistä saa.

Olin 15- vuotias ja rakastuin itseäni 9 vuotta vanhempaan mieheen. vuotta myöhemmin muutimme yhteen, vuoden päästä kihloihin ja kun täytin 18, menimme naimisiin. Nyt meillä on 9kk ikäinen terve,ihana ja kiltti poika, omakotitalo, koira, kissoja, ja pihassa kaksi autoa, molemmilla omansa. Päälle päin kaikkion niin täydellistä kuin vain voi olla. Olen vasta 20- vuotias.

Aina jos olemme samaan aikaan,perheen kesken kotona, on elämä yhtä helvettiä. Me riitelemme jatkuvasti, ja suutuspäissään haukutaan toista millon milläkin nimellä, uhataan erolla, sovitaan ja taas uhitellaan. Kymmeniä, kymmeniä, kymmeniä kertoja olemme päättäneet että " nyt riittää, nyt me erotaan"  eikä mene kuin 15 minuuttia kun on molemmat itkun kanssa sopimassa ja halaamassa, ettei halua erota. Eikä mene kauaa, kun on taas riita käynnissä, uhataan ja sovitaan, tätä rumbaa meillä on jatkuvasti. Ja riidat tulevat aina vain mitä pienemmistä asioista, toinen on liian iloinen, tai liian hiljainen, puhuu liikaa, on vääri, katsoo väärin, puhuu väärin, tekee väärin.. kerta toisensa jälkeen riitojen aiheet menee aina vain naurettavimmiksi.  On sovittu myös monet monet kerrat, että yritetään ei suututa, riidellä,haukuta, eikä muistella vanhoja riitoja yms. menee päivä tai kaksi kun on taas ilmi riita käynnissä, kun toinen keitti kahvia väärään aikaan.  Näiden jatkuvien riitojen myötä on loppunut seksi,läheisyys ja ylipäätänsäkin yhteinen aika. Meidän keskustelu ja läheisyys, on huutamista ja sitä kun tökitään toista suuttuneena. 

Kun aloitimme seurustelun, minut laitettiin valitsemaan joko Teemu(nimi muutettu) tai kaverit. Ikäero oli suurin syy, miksi kaverit laittoivat minut valitsemaan. Teemu oli tuolloin töissä aamu 5, ilta 7-8 ja maanantaista lauantaihin.Omat silloset harrastukset osuivat juuri niille ajoille, kun Teemu ei ollu töissä. Joten tyhmyyttäni lopetin ne, jotta ehtisimme olla enemmän yhdessä.

Haluaisin nyt teiltä ymmärrystä, tukea ja neuvoja. Kumpikin haluaa olla yhdessä ja jatkaa. Saada välit kuntoon, jos se enää on edes mahdollista. Toivoisin, että joku teistä osaisi neuvoa, miten saisimme tämän onnistumaan.Ja jos joku aikoo kommentoida että " keskustelupalstoiltako se apu löytyy.." tai ylipäätänsä jotain turhaa niin toivon että älkää. Mulla ei ole ketään muuta kuin Teemu, keneltä voisin kysyä apua tai neuvoja, mutta meidän tilanteessa, ei kumpikaan tiedä, mitä pitäisi tehdä.