Minkäikäisenä muutit pois kotoa...

Toivon että lähtee pian, on 21 ja juhlii vaan (töissä välillä).

Olisinko ollut 20. Tai 19. Jotain niitä aikoja kuitenkin.

Oletan, että jos oma lapsi ja kotikaupunkiin opiskelemaan, niin ainakin sen aikaa asuu kotona. Lähtee sitten kun lähtee. Tosin jos keikkuu siinä vielä 25-vuotiaana, niin sit varmaan potkin jo persuksille :)

Muutin parivuotta sitten 15 vuotiaana. Omien lasteni toivon muuttavani 18-20 ikävuoden jälkeen :D

Muutin 16-vuotiaana n.1,5vuotta sitten. Lapsista en osaa sanoa sillä sellaisia ei vielä ole enkä ole asiaa aikaisemmin ajatellut.

Muutin 22-vuotiaana, eli samanikäisenä kun vanhempi sisaruksenikin, se saattoi olla myös 23. Vanhin meistä muutti 18-vuotiaana.

Muutin 17 vuotiaana. Omat tulevat lapset voisivat opiskelujen perässä tai oman elämän kaipuussa muuttaa omilleen 18-20 vuotiaina. Toki myöhemminkin, jos siltä tuntuu :).

Muutin 30 vuotiaana kun ostin oman asunnon. Säästin kun asuin kotona joten ei paljoa velkaa tarvinnut ottaa. Olen nyt 32.

Muutin 19 vuotiaana. Esikoinen muutti 19 vuotiaana ja seuraava muuttanee myös 19 vuotiaana. Juniori on uhannut asua kotona ikuisesti.

Muutin 16-vuotiaana, heti kun peruskoulu päättyi, toiselle puolelle Suomea. Kyllä 20-vuotiaan sopis jo liitää omilleen, max 24-vuotiaana.

14v.kyllä täysikäisenä pitäisi alkaa lentää pesästä.miespuoliset armeijan jälkeen viimeistään.

Joskus parikymppisenä ekan kerran, 20 tai 21 v. Muutin tosin muutamaksi kuukaudeksi takaisin 25-vuotiaana, kun opiskelijakämppä lähti alta ja etsin töitä maantieteellisesti lajalta alueelta. Omia lapsia ei ole. Jos niitä tulee, toivon heidän säästävän nuorena. 20 tai 21 on ihan hyvä ikä lähteä.

Taisin olla 20 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 23:14"]Taisin olla 20 vuotta.
[/quote]

Ja toivon oman mukelon muuttavan viimeistään 21-vuotiaana.

21 vuotiaana, mutta aika samantekevää se minulle oli. Olin henkisesti riekaleina, joten ei minulla ollut pois lähtiessä mitään minkä varaan rakentaa mitään. Vanhempien ja sosiaalisten normien vuoksi vaan lähdin.

Olin 19

Olin 19. Ei ole toiveita omien lasten muuton suhteen, aika näyttää.

18-vuotiaana. Toivon että muuttavat myöhemmin. Minä en ollut missään nimessä valmis silloin ja toivon, että olisin itsekin voinut olla kotona pidempään. Omat saa asua kotona niin pitkään, kuin tahtovat.

21. Ei ollut mitään kiirettä, asuin isossa kolmiossa kaksistaan isäni kanssa ja mulla oli pitkälti omat kuviot jo silloin. Maksoin vuokraa ja tein ruokaa, kävin kaupassa, osallistuin taloudenpitoon kuten kuka tahansa aikuinen.

Ekat muutamat kuukaudet oli karseaa asua omillaan, olin yksinäisempi kuin ikinä ennen vaikka poikaystävä ravasi yökylässä jatkuvasti.

Omien lapsieni toivon muuttavan kun ovat siihen valmiita, 18-22 -vuotiaina on varmaankin hyvä sauma sille.

18-19 v ja en toivo oman lapsen muuttavan aikoihin, on nyt 18 vee ja opiskella kotoa käsin vaikka sen 6 vuotta. 

17-vuotiaana. Ei käytännössä mahduttu äidin kanssa saman katon alle, elo oli molempien kannalta yhtä helvettiä ja taistelua. Sittemmin meistä tuli taas tosi läheisiä. Jälkikäteen ajateltuna olin aivan liian nuori ja jos voin toivoa, toivoisin että tyttäreni jaksaisi edes pari, kolme vuotta pidempään olla kotona. Mutta mikäpä olen estämään, jos toisin käy.