Jos neli-viiskymppinen sanoo olevansa "vanha punkkari", millainen mielikuva sinulle tulee hänestä?
Joku jonka saatan joutua tapaamaan töiden merkeissä kuvailee itseään "vanhaksi punkkariksi". Mitä päättelisitte siitä? Itselleni tulee negatiivisia mielikuvia 🙁
Kommentit (28)
Ajattelisin, että punkkareita oli 70-luvulla, joten niiden pitäisi nykyään olla 6-kymppisiä.
No sellainen hieman elähtänyt, itseään esille tuova pelle. Ei kovin vakavasti otettava.
Jos taas tyyppi ei puhu taustastaan mitään, mutta se ilmenee muita reittejä, tyyppi on todennäköisesti asiallinen.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin, että punkkareita oli 70-luvulla, joten niiden pitäisi nykyään olla 6-kymppisiä.
Tämä. Eli on joku nuori r....
Vanha r*nkkari se vaan on, vaikka muuta väittää.
Aikaansa jäljessä kymmenisen vuotta.
Henkilö, jolla ainakin joskus oli tunteen paloa.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin, että punkkareita oli 70-luvulla, joten niiden pitäisi nykyään olla 6-kymppisiä.
Tämä.
Eli ajattelisin että kyseinen henkilö on typerä wannabe.
Jäänyt kaipamaan niitä aikoja, kun oli nuori ja käyskenteli kylän raitilla pystytukkaisena ja hakaneula korvassa. Ei vain enää kehtaa kulkea sellaisena, eikä toisaalta katukuvassakaan samanlaisia näy. Punk- musaa kuuntelee kotonaan ja juo viskiä ja haikailee.
T: vm 72
Lastenkotitausta tai jotain muuta traumaattista taustalla? Se on ehkä eka ajatus itsellä. Ja päihteet.
🇺🇦🇮🇱
Ajattelisin ettei taida olla kaikki muumit laaksossa.
Olen itse 55+ mutten ole koskaan ollut punkkari. Niillä ikäisilläni tutuilla, jotka ovat olleet, on kaksi selvää ominaisuutta: he ajattelevat maailman menoa keskivertoa enemmän ja sanovat ajatuksensa ääneen. Heissä ei yleensä ole silmänpalvojan vikaa.
Voihan tuo tuleva tuttavasi olla toisenlainenkin vanha punkkari, mutta sitä emme voi vielä tietää.
Seksuaalimoraaliltaan melko heikkotasoinen monenlaista kampea yleensä kännitoilailuissa saanut veivannut henkilö ulkonaisesti kuin laiha narkkari joka on sotkenut monien elämän tavalla tai toisella. Tunnetaan yleisnimellä mariska.
Jaa. Hyvä ystäväni, 22 vuotta vanhempi eli nyt kuusikymppinen, on todellinen punkkari. Henkisesti edelleen, ulkonäössä kovin vähän piirteitä jäljellä. Hän on anarkisti. Hän ajattelee itse, hän on sielukas ja ei suostu olemaan missään kaavassa. Ei esiintymään pikkunaisena tai äijänä. Hän on oma itsensä, erittäin valovoimainen ja ei alistu kaavoihin.
Hän on akateemisesti koulutettu ja sivistyneimpiä tuntemiani ihmisiä. Ennen kaikkea hän on edelleen erittäin "punk"!
Sex pistols, Anarcry in UK ja et kusessa ollaan tässä koronan raiskaittelemassa ajassa muutenkin today. No een pahalla katsois, onhan niitä kaikenlaisia kadulla istujia nykyisikin.
Minä olen vanha punkkari, mutten sitä tuolla tavalla vieraille esittele. Jos tulee puhetta nuoruudesta, ja ajatusmaailmasta ylipäänsä, en kyllä piilottelekaan. Olen kohta 60-vuotias.
Tulee sellainen mielikuva että ei ole kasvanut vieläkään aikuiseksi. Jos sen sijaan kertoo olleensa nuorena punkkari niin se on sitten eri asia.
Se, että joku sanoo olevansa "vanha jotain" tarkoittaa lähinnä, että on ollut jo pitkään (nuoresta asti) jotain. Tällainen puhetapa oli yleisempää jossain vaiheessa. Eli itseään vanhaksi punkkariksi kutsuva on varmaan nuorena ollut punk-skenessä tavalla tai toisella mukana, ja kokee edelleen olevansa samantyyppinen ihminen, vaikkei enää olisi tyyliltään niin punk. (Niin joo, ja 90-luvulla oli punkkareita myös, eli työpaikan vanha punkkari voi ihan hyvin olla vaikka 45-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin, että punkkareita oli 70-luvulla, joten niiden pitäisi nykyään olla 6-kymppisiä.
Tyypillisenä naisena ajattelit pisin vıttua. Punk muodostui vasta 70-luvun puolivälissä ja sen kulta-aikaa oli 80-luvun loppupuoli ja ysärin alku kunnes se jäi grungen jalkoihin. Neo-punk isoine hittibändeineen kuten Offspring, Green Day yms. oli sitten ysärin lopun ja tuutausarin ilmiö. Punkkarit luonnollisesti kuuluivat yhtälailla jokaiseen aikaan näistä.
En olisi missään tekemisissä, en istuisi edes samaan pöytään ruokalassa.