Lue keskustelun säännöt.
Miehen lomautus pilasi arjen.
14.01.2015 |
Meillä on yksi aivan ihana lapsi 10kk. Mies kulki aiemmin töissä ja olin lapsen kanssa äitiyslomalla kotona. Meidän arki sujui hyvin. Ruoka-ajat ja ulkoilu oli säännöllistä. Lapsi oli hyväntuulinen ja minä myös.
Mies lomautettiin ja kaikki heitti häränpyllyä. Mies on patalaiska ja arjen vapaamatkustaja. Sotkee vaan. Aiemmin koti oli siisti, kun pääosin piti siivota minun omia sotkuja. Lisäksi mieheni ei arvosta mitä teen. Lapsen asioita täytyy koko ajan muistuttaa:hei nyt on välipala-aika.
Olen koko ajan stressaantunut, kun ukko pilaa kaiken. Lisäksi koko ajan vaatimassa seksiä, siis jos lapsi nukkuu. En pidä miestäni enää edes viehättävänä.
Mietin eroa, mutta ei ole helppoa. Vertaistukea?
Kommentit (77)
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 22:31"]
Mites jos mies ei ole ollut viiteen vuoteen edes kurssilla? Kertoo Suomen huolenpidoista suomalaisiin ja somaleihin
[/quote]
Anteeks mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tilanne se ettei mies tee kotona mitään ja tässä nyt on jo VUOSI ollut työttömänä. Ja vielä ei vapaaehtoisesti tee mitään.. saan haukut kun en joka päivä nyt kylmillä keleillä pysty ulkoilemaan lapsen kanssa. Sairastan nivelreumaa. Ja käyn kauppareissut, siivoan 100 neliön asunnon ja hoidan 9kk:n ikäistä ja 2, 5-vuotiasta. Mies vaan pelailee.. eroa on ajateltu mutta minun mielestäni lapsille on rankkaa tällainen ja aivan turhaan.. miehen laiskuuden syytä. En vaan enää jaksa kolmattakin lasta. Itse pääsen töihin ensi kesällä ja sitten lapset päiväkotiin.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 14:20"]
Miksei ihmiset lähde ulkomaille lomautuksen ajaksi? Itse ostaisin saman tien liput Bangkokiin ja elelisin herroiksi lämmössä
[/quote]
Koska asuntolainaa menee tonni kuussa ja muut laskut päälle. En halua, että kotiimme muuttaa joku tuntematon vuokralaiseksi. Työttömyystuella ja vanhempainrahalla ei paljon matkustella. Jos on työttömänä ja haluaa rahaa, on pakko olla työkkärissä kirjoilla, mikä taas on yksi este. Karenssi vie pohjan, jos tarjotaan työtä, jota ei ota, koska on ulkomailla.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 19:18"]
Mulla tilanne se ettei mies tee kotona mitään ja tässä nyt on jo VUOSI ollut työttömänä. Ja vielä ei vapaaehtoisesti tee mitään.. saan haukut kun en joka päivä nyt kylmillä keleillä pysty ulkoilemaan lapsen kanssa. Sairastan nivelreumaa. Ja käyn kauppareissut, siivoan 100 neliön asunnon ja hoidan 9kk:n ikäistä ja 2, 5-vuotiasta. Mies vaan pelailee.. eroa on ajateltu mutta minun mielestäni lapsille on rankkaa tällainen ja aivan turhaan.. miehen laiskuuden syytä. En vaan enää jaksa kolmattakin lasta. Itse pääsen töihin ensi kesällä ja sitten lapset päiväkotiin.
[/quote]
Sinuna mä huolestusin toden teolla miehen mielenterveydestä..siis tuohan kuulostaa joltain psykopaatin touhulta että vaimo sairastaa ja joutuu hoitaa lapset ja kodin ja saa vielä haukut päälle mieheltä joka vaan pelailee.. Järkyttävää! En tiennyt että tuollaistakin voi olla olemassa.. tsemppiä ja voimia sulle. Sun kuuluis saada paljon apua arkeesi.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 15:13"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 15:07"][quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 15:06"] [quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 15:02"][quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 14:59"] Mies ei välttämättä sopeudu hyvin kotielämään lomautuksen alkaessa.. mutta mies voisi esimerkiksi ehdottaa että auttaisi arjenaskareissa. Antaa äidin käydä ilman lasta kaupassa tai lähteä ulkoilemaan että äiti saisi siivota rauhassa. Äidin tarvii kuitenkin jaksaa 24/7 eikä oo viikonloppuvapaita, pikkujouluja tai muuta erikoista, joten olis hyvä muistaa äidinkin jaksamista. [/quote] Voi lässyn lässyn...äidin tarvii jaksaa. Eiköhän se isäkin sitä lasta hoida, mutta äitien nyt täytyy päästä pätemään. [/quote] No meillä ei mies hoida. Ei nukuta, vaihda vaippaa, syötä, käytä ulkona eikä tee mitään kuin pelaa pokeria. Työttömänä ollut vuoden. Lapsi on 2-vuotias. Haen itse ensi syksyksi opiskeleen kun saatiin päivähoitopaikka. [/quote] Käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja! [/quote] Miehelläni todettiin asperger ja add kun hän jäi työttömäksi.. joten en viitsi heti erota kun olisin huono nainen.
[/quote] On mullakin asperger ja add, mutta ei miehen tarvi sen takia sietää mitä paskaa tahansa. Miehen omaa itsekkyyttä jos ei edes yritä auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 19:35"][quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 19:18"]
Mulla tilanne se ettei mies tee kotona mitään ja tässä nyt on jo VUOSI ollut työttömänä. Ja vielä ei vapaaehtoisesti tee mitään.. saan haukut kun en joka päivä nyt kylmillä keleillä pysty ulkoilemaan lapsen kanssa. Sairastan nivelreumaa. Ja käyn kauppareissut, siivoan 100 neliön asunnon ja hoidan 9kk:n ikäistä ja 2, 5-vuotiasta. Mies vaan pelailee.. eroa on ajateltu mutta minun mielestäni lapsille on rankkaa tällainen ja aivan turhaan.. miehen laiskuuden syytä. En vaan enää jaksa kolmattakin lasta. Itse pääsen töihin ensi kesällä ja sitten lapset päiväkotiin.
[/quote]
Sinuna mä huolestusin toden teolla miehen mielenterveydestä..siis tuohan kuulostaa joltain psykopaatin touhulta että vaimo sairastaa ja joutuu hoitaa lapset ja kodin ja saa vielä haukut päälle mieheltä joka vaan pelailee.. Järkyttävää! En tiennyt että tuollaistakin voi olla olemassa.. tsemppiä ja voimia sulle. Sun kuuluis saada paljon apua arkeesi.
[/quote]
Niin.. mies on myös ryhtynyt väkivaltaiseksi. Vain minua kohtaan. Hänellä on masennukseen lääkitys. Minua kiristetään tällä hetkellä.. on aivopesty. Minun pitäisi löytää apua ja tukea, mutta sukulaiset kaukana. Ehkä etsin vuokra-asunnon ja päätän lähteä.. kai lapsista voi käydä sopimassa miehen kanssa sitten jossain ihmisten ilmoilla..
Miehen laiskuus perheessä ja parisuhteessa voi myös olla itse hankittu/aikaansaatu ominaisuus. Jos mikään ei riitä ja mies menee jatkuvasti naisen ns. riman ali eikä millään suorituksella yli niin loppuu se halu jossain vaiheessa. Tämä on vain yksi mahdollisuus monesta muusta...
Miehillä ja naisilla on erilainen hälytysraja. Se sotkun määrä joka ylittää naisen hälytysrajan ei välttämättä ole vielä edes lähelläkään miehen hälytysrajaa.
Vaikka naisen hälytysraja menee lähes kaikissa asioissa alempana kuin miehen niin se ei tarkoita että naisten tapa olisi silti ainoa oikea toimia. Siinä pitäisi molempien joustaa ja rakkauden hengessä lempeästi hyväksyä toisen erilaisuus. Se ei ole tahallista vaan sisäsyntyinen ominaisuus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 15:39"]Voi voi.. Ennen miehet olivat perheen päänä ja sanoivat perheen rutiinit. Nyt naiset ovat ottaneen homman hoitaakseen ja sanelevat että kuinka miehen pitäisi omassa kodissaan elää vaimon sääntöjen mukaan. Mies kun ei hyväksy naisen valta-asemaa ja alkaa oireilla. Halukkuus kaikkeen tekemiseen menee ja sitäkautta ei sitten vaimokaan enää kunnioita miestään yhtään, jolloin seksielämäkin loppuu. Tässävaiheessa mies ei ole enää halukas mihinkään yhteistyöhön ja todellinen pattitilanne on edessä. Mies ei ole mikään koira joka otetaan tai josta luovutaan kun ei enää huvita. Mies ei ole mikään koira jota käskytetään tottelevaisuuteen kuten koiraa. Mies ei ole mikään koira joka on otettu palvelemaan naista. Ratkaisu asiaan on että avioliitto ja parisuhde ei voi perustua MINKÄÄNLAISILLE vaatimuksille!! Toinen pitää hyväksyä juuri sellaisena kuin hän on!! Kysyä ja pyytää voi mitä vaan mutta mitään ei voi vaatia. Täydellinen vapaus tuo halun tehdä asioita tai jollei tuo niin ei mikään muukaan sitä halua tuo. [/quote] Mutta jos kotona on rutiinit ja nuorille on opetettu syömään vain euoka-aikoina ha että ulkona olis hyvä käydä ja siivouspäivä on lauantai (NAINEN on pyörittänyt huushollia vuodet) niin MIESKÖ se työttömänä/lomautettuna tulee sohvalle raapiin persettä ja naposteleen jääkaapista ja valvomaan yömyöhään ja nukkuu kun muut ovat aamiaisella?
[/quote]
Jos mies tulee työttömänä/lomautettuna ja tekee näin niin ei se ainakaan käskyttämälla ja komentamalla siittä mihinkään lähde. Pakko saa AINA aikaan vastustusta. Pian ollaan vaatimusten sekä pakkojen kanssa korvia myöten poteroissa ja hampaisiin asti aseissa.
Vapaus olla ja vaikka nuolla ne haavansa siinä sohvalla lempeän vaimon kanssa kotona on hyvää lääkettä työttömyyden kriisiin. Kun mies saa vielä osallistua perheeseen ja sen toimintaan omana itsenään omalla tavallaan eikä kenenkään käskyläisenä tai kenenkään muun tavalla niin vapaudesta tulee halu tehdä yhteistyötä. Jollei se tule vapaudesta niin ei sitten millään muullakaan tavalla.
Naisten on ehkä helpoin ymmärtää ajatus sillä että mitä tapahtuu seksihaluille jos mies painostaa/pakottaa seksiin?? Entäpä jos seksi on vapaaehtoista eikä siihen sisälly minkäänlaista vaatimusta?? Sama resepti toimii koko parisuhteeseen ja kaikkiin muihinkin yhdessä tehtäviin asioihin.
"Voi voi.. Ennen miehet olivat perheen päänä ja sanoivat perheen rutiinit. Nyt naiset ovat ottaneen homman hoitaakseen ja sanelevat että kuinka miehen pitäisi omassa kodissaan elää vaimon sääntöjen mukaan. Mies kun ei hyväksy naisen valta-asemaa ja alkaa oireilla. Halukkuus kaikkeen tekemiseen menee ja sitäkautta ei sitten vaimokaan enää kunnioita miestään yhtään, jolloin seksielämäkin loppuu. Tässävaiheessa mies ei ole enää halukas mihinkään yhteistyöhön ja todellinen pattitilanne on edessä. Mies ei ole mikään koira joka otetaan tai josta luovutaan kun ei enää huvita. Mies ei ole mikään koira jota käskytetään tottelevaisuuteen kuten koiraa. Mies ei ole mikään koira joka on otettu palvelemaan naista.
Ratkaisu asiaan on että avioliitto ja parisuhde ei voi perustua MINKÄÄNLAISILLE vaatimuksille!! Toinen pitää hyväksyä juuri sellaisena kuin hän on!! Kysyä ja pyytää voi mitä vaan mutta mitään ei voi vaatia. Täydellinen vapaus tuo halun tehdä asioita tai jollei tuo niin ei mikään muukaan sitä halua tuo."
Milloin ENNEN? Muistan, kun meillä isä osallistui kodin juttuihin jo 50-luvulla ja hän oli tasavertainen kumppani äidin kanssa. Onnellista avioliittoa kestikin sitten yli 60-vuotta, kuolemaan saakka ja sama meininki jatkui omassa perheessä.
Mitä ihmeen nyhveröitä tämän päivän miehet ovat, kun eivät hoida kotona ollessaan lapsia ja kotitöitä. Parisuhde ei tosiaan voi perustua vaatimukselle, mutta luulisi olevan jokaisella itsestään selvää, osallistua kotitöihin ja lastenhoitoon tasapuolisesti.Sitä sanotaan vastuunkantamiseksi. Sen luuli olevan myös miehelle ilo ja olla perheen hyvinvoinnin rakentamisessa, eikä suinkaan velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo nyt kenelle tahansa kova paikka kun toimeentulo katoaa. Lamaantuu hetkeksi ja mielestäni se on ok.
Mies
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 11:28"]
"Voi voi.. Ennen miehet olivat perheen päänä ja sanoivat perheen rutiinit. Nyt naiset ovat ottaneen homman hoitaakseen ja sanelevat että kuinka miehen pitäisi omassa kodissaan elää vaimon sääntöjen mukaan. Mies kun ei hyväksy naisen valta-asemaa ja alkaa oireilla. Halukkuus kaikkeen tekemiseen menee ja sitäkautta ei sitten vaimokaan enää kunnioita miestään yhtään, jolloin seksielämäkin loppuu. Tässävaiheessa mies ei ole enää halukas mihinkään yhteistyöhön ja todellinen pattitilanne on edessä. Mies ei ole mikään koira joka otetaan tai josta luovutaan kun ei enää huvita. Mies ei ole mikään koira jota käskytetään tottelevaisuuteen kuten koiraa. Mies ei ole mikään koira joka on otettu palvelemaan naista.
Ratkaisu asiaan on että avioliitto ja parisuhde ei voi perustua MINKÄÄNLAISILLE vaatimuksille!! Toinen pitää hyväksyä juuri sellaisena kuin hän on!! Kysyä ja pyytää voi mitä vaan mutta mitään ei voi vaatia. Täydellinen vapaus tuo halun tehdä asioita tai jollei tuo niin ei mikään muukaan sitä halua tuo."
Milloin ENNEN? Muistan, kun meillä isä osallistui kodin juttuihin jo 50-luvulla ja hän oli tasavertainen kumppani äidin kanssa. Onnellista avioliittoa kestikin sitten yli 60-vuotta, kuolemaan saakka ja sama meininki jatkui omassa perheessä.
Mitä ihmeen nyhveröitä tämän päivän miehet ovat, kun eivät hoida kotona ollessaan lapsia ja kotitöitä. Parisuhde ei tosiaan voi perustua vaatimukselle, mutta luulisi olevan jokaisella itsestään selvää, osallistua kotitöihin ja lastenhoitoon tasapuolisesti.Sitä sanotaan vastuunkantamiseksi. Sen luuli olevan myös miehelle ilo ja olla perheen hyvinvoinnin rakentamisessa, eikä suinkaan velvollisuus.
[/quote]
Totta, luulisi olevan ilon se vastuun kantaminen ja kotitöiden tekeminen sekä hyvinvoinnin rakentaminen. Ilo vain katoaa siinävaiheessa kun vaimon hallinta, käskytys ja kaiken kontrollointi ulottaa karmeat lonkeronsa pienimpiinkin yksityiskohtiin. Toinen ihminen lakkaa olemasta oma persoonansa koska vaatimuksena on olla vain vaimon tahdon jatke. Me eletään tätä elämää omana itsenämme ja tehdään juttuja omalla persoonallamme. Jos ihmisen oman persoonan tukahduttaa niin ongelmia on edessä. Siinä ei vastuuntunto tai mitkään muutkaan hienot asiat auta mitään. Ihmiset ovat nykyjään niin itsekeskeisiä että se on joko minun tavalla tai eriteille. Käsiinräjähtäneet erotilastot kyllä kertovat kumpi on pääasiallinen valinta. Toista ihmistä ei enää kunnioiteta omana itsenään vaan jonakin muokkauksen kohteena. Ei tuu mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän eiheen otsikko on paljonpuhuva. "Miehen lomautus pilasi arjen" Itsekeskeisen ihmisen avaus keskustelulle!
En usko että miehen lomautus pilasi arkea, kyllä se ongelma on ihan jossain muualla kuin siinä lomautuksessa.
Samantasoisia juttuja kuin "rattijuopon auto meni ojaan" Ei se auto sinne ojaan menny, kyllä se rattijuoppo itse autonsa ojaan ajoi.
Tämänkin aiheen aloittaja on itse ollut mukana "pilaamassa sitä arkea" Toisten syyttäminen on tosiasiassa vastuun pakoilua ja vastuun siirtämistä itseltä pois jollekin toiselle. Jokaisen pitää kantaa vastuu vain itsestään ja omasta käytöksestään, ei toisesta ihmisestä tai toisen käytöksestä.
Se on aivan sama mitä toinen ihminen tekee, itse pitää vain kaikessa toimia oikein ja rehellisesti. Eikä millään omalla toiminnallaan edes ruokkia pahaa oloa perheessä. Se mitä kumppani sitten siihen reagoi niin onkin sitten hänen vastuullaan. Mutta olipa reaktio mihkä tahansa, hyvä tai paha niin se ei anna itselle mitään oikeutta minkään näköiseen huonoon kaytökseen tai kostotoimiin.
Puolisolla pitää olla vapaus käyttäytyä avioliitossa myös huonosti ilman että se johtaa vastareaktioon ja kostotoimiin. Täydellinen vapaus olla juuri sellainen kuin olet ja hyväksytty juuri sellaisena kuin olet on onnellisen perheen kynnyskysymys.
Tämän kuin ihmiset ymmärtäisivät olisi maamme paljon parempi paikka. Mutta nykyisessä itsekkäässä MINULLA ON OIKEUS kulttuurissa tämä on lähes mahdotonta ymmärtää.
"Voi voi.. Ennen miehet olivat perheen päänä ja sanoivat perheen rutiinit. Nyt naiset ovat ottaneen homman hoitaakseen ja sanelevat että kuinka miehen pitäisi omassa kodissaan elää vaimon sääntöjen mukaan. Mies kun ei hyväksy naisen valta-asemaa ja alkaa oireilla. Halukkuus kaikkeen tekemiseen menee ja sitäkautta ei sitten vaimokaan enää kunnioita miestään yhtään, jolloin seksielämäkin loppuu. Tässävaiheessa mies ei ole enää halukas mihinkään yhteistyöhön ja todellinen pattitilanne on edessä. Mies ei ole mikään koira joka otetaan tai josta luovutaan kun ei enää huvita. Mies ei ole mikään koira jota käskytetään tottelevaisuuteen kuten koiraa. Mies ei ole mikään koira joka on otettu palvelemaan naista.
Ratkaisu asiaan on että avioliitto ja parisuhde ei voi perustua MINKÄÄNLAISILLE vaatimuksille!! Toinen pitää hyväksyä juuri sellaisena kuin hän on!! Kysyä ja pyytää voi mitä vaan mutta mitään ei voi vaatia. Täydellinen vapaus tuo halun tehdä asioita tai jollei tuo niin ei mikään muukaan sitä halua tuo."
Milloin ENNEN? Muistan, kun meillä isä osallistui kodin juttuihin jo 50-luvulla ja hän oli tasavertainen kumppani äidin kanssa. Onnellista avioliittoa kestikin sitten yli 60-vuotta, kuolemaan saakka ja sama meininki jatkui omassa perheessä.
Mitä ihmeen nyhveröitä tämän päivän miehet ovat, kun eivät hoida kotona ollessaan lapsia ja kotitöitä. Parisuhde ei tosiaan voi perustua vaatimukselle, mutta luulisi olevan jokaisella itsestään selvää, osallistua kotitöihin ja lastenhoitoon tasapuolisesti.Sitä sanotaan vastuunkantamiseksi. Sen luuli olevan myös miehelle ilo ja olla perheen hyvinvoinnin rakentamisessa, eikä suinkaan velvollisuus.
[/quote]
Totta, luulisi olevan ilon se vastuun kantaminen ja kotitöiden tekeminen sekä hyvinvoinnin rakentaminen. Ilo vain katoaa siinävaiheessa kun vaimon hallinta, käskytys ja kaiken kontrollointi ulottaa karmeat lonkeronsa pienimpiinkin yksityiskohtiin. Toinen ihminen lakkaa olemasta oma persoonansa koska vaatimuksena on olla vain vaimon tahdon jatke. Me eletään tätä elämää omana itsenämme ja tehdään juttuja omalla persoonallamme. Jos ihmisen oman persoonan tukahduttaa niin ongelmia on edessä. Siinä ei vastuuntunto tai mitkään muutkaan hienot asiat auta mitään. Ihmiset ovat nykyjään niin itsekeskeisiä että se on joko minun tavalla tai eriteille. Käsiinräjähtäneet erotilastot kyllä kertovat kumpi on pääasiallinen valinta. Toista ihmistä ei enää kunnioiteta omana itsenään vaan jonakin muokkauksen kohteena. Ei tuu mitään... "
Nyt en oikein ymmärrä, miksi mies muuttuisi omassa perheessä jälleen lapseksi. Eikö silloin olisi parempi, olla perustamatta perhettä ja hankkimatta lapsia ja elää lapsuuden kodissa äidin helmoissa lopun ikää. Jos ei halua kantaa vastuuta ja arjen pyörittämistä omassa perheesään. Näin mummoikäiseltä, kommentisi kuulostaa aivan hurjalta ja mies olisi jotenkin remppana, eikä häneltä voi odottaa mitään ja jos jotakin tekee, niin nainen tulisi anella ja mies on perheen vapaamatkusta jota nainen palvelee, kuin omaa pientä lastaan.
Harvat naisetkaan nauttivat suuresti kotitöistä tai arjen ruuteineista, mutta ne on pakko tehdä, jo lapsen hyvinvoinnin kannalta. Ei siinä ole varaa ajatella, tuntuuku musta tänään tai voiko vaihtaa vaipat tai tehdä ruokaa, vaan se on tehtävä. Lain mukaan molemmat vanhemmat ovat lapsen elatusvelvollia ja yhtä lailla nainen tuo ruuan pöytään.
Perheen onnellisuus ja hyvinvointi on molempien vastuulla, eikä siinä ole varaa haistella tai miettiä, kuka käskee tai pyytää tekemään, vaan pienten lasten perheissä tekee se joka kerkiää, ilman että nainen sitä pyytää tai anoo, vaan lapsen ja perheen hyvinvointi luulisi jo nykyään oleman myös miehelle itsestään selvää, onhan lapsen asemakin muuttunut 100 vuodessa paljon ja siihen syynä on molempien vanhempien oma-aloitteinen yhteen hiileen puhaltaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onhan tuo nyt kenelle tahansa kova paikka kun toimeentulo katoaa. Lamaantuu hetkeksi ja mielestäni se on ok.
Mies"
Entä jos se lomautettu olisikin perheen äiti? Voiko 10-kk ikäisen vauvan äiti "lamaantua" ja viettää aikaansa sohvalla tv-katsellen tai tietsikalla päivät pitkät ja katsoa vierestä kun isä hoitaa lasta ja pyörittää huushollia. Ihan samalla tavalla myös naisia harmittaa oma työttömyys, mutta arjen on vain pyörittävä, jo lasten hyvinvoinnin vuoksi. Muuten tulevat kuvioihin lastensuojelu. Mutta jostakin syystä "lamaantuminen" sallitaan miehelle, mutta ei naiselle eli edelleen tasa-arvo on vain sanahelinää.
Tuon ikäisen lapsen hoito on aika vaativaa, ei edes nuku päiväunia ja ehtii joka paikkaan, eikä ole järjen hiventäkään, vaikka meno on kova.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:20"]
"Voi voi.. Ennen miehet olivat perheen päänä ja sanoivat perheen rutiinit. Nyt naiset ovat ottaneen homman hoitaakseen ja sanelevat että kuinka miehen pitäisi omassa kodissaan elää vaimon sääntöjen mukaan. Mies kun ei hyväksy naisen valta-asemaa ja alkaa oireilla. Halukkuus kaikkeen tekemiseen menee ja sitäkautta ei sitten vaimokaan enää kunnioita miestään yhtään, jolloin seksielämäkin loppuu. Tässävaiheessa mies ei ole enää halukas mihinkään yhteistyöhön ja todellinen pattitilanne on edessä. Mies ei ole mikään koira joka otetaan tai josta luovutaan kun ei enää huvita. Mies ei ole mikään koira jota käskytetään tottelevaisuuteen kuten koiraa. Mies ei ole mikään koira joka on otettu palvelemaan naista.
Ratkaisu asiaan on että avioliitto ja parisuhde ei voi perustua MINKÄÄNLAISILLE vaatimuksille!! Toinen pitää hyväksyä juuri sellaisena kuin hän on!! Kysyä ja pyytää voi mitä vaan mutta mitään ei voi vaatia. Täydellinen vapaus tuo halun tehdä asioita tai jollei tuo niin ei mikään muukaan sitä halua tuo."
Milloin ENNEN? Muistan, kun meillä isä osallistui kodin juttuihin jo 50-luvulla ja hän oli tasavertainen kumppani äidin kanssa. Onnellista avioliittoa kestikin sitten yli 60-vuotta, kuolemaan saakka ja sama meininki jatkui omassa perheessä.
Mitä ihmeen nyhveröitä tämän päivän miehet ovat, kun eivät hoida kotona ollessaan lapsia ja kotitöitä. Parisuhde ei tosiaan voi perustua vaatimukselle, mutta luulisi olevan jokaisella itsestään selvää, osallistua kotitöihin ja lastenhoitoon tasapuolisesti.Sitä sanotaan vastuunkantamiseksi. Sen luuli olevan myös miehelle ilo ja olla perheen hyvinvoinnin rakentamisessa, eikä suinkaan velvollisuus.
[/quote]
Totta, luulisi olevan ilon se vastuun kantaminen ja kotitöiden tekeminen sekä hyvinvoinnin rakentaminen. Ilo vain katoaa siinävaiheessa kun vaimon hallinta, käskytys ja kaiken kontrollointi ulottaa karmeat lonkeronsa pienimpiinkin yksityiskohtiin. Toinen ihminen lakkaa olemasta oma persoonansa koska vaatimuksena on olla vain vaimon tahdon jatke. Me eletään tätä elämää omana itsenämme ja tehdään juttuja omalla persoonallamme. Jos ihmisen oman persoonan tukahduttaa niin ongelmia on edessä. Siinä ei vastuuntunto tai mitkään muutkaan hienot asiat auta mitään. Ihmiset ovat nykyjään niin itsekeskeisiä että se on joko minun tavalla tai eriteille. Käsiinräjähtäneet erotilastot kyllä kertovat kumpi on pääasiallinen valinta. Toista ihmistä ei enää kunnioiteta omana itsenään vaan jonakin muokkauksen kohteena. Ei tuu mitään... "
Nyt en oikein ymmärrä, miksi mies muuttuisi omassa perheessä jälleen lapseksi. Eikö silloin olisi parempi, olla perustamatta perhettä ja hankkimatta lapsia ja elää lapsuuden kodissa äidin helmoissa lopun ikää. Jos ei halua kantaa vastuuta ja arjen pyörittämistä omassa perheesään. Näin mummoikäiseltä, kommentisi kuulostaa aivan hurjalta ja mies olisi jotenkin remppana, eikä häneltä voi odottaa mitään ja jos jotakin tekee, niin nainen tulisi anella ja mies on perheen vapaamatkusta jota nainen palvelee, kuin omaa pientä lastaan.
Harvat naisetkaan nauttivat suuresti kotitöistä tai arjen ruuteineista, mutta ne on pakko tehdä, jo lapsen hyvinvoinnin kannalta. Ei siinä ole varaa ajatella, tuntuuku musta tänään tai voiko vaihtaa vaipat tai tehdä ruokaa, vaan se on tehtävä. Lain mukaan molemmat vanhemmat ovat lapsen elatusvelvollia ja yhtä lailla nainen tuo ruuan pöytään.
Perheen onnellisuus ja hyvinvointi on molempien vastuulla, eikä siinä ole varaa haistella tai miettiä, kuka käskee tai pyytää tekemään, vaan pienten lasten perheissä tekee se joka kerkiää, ilman että nainen sitä pyytää tai anoo, vaan lapsen ja perheen hyvinvointi luulisi jo nykyään oleman myös miehelle itsestään selvää, onhan lapsen asemakin muuttunut 100 vuodessa paljon ja siihen syynä on molempien vanhempien oma-aloitteinen yhteen hiileen puhaltaminen.
[/quote]
Tämä onkin ennenmuuta kumppaninvalinta kysymys. Nykyisin mennään liian helposti ja nopeasti yhteen ja seksielämä aloitetaan aivan liian aikaisin.
1-2 vuotta seksitöntä seurustelua ja jos sit tuntuu kumppani oikealta niin avioliittoon ja yhteen asumaan. Tämän pitäisi karsia aika tehokkaasti kelvottomat yksilöt pois kun harva pystyy 1-2vuotta teeskentelemään jotain mitä ei ole. Jäljellä on ihmiseen, perheeseen ja avioliittoon sitoutuvat yksilöt jäljellä.
Hyvinvalitulle kumppanille on helppoa antaa täydellinen vapaus olla juuri sellainen kuin hän on. Jos kumppani on huono ja väärin perutein valittu niin vapauden antaminen onkin jo paljon vaikeampaa. Silti muuta tietä ei ole yhteiselämään.
Jos nainen haluaa hyvän miehen jolle ei tarvitse nalkuttaa niin toimi seuraavasti.
(samalla myös mies huomaa että haluaako kyseisen naisen kanssa elää elämänsä)
1. Ei seksiä ennen avioliittoa!! (95%miehistä lähtee tässävaiheessa ja hyvä niin koska ovat kiinnostuneet vain reijästä eivät sinusta)
2 Avioliittoon vasta kun on kunnolla tutustuttu. (1-2vuotta seurustelua)
3. Avioliitossa saa seksiä niin paljon kuin mieli tekee.
Jos seksielämä aloitetaan heti niin kun alapäähän tutustuu niin yläpää jää huomattavasti vähemmälle. Sitten kun alapään uutuudenviehätys on menetetty niin huomataan että yläpää humisee tyhjyyttään. Tilanne on huono jos lapsetkin on ehditty tekemään. Asiat kun laittaa oikeaan järjestykseen niin lopputulos on paljon parempi kaikille osapuolille.
Avioliitto on se hinta minkä mies joutuu maksamaan seksistä...
Seksi on se hinta minkä nainen joutuu maksamaan avioliitosta...
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. En hyväksyisi suhdetta, jossa jompikumpi haluaa toisen olevan poissa kotoa.
Tämä.
Mites jos mies ei ole ollut viiteen vuoteen edes kurssilla? Kertoo Suomen huolenpidoista suomalaisiin ja somaleihin