Lue keskustelun säännöt.
Kotiäitiys aiheuttaa masennusoireita
03.11.2021 |
Niin. Tuntuu vaan siltä kuin omasta minuudesta ei olisi mitään jäljellä. Kaikki mikä oli itselle ennen tärkeää, on poissa. Nyt on vaan järkyttävän pitkiä päiviä kotona kiukuttelevan taaperon kanssa ja huonosti nukuttuja öitä. Olen vain äiti. Omille unelmille on aikaa ja jaksamista varmaan sitten eläkeikäisenä seuraavan kerran. Olen katkeroitunut miehelleni, jonka elämää lapsi ei samalla tavalla mullistanut.
Ja kyllä, lapsi on menossa päiväkotiin sitten, kun vain saamme paikan. Ja rakastan lasta kaikesta huolimatta. En kuitenkaan ajatellut, että äitiys tarkoittaisi tällaista totaalista minuuden menettämistä. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä, etten näiden ajatusten kanssa pysty täyttämään äitiyden ideaalia. Ja eiköhän myös tähän viestiketjuun joku tule heti ensimmäiseksi haukkumaan kuinka nykynuoret eivät jaksa mitään tai että mitäs menit lapsen hankkimaan, huono äiti.
Kommentit (31)
Ihanaa kuinka empaattisia ihmisiä täältä löytyy, ja nää ilmeisesti pitävät itseään hyvinä tyyppeinä jotka ymmärtävät mikä on tärkeää (läheiset, ei raha). Ja toki minuuden menetykseen auttaa vauvauinti ja ainoastaan lattekahvit ovat jääneet nyt väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta on se, että edelleen kuopuksen ollessa 3v ja päiväkodissa ja itse töissä, tuntuu että omat aivot ovat jotenkin tylsistyneet. Kun on niin paljon kotiasioita mietittävänä, ei vaan jaksa samalla lailla kiinnostua muusta maailmasta. Teen myös työtä joka vaatii ajattelua ja koordinointia ja se toki myös kuormittaa osaltaan. Mies selittää ummet ja lammet harrastuksistaan, minä mietin vaan että onko lapsilla tulevaksi kaudeksi sopivat talvivaatteet kaapissa ja pitäisikin muistaa viedä entiset kirppikselle. No, ehkä vielä jonain päivänä.
Kotiäitiys oli kuin lottovoitto. En ollut kouluttaunut juuri lainkaan. Minusta tuli suurperheen kotiäiti ja viihdyin niin vallan hyvin. Hoidin lapset kunnialla maailmalle ja nyt mieheni kanssa nautimme eläkepäivistä.
Näin sen elämän pitikin mennä.
Minun mielestäni kotiäiti tekee maailman tärkeintä työtä. Siinä työssä vaaditaan hyvää organisointikykyä, pitkiä hermoja, neuvottelutaitoja, taitoa johtaa, taitoa huolehtia ja kantaa vastuuta. Työssä ei ole työaikoja ja välillä pitää toimia samaan aikaan sairaanhoitajana, opettajana, kokkina, siivoojana, autonkuljettajana, kirvesmiehenä, myyjänä, psykologina, poliisina jne. Ja jos haluat olla hyvä, pitää ymmärtää lasten psykologisesta kehityksestä, kasvatuksesta, positiivisesta pedagogiikasta jne.
Eli arvosta tekemääsi työtä, vaikka kaikki eivät arvostakaan. Mun silmissä kotiäiti on työelämän monitaituri ja todellinen osaaja!
Osa näistä tunteista saattaa johtua hormoneista. On valtava mylly olla raskaana ja synnyttää. Oikeastaan ihan ihme jos mikään ei mielialassa muuttuisi mihinkään suuntaan. Ja senkin vaikuttaa että unirytmi on pitkään vähän niin ja näin.
Kun lapset kasvavat, koko juttu alkaa tuntua mielekkäämmältä ap! Ainakin mun mielestä oli näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kotiäiti tekee maailman tärkeintä työtä. Siinä työssä vaaditaan hyvää organisointikykyä, pitkiä hermoja, neuvottelutaitoja, taitoa johtaa, taitoa huolehtia ja kantaa vastuuta. Työssä ei ole työaikoja ja välillä pitää toimia samaan aikaan sairaanhoitajana, opettajana, kokkina, siivoojana, autonkuljettajana, kirvesmiehenä, myyjänä, psykologina, poliisina jne. Ja jos haluat olla hyvä, pitää ymmärtää lasten psykologisesta kehityksestä, kasvatuksesta, positiivisesta pedagogiikasta jne.
Eli arvosta tekemääsi työtä, vaikka kaikki eivät arvostakaan. Mun silmissä kotiäiti on työelämän monitaituri ja todellinen osaaja!
Kyllä, arvostan ketä vaan vanhempaa joka hoitaa lapsia. Se ei silti tarkoita etteikö se vanhempi voisi tuntea oloaan eksyneeksi, kun toimisto ja aikuisten kanssa juttelu vaihtuu ihan yhtäkkisesti vauvan ympärillä pyörimiseen. Se muutos on tosi raju.
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys oli kuin lottovoitto. En ollut kouluttaunut juuri lainkaan. Minusta tuli suurperheen kotiäiti ja viihdyin niin vallan hyvin. Hoidin lapset kunnialla maailmalle ja nyt mieheni kanssa nautimme eläkepäivistä.
Näin sen elämän pitikin mennä.
Hyvä sä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys oli kuin lottovoitto. En ollut kouluttaunut juuri lainkaan. Minusta tuli suurperheen kotiäiti ja viihdyin niin vallan hyvin. Hoidin lapset kunnialla maailmalle ja nyt mieheni kanssa nautimme eläkepäivistä.
Näin sen elämän pitikin mennä.
Hieno homma. Ymmärrä kuitenkin, että samanlainen elämäntyyli ei kaikille sovi, vaikka sinä siitä nautitkin. Minulle suurperheen kotiäitiys ja täydellinen taloudellinen riippuvuus miehestä olisi aivan painajainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan tuon tunteen. Lähinnä kai se johtui yksinäisyydestä. Pidä kiinni siitä, että pääset nytkin välillä omiin harrastuksiin ja tapaamaan kavereita tms. Kyllä se siitä helpottaa, kun lapsi kasvaa, ei tarvitse eläkeikään asti odottaa.
Päin vastoin, tässä vaiheessa menee vielä hyvin.