Uskotko kuoleman jälkeiseen elämään?
Verkossa liikkuu monenlaisia tarinoita. Tämä kuuluu ehdottomasti parhaimpien joukkoon. Jos ei usko äitiin, on vaikea uskoa myöskään Jumalaan ja taivaaseen...
USKOTKO SINÄ SYNTYMÄN JÄLKEISEEN ELÄMÄÄN?
Äidin kohdussa oli kaksi vauvaa. Toinen kysyi toiselta: ”Uskotko synnytyksen jälkeiseen elämään?” Toinen vastasi: ”Totta kai. Kyllä synnytyksen jälkeen täytyy olla jotakin. Ehkä me olemme täällä valmistautumassa siihen, mitä meistä myöhemmin tulee.”
”Hölynpölyä”, sanoi toinen. ”Ei synnytyksen jälkeen mitään elämää ole. Millaista sellainen elämä olisi?”
”En tiedä, mutta valoa tulee olemaan enemmän kuin täällä. Ehkä me kävelemme kahdella jalalla ja syömme suun kautta.”
Toinen sanoi: ”Tuo on järjetöntä! Käveleminen on mahdotonta. Ja että söisimme suun kautta? Naurettavaa. Ravinto tulee napanuoran kautta. Elämä synnytyksen jälkeen on täysin poissuljettu mahdollisuus. Napanuora on liian lyhyt.”
”Uskon, että jotakin siellä on ja ehkä se on erikoista kuin täällä”, toinen vastasi.
”Kukaan ei ole koskaan tullut sieltä takaisin. Synnytys on elämän loppu, ja sen jälkeen on vain pimeyttä ja ahdistusta. Ei se vie meitä mihinkään.”
”No, en minä tiedä”, sanoi toinen. ”Mutta ainakin me näemme äidin, ja hän pitää meistä huolen.”
”Äiti! Uskotko sinä äitiin? Missä hän on nyt?”
”Hän on kaikkialla ympärillämme. Me elämme hänessä. Ilman häntä ei olisi tätä maailmaa.”
”Minä en näe häntä, joten järki sanoo, ettei häntä ole”
Tähän toinen vastasi: ”Joskus kun on ihan hiljaista, hänet voi kuulla ja aistia. Uskon, että synnytyksen jälkeen on toinen todellisuus, ja me olemme täällä valmistautumassa siihen todellisuuteen.”
-----------
417 muuta pientä tarinaa löydät VIIKON TARINOISTA osoitteesta www.reijotelaranta.fi
Kommentit (27)
Uskon suojelusenkeleihin. Uskon johonkin kuoleman jälkeiseen muotoon. En osaa sitä ilmaista.
Uskon, mitä merkitystä elämällä olisi jos vain katoat sen jälkeen?
Uskon uudelleensyntymään. Uskon myös, että ihminen voi syntyä uudelleen muuallekin kuin tänne maapallolle. Kenties ihan eri planeetalle tai eri ulottuvuuksiin.
En usko. Onko luonnonjärjestyksellä joku tarve sille, että olisi kuoleman jälkeen jotain? Ei ole. Biologinen olento on väliaikainen, ei siinä ole sen suurempaa tarinaa. Aivomme luovat illuusion siitä, että olemme ainutlaatuisia olioita, mutta isossa kuvassa olemme vain yksi lukemattomista lajimme edustajista.
Tuo alun äititarina menee niin ohi aiheesta, että en jaksa edes kommentoida enempää.
Uskon, että saan pil lua seuraavassa elämässä.
Uskon sielun olevan kuolematon, mutta fyysinen vartalo jää tietenkin tänne maanpäälle mätääntymään eikä, mutta henkinen ei. Se jatkaa matkaa uusiin kokemuksiin tai monen uskovaisten tapaan iankaikkiseen elämään taivaaseen.
Mitä tuon tarinan on tarkoitus osoittaa? Sitä, että sikiöt osaavat puhua keskenään?
Vierailija kirjoitti:
Uskon, mitä merkitystä elämällä olisi jos vain katoat sen jälkeen?
Elämällä on merkitystä juuri sen takia koska kuolemme ja katoamme. Se on syy tehdä elämästä merkityksellistä.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että saan pil lua seuraavassa elämässä.
Epätodennäköistä.
Olipa typerä tarina.
Vastauksena kysymykseen: en tietenkään usko. Tai ei kyse ole mistään uskon asiasta, vaan tiedosta. Ei ole mitään mekanismia jolla "kuolemanjälkeinen elämä" voisi toimia.
Pahoin pelkään. Tälle planeetalle en ainakaan haluaisi ikinä joutua uudestaan.
Kaksi torakkaa istui taloyhtiön roskasäiliön pohjalla juttelemassa. Säiliön kansi aukesi ja sisään tömpsähti huonosti solmittu biojätepussi. Toinen torakoista puhkesi puhumaan: "Tänään Jumala onkin tosi hyvällä tuulella. Meidän ei tarvitse maistella muovia, vaan pääsemme heti käsiksi tähän ihanaan jauhelihakastikkeeseen. Ylistys Luojalle!"
Vierailija kirjoitti:
Uskon, mitä merkitystä elämällä olisi jos vain katoat sen jälkeen?
Mitä merkitystä ikuisella elämällä olisi ja kenelle?
Tyttöystävä kävi nuorempana kuolemassa, mutta palasi takaisin. Olisi kuulemma halunnut jäädä sinne, koska oli parempi olo kuin missään unessakaan. Oli nähnyt edesmenneen mummonsa siellä pimeässä paikassa, jossa oli valkoinen valo ja mummo, kaksi tyyppiä hänen sivuillaan ja mummo oli kuulemma ollut vihainen, että ei halunnut hänen vielä tulevan tai jäävän sinne vaikka olisi halunnut. Sen takia luulen, että palasi sieltä takaisin ja oli ollut aivan jäässä melkeen kun heräsi. Myös sanoo, että unta se ei todellakaan ollut vaan ihan oikeasti kävi siellä. Siksikään en pelkää kuolemaa ihan hirveästi enää kun tietää, että ei se mitään kauheaa ole vaan jotain käsittämättömän hyvänoloista. Muitakin hulluja tarinoita löytyy netistä kun käynyt siellä toisella puolella.
Toivottavasti elämää on minun kuolemani jälkeen. Pidän toivottavana, että ainakaan lapseni eivät kuole samalla hetkellä kun itse kuolen. Tietty olisi kiva, jos myös luonto ja kaikki nykyisin maapallolla olevat lajit selviävät kuolemastani.