Voi mammoja, jotka inisevät nettikirppiksillä: "Ei kelvannut meidän neitille"
Minusta tuo on oikein loistava mittari sille, kuinka passattuja prinsessoja ja prinssejä siellä kodeissa kasvatetaan! Siis ei voida ostaa vaatteita ennen kun ollaan hyväksytetty jollain Janna-Jessicalla, että kelpaako. "Av, kysyn kelpaako tytsylle."
Pahin oli mielestäni se, kun yksi äitimammanen myi lapsen joululahjoja kirppiksellä, kun "ei ollutkaan mieluinen lahja".
Kyllä se kuulkaa äitylit johonkin täytyy se raja vetää. Jos ei lahja tms. kelpaa niin sitten voi varsin hyvin olla ilman. Tämä on myös periaatekysymys. Kasvatatteko lapsenne siihen, että kaiken täytyy olla juuri minulle räätälöityä, minulle kohdennettua, minulle sopivaa? Curling-vanhemmuutta parhaimmillaan. Varsinkin lahjasta kiittämättömyyteen opettaminen on todella paha kasvatusvirhe. Meillä ei yhdestäkään lahjasta manguta, niitä ei arvostella vaan opetetaan kiitollisuuteen.
Kommentit (27)
Naiset? Taitaa olla tyttöjä itsekin vielä, ainakin henkiseltä puolelta.
No miksi hitossa pitäis ostaa sellaista kampetta, joka jää käyttämättä? Kun sen helposti voi kysyä kohteelta, haluaako hän pukeutua ko. vaatteeseen.
Käytätkö sinä mielelläsi jonkun muun vaatteita ja kalustatko vaikka kotisi muiden valitsemilla sisustustuotteilla?
No kyllä minä nykyisin enimmäkseen kysyn teiniltä että pitäisikö se oikeasti sitä vaatetta jota olen ostamassa, ettei käy kuten tähän asti että suuri osa vaatteista jää käyttämättä ja pukeutumisestaan tarkka teini käyttää käytännössä yksiä housuja ja just ja just kahta paitaa. Teinille se sopii näköjään sekin, mutta itseä välillä tympii.
Pienempänä ei kyllä kyselty, mutta miksei nyt voisi jos kerran kuva on helposti netissä nähtävillä.
Tosin sukulaiset ostavat yhä lahjaksi niitä jotka jäävät odottamaan kelpaavatko joskus.
Toinen meillä kiittää iloisesti kaikesta, mutta kyllä silläkin oma makunsa on, joten saa pitkälti valita itse, ja käydä jopa itsekseen ostoksilla.
Mitä ihmettä? Todellakin kysyn lapsiltani, josko joku vaate kelpaa tai ei. Lahjoista olen samaa mieltä, ne on lahjoja.
Siis täh? En tajua mistä ap oikein valittaa. Sanot että paras on joku mamma joka myy lapsensa joululahjoja koska eivät olleet mieluisia ja sitten samaan hengen vetoon toteat, että jos ei lahjat kelpaa niin pikku mussukat olkoon ilman. No lahja ei kelvannut lapselle -> äiti myy pois -> lapsi on ilman. Ja alussa vielä ihmettelet että pitääkö kaikki lahjat ensin hyväksyttää lapsella ennen kuin ne voi ostaa. No ei kai nuo mammat noita lahjoja pois myisi jos lapsi olisi ne itse valinnut. Vaikutat ihan joltain ammattimielensäpahoittajalta, jonka on keksittävä valittamisen aihetta joka paikasta.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:03"]
Siis täh? En tajua mistä ap oikein valittaa. Sanot että paras on joku mamma joka myy lapsensa joululahjoja koska eivät olleet mieluisia ja sitten samaan hengen vetoon toteat, että jos ei lahjat kelpaa niin pikku mussukat olkoon ilman. No lahja ei kelvannut lapselle -> äiti myy pois -> lapsi on ilman. Ja alussa vielä ihmettelet että pitääkö kaikki lahjat ensin hyväksyttää lapsella ennen kuin ne voi ostaa. No ei kai nuo mammat noita lahjoja pois myisi jos lapsi olisi ne itse valinnut. Vaikutat ihan joltain ammattimielensäpahoittajalta, jonka on keksittävä valittamisen aihetta joka paikasta.
[/quote]
No huonosti ilmaistu. Itse en myisi, olkoon sitten lelu ilman käyttöä. Todennäköisesti kohta sillä leikittäisiin kun huomataan ettei muuta heru tilalle.
Teinit ovat eri asia, mutta minusta on ihan hullua, että jotkut myyvät 160 euron haalareita nettikirpparilla sen takia, ettei Minttu 5 v. tykännyt siitä. Ei mahdu vaan mun ajatusmaailmaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:55"]
No miksi hitossa pitäis ostaa sellaista kampetta, joka jää käyttämättä? Kun sen helposti voi kysyä kohteelta, haluaako hän pukeutua ko. vaatteeseen.
[/quote]Tähän
Heh heh, järkevämpää säilöä kaappiin lahjoja jita ei käytetä? Ei aikuisetkaan kaikkia tuliaiskippoja rakasta.
Se on vain peitetarina pöllityille uusille tavaroille;-)
Nyt en kyllä ymmärrä. Pitäisikö lahja jättää käyttämättä mieluummin kuin myydä eteenpäin?!
Minä kyllä katson, että kierrätys on aina järkevämpää kuin turhan ja käyttämättömän roinan varastoiminen kotiin.
Ja ap:n lapset lienevät vielä aika pieniä, jos heille sopii vaate kuin vaate. Yritäpä samaa varhaisteineille ja teineille...
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:13"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:55"]
No miksi hitossa pitäis ostaa sellaista kampetta, joka jää käyttämättä? Kun sen helposti voi kysyä kohteelta, haluaako hän pukeutua ko. vaatteeseen.
[/quote]Tähän
[/quote]
Mikä tähän? Jäikö lause kesken?
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:03"]
Siis täh? En tajua mistä ap oikein valittaa. Sanot että paras on joku mamma joka myy lapsensa joululahjoja koska eivät olleet mieluisia ja sitten samaan hengen vetoon toteat, että jos ei lahjat kelpaa niin pikku mussukat olkoon ilman. No lahja ei kelvannut lapselle -> äiti myy pois -> lapsi on ilman. Ja alussa vielä ihmettelet että pitääkö kaikki lahjat ensin hyväksyttää lapsella ennen kuin ne voi ostaa. No ei kai nuo mammat noita lahjoja pois myisi jos lapsi olisi ne itse valinnut. Vaikutat ihan joltain ammattimielensäpahoittajalta, jonka on keksittävä valittamisen aihetta joka paikasta.
[/quote]
No huonosti ilmaistu. Itse en myisi, olkoon sitten lelu ilman käyttöä. Todennäköisesti kohta sillä leikittäisiin kun huomataan ettei muuta heru tilalle.
Teinit ovat eri asia, mutta minusta on ihan hullua, että jotkut myyvät 160 euron haalareita nettikirpparilla sen takia, ettei Minttu 5 v. tykännyt siitä. Ei mahdu vaan mun ajatusmaailmaan.
ap
[/quote]
No mä olen kyllä TAVALLAAN samaa mieltä siitä, etten myisi leluja pois vain siksi, että lapsi siitä valittaa. MUTTA jos oikeasti saa lelun, joka on tarkoitettu nuoremmalle lapselle ja oma lapsi ei vaan kerta kaikkiaan siitä pidä - niin ei kai sitä mikään pakko ole pitää hyllyn täytteenä. Esimerkiksi mun lapsilla naama venähti nuppipalapelistä, he ovat 4 ja 5v. Kun he kuitenkin tekevät 24-48 palan palapelejä - eivät siis ole mitään einsteineja, mutta nuppipalavaihe on ikäänkuin ohitse jo.
Toinen on toi haalari. Joo, mä olen ostanut 160e arvoisen haalarin, jota mun lapset ei suostu pitämään. Maksoin siitä tosin vain 80e. Mutta se on musta. Mun lapset pitää yleensä melkein kaikkia vaatteita, mutta toi musta ei nyt vaan satu heitä miellyttämään. Olen harkinnut sen myymistä, mutta sitten toisaalta tulin siihen tulokseen, että olkoon nyt varahaalarina vielä tän ja ens talven. Sen jälkeen onkin jo pieni. Kyllähän noi sen päälleen vetää, jos ei muutakaan vaihtoehtoa anneta - ovat juu käyttäneet. Mutta mieluummin pukeutuvat vaikka vanhaan ja reikäiseen, jos se on punainen - tai vaikka sininen - musta EI.
Tämä "ei mustaa" kausi alkoi vasta sen jälkeen, kun ostin tuon haalarin.
Oletpa kadoksissa, jos sanot tuon olevan curling vanhemmuutta.
Edelleenkin jokin ajatuksessa, että lapsi päättää, mitä pukee ja hänelle ikään kuin tarjoillaan vaihtoehtoja ei sovi minun kasvatusfilosofiaani. Se antaa viestiä myös materialismin hyväksyttävyydestä ja ruokkii tyytymättömyyttä. Kyllä lapselle voi opettaa, että puhtaat, ehjät ja yhteensopivat vaatteet ovat riittävät, ei tarvitse olla sitä ja tätä ja tuota, mikä millekin päivälle sopii. Lapseni ovat 7- ja 4- vuotiaat ja aina ovat vaatteet kelvanneet. Toki on lempivaatteita ja vaihtoehdoista neuvotellaan ajoittain, mutta ne eivät aina ole saatavilla. Uudet vaatteet on hyväksytty mukinoitta ja tositaiseksi ostospäätökset olen tehnyt minä, niillä on menty.
Tuo musta haalari on hyvä esimerkki mielestäni oikeasta tavasta toimia. Okei, ei ole lasten mielestä paras vaihtoehto, mutta sillä mennään. Kyllä nykylapsille pitäisi enemmänkin opettaa tuollaista asioiden sietämistä ja hyväksymistä ja se opettelelu lähtee pienistä asioista.
Täysin sopimattomat lahjat ovat asia erikseen, esim. vauvalelu eskarille, mutta jos muuten on ikätasoa vastaava lelu ja varsinkin jos kyseessä on lahja, niin kyllä pitäisi opetella asioiden hyväksymistä siinä vaiheessa.
Ja sitä kiitollisuutta.
Mä aina ihmettelen niitä, jotka myy kun "ostin tämän, mutta onkin ikävä kyllä iso meidän neitille". Äkkiähän ne lapset kasvaa. Jos oikein itse osti ja valitsi koon, ei nyt puolella metrillä voi heittää. Aina kuulostaa jotenin tekosyyltä toi "liian iso"- paitsi jossain talvikengissä toki ymmärrän, kun ensi talvena voi olla liian pieni.
En tajua tätä aloitusta, en todellakaan. Vanhempi luonnollisesti määrää budjetin missä rajoissa vaatteen pitää olla, mutta miksei lapsi sitten itse saa valita niistä vaatteista minkä haluaa? Mitä haittaa siitä on?? Päinvastoin, siinä lapsi oppii päätöksentekoa ja tietää olevansa arvokas, kun hänen mielipidettäänkin kuunnellaan. Eikä vanhempi aina mielivaltaisesti päätä joka pikkuasiaakin, ja lapsi joutuu käyttämään mielestään noloa vaatetta vaikka kivempiakin olisi tarjolla.
Annoin miniälle lahjaksi oikein nätin mekon, mutta eipä tuo ole sitä kertaakaan pitänyt. Taitaa olla niin, että ei kelpaa sille rouvalle, vaikka on oikeaa kokoa.
Tuollaiset naiset ovat ihmissaastaa.