Lue keskustelun säännöt.
Voi mammoja, jotka inisevät nettikirppiksillä: "Ei kelvannut meidän neitille"
12.01.2015 |
Minusta tuo on oikein loistava mittari sille, kuinka passattuja prinsessoja ja prinssejä siellä kodeissa kasvatetaan! Siis ei voida ostaa vaatteita ennen kun ollaan hyväksytetty jollain Janna-Jessicalla, että kelpaako. "Av, kysyn kelpaako tytsylle."
Pahin oli mielestäni se, kun yksi äitimammanen myi lapsen joululahjoja kirppiksellä, kun "ei ollutkaan mieluinen lahja".
Kyllä se kuulkaa äitylit johonkin täytyy se raja vetää. Jos ei lahja tms. kelpaa niin sitten voi varsin hyvin olla ilman. Tämä on myös periaatekysymys. Kasvatatteko lapsenne siihen, että kaiken täytyy olla juuri minulle räätälöityä, minulle kohdennettua, minulle sopivaa? Curling-vanhemmuutta parhaimmillaan. Varsinkin lahjasta kiittämättömyyteen opettaminen on todella paha kasvatusvirhe. Meillä ei yhdestäkään lahjasta manguta, niitä ei arvostella vaan opetetaan kiitollisuuteen.
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:32"]
Edelleenkin jokin ajatuksessa, että lapsi päättää, mitä pukee ja hänelle ikään kuin tarjoillaan vaihtoehtoja ei sovi minun kasvatusfilosofiaani. Se antaa viestiä myös materialismin hyväksyttävyydestä ja ruokkii tyytymättömyyttä. Kyllä lapselle voi opettaa, että puhtaat, ehjät ja yhteensopivat vaatteet ovat riittävät, ei tarvitse olla sitä ja tätä ja tuota, mikä millekin päivälle sopii. Lapseni ovat 7- ja 4- vuotiaat ja aina ovat vaatteet kelvanneet. Toki on lempivaatteita ja vaihtoehdoista neuvotellaan ajoittain, mutta ne eivät aina ole saatavilla. Uudet vaatteet on hyväksytty mukinoitta ja tositaiseksi ostospäätökset olen tehnyt minä, niillä on menty.
[/quote]
Pidätkö sinä sellaisia vaatteita, jotka ovat jonkun toisen mielestä sinulle kivoja, mutta joita sinä itse inhoat?
Meillä on kyllä lapsen mielipidettä kuunneltu vaatteiden hankinnassa. Se ei tarkoita sitä, että ostetaan vaatteita pilvin pimein tai että ostetaan mitä vaan lapsi sattuu haluamaan (kuten vaikka kärjistäen prinsessamekko ulkoleikkeihin). Se tarkoittaa sitä, että kun jotain tarvitaan, sanotaan vaikka takki, niin lapsi valitsee omaa mieltään miellyttävän takin, joka sopii äidin budjettiin, on käyttötarkoitukseensa sopiva ja ikätasoisesti sopiva. Se, että lapsi saa sanoa oman mielipiteensä ei mielestäni ole materialismia. Se, jos kaikki pitäisi saada mitä milloinkin mieleen juolahtaa, on ennemminkin sitä materialismia. Meillä ainakin tyytymättömyyttä olisi ruokkinut ennemmin se, että olisin ostanut lapselle vaatteita oman mieleni mukaan ja pakottanut niitä käyttämään. Kompromisseja kun joutuu joka tapauksessa tekemän jo tällä minunkin mallillani (ei saa ulkoilukengiksi kenkiä, joista menee vesi läpi heti tai käyttövaatteeksi ei osteta mitään liian hienoa jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän neiti ei ole ikinä leikkinyt nukeilla, hänellä on kaksi nukkea hyllyllä pölyttymässä eu vaan pidä nukke/barbileikeistä.
sai sitten anopilta baby björnin ja ei edes avannut pakettia.
minusta oli järkevää laittaa nukke myyntiin ja ostaa sitten sillä rahalla jotain mistä pitää.
en näe järkeä siinä että paketti lojuu huoneessa avaamattomana kun ei ole 5 vuoteen leikkinyt edellisilläkään nukeilla.
En minäkään ymmärrä sitä, että alle 5-vuotiaalta kysellään joka rievusta ja haalarista kelpaako kuninkaalliselle prinsessalle ja suostuisiko mitenkään laittamaan päälle kun olisi nyt niiiiin hyvässä alessa. Meillä pikkulapset pukeutuvat siihen mitä eteen laitetaan ja sillä selvä. Joskus saavat valita kaapista mieleisensä, mutta eivät siis valitse mitä sinne kaappiin hankitaan. Meillä ei todellakaan riidellä kelpaako nämä, nuo vai ehkäpä nuo kolmannet, neljännet tai kaapin viimeiset sukkikset nyt arvon prinsessalle tänään tämän mekon kanssa. Ovat oppineet siihen, että ne laitetaan mitä äiti tai isä on esille katsonut. Koskaan eivät vänkää vastaan, eivät tiedä tai ole oppineet toista tapaa. Tietysti jos aivan erityisesti jotain tiettyä toivovat tai tänään tykkäisivät littaa hameen, niin voidaan hyvin tehdä. Ei meillä kiusan päiten mitään pakoteta pitämään jos siihen e ole järkevää syytä. Mutta harvoin mitään edes itse vielä ehdottavat (kaksoset tyttö ja poika 5v., tyttö 3v.)
Koululaiselta kyllä jo vähän kysyisin, että mitä haluisi. Mutta ei todellakaan päiväkoti-ikäinen päätä 150€ haalarista kelpaako se vai ei esim. värin tai kuosin puolesta. Jos on apri vaihtoehtoa samassa hintaluokassa ja samoilla ominaisuuksilla ja olisi itselle ihan sama kumpi otetaan, ehkä sitten kysyisin. Mutta haloo, miksi opettaa jo leikki-ikäinen katsomaan nenänvartta pitkin vaatteita?!
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:09"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:03"]
Siis täh? En tajua mistä ap oikein valittaa. Sanot että paras on joku mamma joka myy lapsensa joululahjoja koska eivät olleet mieluisia ja sitten samaan hengen vetoon toteat, että jos ei lahjat kelpaa niin pikku mussukat olkoon ilman. No lahja ei kelvannut lapselle -> äiti myy pois -> lapsi on ilman. Ja alussa vielä ihmettelet että pitääkö kaikki lahjat ensin hyväksyttää lapsella ennen kuin ne voi ostaa. No ei kai nuo mammat noita lahjoja pois myisi jos lapsi olisi ne itse valinnut. Vaikutat ihan joltain ammattimielensäpahoittajalta, jonka on keksittävä valittamisen aihetta joka paikasta.
[/quote]
No huonosti ilmaistu. Itse en myisi, olkoon sitten lelu ilman käyttöä. Todennäköisesti kohta sillä leikittäisiin kun huomataan ettei muuta heru tilalle.
Teinit ovat eri asia, mutta minusta on ihan hullua, että jotkut myyvät 160 euron haalareita nettikirpparilla sen takia, ettei Minttu 5 v. tykännyt siitä. Ei mahdu vaan mun ajatusmaailmaan.
ap
[/quote]
Niin olisiko alunperinkin kannattanut kysyä siltä lapselta ,että tykkääkö? Ei olisi käynyt noin :D.
Meillä kyllä lapset saa valita minkälaisia vaatteita käyttävät! Toki kun olivat pieniä n. Alle 4-5v. Minä valitsin ja pukivat ne kyllä päälle, mutta en rumia vaatteita ostanutkaan.
Nykyisin kun lapset 7 ja 10v. Saavat kyllä valita kaikki vaatteensa itse. Joitain yksittäisiä vaatteita kyllä voin ostaa mistä olen ihan varma, että pitävät. Minusta olis kauheaa jos minun pitäisi käyttää vaatteita mitkä naapurin Merja on valinnut oman makunsa mukaan! Miksi lapsen siis täytyy käyttää vaatteita mistä ei pidä?
Mä oon sitten curlingmamma. Lapselta on vaatteita ostaessa kysytty toivottua pääväriä siitä asti kun osasi puhua ja mielipidettä kuosista jos kuosista on vaihtoehtoja.
Samoihin aikoihin aloin illalla kysyä laittaako seuraavana päivänä tarhaan hameen vai housut.
Millä lapsi oppii hahmottamaan maailmaa, itseään ja ajatuksiaan jos hänen mielipiteillään ei ole merkitystä?
Miksi vanhempi tuhlaisi rahansa johonkin mikä jää kaappiin lojumaan tai menee päälle vaan kauhean murjotuksen kautta? Mitä hyötyä siitä on? Joku ulkovaate nyt vielä menee sillä että muuta ei ole ja ulos on lähdettävä, mutta sisävaatteita on joka kakaralla sen sata... joten ei ole mitään syytä perustellla inhokkipaidan käyttöä kun vieressä on 5 mieluisaa puhtaana odottamassa. Mieluummin jätän sen inhokin kauppaan.
Ja niistä lahjoista..... älkää tuoko meille mitään, kiitos. En ole niistä kiitollinen vaikka sinulle hymyilenkin päin naamaa ja lapsen alkuinnostuksen jälkeen (heti huomenna) rojusi kierivät sängyn alla ja päätyvät imuriin, lapsen kanssa tulee vain riitaa kun huone ei pysy minkäänlaisessa järjestyksessä kun kamat ei mahdu kaappeihin...joten ainoa ratkaisu on laittaa eteenpäin ne joita ei käytetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne äidin ostamat vaatteet meidänkin lapsille vielä 7-vuotiaana kelpasi. Nyt kun ovat 11v ja 12v, ei kelpaakaan enää kaikki. Toki meilläkään ei kaikkea haluamaansa saa mutta yhdeszä mietitään mitä ostetaan. Ja vanhin on jo vuosia pukeutunut oman tyylinsä mukaan, eikä meidän maut tosiaankaan mene yksiin.