Lue keskustelun säännöt.
En voi käydä äiti-lapsiryhmissä tai perhekahviloissa :(
12.01.2015 |
Lapseni on 5 kk ja olen yrittänyt käydä muutamassakin äiti-lapsiryhmässä ja perhekahvilassa. Mutta ei vaan ole mun juttu. Tai olisi, jos lapset leikkisivät keskenään ja äidit puhuisivat muustakin kuin lapsista. Mutta ei. Se lörpötys on siellä vaan meidän lapsi sitä ja tätä. On perhepetiä, täysimetystä, pottailua, kestovaippaa, merkkivaatteita..Huoh. Mä niin puhuisin mielellään vaikka politiikasta, muodista, taiteesta tai vaikka urheilusta mieluummin. Tai mistä vaan. Mua ei kiinnosta puhua lapsista. Mua ei kiinnosta verrata, päteä jne.
Mistä mä löydän äitejä, joilla on muutakin elämää kuin lapset? Tai jotka kykenee muusta puhumaan? Ja miksi ne ei puhu muusta, eikö ne seuraa aikaansa, ole kiinostuneita maailmasta?
Kommentit (82)
Älä puhu siellä kenenkään kanssa. Mene vaikka kansalaisopiston keskusteluryhmään, jos haluat puhua päivänpolttavista asioista. Minä käyn lapseni kanssa kerhossa ihan vain sen takia, että lapsi saisi joskus leikkiseuraa. "Meidän lapsi käveli jo puolivuotiaana" -keskustelut eivät todellakaan ole minua varten. Minä istun lapseni kanssa lattialla ja seuraan yhteisiä leikkejä ja ratkon kädestäottamis- ja lyömisriitoja, kun muut äidit lätisevät vauvajuttujansa jossain kaukana. Ja olen ihan tyytyväinen siihen kahteen tuntiin viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama juttu. Tapasin äitiyslomalla sitten mielummin mun lapsettomia kavereita ja raahasin vauvaa mukana lounastreffeillä ja kahviloissa :) Vieläkin ahdistaa, kun ajattelen noita mammatapaamisia!
No en kyllä keksisi noista aiheista mitään juteltavaa. Muutenkin politiikka ja uskonto eivät keskustelunaiheena sovi mammaryhmiin.
Tiedän niin tunteen! Argh! Ei minun elämäni ja kiinnostuksen kohteet ole mihinkään jääneet vaikka lapsia onkin.
Mistäpäin olet..? :D
Vähän OT, mut mä oon samanlainen! Muakaan ei kiinnosta kehua saavutuksillani, ja on esim. joitain sukulaisia, jotka riemastuis aina jos reteesti alkaisin kertoa, kuinka hyvin mulla meneekään. Ihan uhallanikaan en sitten kehu. Et selvästikään ole niin minäkeskeinen ihminen kuin jotkut, mutta toisia samankaltaisia tapaa valitettavan harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tää on jo vähän kliseinen avaus. Olen itsekin käynyt äiti-lapsikerhossa vuosia sitten ja kyllä siellä joidenkin kanssa puhuttiin muustakin kuin lapsista. Et sä ainoa ole jota ei kestovaippailu tai pottailu jutunaiheena kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:51"]
Musta tää on jo vähän kliseinen avaus. Olen itsekin käynyt äiti-lapsikerhossa vuosia sitten ja kyllä siellä joidenkin kanssa puhuttiin muustakin kuin lapsista. Et sä ainoa ole jota ei kestovaippailu tai pottailu jutunaiheena kiinnosta.
[/quote]
Anteeksi kliseisyydestäni. Mä olen yrittänyt puhua muusta, mutta juttu kääntyy aina lapsiin. Olen varmaan törmännyt vääriin ihmisiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minuakaan varsinaisesti kiinnosta nuo lapsi-puheenaiheet, mutta puhun niitä silti, ja käyn tuollaisissa paikoissa. Se on sellaista kevyttä, ihan mukavaa small-talkia, joka ei toki ole syvällistä, mutta toisaalta onpahan jotain puhumista ajankuluksi.
Minusta tuolla ettei puhuta vakavista asioista on myös ihan funktio: ei haluta solmia siellä mitään syvällisiä ystävyyksiä ja tietää toisen poliittista ideologiaa sun muuta, vaan pitää tietoisesti tuttavuudet kevyellä pintatasolla. Itselleni se sopii erinomaisesti.
Jos ihmiset kohtaa perhekahvilassa, lapset on luonteva keskustelun avaus, jos nähdään vaikka elokuvafestareilla, puhutaan leffoista. Sitten kun ihmiset oppii tuntemaan, niin toki heiltä löytyy muitakin kiinnostuksen kohteita kuin lapset.
Avoimessa päiväkodissa lasten kanssa pyörineenä olen puhunut kaikesta keskuspankin rahapolitiikasta vesiekosysteemehin - en toki kaikkien kanssa vaan niiden kanssa, joita aihe on kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:51"]
Tiedän niin tunteen! Argh! Ei minun elämäni ja kiinnostuksen kohteet ole mihinkään jääneet vaikka lapsia onkin. Mistäpäin olet..? :D
[/quote]
Pohjanmaalla ollaan. Mä jopa yllätyin, ettei mua kiinnosta lapsiaiheet. Neuvolassa lätisen ne pakolliset. Vauvalehteä kerran vilkaisin ja totesin, tässä ei ole mulle mitään. :)
ap
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:57"]
Jos ihmiset kohtaa perhekahvilassa, lapset on luonteva keskustelun avaus, jos nähdään vaikka elokuvafestareilla, puhutaan leffoista. Sitten kun ihmiset oppii tuntemaan, niin toki heiltä löytyy muitakin kiinnostuksen kohteita kuin lapset.
Avoimessa päiväkodissa lasten kanssa pyörineenä olen puhunut kaikesta keskuspankin rahapolitiikasta vesiekosysteemehin - en toki kaikkien kanssa vaan niiden kanssa, joita aihe on kiinnostanut.
[/quote]
Juu, kyllä mä alkulämmittelynä voin puhua lapsista, mutta en joka kerta samoista asioista. Oi puhuispa joku mun kanssa rahapolitiikasta!! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:57"]
Ei minuakaan varsinaisesti kiinnosta nuo lapsi-puheenaiheet, mutta puhun niitä silti, ja käyn tuollaisissa paikoissa. Se on sellaista kevyttä, ihan mukavaa small-talkia, joka ei toki ole syvällistä, mutta toisaalta onpahan jotain puhumista ajankuluksi.
Minusta tuolla ettei puhuta vakavista asioista on myös ihan funktio: ei haluta solmia siellä mitään syvällisiä ystävyyksiä ja tietää toisen poliittista ideologiaa sun muuta, vaan pitää tietoisesti tuttavuudet kevyellä pintatasolla. Itselleni se sopii erinomaisesti.
[/quote]
Mä oon kai liian syvällinen. :D No joo. Väsyn vaan nopeasti keskusteluihin, joissa ei ole mitään sisältöä. Ollaan mieluummin sitten hiljaa. :)
ap
Ap, mitä jos itse avaisit keskusteluja sinua kiinnostavista aiheista? :) Ota vaikka joku uutisissa/lehdissä ollut juttu ja sano oma mielipiteesi ja kysy toisen mielipidettä. Siitä se keskustelu lähtee! Olen itse huommannut, että moni ei oikein osaa/uskalla avata keskusteluja kuin ns turvallisista aiheista, kuten mammakerhoissa juuri lapsista. Mutta sitten lähtee kyllä keskusteluun muistakin jutuista kun vähän rohkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:51"]
Musta tää on jo vähän kliseinen avaus. Olen itsekin käynyt äiti-lapsikerhossa vuosia sitten ja kyllä siellä joidenkin kanssa puhuttiin muustakin kuin lapsista. Et sä ainoa ole jota ei kestovaippailu tai pottailu jutunaiheena kiinnosta.
[/quote]
Olin tulossa kirjoittamaan samaa. Minä en koskaan aloita tuntemattoman ihmisen kanssa keskustelua politiikasta yms., ellemme sitten satu olemaan vaikka puolukokouksessa tai aloita puhumaan lempimusiikistani ellen sitten ole juuri jossain keikalla. Jutunaiheet etsitään aluksi sieltä, missä on tiedettävästi edes jotain yhteistä. Äiti-lapsikerhoissa se yhteinen tekijä on lapsi.
Toisaalta, minulla ei ollut esikoisen aikaan yhtään hyvää ystävää joka olisi myös ollut äiti, joten oli ihan kivakin joskus luvan kanssa jutella vain lapsista.
Kai se juttelu on jostain aloitettava kahviloissakin. Siitä, mikä teitä yhdistää juuri tällä hetkellä. Sitten, jos ystävyyssuhteita syntyy, voi mahdollisesti pikkuhiljaaa siirtyä muihin aiheisiin. Se, että viihdytko vai etkö viihdy, on myös itsestäsi kiinni. Oletko kiinnostunut muista ihmisistä ja heidän elämästään juuri tällä hetkellä, vai haetko vain omiin tarpeisiisi vastaavaa seuraa?
No älä tule! Jos haluat puhua politiikkaa mene puoluekokoukseen, sitä järkeä saa käyttää.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:06"]
Ap, mitä jos itse avaisit keskusteluja sinua kiinnostavista aiheista? :) Ota vaikka joku uutisissa/lehdissä ollut juttu ja sano oma mielipiteesi ja kysy toisen mielipidettä. Siitä se keskustelu lähtee! Olen itse huommannut, että moni ei oikein osaa/uskalla avata keskusteluja kuin ns turvallisista aiheista, kuten mammakerhoissa juuri lapsista. Mutta sitten lähtee kyllä keskusteluun muistakin jutuista kun vähän rohkaisee.
[/quote]
Juu olen mä yrittänytkin. Saanut siitä varmaan myös oudonleiman otsaani. Pitäisi muuttaa varmaan Ranskaan, siellä kun kaikki vaahtoaa esim. politiikasta joka paikassa. Ja kyllä mä ymmärrän, että mammakerho on nimensä mukainen. Mietinkin, missä olisi Valveutuneet naiset ja lapset -kerho. :)
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:51"]
Musta tää on jo vähän kliseinen avaus. Olen itsekin käynyt äiti-lapsikerhossa vuosia sitten ja kyllä siellä joidenkin kanssa puhuttiin muustakin kuin lapsista. Et sä ainoa ole jota ei kestovaippailu tai pottailu jutunaiheena kiinnosta.
[/quote]Vaikka olisi kuinka kliseinen avaus, on se joillekin ajankohtainen juuri nyt. Ei siinä auta menneet, jopa vuosien takaiset keskustelut lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:17"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:06"]
Ap, mitä jos itse avaisit keskusteluja sinua kiinnostavista aiheista? :) Ota vaikka joku uutisissa/lehdissä ollut juttu ja sano oma mielipiteesi ja kysy toisen mielipidettä. Siitä se keskustelu lähtee! Olen itse huommannut, että moni ei oikein osaa/uskalla avata keskusteluja kuin ns turvallisista aiheista, kuten mammakerhoissa juuri lapsista. Mutta sitten lähtee kyllä keskusteluun muistakin jutuista kun vähän rohkaisee.
[/quote]
Juu olen mä yrittänytkin. Saanut siitä varmaan myös oudonleiman otsaani. Pitäisi muuttaa varmaan Ranskaan, siellä kun kaikki vaahtoaa esim. politiikasta joka paikassa. Ja kyllä mä ymmärrän, että mammakerho on nimensä mukainen. Mietinkin, missä olisi Valveutuneet naiset ja lapset -kerho. :)
[/quote]
Oletpa sinä inhottava.
Ne kerhot, joissa itse olen käynyt, on olleet täynnä erilaisia ihmisiä, sillä ei "mammakerhossa" (inhoan tuota sanaa) käyminen tarkoita etteikö nainen voisi olla valveutunut ja kiinnostunut muustakin kuin lapsistaan. Mutta jos kerho on tarkoitettu vaikka pienten lasten vanhemmille, niin MIKSI siellä ei saisi puhua lapsista vaikka koko sen ajan?
Kurjaa, jos asenteet kääntyy nyt siihen, että kaikki lapsista puhuminen on verrattavissa äidin älykkyysosamäärään ja yhteiskunnallisen kiinnostuksen määrään. Minä esimerksiksi puhun joka ilta ties mistä maan ja taivaan väliltä oman mieheni kanssa. Puhun ystävien kanssa ties mistä. Luen paljon, seuraan maailman menoa. Mutta on se kumma jos en perhekerhossa saa keskittyä puhumaan vaikka siitä, miten kolmevuotiaan saisi nukkumaan rauhassa yönsä :(
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:39"]
Aika omituista mennä "perunanviljelykerhoon", jos ei perunanviljelystä puhuminen kiinnosta? Ja miksi olet hankkinut sen perunapellon jos ei sitten yhtään kiinnosta ko. aiheesta puhuminen? Miksi et ajattele itseäsi ensisijaisesti perunanviljelijänä jos kerran nyt kokopäiväisesti perunanviljelijä olet?
Äiti sentään tulet olemaan lopun ikääsi, ja luulisi lapsen/lastenasiat kiinnostavan silloin. En ymmärrä tuollaisia äitejä, joiden lapset kulkee "siinä sivussa", kunhan äidin tai siis NAISEN elämä ei yhtään muutu. Ja ne äidit, joita kiinnostaa vain omat lapset ja kaikki muut lapset on niin epäkiinnostavia että. Arvaan että hankit lapsenkin joko vahingossa tai sen takia kun niin on tapana? Älkää hankkiko lapsia jos ette lapsista pidä!
[/quote]
Juuri tuon asenteen takia nykyäideillä Suomessa on niin saatanan raskasta pikkulapsiaikana, vaikka äitiyslomat ovat pidempiä kuin missään ja taloudellisestikin tuetaan hienosti muuhun maailmaan verrattuna. Vanhemmat naiset ihmettelevät tätä jatkuvaa vinkumista äitien pahoinvoinnista ja masennuksesta. Ennen vanhaan lapset nimenomaan kulkivat siinä sivussa, ja aivan yhtä paljon niitä rakastettiin, ja niistä tuli aivan kunnollisia. Lapset nähtiin luonnollisena osana elämää - lapsia alkoi tietyssä elämänvaiheessa siihen tupsahdella, ja niihin suhtauduttiin ihmistaimina, joista oli tavoitteena kasvattaa aikuisia ihmisiä. Nykyään lasten hankkiminen / lapsettomuus ovat elämäntapa ja harrastus, joka valitaan, ja jonka pitäisi suurelta osin määritellä naisen identiteetti. Juuri tuo perunanviljely-vertauksesikin kuvastaa tätä asennetta.
Uskon, että mutkattomampi suhtautuminen lasten saantiin tekisi hyvää monen mielenterveydelle. Lisääntyminen kuuluu luonnollisena osana monen ihmisen elämään, joka totta kai alkuvaiheessa asettaa käytännön rajoitteita, mutta joka ei ole mikään hyvä syy oman persoonan ja naiseuden hukkaamiselle. Totta kai ennen vanhaankin jaettiin käytännön niksejä naisten kesken, ja lapsista pidettiin, mutta ei niiden ympärille tällaista kulttia rakennettu. Jopa vanhempi, kotona ikänsä ollut maatalonemäntä-ikäluokka vaikuttaa suhtautuvan äitiyteen luontevammin ja vähemmän hysteerisesti, vaikka heillä ei ollut edes kodin ulkopuoleista työpaikkaa lapsiarjen "vastapainona".
[/quote]
Eri mieltä tästä.
Ennen naisten suurin hyväksytty työllistymistapa elämässä oli olla vaimo ja äiti. Useimmat menivät naimisiin ja sen seurauksena tietysti useimmat saivat lapsia. Ei paljon kysytty oliko tällaiseen aitoa halua, vaan niin tehtiin koska kuului. Näin ollen kaikilla äideillä ei todellakaan ollut aitoa ja monipuolista intoa, tietoa ja kiinnostusta lapsen asioihin. Vanhemman polven ohjeet otettiin vastaan, koska muutakaan ei juuri ollut. Vaikka siinä tilanteessa äiti olisi halunnut pohtia syvällisemmin jotain lapsen kehityksen ja kasvatuksen yksityiskohtaa, sellainen ei olisi aikoinaan saanut kauheasti tulta alleen koska massan mielestä lapsia tulee ja niiden kanssa toimitaan näin, piste.
No nykyään? Kenenkään ei ole mikään pakko hankkia lapsia, on ehkäisy ja vapaampi yhteiskunnallinen ilmapiiri. Naisetkin saavat valita tekemisensä itse. Oletuksena vähän niin kuin on, että jos johonkin ryhtyy, niin asia on silloin kiinnostanut itseä muullakin tasolla kuin vain että "kuuluu". Sen vuoksi varmaan useimmat pitävät erikoisena ihmistä, joka hakeutuu pienen lapsen kanssa pienten lasten äitien ympyröihin (joihin useimmat siis hakeutuvat nimenomaan myös saadakseen itselleen sen vertaistuen siinä elämänvaiheessa ja aiheessa) MUTTEI HALUA PUHUA LAPSISTA. Tottakai sellainen saa olla ja niin ajatella! Mutta miksi ihmeessä ällistellä sitä, että muut haluavat tosiaan jutella siitä sillä foorumilla kaikille yhteisestä ja ajankohtaisesta aiheesta eli lapsesta, eikä esim. politiikasta, joka on muutenkin haasteellinen aihe ventovieraiden kanssa.
Kaikelle keskustelulle on luontevat, todennäköiset ja toisaalta epätodennäköiset paikkansa ja aikansa. Ei ole mahdotonta, että jotain tiettyä toivottua keskustelua löytyisi epätodennäköisestä paikasta, mutta kuten sanottu, epätodennäköistä. Ei se tarkoita että kaikki muut ihmiset siellä ovat huonompia. Sitä vain silloin etsii väärästä paikasta. En ole kuullut kerhoista, jotka olisi tarkoitettu nimenomaan pienten lasten perheille, mutta vain muista asioista keskustelemiseen. Ehkä yhtälöstä silloin joutuu jättämään lapsen pois, jotta löytää itselleen sen seuran. Tai sitten pitää perustaa itse se kerho?