Lue keskustelun säännöt.
Asuntovelan maksu avopuolisolle
Kawakawa
02.11.2021 |
Selasin aiheesta aiempia kirjoituksia, mutta en löytänyt apua omaan tilanteeseen. Olemme avopuolisoni kanssa olleet yhdessä +10 vuotta ja meillä on aina ollut erilliset taloudet ja tilit. Nyt pohdimme omistusasunnon hankintaa. Avopuolisoni ei tarvitse lainaa asunnon ostoon, mutta minulla ei ole tällaista mahdollisuutta. Hän ehdotti, että voin maksaa ostaessa pienen prosentin ostohinnasta ja maksaa sitten velkaa hänelle, kunnes olen päässyt esim. haluamaani 50% omistajuuteen. Ajatuksena tämä on minulle ok, mutta joku hiertää mielessä. Miten esim asunnon arvon nousu/lasku tulisi huomioida, jos esim maksan osuuttani seuraavat 15v? Entä remontointikulut? Onko jollain kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Toivon näitä käytännön näkemyksiä ja vinkkejä, tilanteen mukanaan tuomaa henkistä rasitetta olen jo pohtinut paljon.
Kommentit (99)
Hallintaoikeustestamentti avoliitossa on järkevää vain silloin, kun kummallakaan ei ole lapsia, eli rintaperillisisä tai omaisuus on niin suuri, että lakiosan saa maksettua pois ilman asunnon myyntiä.
Jos hallintaoikeustestamentti loukkaa rintaperillisen lakiosaa, menee rintaperillisten lakiosa avolesken hallintaoikeuden edelle. Tämä siis tiedoksi niille, jotka vannovat avoliitoissa testamentin tekemisen nimeen.
Kun aletaan hankkimaan yhteistä asuntoa tai sitä yhteistä perhettä on kyllä ihan järkevintä mennä sitten siihen avioliittoon. Se on mukava sitten avoliitossa 20 vuoden jälkeen huomata, olevansa kohta pihalla siitä omasta kodista ilman pennin pyörylää kun on niin luotettu siihen ihanaan puolisoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Samaa mieltä. Itselläkin alkaisi hiertaa mielessä (kuten aloittajalla). Jotenkin ei tunnu "liitolta", jos vaimo (tai tässä tapauksessa avovaimo) maksaa "velkaa" takaisin omalle miehelleen. Luulisi, että siinä suhteen dynamiikka muuttuu vähän omituiseksi...
Tuntuuko se enemmän liitolta jos molemmat laittavat palkkaa 30/70 suhteilla samaan säkkiin, säkkiä ravistellaan ja sieltä oltetaan varoja elämiseen ja asunnon hankintaan 50/50 suhteella?
Eihän tuo mitenkään muuta sitä asiaa, että toinen puoliso kustantaa härskin suuren osuuden köyhemmän elämästä? Raha liikkuu toisen puolison taskusta toisen taskuun.
Saattaa olla, että puhut jostain toisenlaisesta yhteisasumissysteemistä, kuin minä. Minulle perhe on instituutio ja avioliitto juridinen sopimus, joka solmitaan tuon perheen perustamiseksi. Perheellä on yhteiset varat, joita käytetään puolisoiden keskenään sopimalla tavalla. Puolisot osallistuvat perheen pyörittämiseen eri tavoin rahallisesti, tekemällä tarvittavia töitä, hoitamalla lapsia ym. Eri perheissä on täysin erilaiset tilanteet (työttömyyttä, sairauksia ym). Perheen jäsenet saavat turvaa toisistaan ja voivat resurssiensa mukaan kehittää itseään ja jos on lapsia, voivat tarjota näille turvallisen kasvuympäristön.
Sinun maailmassasi on ilmeisesti vain näitä "hyötyjiä" ja "höynäytettäviä", mutta sille minä en voi mitään.
Kahden ihmisen välinen sopimusasia toki kyseessä. Mutta vaikka nimeät "tulon alkuperänhämärryssäkin" nimellä instituutio/perhe/avioliitto niin edelleen ainakin minua hävettäisi vuosikymmenet kauhoa ämpäristä reilusti sinne tuomaani enemmän.
Ehkä olen naisena sitten poikkeus, kun halua seisoa ihan omilla jaloillani, enkä leikkiä sanaleikkejä ja olla käsi ojossa puolison suuntaan.
Jos hankitte sen asunnon, niin ostovaiheessa merkitsette sen omistuksen 50-50. Jos päädyt lainaamaan rahat mieheltä, niin siitä selkeä paperit lainasta ja sen lyhennyssuunnitelmasta, ihan verottajaakin varten tarvitaan, ettei tule lahjavero-ongelmia. Sinä olet velkaa miehelle (tai pankille, jos otat lainan sieltä) summan x €, jonka joudut maksamaan. Asunnon arvon muuttumisella ei ole mitään merkitystä omistussuhteisiin, se on tuon 50-50, sinä olet velkaa sen rahasumman, mitä et ole vielä maksanut takaisin. Remontit pitäisi kai periaatteessa maksaa puoliksi, tosin jos toinen tekee selkeästi suuremman osuuden töitä, niin silloin voi asiasta neuvotella.
Jos te eroatte ja lainaa on jäljellä ja toinen haluaa lunastaa asunnon itselleen kokonaan, niin silloin sitten vaan selvitätte asunnon sen hetkisen hinnan, jolloin voi laskea, mikä on maksettava osuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Samaa mieltä. Itselläkin alkaisi hiertaa mielessä (kuten aloittajalla). Jotenkin ei tunnu "liitolta", jos vaimo (tai tässä tapauksessa avovaimo) maksaa "velkaa" takaisin omalle miehelleen. Luulisi, että siinä suhteen dynamiikka muuttuu vähän omituiseksi...
Tuntuuko se enemmän liitolta jos molemmat laittavat palkkaa 30/70 suhteilla samaan säkkiin, säkkiä ravistellaan ja sieltä oltetaan varoja elämiseen ja asunnon hankintaan 50/50 suhteella?
Eihän tuo mitenkään muuta sitä asiaa, että toinen puoliso kustantaa härskin suuren osuuden köyhemmän elämästä? Raha liikkuu toisen puolison taskusta toisen taskuun.
Voi jee. Muista sitten hoitaa sitä taloakin samalla suhteella. Sinä siivoat 2 kertaa kolmesta, käyt kaupassa 2 kertaa kolmesta ja jne? Eipä unohdeta pyykin pesua ja lasten niistämistä. Haluat siis asumismuodon ilman perhe-muodon etuja?
Nuorena voi joku noin ajatellakin mutta rast mii, routa porsaat kotiin....
Jos et halua lainaa, sit et halua vaan maksat miehellesi, mutta omistus paperilla tulee olla 50/50. Jos miehesi ei tähän suostu, sit ette osta yhdessä asuntoa, koska se kertoo siitä, että hän ei puolta sulle ”velaksi” anna kuitenkaan lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Samaa mieltä. Itselläkin alkaisi hiertaa mielessä (kuten aloittajalla). Jotenkin ei tunnu "liitolta", jos vaimo (tai tässä tapauksessa avovaimo) maksaa "velkaa" takaisin omalle miehelleen. Luulisi, että siinä suhteen dynamiikka muuttuu vähän omituiseksi...
Tuntuuko se enemmän liitolta jos molemmat laittavat palkkaa 30/70 suhteilla samaan säkkiin, säkkiä ravistellaan ja sieltä oltetaan varoja elämiseen ja asunnon hankintaan 50/50 suhteella?
Eihän tuo mitenkään muuta sitä asiaa, että toinen puoliso kustantaa härskin suuren osuuden köyhemmän elämästä? Raha liikkuu toisen puolison taskusta toisen taskuun.
Saattaa olla, että puhut jostain toisenlaisesta yhteisasumissysteemistä, kuin minä. Minulle perhe on instituutio ja avioliitto juridinen sopimus, joka solmitaan tuon perheen perustamiseksi. Perheellä on yhteiset varat, joita käytetään puolisoiden keskenään sopimalla tavalla. Puolisot osallistuvat perheen pyörittämiseen eri tavoin rahallisesti, tekemällä tarvittavia töitä, hoitamalla lapsia ym. Eri perheissä on täysin erilaiset tilanteet (työttömyyttä, sairauksia ym). Perheen jäsenet saavat turvaa toisistaan ja voivat resurssiensa mukaan kehittää itseään ja jos on lapsia, voivat tarjota näille turvallisen kasvuympäristön.
Sinun maailmassasi on ilmeisesti vain näitä "hyötyjiä" ja "höynäytettäviä", mutta sille minä en voi mitään.
Kahden ihmisen välinen sopimusasia toki kyseessä. Mutta vaikka nimeät "tulon alkuperänhämärryssäkin" nimellä instituutio/perhe/avioliitto niin edelleen ainakin minua hävettäisi vuosikymmenet kauhoa ämpäristä reilusti sinne tuomaani enemmän.
Ehkä olen naisena sitten poikkeus, kun halua seisoa ihan omilla jaloillani, enkä leikkiä sanaleikkejä ja olla käsi ojossa puolison suuntaan.
Perheessä ei seisota kahdella omalla jalalla. Siinä seisotaan 4 ( lue neljällä) jalalla. Jos siellä seisotaan 2+2 niin sitä sanotaan soluasunnoksi.
En viitsisi erota rahan takia vain koska mies haluaa pitää omat rahansa. Ennen naimisiinmenoa ja lapsen saamista oli mies eri mieltä asioista mutta kun todellisuus tuli eteen muutti mielensä. Hänen alallaan Ok palkka noussut nettona 1500 e meidän yhdessäoloaikana, päiväkotityössä sain 10 vuoden jälkeen ekan ikälisän 50 e nettona. Palkkaeromme on huomattava ja mies joutuu jo kustanantamaan lomamatkat jne, makselen toki jotain mutta ei oikein rahat riitä kun vuokrakin on jo 1200 e.
Kannattaisi valita samoin tienaava Puoliso. Minä haluaisin yhteisen talouden mutta jos toinen ei halua, ei siinä minun mielipide auta. En tosiaan haluaisi erota ja rikkoa perhettä nyt mies kuitenkin on lapsen elämässä päivittäin. Tiedän jo että päädymme eroon jossain vaiheessa ja elän köyhyydessä eläkeiköisenä sillä näillä asumiskuluilla ja vuokralla en saa säästöön paljon mitään. Olen kuitenkin itse eroperheestä enkä halua samaa lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En viitsisi erota rahan takia vain koska mies haluaa pitää omat rahansa. Ennen naimisiinmenoa ja lapsen saamista oli mies eri mieltä asioista mutta kun todellisuus tuli eteen muutti mielensä. Hänen alallaan Ok palkka noussut nettona 1500 e meidän yhdessäoloaikana, päiväkotityössä sain 10 vuoden jälkeen ekan ikälisän 50 e nettona. Palkkaeromme on huomattava ja mies joutuu jo kustanantamaan lomamatkat jne, makselen toki jotain mutta ei oikein rahat riitä kun vuokrakin on jo 1200 e.
Kannattaisi valita samoin tienaava Puoliso. Minä haluaisin yhteisen talouden mutta jos toinen ei halua, ei siinä minun mielipide auta. En tosiaan haluaisi erota ja rikkoa perhettä nyt mies kuitenkin on lapsen elämässä päivittäin. Tiedän jo että päädymme eroon jossain vaiheessa ja elän köyhyydessä eläkeiköisenä sillä näillä asumiskuluilla ja vuokralla en saa säästöön paljon mitään. Olen kuitenkin itse eroperheestä enkä halua samaa lapselle.
Missä asutte jos vuokraan menee noin iso siivu? Pitäisikö teidän harkita muuttoa hieman edullisempaan asuntoon tai muuttoa omistusasuntoon niin, että mies ostaa isomman siivun, silloin sinullekin jäisi ehkä käteen hieman edes jotain tai ainakin se nykyinen vuokra menisi lainanmaksuun ja eläkeiässä kun asunto myydään siitä saat lisää rahaa käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Samaa mieltä. Itselläkin alkaisi hiertaa mielessä (kuten aloittajalla). Jotenkin ei tunnu "liitolta", jos vaimo (tai tässä tapauksessa avovaimo) maksaa "velkaa" takaisin omalle miehelleen. Luulisi, että siinä suhteen dynamiikka muuttuu vähän omituiseksi...
Tuntuuko se enemmän liitolta jos molemmat laittavat palkkaa 30/70 suhteilla samaan säkkiin, säkkiä ravistellaan ja sieltä oltetaan varoja elämiseen ja asunnon hankintaan 50/50 suhteella?
Eihän tuo mitenkään muuta sitä asiaa, että toinen puoliso kustantaa härskin suuren osuuden köyhemmän elämästä? Raha liikkuu toisen puolison taskusta toisen taskuun.
Saattaa olla, että puhut jostain toisenlaisesta yhteisasumissysteemistä, kuin minä. Minulle perhe on instituutio ja avioliitto juridinen sopimus, joka solmitaan tuon perheen perustamiseksi. Perheellä on yhteiset varat, joita käytetään puolisoiden keskenään sopimalla tavalla. Puolisot osallistuvat perheen pyörittämiseen eri tavoin rahallisesti, tekemällä tarvittavia töitä, hoitamalla lapsia ym. Eri perheissä on täysin erilaiset tilanteet (työttömyyttä, sairauksia ym). Perheen jäsenet saavat turvaa toisistaan ja voivat resurssiensa mukaan kehittää itseään ja jos on lapsia, voivat tarjota näille turvallisen kasvuympäristön.
Sinun maailmassasi on ilmeisesti vain näitä "hyötyjiä" ja "höynäytettäviä", mutta sille minä en voi mitään.
Kahden ihmisen välinen sopimusasia toki kyseessä. Mutta vaikka nimeät "tulon alkuperänhämärryssäkin" nimellä instituutio/perhe/avioliitto niin edelleen ainakin minua hävettäisi vuosikymmenet kauhoa ämpäristä reilusti sinne tuomaani enemmän.
Ehkä olen naisena sitten poikkeus, kun halua seisoa ihan omilla jaloillani, enkä leikkiä sanaleikkejä ja olla käsi ojossa puolison suuntaan.
Perheessä ei seisota kahdella omalla jalalla. Siinä seisotaan 4 ( lue neljällä) jalalla. Jos siellä seisotaan 2+2 niin sitä sanotaan soluasunnoksi.
Parisuhteessa seisotaan 2+2 jaloilla, muuten se on alistussuhde. Ja yhteinen koti on 50/50 paperilla vaikka siitä toinen maksaisi mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Samaa mieltä. Itselläkin alkaisi hiertaa mielessä (kuten aloittajalla). Jotenkin ei tunnu "liitolta", jos vaimo (tai tässä tapauksessa avovaimo) maksaa "velkaa" takaisin omalle miehelleen. Luulisi, että siinä suhteen dynamiikka muuttuu vähän omituiseksi...
Tuntuuko se enemmän liitolta jos molemmat laittavat palkkaa 30/70 suhteilla samaan säkkiin, säkkiä ravistellaan ja sieltä oltetaan varoja elämiseen ja asunnon hankintaan 50/50 suhteella?
Eihän tuo mitenkään muuta sitä asiaa, että toinen puoliso kustantaa härskin suuren osuuden köyhemmän elämästä? Raha liikkuu toisen puolison taskusta toisen taskuun.
Voi jee. Muista sitten hoitaa sitä taloakin samalla suhteella. Sinä siivoat 2 kertaa kolmesta, käyt kaupassa 2 kertaa kolmesta ja jne? Eipä unohdeta pyykin pesua ja lasten niistämistä. Haluat siis asumismuodon ilman perhe-muodon etuja?
Nuorena voi joku noin ajatellakin mutta rast mii, routa porsaat kotiin....
Ollaan ihan keski-ikäisiä jo. Toki vaikeissa elämänvaiheissa toista on tuettu vastavuoroisesti.
Se on jotain muuta kuin toisen tukemista vaikeassa elämäntilanteessa, jos toinen olisi mennyt opinnoissaan ja urallaan aina alisuoriutuen siitä mistä helpommalla pääsee ja toinen joutuisi vuosikymmenet tällaista reppanaa vetämään perässään.
Mikä estää ottamasta yhteistä lainaa? Maksakoon miehesi osuutensa pois, jos haluaa, mutta Ainakin olisi selvä tilanne jo paperilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo ne pankkikulut kannattaa ottaa kyllä
Ja sun pitää omistaa se asunto oikeasti. Ja lisäksi et saa lesken asumisoikeutta kämppään kuitenkaanAvoparilla ei ole sellaista
Jos 50/50. Mihin häviää se eloonjääneen puolisko?
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti ajattelit, että olet velkaa puolisollesi, on siitä hyvä tehdä ihan lakimiehellä velkapaperi ja lyhennyssuunnitelma. Sellainen, joka on sitten jos ero tulee todellakin juridisesti pätevä. Itse olen sitä mieltä, että sinä otat pankista mieluummin lainaa omaa osuuttasi varten. Huomattavasti turvallisempi vaihtoehto.
Meillä tehtiin niin, että kun mies otti mun vanhemmilta lainaa, niin pankissa tehtiin muistaakseni pankin oman lakimiehen tai sitten vanhempien tutun lakimiehen kautta juridisesti pätevä sopimus, jossa juurikin tuo takaisinmaksusuunnitelma ja talletettiin pankkiin allekirjoituksineen.
Enkä oikein usko, että tällä hetkellä on millään mittarilla järkeä lainata puolisolta, kun osakkeista saa paremman tuoton ja korot ovat lähes miinusmerkkiset. Epäilen koko aloitusta provoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne, olemme tosin naimisissa ja on lapsi. Asumme vuokralla kalliisti kun itselläni ei huonon palkan takia varaa säästää omaan osuuteen enkä saa lainaa samanverran kuin mies ( meillä huomattavat tuloerot, 2000 e nettona). En halua miehen omistamaan muuttaa sillä hän on tarkka rahoistaan,nytkin maksamme vuokran puoliksi. Mies on ehdottanut samaa kuin ap: n mies eli maksaisin lainaa hänelle. Hullua asia vuokralla kun miehellä on huomattavat säästötkin mutta mikäs teet pankin kanssa.
Mies on tarjonnut järkevän ratkaisun mutta se ei kelpaa sinulle? Turha siitä sitten on pankkia syyttää. Mies luottaa sinuun enemmän kuin pankki. Siksi saat lainaa paremmin mieheltä kuin pankilta. Ihan ymmärrettävä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimet pitää olla paperissa. Muuten vuosien päästä et oikeasti omista mitään ja olet vain antanut miehelle käyttörahaa.
Mistä tiedät AP:n avopuolison olevan mies? Itse en huomannut tuota mainintaa.
Millä tapaa puolison sukupuoli asiaa muuttaa?
Hei, meillä myös samanlainen tilanne että eri tulotaso ja omistusasunnon hankinta (ehkä) edessä. Tähän asti ollaan tehty niin että laitan puolison tilille (tulotasoon sovitellun) osani asumiskuluista ja hän maksaa kolmannelle osapuolelle. Suullinen sopimus ja siirrot voi tarvittaessa tarkistaa pankista. Vakuus maksettiin puoliksi. Teen vapaaehtoisesti enemmän kotitöitä koska mies enemmän töissä ja maksaa enemmän. Jos sitten joskus omistamme asunnon, voin lyhentää pienempää osaa asuntolainasta samalla tapaa kuin maksaisin vuokraa. Ajattelisin kyllä että tästä voisi kirjallisen sopimuksen tehdä. Remonttikulut sitten maksujen mukaan, samoin mahdollinen myyntivoitto/tappio.
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Näin juuri, vain Suomessa. Vain suomalainen mies laskuttaa vaimoaan ja lastensa äitiä. Muualla maailmassa on miehelle kunnia-asia maksaa perheen kulut ja osin vaimonkin. Ja kotiapu myös tai kotityöt yhdessä tehden.
Näitä lukiessa sanonpa vaan, suomalaiset miehet, jos meinaatte päästä parisuhteeseen ja saada sen sujumaan onnellisesti on tuollainen hyötyperusteinen ja materialistinen lähestymistapa lopetettava. Katsokaa vaikka ihan muita eurooppalaisia miehiä ja ottakaa positiivista mallia.
Vierailija kirjoitti:
Kawakawa kirjoitti:
AP tässä. Pankista en lainaa haluaisi koron takia, puolison kanssa tätä kulua ei tulisi. Erittäin hyvä huomio, että tässä olisi lakimiehen palvelut tarpeen sopimusta luodessa. Itse haluaisin päästä tilanteeseen, jossa omistan asunnosta 50%, puolisolla ei tähän ole mitään vaatimuksia. Itse haluaisin siis osallistua taloudellisesti mahdollisimman tasavertaisesti enkä ”siipeillä”. Puolisoni on minua huomattavasti varakkaampi ja haluaa kuitenkin tarjota meille hyvän elintason. Minussa tämä aiheuttaa syyllisyyttä, jota toivon tämän velkajärjestelyn lievittävän käytännössä ja tunnetasolla.
...ei ole VIELÄ vaatimuksia. Helposti mieli muuttuu ja kohta oletkin kotiorjana, kun mies käyttää kaikkeen tekemättömyyteensä syynä sitä, että omistaa asunnon.
Minä olisin ennemmin tummentanut kohdan "minussa tämä aiheuttaa syyllisyyttä".
Tuo lause nimittäin tarkoittaa, ettei ap:n pitäisi olla kyseisessä parisuhteessa eikä suunnitella mitään asunnonostamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Näin juuri, vain Suomessa. Vain suomalainen mies laskuttaa vaimoaan ja lastensa äitiä. Muualla maailmassa on miehelle kunnia-asia maksaa perheen kulut ja osin vaimonkin. Ja kotiapu myös tai kotityöt yhdessä tehden.
Näitä lukiessa sanonpa vaan, suomalaiset miehet, jos meinaatte päästä parisuhteeseen ja saada sen sujumaan onnellisesti on tuollainen hyötyperusteinen ja materialistinen lähestymistapa lopetettava. Katsokaa vaikka ihan muita eurooppalaisia miehiä ja ottakaa positiivista mallia.
Niin, mutta Suomi onkin tasa-arvon mallimaa. Ja sillä ihan ylpeillään maailmalla...
Mistä tiedät AP:n avopuolison olevan mies? Itse en huomannut tuota mainintaa.