Lue keskustelun säännöt.
Asuntovelan maksu avopuolisolle
Kawakawa
02.11.2021 |
Selasin aiheesta aiempia kirjoituksia, mutta en löytänyt apua omaan tilanteeseen. Olemme avopuolisoni kanssa olleet yhdessä +10 vuotta ja meillä on aina ollut erilliset taloudet ja tilit. Nyt pohdimme omistusasunnon hankintaa. Avopuolisoni ei tarvitse lainaa asunnon ostoon, mutta minulla ei ole tällaista mahdollisuutta. Hän ehdotti, että voin maksaa ostaessa pienen prosentin ostohinnasta ja maksaa sitten velkaa hänelle, kunnes olen päässyt esim. haluamaani 50% omistajuuteen. Ajatuksena tämä on minulle ok, mutta joku hiertää mielessä. Miten esim asunnon arvon nousu/lasku tulisi huomioida, jos esim maksan osuuttani seuraavat 15v? Entä remontointikulut? Onko jollain kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Toivon näitä käytännön näkemyksiä ja vinkkejä, tilanteen mukanaan tuomaa henkistä rasitetta olen jo pohtinut paljon.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
En viitsisi erota rahan takia vain koska mies haluaa pitää omat rahansa. Ennen naimisiinmenoa ja lapsen saamista oli mies eri mieltä asioista mutta kun todellisuus tuli eteen muutti mielensä. Hänen alallaan Ok palkka noussut nettona 1500 e meidän yhdessäoloaikana, päiväkotityössä sain 10 vuoden jälkeen ekan ikälisän 50 e nettona. Palkkaeromme on huomattava ja mies joutuu jo kustanantamaan lomamatkat jne, makselen toki jotain mutta ei oikein rahat riitä kun vuokrakin on jo 1200 e.
Kannattaisi valita samoin tienaava Puoliso. Minä haluaisin yhteisen talouden mutta jos toinen ei halua, ei siinä minun mielipide auta. En tosiaan haluaisi erota ja rikkoa perhettä nyt mies kuitenkin on lapsen elämässä päivittäin. Tiedän jo että päädymme eroon jossain vaiheessa ja elän köyhyydessä eläkeiköisenä sillä näillä asumiskuluilla ja vuokralla en saa säästöön paljon mitään. Olen kuitenkin itse eroperheestä enkä halua samaa lapselle.
Voihan sitä lähtökohtaisesti toki valita sellaisen puolison jolla on sama palkkataso mutta kun sekin voi muuttua. Esim toinen voi sairastua tai jäädä työttömäksi jolloin tulotaso alenee. Elämästä ei ikinä tiedä. Meillä on pienehkö yhteinen laina (1/4 talon hinnasta). Maksoimme lähestulkoon koko talon säästöistämme ja kyllä omistussuhde on 50/50 vaikka mies maksoi huomattavasti enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsisi erota rahan takia vain koska mies haluaa pitää omat rahansa. Ennen naimisiinmenoa ja lapsen saamista oli mies eri mieltä asioista mutta kun todellisuus tuli eteen muutti mielensä. Hänen alallaan Ok palkka noussut nettona 1500 e meidän yhdessäoloaikana, päiväkotityössä sain 10 vuoden jälkeen ekan ikälisän 50 e nettona. Palkkaeromme on huomattava ja mies joutuu jo kustanantamaan lomamatkat jne, makselen toki jotain mutta ei oikein rahat riitä kun vuokrakin on jo 1200 e.
Kannattaisi valita samoin tienaava Puoliso. Minä haluaisin yhteisen talouden mutta jos toinen ei halua, ei siinä minun mielipide auta. En tosiaan haluaisi erota ja rikkoa perhettä nyt mies kuitenkin on lapsen elämässä päivittäin. Tiedän jo että päädymme eroon jossain vaiheessa ja elän köyhyydessä eläkeiköisenä sillä näillä asumiskuluilla ja vuokralla en saa säästöön paljon mitään. Olen kuitenkin itse eroperheestä enkä halua samaa lapselle.
Voihan sitä lähtökohtaisesti toki valita sellaisen puolison jolla on sama palkkataso mutta kun sekin voi muuttua. Esim toinen voi sairastua tai jäädä työttömäksi jolloin tulotaso alenee. Elämästä ei ikinä tiedä. Meillä on pienehkö yhteinen laina (1/4 talon hinnasta). Maksoimme lähestulkoon koko talon säästöistämme ja kyllä omistussuhde on 50/50 vaikka mies maksoi huomattavasti enemmän.
Ja tämä auttoi ap: ta miten?
Jännä ettei se mene useimpien ymmärrykseen että parisuhteeseen tarvitaan 2 ja jos toinen on sitä mieltä ettei yhteistaloutta haluakaan joutuu toinen sen hyväksymään tai eroamaan.
Luulen että suurin osa vähemmän tienaavista mielellään perustaisi yhteistalouden. Eri asia onko se reilua vai ei vähemmän tienaavalle. Erokin rahan takia tuntuu väärälle jos on jo lapsia kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Samaa mieltä. Itselläkin alkaisi hiertaa mielessä (kuten aloittajalla). Jotenkin ei tunnu "liitolta", jos vaimo (tai tässä tapauksessa avovaimo) maksaa "velkaa" takaisin omalle miehelleen. Luulisi, että siinä suhteen dynamiikka muuttuu vähän omituiseksi...
Tuntuuko se enemmän liitolta jos molemmat laittavat palkkaa 30/70 suhteilla samaan säkkiin, säkkiä ravistellaan ja sieltä oltetaan varoja elämiseen ja asunnon hankintaan 50/50 suhteella?
Eihän tuo mitenkään muuta sitä asiaa, että toinen puoliso kustantaa härskin suuren osuuden köyhemmän elämästä? Raha liikkuu toisen puolison taskusta toisen taskuun.
Saattaa olla, että puhut jostain toisenlaisesta yhteisasumissysteemistä, kuin minä. Minulle perhe on instituutio ja avioliitto juridinen sopimus, joka solmitaan tuon perheen perustamiseksi. Perheellä on yhteiset varat, joita käytetään puolisoiden keskenään sopimalla tavalla. Puolisot osallistuvat perheen pyörittämiseen eri tavoin rahallisesti, tekemällä tarvittavia töitä, hoitamalla lapsia ym. Eri perheissä on täysin erilaiset tilanteet (työttömyyttä, sairauksia ym). Perheen jäsenet saavat turvaa toisistaan ja voivat resurssiensa mukaan kehittää itseään ja jos on lapsia, voivat tarjota näille turvallisen kasvuympäristön.
Sinun maailmassasi on ilmeisesti vain näitä "hyötyjiä" ja "höynäytettäviä", mutta sille minä en voi mitään.
Kahden ihmisen välinen sopimusasia toki kyseessä. Mutta vaikka nimeät "tulon alkuperänhämärryssäkin" nimellä instituutio/perhe/avioliitto niin edelleen ainakin minua hävettäisi vuosikymmenet kauhoa ämpäristä reilusti sinne tuomaani enemmän.
Ehkä olen naisena sitten poikkeus, kun halua seisoa ihan omilla jaloillani, enkä leikkiä sanaleikkejä ja olla käsi ojossa puolison suuntaan.
Perheessä ei seisota kahdella omalla jalalla. Siinä seisotaan 4 ( lue neljällä) jalalla. Jos siellä seisotaan 2+2 niin sitä sanotaan soluasunnoksi.
Parisuhteessa seisotaan 2+2 jaloilla, muuten se on alistussuhde. Ja yhteinen koti on 50/50 paperilla vaikka siitä toinen maksaisi mitä.
Se nimenomaan ei ole alistussuhde jos minulla on rouvan kaa yhteiset neljä jalkaa. Ja totta yhteinen on yhteinen, fifty fifty.
Omakohtainen kokemus tosin on kun huomasin että meillä onkin 10 jalkaa. Laskin siinä kerran iltasella et minä 2, rouva 2, molemmat pojat 2+2 ja mitä, kenenkä jalat nää kaksi on?
Anoppi. Meni vaihtoon. Siis rouva. Tai siis molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Näin juuri, vain Suomessa. Vain suomalainen mies laskuttaa vaimoaan ja lastensa äitiä. Muualla maailmassa on miehelle kunnia-asia maksaa perheen kulut ja osin vaimonkin. Ja kotiapu myös tai kotityöt yhdessä tehden.
Näitä lukiessa sanonpa vaan, suomalaiset miehet, jos meinaatte päästä parisuhteeseen ja saada sen sujumaan onnellisesti on tuollainen hyötyperusteinen ja materialistinen lähestymistapa lopetettava. Katsokaa vaikka ihan muita eurooppalaisia miehiä ja ottakaa positiivista mallia.
Ja vain suomalainen nainen ylpeilee sillä, että maksaa joka toinen kerta kahvit Esson baarissa ja joka toinen kerta mies, ettei vaan jää velkaa omalle miehelleen (jonka kanssa on luvannut seurakunnan ja jumalan / tuomarin edessä elää perheenä lopun elämäänsä...).
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsisi erota rahan takia vain koska mies haluaa pitää omat rahansa. Ennen naimisiinmenoa ja lapsen saamista oli mies eri mieltä asioista mutta kun todellisuus tuli eteen muutti mielensä. Hänen alallaan Ok palkka noussut nettona 1500 e meidän yhdessäoloaikana, päiväkotityössä sain 10 vuoden jälkeen ekan ikälisän 50 e nettona. Palkkaeromme on huomattava ja mies joutuu jo kustanantamaan lomamatkat jne, makselen toki jotain mutta ei oikein rahat riitä kun vuokrakin on jo 1200 e.
Kannattaisi valita samoin tienaava Puoliso. Minä haluaisin yhteisen talouden mutta jos toinen ei halua, ei siinä minun mielipide auta. En tosiaan haluaisi erota ja rikkoa perhettä nyt mies kuitenkin on lapsen elämässä päivittäin. Tiedän jo että päädymme eroon jossain vaiheessa ja elän köyhyydessä eläkeiköisenä sillä näillä asumiskuluilla ja vuokralla en saa säästöön paljon mitään. Olen kuitenkin itse eroperheestä enkä halua samaa lapselle.
Voihan sitä lähtökohtaisesti toki valita sellaisen puolison jolla on sama palkkataso mutta kun sekin voi muuttua. Esim toinen voi sairastua tai jäädä työttömäksi jolloin tulotaso alenee. Elämästä ei ikinä tiedä. Meillä on pienehkö yhteinen laina (1/4 talon hinnasta). Maksoimme lähestulkoon koko talon säästöistämme ja kyllä omistussuhde on 50/50 vaikka mies maksoi huomattavasti enemmän.
Ja tämä auttoi ap: ta miten?
Jännä ettei se mene useimpien ymmärrykseen että parisuhteeseen tarvitaan 2 ja jos toinen on sitä mieltä ettei yhteistaloutta haluakaan joutuu toinen sen hyväksymään tai eroamaan.Luulen että suurin osa vähemmän tienaavista mielellään perustaisi yhteistalouden. Eri asia onko se reilua vai ei vähemmän tienaavalle. Erokin rahan takia tuntuu väärälle jos on jo lapsia kuvioissa.
Meillä ei ole yhteistaloutta vaan maksetaan yhteiselle tilille tietyt summat (tuloihin suhteutettuna tietysti) ja niistä ostetaan ruokaa ja maksetaan asumiskulut ja muut menot. Molemmilla on myös omat tilit ja niillä saa tehdä mitä huvittaa, ainakin lähestulkoon. Jos olisin ap niin ottaisin oman lainan pankista ja omistussuhde 50/50. Korkoihin on turha vedota näiden matalien korkojen aikana. Jos korot lähtevät nousuun niin sitten voi miettiä muita ratkaisuja.
Ota pankkilaina. Turvaa tulevaisuutesi ja maksa niitä pankin korkojakin.
Mieti jos olet maksanut asuntoa suoraan miehelle ja hän kuolee viiden vuoden päästä yllättäen. Miten todistat omistavasi edes osan asunnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrataampa vielä. jos perustetaan perhe, avo- tai avioliitto-nimellä niin eiköhän se ole yhteinen hanke?
Vähän niinku yhteinen yritys, molemmat tuo sitä tietotaitoo mitä sattuu olemaan eikä siinä lasketa et heii, muista että mulla on toi palkka sen verta isompi et muista sitten että asutaan minun asunnossa?
Minulle paremmin tienaavana ei tulisi mieleenkään sanoa että lähdempä autokaupoille katsoon itselleni sopivaa autoa. Saati että, tervee, lähden lomalle tuonne lämpimään, pärjätkäää...Silloin et ole kypsä vakavampaan suhteeseen.
Tämän idyllin aikana hankittu on yhteistä ja molempien nimet jos isompaa hankitaan.
Vierailija kirjoitti:
En viitsisi erota rahan takia vain koska mies haluaa pitää omat rahansa. Ennen naimisiinmenoa ja lapsen saamista oli mies eri mieltä asioista mutta kun todellisuus tuli eteen muutti mielensä. Hänen alallaan Ok palkka noussut nettona 1500 e meidän yhdessäoloaikana, päiväkotityössä sain 10 vuoden jälkeen ekan ikälisän 50 e nettona. Palkkaeromme on huomattava ja mies joutuu jo kustanantamaan lomamatkat jne, makselen toki jotain mutta ei oikein rahat riitä kun vuokrakin on jo 1200 e.
Kannattaisi valita samoin tienaava Puoliso. Minä haluaisin yhteisen talouden mutta jos toinen ei halua, ei siinä minun mielipide auta. En tosiaan haluaisi erota ja rikkoa perhettä nyt mies kuitenkin on lapsen elämässä päivittäin. Tiedän jo että päädymme eroon jossain vaiheessa ja elän köyhyydessä eläkeiköisenä sillä näillä asumiskuluilla ja vuokralla en saa säästöön paljon mitään. Olen kuitenkin itse eroperheestä enkä halua samaa lapselle.
Ei ole totta... "mies joutuu jo kustanantamaan lomamatkat jne, makselen toki jotain", surullista.
Oletko kysynyt rakastaako miehesi sinua? Välittääkö?
Onko tällaisia naisia vielä "tiedän jo että päädymme eroon jossain vaiheessa", herätys, olet vaimo, etkä kynnysmatto. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Näin juuri, vain Suomessa. Vain suomalainen mies laskuttaa vaimoaan ja lastensa äitiä. Muualla maailmassa on miehelle kunnia-asia maksaa perheen kulut ja osin vaimonkin. Ja kotiapu myös tai kotityöt yhdessä tehden.
Näitä lukiessa sanonpa vaan, suomalaiset miehet, jos meinaatte päästä parisuhteeseen ja saada sen sujumaan onnellisesti on tuollainen hyötyperusteinen ja materialistinen lähestymistapa lopetettava. Katsokaa vaikka ihan muita eurooppalaisia miehiä ja ottakaa positiivista mallia.
Etelä-Euroopassa on tapana, että miehet muuttaa suoraan äidin helmoista vaimon helmoihin. Ei ne osaa kotitöitä tehdä.
Totta on, että monet italialaiset näin tekevät, mutta maksavat perheen kulut, koska se on tapa, kunnia asia ja pitää miehen omanarvontuntoa yllä.
Vierailija kirjoitti:
Kerrataampa vielä. jos perustetaan perhe, avo- tai avioliitto-nimellä niin eiköhän se ole yhteinen hanke?
Vähän niinku yhteinen yritys, molemmat tuo sitä tietotaitoo mitä sattuu olemaan eikä siinä lasketa et heii, muista että mulla on toi palkka sen verta isompi et muista sitten että asutaan minun asunnossa?
Minulle paremmin tienaavana ei tulisi mieleenkään sanoa että lähdempä autokaupoille katsoon itselleni sopivaa autoa. Saati että, tervee, lähden lomalle tuonne lämpimään, pärjätkäää...Silloin et ole kypsä vakavampaan suhteeseen.
Tämän idyllin aikana hankittu on yhteistä ja molempien nimet jos isompaa hankitaan.
Hienoa kuulla! Sinulla on arvot kohdallaan, ja olet mies! Oletko ihan suomalainen mies?
Terveisiä vanhemmillesi että ovat hienon miehen kasvattaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksit koko aloituksen omasta päästäsi ap.
Olet se satuilija täti, joka tekee näitä mielikuvituksellisia aloituksia palstalle työkseen.
Et käsitä mitään mistään, et edes siitä josta aloituksen teit.
Leikit tahallasi typerää, että saisit mahdollisimman paljon kommentteja ja voisit itsekin kommentoida.
Ikävä kyllä sun kommenttesi ovat niin lapsellisia, että tulee mieleen, käytkö tosiaa aivan täysillä nupistasi-
Vaiko pidätkö palstalaisia pilkkanasi, että kaikkea p#skaa ne palstalaiset uskovatkin, mitä minä tänne huvikesni kirjoittelen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Näin juuri, vain Suomessa. Vain suomalainen mies laskuttaa vaimoaan ja lastensa äitiä. Muualla maailmassa on miehelle kunnia-asia maksaa perheen kulut ja osin vaimonkin. Ja kotiapu myös tai kotityöt yhdessä tehden.
Näitä lukiessa sanonpa vaan, suomalaiset miehet, jos meinaatte päästä parisuhteeseen ja saada sen sujumaan onnellisesti on tuollainen hyötyperusteinen ja materialistinen lähestymistapa lopetettava. Katsokaa vaikka ihan muita eurooppalaisia miehiä ja ottakaa positiivista mallia.
Suomessa on vaatimusten tasa-arvo. Oletustapaus on että nainen on yhtä kyvykäs panostamaan yhteiseen kotiin siinä missä mieskin.
Jos haluaisit palata yhteiskuntaan jossa nainen avioiduttuaan siirtyy pyörittämään kotia ja mies tekee työt ja maksaa niin tarvitset aikakoneen, tai vähintäänkin lentolipun jonnekin vanhoilliseen yhteiskuntaan jossa nainen on lapsen kaltainen heikompi astia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Näin juuri, vain Suomessa. Vain suomalainen mies laskuttaa vaimoaan ja lastensa äitiä. Muualla maailmassa on miehelle kunnia-asia maksaa perheen kulut ja osin vaimonkin. Ja kotiapu myös tai kotityöt yhdessä tehden.
Näitä lukiessa sanonpa vaan, suomalaiset miehet, jos meinaatte päästä parisuhteeseen ja saada sen sujumaan onnellisesti on tuollainen hyötyperusteinen ja materialistinen lähestymistapa lopetettava. Katsokaa vaikka ihan muita eurooppalaisia miehiä ja ottakaa positiivista mallia.
Suomessa on vaatimusten tasa-arvo. Oletustapaus on että nainen on yhtä kyvykäs panostamaan yhteiseen kotiin siinä missä mieskin.
Jos haluaisit palata yhteiskuntaan jossa nainen avioiduttuaan siirtyy pyörittämään kotia ja mies tekee työt ja maksaa niin tarvitset aikakoneen, tai vähintäänkin lentolipun jonnekin vanhoilliseen yhteiskuntaan jossa nainen on lapsen kaltainen heikompi astia.
Nainen ON yhtä kyvykäs panostamaan yhteiseen kotiin, jokainen on, omalla tavallaan. Ja jos ei olisi panostuskykyinen tai halukas panostamaan yhteiseen kotiin, tuskin avioliitto toteutuisi.
Monissa maissa nainen on työelämässä tai yrittäjänä ja siitä huolimatta mies haluaa, siis nimenomaan haluaa kustantaa perheen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, toki onhan se aika vanhoillinen osin, mutta kyse on mielestäni miesten asenteista, ja siellä nainen on harvoin mikään lapsenkaltainen. Toki ymmärrän mitä tarkoitat.
Kawakawa kirjoitti:
AP tässä. Pankista en lainaa haluaisi koron takia, puolison kanssa tätä kulua ei tulisi. Erittäin hyvä huomio, että tässä olisi lakimiehen palvelut tarpeen sopimusta luodessa. Itse haluaisin päästä tilanteeseen, jossa omistan asunnosta 50%, puolisolla ei tähän ole mitään vaatimuksia. Itse haluaisin siis osallistua taloudellisesti mahdollisimman tasavertaisesti enkä ”siipeillä”. Puolisoni on minua huomattavasti varakkaampi ja haluaa kuitenkin tarjota meille hyvän elintason. Minussa tämä aiheuttaa syyllisyyttä, jota toivon tämän velkajärjestelyn lievittävän käytännössä ja tunnetasolla.
Sellaista kuin koroton laina ei olekaan. Ehkei puolisoltasi otettu laina ole sidottu esimerkiksi Euriboriin, mutta johonkin se on sidottu. Pitkämielisyyteen, rakkauteen, reiluuteen tms. Joku näistä voi loppua valitettavasti joku päivä, ja silloin korko voikin olla melkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsisi erota rahan takia vain koska mies haluaa pitää omat rahansa. Ennen naimisiinmenoa ja lapsen saamista oli mies eri mieltä asioista mutta kun todellisuus tuli eteen muutti mielensä. Hänen alallaan Ok palkka noussut nettona 1500 e meidän yhdessäoloaikana, päiväkotityössä sain 10 vuoden jälkeen ekan ikälisän 50 e nettona. Palkkaeromme on huomattava ja mies joutuu jo kustanantamaan lomamatkat jne, makselen toki jotain mutta ei oikein rahat riitä kun vuokrakin on jo 1200 e.
Kannattaisi valita samoin tienaava Puoliso. Minä haluaisin yhteisen talouden mutta jos toinen ei halua, ei siinä minun mielipide auta. En tosiaan haluaisi erota ja rikkoa perhettä nyt mies kuitenkin on lapsen elämässä päivittäin. Tiedän jo että päädymme eroon jossain vaiheessa ja elän köyhyydessä eläkeiköisenä sillä näillä asumiskuluilla ja vuokralla en saa säästöön paljon mitään. Olen kuitenkin itse eroperheestä enkä halua samaa lapselle.
Missä asutte jos vuokraan menee noin iso siivu? Pitäisikö teidän harkita muuttoa hieman edullisempaan asuntoon tai muuttoa omistusasuntoon niin, että mies ostaa isomman siivun, silloin sinullekin jäisi ehkä käteen hieman edes jotain tai ainakin se nykyinen vuokra menisi lainanmaksuun ja eläkeiässä kun asunto myydään siitä saat lisää rahaa käyttöön.
Ei tuo 1200€/ kk vuokraan ole mitenkään päräyttävä summa Helsingin kantakaupungissa kahdelle hengelle.
Mikä käsitys ihmisillä on Hki vuokratasosta? Kun kaupungin vuokra- asunnotkin, jotka ovat edullisimpia,ovat vuokrataan kolmio n 1000 ja vesimaksut päälle. Ihan lähiöissä... ja kalliimpiakin, asuin Pukinmäessä kaupungin kolmiossa ja vuokra oli 1080 e plus vesimaksut. Ja asunto oli 1990 luvulta.
Jos on pakko asua työn takia Helsingissä se on kallista ellei saa lainaa omaan asuntoon.
AP tässä. Kiitos konkreettisista neuvoista ja ehdotuksista sekä asioista, jotka tulee ottaa huomioon. Kommentteja lukiessa sain uusia näkökulmia tilanteeseen ja tätä toivoinkin. Huomasin myös, että ongelma on enemmän itsessäni kuin puolisossa. Hän on kasvanut kulttuurissa, jossa miehelle on velvollisuus/kunnia-asia elättää perhe, kun taas itse edustan tätä nykysuomalaista 50-50-jako-kulttuuria erityisesti talouden suhteen. Hyvää keskustelua, kiitos vielä näkemyksistä ja neuvoista, nämä auttoivat pohdinnassa eteenpäin.
Etelä-Euroopassa on tapana, että miehet muuttaa suoraan äidin helmoista vaimon helmoihin. Ei ne osaa kotitöitä tehdä.