Asuntovelan maksu avopuolisolle
Selasin aiheesta aiempia kirjoituksia, mutta en löytänyt apua omaan tilanteeseen. Olemme avopuolisoni kanssa olleet yhdessä +10 vuotta ja meillä on aina ollut erilliset taloudet ja tilit. Nyt pohdimme omistusasunnon hankintaa. Avopuolisoni ei tarvitse lainaa asunnon ostoon, mutta minulla ei ole tällaista mahdollisuutta. Hän ehdotti, että voin maksaa ostaessa pienen prosentin ostohinnasta ja maksaa sitten velkaa hänelle, kunnes olen päässyt esim. haluamaani 50% omistajuuteen. Ajatuksena tämä on minulle ok, mutta joku hiertää mielessä. Miten esim asunnon arvon nousu/lasku tulisi huomioida, jos esim maksan osuuttani seuraavat 15v? Entä remontointikulut? Onko jollain kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Toivon näitä käytännön näkemyksiä ja vinkkejä, tilanteen mukanaan tuomaa henkistä rasitetta olen jo pohtinut paljon.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat eivät ole tätä päivää, ei meillä ole enää perheverotustakaan.
Itselleni olisi täysin käsittämätön ajatus, että olisi yhteiset rahat ja yhteinen tili. Pitäisikö sitten neuvotella toisen kanssa omasta rahankäytöstä? Kysyä häneltä saanko lahjoittaa kuukausittain 50-100 e eläinsuojeluun? Saanko ostaa uuden tietokoneen tai vaihtaa auton? Tehdä tiliä siitä, että on tilannut satasella erilaisia teelaatuja tai vaikka ruokaöljyjä, siemeniä ym. tuotteita tietystä verkkokaupasta? Kysyä lupaa, saako käyttää muutaman satasen ulkomaanmatkaan?
Miksi ihmeessä kukaan haluaisi tehdä niin?
Kai se yhteisten rahojen käyttö riippuu ihan siitä, minkälaisista ihmisistä on kyse. Meillä on yhteiset rahat, mutta se ei tarkoita sitä, että joka asiaan pitäisi kysyä lupa. Ihan ilmoitusluontoisesti kerromme toisillemme, esimerkiksi matkoille lähdöstä tai auton vaihtoa. Tai no, autosta keskustelemme kyllä jonkin verran ennen ostopäätöstä, jotta molempien toiveet tulevat huomioiduiksi.
Ei meidän tarvitse kysellä toisiltamme lupaa johonkin hankintaan, mutta yleensä isoja hankintoja harkitessa olemme kokeneet ihan hyväksi pohtia asiaa yhdessä. Lasten ja lastenlasten lahjoista ja hankinnoista päätän yleensä minä, mutta kerron (muistaessani) puolisolle, että annoin 200 lastenlasten syysvaatteisiin tai pistin xxx euroa kuopuksen tilille jne. Emme ole koskaan riidelleet rahasta. Emme silloin, kun olimme tiukoilla, emmekä nyt, kun rahaa on reilusti käytössä.
Heh, niin. Minun ylsi nuoruuden eksäni ehdotti että minä maksan kokonaan vuokran kun hänellä menee OMAAN autoonsa niin paljon rahaa. Ei millään ymmärtänyt miksi tuo olisi epäreilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n kannattaa huolehtia, että kaikki on kirjoissa ja kansissa paperilla juridisesti pätevänä, jos aikoo suunnitelmansa toteuttaa. Avoliiton päättyessä kun kumpikin omistaa oman osuutensa, ja silloin on sitten AP:lla todistustaakka siitä, mitä oikeasti omistaa juuri sillä hetkellä (vs. kaupantekohetki). Ja avoliitto voi päättyä myöskin puolison kuolemaan...
Ja entä jos se onkin AP, joka kuolee. Kai AP haluaa, että omat perillisensä saavat heille kuuluvan osuuden hänen omistuksistaan? Jos ei pystytä todistamaan, että AP omisti kuolinhetkellä vaikka 25% asunnosta (ostaessa vaikka 10%), niin se menee sitten se ostohetken omistusosuuden mukaan se jako.
Edelleen kannatan sitä asuntolainaa pankista.
-1
Entäs jos ap ei saa lainaa? Ei ole esim omarahoitusosuutta kasassa? Meillä juuri tuo tilanne, en saa varhaiskasvatuksen opettajan palkalla 1800 nettona lainaa perheasuntoon kun ei ole tarpeeksi säästöjä. Miehellä on kymmeniä tuhansia ja 4000 nettopalkka mutta jos ostamme asunnon puoliksi en saa lainaa omaan puolikkaaseen. Johonkin yksiöön saisin mutta ei niin pieneen mahduta lasten kanssa. Outoja kommentteja täällä, on paljon pariskuntia joilla on isot tuloerot.
Nuo "oudot" kommentit liittyvät eniten siihen, että tehdään puolisoiden kesken hieman epämäärisiä lainajärjestelyjä vielä siihen suuntaan, että mahdollisesti kodista/lapsista paljon enemmän huolehtiva vähemmän tienaava nainen maksaa miehelle pelkän lupauksen perusteella. Niin kauan kun enemmän tienaava on hyvin tarkka rahoistaan ja vaatii velanmaksua liiton sisällä, pitää myös omaisuuden omistajuudet sopia tarkasti virallisesti kuntoon.
Yksinkertaisin ratkaisu on se, että liitossa on yhteiset rahat, asunto ostetaan kummankin nimiin ja myös palkat katsotaan yhteiseksi omaisuudeksi. Eli enemmän tienaava maksaa lainaa hieman enemmän, mutta koko perhe hyötyy.
Yhteiset rahat eivät ole tätä päivää, ei meillä ole enää perheverotustakaan.
Itselleni olisi täysin käsittämätön ajatus, että olisi yhteiset rahat ja yhteinen tili. Pitäisikö sitten neuvotella toisen kanssa omasta rahankäytöstä? Kysyä häneltä saanko lahjoittaa kuukausittain 50-100 e eläinsuojeluun? Saanko ostaa uuden tietokoneen tai vaihtaa auton? Tehdä tiliä siitä, että on tilannut satasella erilaisia teelaatuja tai vaikka ruokaöljyjä, siemeniä ym. tuotteita tietystä verkkokaupasta? Kysyä lupaa, saako käyttää muutaman satasen ulkomaanmatkaan?
Miksi ihmeessä kukaan haluaisi tehdä niin?
Helppo tapa toteuttaa asia on esimerkiksi se, että kumpikin laittaa X% tuloistaan yhteiselle tilille, josta maksetaan lainan lyhennys ja muut yhteiset juoksevat kulut. Loput on sitten kummankin itse käytettävissä. Yleisesti varmaan yhteisen rahan talouksissa yhteiset pelisäännöt tiedetään sen verran hyvin ja toiseen luotetaan, että jokaisen euron käyttöä ei tarvitse perustella/kysyä lupaa erikseen. Riippuu tietenkin paljon tulotasosta, että onko siemeniin menevä satanen miten iso osa kuukausibudjettia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n kannattaa huolehtia, että kaikki on kirjoissa ja kansissa paperilla juridisesti pätevänä, jos aikoo suunnitelmansa toteuttaa. Avoliiton päättyessä kun kumpikin omistaa oman osuutensa, ja silloin on sitten AP:lla todistustaakka siitä, mitä oikeasti omistaa juuri sillä hetkellä (vs. kaupantekohetki). Ja avoliitto voi päättyä myöskin puolison kuolemaan...
Ja entä jos se onkin AP, joka kuolee. Kai AP haluaa, että omat perillisensä saavat heille kuuluvan osuuden hänen omistuksistaan? Jos ei pystytä todistamaan, että AP omisti kuolinhetkellä vaikka 25% asunnosta (ostaessa vaikka 10%), niin se menee sitten se ostohetken omistusosuuden mukaan se jako.
Edelleen kannatan sitä asuntolainaa pankista.
-1
Entäs jos ap ei saa lainaa? Ei ole esim omarahoitusosuutta kasassa? Meillä juuri tuo tilanne, en saa varhaiskasvatuksen opettajan palkalla 1800 nettona lainaa perheasuntoon kun ei ole tarpeeksi säästöjä. Miehellä on kymmeniä tuhansia ja 4000 nettopalkka mutta jos ostamme asunnon puoliksi en saa lainaa omaan puolikkaaseen. Johonkin yksiöön saisin mutta ei niin pieneen mahduta lasten kanssa. Outoja kommentteja täällä, on paljon pariskuntia joilla on isot tuloerot.
Nuo "oudot" kommentit liittyvät eniten siihen, että tehdään puolisoiden kesken hieman epämäärisiä lainajärjestelyjä vielä siihen suuntaan, että mahdollisesti kodista/lapsista paljon enemmän huolehtiva vähemmän tienaava nainen maksaa miehelle pelkän lupauksen perusteella. Niin kauan kun enemmän tienaava on hyvin tarkka rahoistaan ja vaatii velanmaksua liiton sisällä, pitää myös omaisuuden omistajuudet sopia tarkasti virallisesti kuntoon.
Yksinkertaisin ratkaisu on se, että liitossa on yhteiset rahat, asunto ostetaan kummankin nimiin ja myös palkat katsotaan yhteiseksi omaisuudeksi. Eli enemmän tienaava maksaa lainaa hieman enemmän, mutta koko perhe hyötyy.
Yhteiset rahat eivät ole tätä päivää, ei meillä ole enää perheverotustakaan.
Itselleni olisi täysin käsittämätön ajatus, että olisi yhteiset rahat ja yhteinen tili. Pitäisikö sitten neuvotella toisen kanssa omasta rahankäytöstä? Kysyä häneltä saanko lahjoittaa kuukausittain 50-100 e eläinsuojeluun? Saanko ostaa uuden tietokoneen tai vaihtaa auton? Tehdä tiliä siitä, että on tilannut satasella erilaisia teelaatuja tai vaikka ruokaöljyjä, siemeniä ym. tuotteita tietystä verkkokaupasta? Kysyä lupaa, saako käyttää muutaman satasen ulkomaanmatkaan?
Miksi ihmeessä kukaan haluaisi tehdä niin?
Helppo tapa toteuttaa asia on esimerkiksi se, että kumpikin laittaa X% tuloistaan yhteiselle tilille, josta maksetaan lainan lyhennys ja muut yhteiset juoksevat kulut. Loput on sitten kummankin itse käytettävissä. Yleisesti varmaan yhteisen rahan talouksissa yhteiset pelisäännöt tiedetään sen verran hyvin ja toiseen luotetaan, että jokaisen euron käyttöä ei tarvitse perustella/kysyä lupaa erikseen. Riippuu tietenkin paljon tulotasosta, että onko siemeniin menevä satanen miten iso osa kuukausibudjettia.
Noin nimenomaan toimimme sillä erotuksella, että molemmat laittavat tilille saman summan. Summat mitoitetaan sen mukaan, mitä menoja siinä kuussa on, eli yhteisellä tilillä ei ole tarkoituskaan olla puskuria enempää kuin muutama satanen. Ja kaikki muu raha on omaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n kannattaa huolehtia, että kaikki on kirjoissa ja kansissa paperilla juridisesti pätevänä, jos aikoo suunnitelmansa toteuttaa. Avoliiton päättyessä kun kumpikin omistaa oman osuutensa, ja silloin on sitten AP:lla todistustaakka siitä, mitä oikeasti omistaa juuri sillä hetkellä (vs. kaupantekohetki). Ja avoliitto voi päättyä myöskin puolison kuolemaan...
Ja entä jos se onkin AP, joka kuolee. Kai AP haluaa, että omat perillisensä saavat heille kuuluvan osuuden hänen omistuksistaan? Jos ei pystytä todistamaan, että AP omisti kuolinhetkellä vaikka 25% asunnosta (ostaessa vaikka 10%), niin se menee sitten se ostohetken omistusosuuden mukaan se jako.
Edelleen kannatan sitä asuntolainaa pankista.
-1
Entäs jos ap ei saa lainaa? Ei ole esim omarahoitusosuutta kasassa? Meillä juuri tuo tilanne, en saa varhaiskasvatuksen opettajan palkalla 1800 nettona lainaa perheasuntoon kun ei ole tarpeeksi säästöjä. Miehellä on kymmeniä tuhansia ja 4000 nettopalkka mutta jos ostamme asunnon puoliksi en saa lainaa omaan puolikkaaseen. Johonkin yksiöön saisin mutta ei niin pieneen mahduta lasten kanssa. Outoja kommentteja täällä, on paljon pariskuntia joilla on isot tuloerot.
Kuten jo aiemmin muutama mainitsi, eli jos toisen säästöt ja palkalla irtoava laina eivät riitä 50% omistukseen niin sitten on pakko jakaa jollain muulla suhteella.
Em. on sitten syytä tiedostaa, että suuremman osuuden kontolleen ottava jumittaa melkoisen köntin pääomaa kiinni "tuottamattomaan" asuntoon eli tukee köyhempää käytännössä menettämällä ko. pääoman tuotot n. vuodelta.
Jos järjestely molemmille sopii ja toisen pää kestää olla ikuisesti tuettava ja toisen pää kestää olla ikuisesti tukija niin no problem.
Niin tai näin niin parempi olla selkeä omistussuhde osakkeella JA selkeästi omat asuntolainen molemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Samaa mieltä. Itselläkin alkaisi hiertaa mielessä (kuten aloittajalla). Jotenkin ei tunnu "liitolta", jos vaimo (tai tässä tapauksessa avovaimo) maksaa "velkaa" takaisin omalle miehelleen. Luulisi, että siinä suhteen dynamiikka muuttuu vähän omituiseksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n kannattaa huolehtia, että kaikki on kirjoissa ja kansissa paperilla juridisesti pätevänä, jos aikoo suunnitelmansa toteuttaa. Avoliiton päättyessä kun kumpikin omistaa oman osuutensa, ja silloin on sitten AP:lla todistustaakka siitä, mitä oikeasti omistaa juuri sillä hetkellä (vs. kaupantekohetki). Ja avoliitto voi päättyä myöskin puolison kuolemaan...
Ja entä jos se onkin AP, joka kuolee. Kai AP haluaa, että omat perillisensä saavat heille kuuluvan osuuden hänen omistuksistaan? Jos ei pystytä todistamaan, että AP omisti kuolinhetkellä vaikka 25% asunnosta (ostaessa vaikka 10%), niin se menee sitten se ostohetken omistusosuuden mukaan se jako.
Edelleen kannatan sitä asuntolainaa pankista.
-1
Entäs jos ap ei saa lainaa? Ei ole esim omarahoitusosuutta kasassa? Meillä juuri tuo tilanne, en saa varhaiskasvatuksen opettajan palkalla 1800 nettona lainaa perheasuntoon kun ei ole tarpeeksi säästöjä. Miehellä on kymmeniä tuhansia ja 4000 nettopalkka mutta jos ostamme asunnon puoliksi en saa lainaa omaan puolikkaaseen. Johonkin yksiöön saisin mutta ei niin pieneen mahduta lasten kanssa. Outoja kommentteja täällä, on paljon pariskuntia joilla on isot tuloerot.
Voit ostaa tulevasta asunnostanne alkuun vaikka 10 %, jos siihen saat lainan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n kannattaa huolehtia, että kaikki on kirjoissa ja kansissa paperilla juridisesti pätevänä, jos aikoo suunnitelmansa toteuttaa. Avoliiton päättyessä kun kumpikin omistaa oman osuutensa, ja silloin on sitten AP:lla todistustaakka siitä, mitä oikeasti omistaa juuri sillä hetkellä (vs. kaupantekohetki). Ja avoliitto voi päättyä myöskin puolison kuolemaan...
Ja entä jos se onkin AP, joka kuolee. Kai AP haluaa, että omat perillisensä saavat heille kuuluvan osuuden hänen omistuksistaan? Jos ei pystytä todistamaan, että AP omisti kuolinhetkellä vaikka 25% asunnosta (ostaessa vaikka 10%), niin se menee sitten se ostohetken omistusosuuden mukaan se jako.
Edelleen kannatan sitä asuntolainaa pankista.
-1
Entäs jos ap ei saa lainaa? Ei ole esim omarahoitusosuutta kasassa? Meillä juuri tuo tilanne, en saa varhaiskasvatuksen opettajan palkalla 1800 nettona lainaa perheasuntoon kun ei ole tarpeeksi säästöjä. Miehellä on kymmeniä tuhansia ja 4000 nettopalkka mutta jos ostamme asunnon puoliksi en saa lainaa omaan puolikkaaseen. Johonkin yksiöön saisin mutta ei niin pieneen mahduta lasten kanssa. Outoja kommentteja täällä, on paljon pariskuntia joilla on isot tuloerot.
Hiljennytäämpä hetkeksi ja mietitään yhdessä mitä tarkoittaa instituutti nimeltä perhe.
Tuli jotenkin mieleen et mitenkä joku mies voi olla niin urpo et vaatii perheen todellista huoltajaa, äiskää, rahoittamaan puolet?
98% naisista kuitenkin täyttää tämän määritelmän.
Vai onko tää nyt sellainen fiktiivinen entä jos-tilanne?
Minä, mies kun olen en kehtaisi edes ajatella moista. Jos tienestit on kutakuinkin tasan silloin tilanne muuttuu mutta todellisuudessahan tilanne on 50/50 perheen kannalta.
Ja minä naisena en ikimaailmassa suostuisi siihen, että vastineeksi siitä, että mies saa tehdä töitä joissa ansaitsee paremmin ja työ on mielekkäämpää, siinä voi edetä jne, joutuisin tekemään enemmän kotitöitä. En ikimaailmassa. Onneksi on puoliso, jolle 50/50 talous on itsestäänselvyys ja joka tykkää kotitöistä enemmän kuin minä.
Mutta silloinhan tilanne on jo ideaalisempi jos todellisuudessa huoltajia on kaksi. Mutta 98%sesti nainen on se joka kodin ja perheen tekee. Kyse olikin siitä jos mies omistaa asunnon ja nainen maksaa? jopa vuokraa niin silloin tasapuolista olisi kun mies nyt vaan reippaasti pukee ja vie lapset tarhaankin joka toinen päivä....palatessaan käväisee kaupassa?
Tämä taisi lipsahtaa nyt siitä avoliitosta sinne avioliiton puoleen mutta jos hynttyyt laitetaan saman katon alle niin aina, aina kaikki on ollut yhteistä siitä hetkestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Et taida ymmärtää avio ja avoliiton erilaisia juridisia puolia. Jos olet avioliitossa ilman avioehtoa, niin ei sillä olekkaan mitään merkitystä, koska eron sattuessa varattomammalla on oikeus tasinkoon. Avoliitossa ei ole kummallakaan mitään oikeuksia toistensa omaisuuteen. Vain typerä ihminen jättää oman selustansa varmistamatta. Vaikka kuinka vannoisi ikuista rakkautta, se saattaa loppua siltikin kuin seinään.
Eikö nykyisin voi avoliitonkin rekisteröidä. Toki jos avioliitossa "oleillaan toistaiseksi" molempien nimi paperiin. Jos mies ei suostu niin sitten vaan siivoo koko asunnon kun se onkin hänen, ja tekee sen ruuan kun keittiökin on hänen ja mitä vielä-))?
Mutta totta, nykyisin nämä parisuhteet jotenkin muuttuneet ja toinen voi todellakin ehdottaa puolisolleen et hei sun pitää maksaa puolet! Hassua perheen perustamista!
Heteropari ei voi rekisteröidä parisuhdetta.
Joka ketjuun löytyy ilmeisesti vielä 2020-luvulla näitä, joiden mielestä kulujen jakaminen tasapuolisesti on hassua, itse en osaisi muuta kuvitellakaan. Ap:n tapauksessa pankkilaina, vaikka siinä tuleekin ne korot, on ehdottomasti selkein vaihtoehto. Toinen on se, että ostetaan asunto 50/50 omistuksella ja tehdään velkakirja ja lyhennyssopimus siitä, kuinka ap maksaa omaa osuuttaan. Ei tietenkään mitään sellaista, että hän omistaisi alkuun vähemmän ja sitten aina tehtäisiin uusi kauppakirja, kun on varaa kasvattaa omistusosuutta eikä varsinkaan niin, että uusia kauppakirjoja ei tehtäisi vaan paperilla hänen omistusosuutensa pysyisi samana.
Ap:n tapauksessa selkeintä on mennä naimisiin ja perustaa oikea perhe, eikä sellaista tyypillistä palstan excel-taulukko-löyhää yhteenliittymää, jossa työt ja rahat jaetaan viivottimella tasan. Silloin talo ostetaan perheen yhteisillä rahoilla perheen yhteiseksi kodiksi. Molempien nimet on kauppakirjassa luonnollisesti. Mutta itse en ottaisi miestä, joka haluaisi vaimonsa velkasuhteeseen. Millainen mies edes kehtaa ehdottaa tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Samaa mieltä. Itselläkin alkaisi hiertaa mielessä (kuten aloittajalla). Jotenkin ei tunnu "liitolta", jos vaimo (tai tässä tapauksessa avovaimo) maksaa "velkaa" takaisin omalle miehelleen. Luulisi, että siinä suhteen dynamiikka muuttuu vähän omituiseksi...
Tuntuuko se enemmän liitolta jos molemmat laittavat palkkaa 30/70 suhteilla samaan säkkiin, säkkiä ravistellaan ja sieltä oltetaan varoja elämiseen ja asunnon hankintaan 50/50 suhteella?
Eihän tuo mitenkään muuta sitä asiaa, että toinen puoliso kustantaa härskin suuren osuuden köyhemmän elämästä? Raha liikkuu toisen puolison taskusta toisen taskuun.
Lainan korko on huono syy olla ottamatta lainaa pankista. Korot on niin alhaiset, että sillä voi ostaa itselleen mielenrauhan omistalla asunnosta puolet.
Jos tulee ero, on helppo jakaa omaisuus. Näitä ei ajatella kun ollaan rakastuneita ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta mutta sitä ei koskaan tiedä mikä työpaikkarakkaus/vanha heila tuleekin väliin tai alkoholi tms. tulee peliin. Tai muuten vaan sukset menee ristiin vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n kannattaa huolehtia, että kaikki on kirjoissa ja kansissa paperilla juridisesti pätevänä, jos aikoo suunnitelmansa toteuttaa. Avoliiton päättyessä kun kumpikin omistaa oman osuutensa, ja silloin on sitten AP:lla todistustaakka siitä, mitä oikeasti omistaa juuri sillä hetkellä (vs. kaupantekohetki). Ja avoliitto voi päättyä myöskin puolison kuolemaan...
Ja entä jos se onkin AP, joka kuolee. Kai AP haluaa, että omat perillisensä saavat heille kuuluvan osuuden hänen omistuksistaan? Jos ei pystytä todistamaan, että AP omisti kuolinhetkellä vaikka 25% asunnosta (ostaessa vaikka 10%), niin se menee sitten se ostohetken omistusosuuden mukaan se jako.
Edelleen kannatan sitä asuntolainaa pankista.
-1
Entäs jos ap ei saa lainaa? Ei ole esim omarahoitusosuutta kasassa? Meillä juuri tuo tilanne, en saa varhaiskasvatuksen opettajan palkalla 1800 nettona lainaa perheasuntoon kun ei ole tarpeeksi säästöjä. Miehellä on kymmeniä tuhansia ja 4000 nettopalkka mutta jos ostamme asunnon puoliksi en saa lainaa omaan puolikkaaseen. Johonkin yksiöön saisin mutta ei niin pieneen mahduta lasten kanssa. Outoja kommentteja täällä, on paljon pariskuntia joilla on isot tuloerot.
Otatte yhteisen lainan ja mies maksaa käsirahan tai antaa vakuuden sun lainalle ja sinä et tarvitse käsirahaa ollenkaan. Omistusosuus voi myös olla muu kuin 50-50. Jos ei perhettä perustettaessa saada keskusteltua perheen talousasioita, niin kannattaisi jättää ne lapset tekemättä. Anna arvaan, että sinä maksat lasten menot ja perheen ruoat + puolet vuokrasta ja laskuista?
Mutta 98%sesti nainen on se joka kodin ja perheen tekee.
Täysin aiheen vierestä, mutta se että toistelet tuota hatusta vetämääsi mantraa ei tee siitä totta.
Vai elätkö jossain 40-lukulaisessa agraariyhteiskunnassa?
Vierailija kirjoitti:
Otat lainan pankissa ja ostatte talon omistajuussuhteella 50-50. Ihan käytännön syistä. Etenkin jos tulee ero niin helpompi jakaa kuin miettiä, omistatko nyt 9% vai 13% talosta.
Jos molemmat ovat ensisunnon ostajia, voi olla mahdollisesti kannattavaa valita muu omistussuhde kuin 50-50. Silloin ensiasunnon ostajan oikeudet säilyvät pienemmän osuuden omistajalla seuraavan asunnon ostoa varten (vaikkapa isomman yhteisen).
Vierailija kirjoitti:
Mihin ratkaisuun sitten päädyttekin, tehkää testamentit. Avopuolisot voivat antaa testamentilla toisilleen asumisoikeuden asuntoon kuolemansa jälkeen aivan kuin avioliitossakin leskellä on oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin, eivätkä perilliset voi vaatia sitä myytäväksi.
Olet sikäli väärässä, että perijän lakiosa ohittaa testamentilla tehdyn avolesken hallintaoikeuden. Jos kuolleen ainoa omaisuus on siis vaikka talo, ja kuolleella on perillisiä, on perillisillä oikeus vaatia lakiosansa pois riippumatta tehdystä hallintaoikeustestamentista. Tällöin on avolesken joka tapauksessa muutettava pois. Toisinsanoen perijän lakiosa on vahvempi kuin avolesken hallintaoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten kun tulee ero?
Entäpä, niin. Sopii vähän miettiä sitäkin, mitä käytännössä on olla parisuhteen velka- osapuoli. Voi tuntua kaukaiselta ajatukselta, mutta jo elämää nähneenä uskallan väittää parisuhteeseen tulevan muitakin raskauttavia tekijöitä ihan luonnostaan. En usko kenenkään ihmisen rakkauteen ja hyvyyteen niin paljon, että lähtisin parisuhteeseen edes harkitsemaan velka-asetelman taakkaa. Jos "ei halua elää siivellä" , tai jos kumppani ehdottaa avoliitossa puoliksi omistamista, vaikka itse saisi koko kämpän ostettua, , niin ehkä pitäisi miettiä koko parisuhteen tilaa asuntokauppoja ennen.
OT, mutta pistipä silmään. Aloituksessa puhuttiin vain puolisosta. Silti jokseenkin nopeasti kommentoijat alkoivat puhua "AP:n miehestä". Mihin kiveen se on kirjoitettu, että pariskunnan enemmän tienaava on aina mies? Meidän taloudessa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö juttu. Avo- tahi aviopuolisotko maksaisi joka risauksen puoleksi?
Jos miehesi vaatii että sinä maksat tasan puolet ostakaa sitten asunto johonka sinullakin on varaa puolet maksaa, 25 neliöinen on sopiva?
Suostuuko mies sitten siivoamaan oman puoliskonsa? Tiskaa puolet astioista? Tekee ruuan joka toinen päivä?
Ei minulle tullut mieleenkään että vaatisia vaimoltani puolet kun asunto ostettiin. Hän maksoi minkä pystyi ja minä paljonkin enemmän. Mutta sillä ajatuksella tai ei edes ajatuksella että en tiskaa joka päivä vaan silloin kun ehdin, En tee ruokaa joka päivä vaan silloin kun...Oletteko nyt hieman naurettavia.
Samaa mieltä. Itselläkin alkaisi hiertaa mielessä (kuten aloittajalla). Jotenkin ei tunnu "liitolta", jos vaimo (tai tässä tapauksessa avovaimo) maksaa "velkaa" takaisin omalle miehelleen. Luulisi, että siinä suhteen dynamiikka muuttuu vähän omituiseksi...
Tuntuuko se enemmän liitolta jos molemmat laittavat palkkaa 30/70 suhteilla samaan säkkiin, säkkiä ravistellaan ja sieltä oltetaan varoja elämiseen ja asunnon hankintaan 50/50 suhteella?
Eihän tuo mitenkään muuta sitä asiaa, että toinen puoliso kustantaa härskin suuren osuuden köyhemmän elämästä? Raha liikkuu toisen puolison taskusta toisen taskuun.
Saattaa olla, että puhut jostain toisenlaisesta yhteisasumissysteemistä, kuin minä. Minulle perhe on instituutio ja avioliitto juridinen sopimus, joka solmitaan tuon perheen perustamiseksi. Perheellä on yhteiset varat, joita käytetään puolisoiden keskenään sopimalla tavalla. Puolisot osallistuvat perheen pyörittämiseen eri tavoin rahallisesti, tekemällä tarvittavia töitä, hoitamalla lapsia ym. Eri perheissä on täysin erilaiset tilanteet (työttömyyttä, sairauksia ym). Perheen jäsenet saavat turvaa toisistaan ja voivat resurssiensa mukaan kehittää itseään ja jos on lapsia, voivat tarjota näille turvallisen kasvuympäristön.
Sinun maailmassasi on ilmeisesti vain näitä "hyötyjiä" ja "höynäytettäviä", mutta sille minä en voi mitään.
Ja minä naisena en ikimaailmassa suostuisi siihen, että vastineeksi siitä, että mies saa tehdä töitä joissa ansaitsee paremmin ja työ on mielekkäämpää, siinä voi edetä jne, joutuisin tekemään enemmän kotitöitä. En ikimaailmassa. Onneksi on puoliso, jolle 50/50 talous on itsestäänselvyys ja joka tykkää kotitöistä enemmän kuin minä.