Materiaalionnellisuusmorkkis

Mulla sama juttu ja varoituksen sana. Olin itse myös lapsena ja nuorena köyhä, sekä suurimman osan aikuisikääni. Vasta yli kolmekymppisenä sain ekan vakkariduunin ja huhheijaa, alkoi shoppailu! En ollut koskaan ostanut niin paljon niin lyhyessä ajassa.

Uskalsin ottaa jopa luottokortin, koska maksanhan kaiken palkallani takaisin... ja nyt olen korvia myöten veloissa! Selviän tästä kyllä, mutta tiukaa tekee. Innostuin vähän liikaa.

Ja nyt on tosi vaikea kuvitella, miten olen voinut elää niin askeettisesti aiemmin. Olen todellakin köyhäillyt ja ollut tosi fiksu rahankäyttäjä köyhyydestä johtuen suurimman osan elämää, mutten enää. Enkä osaa enää palata köyhäilyyn, vaikka pitäisi :/

Että kannattaa varoa miten pitkälle menee sen shoppailun kanssa.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:03"]

Mulla sama juttu ja varoituksen sana. Olin itse myös lapsena ja nuorena köyhä, sekä suurimman osan aikuisikääni. Vasta yli kolmekymppisenä sain ekan vakkariduunin ja huhheijaa, alkoi shoppailu! En ollut koskaan ostanut niin paljon niin lyhyessä ajassa.

Uskalsin ottaa jopa luottokortin, koska maksanhan kaiken palkallani takaisin... ja nyt olen korvia myöten veloissa! Selviän tästä kyllä, mutta tiukaa tekee. Innostuin vähän liikaa.

Ja nyt on tosi vaikea kuvitella, miten olen voinut elää niin askeettisesti aiemmin. Olen todellakin köyhäillyt ja ollut tosi fiksu rahankäyttäjä köyhyydestä johtuen suurimman osan elämää, mutten enää. Enkä osaa enää palata köyhäilyyn, vaikka pitäisi :/

Että kannattaa varoa miten pitkälle menee sen shoppailun kanssa.

[/quote]

Miksi ihmeessä sinun pitäisi palata takaisin köyhäilyyn, jos sinulla on kerran rahaa käytettävissäsi? Ajatteletko, että kuluttaminen ja hyvä elintaso ovat väärin? -3

Mulle on tullut kerran tuo morkkis. Olen opiskelija ja rahaa ei hirveästi ole, mutta kuitenkin sen verran että tili jää kuun lopussa vähintään 40€ plussan puolelle, jotka säästän yllättäviin lääkäri yms juttuihin. Sain vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi rahat yhteen 139€ maksavaan kalevalakoruun jota olin kaupan ikkunassa ihaillut jo pari vuotta melkein joka päivä. Ostin sen ja heti oston jälkeen tuli se "ei jumalauta mä käytin 139€ koruun", vaikka ne rahat oli just siihen tarkoitettu. Noh... koru on kaulassa joka päivä nyt jo puolen vuoden ajan, että on se itsensä maksanut takaisin jo.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:03"]

Mulla sama juttu ja varoituksen sana. Olin itse myös lapsena ja nuorena köyhä, sekä suurimman osan aikuisikääni. Vasta yli kolmekymppisenä sain ekan vakkariduunin ja huhheijaa, alkoi shoppailu! En ollut koskaan ostanut niin paljon niin lyhyessä ajassa.

Uskalsin ottaa jopa luottokortin, koska maksanhan kaiken palkallani takaisin... ja nyt olen korvia myöten veloissa! Selviän tästä kyllä, mutta tiukaa tekee. Innostuin vähän liikaa.

Ja nyt on tosi vaikea kuvitella, miten olen voinut elää niin askeettisesti aiemmin. Olen todellakin köyhäillyt ja ollut tosi fiksu rahankäyttäjä köyhyydestä johtuen suurimman osan elämää, mutten enää. Enkä osaa enää palata köyhäilyyn, vaikka pitäisi :/

Että kannattaa varoa miten pitkälle menee sen shoppailun kanssa.

[/quote]

Miksi ihmeessä sinun pitäisi palata takaisin köyhäilyyn, jos sinulla on kerran rahaa käytettävissäsi? Ajatteletko, että kuluttaminen ja hyvä elintaso ovat väärin? -3

[/quote]

En, muta ajattelin kuitenkin säilyttää luottotietoni, maksaa velat pois eli päästä velkavankeudestani ja aionpa myös fiksuuntua ja alkaa elämään tulojeni mukaan. Se on kato semmonen juttu, että ne luottokorttivelat täytyy jotenkins aada maksettua poiskin ja se ei onnistu muuten kuin köyhäilyyn palaamalla.

[quote author="AV Mamma" time="11.01.2015 klo 16:05"]Minä olen huomannut, että ostos on tyydyttävin silloin, kun sille on todellinen tarve ja vielä jos sen saa tavallista edullisemmin. Kun jotain ostosta on pitkään haudutellut ja kypsytellyt ja etsinyt sopivaa, välillä unohtanut koko jutun, välillä odotellut parempaa rahatilannetta, niin sitten kun saa sen vihdoin ostettua niin oi sitä onnen päivää! Ja vielä jos on löytänyt jotain sellaista, mistä tosissaan tykkää.

Meillä tytön huoneen matto oli vähän tällainen ikuisuusprojekti. Hän on 14 ja hänellä oli vielä pikkulasten matto, joka oli ostettu 7 vuotta aikaisemmin. Tyttökään ei nuukana ollut pontevasti vaatinut uutta mattoa ja niitä tuli etsittyä vain silloin tällöin, mutta mitään sopivaa ei löytynyt. Kunnes vihdoin löysin maton, jota molemmat himoitsimme aivan into piukkana! Matto oli noin 500 euroa kalliimpi kuin mitä olin ajatellut kipurajaksi, mutta se oli meidän molempien mielestä niin taivaallinen, että ostimme sen. Matto on ollut tytön huoneessa nyt kuukauden ja joka ikinen päivä käyn sitä ihailemassa. Se on vaan niin kaunis!

Minä satsaan mieluummin pitkäaikaisiin hankintoihin kuin joihinkin lyhytaikaisiin muotijuttuihin. Lähden siitä, että huonekalun käyttöikä pitää olla vähintään 10 vuotta, mieluummin 20. Ostan mieluummin ajatonta laatua kuin halpaa Ikea-roskaa.
[/quote]

500 euroa kalliimpi kuin kipuraja?! Herrajumala mikä hinta matosta.

Terv. Kissanomistaja

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:32"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 17:03"]

Mulla sama juttu ja varoituksen sana. Olin itse myös lapsena ja nuorena köyhä, sekä suurimman osan aikuisikääni. Vasta yli kolmekymppisenä sain ekan vakkariduunin ja huhheijaa, alkoi shoppailu! En ollut koskaan ostanut niin paljon niin lyhyessä ajassa.

Uskalsin ottaa jopa luottokortin, koska maksanhan kaiken palkallani takaisin... ja nyt olen korvia myöten veloissa! Selviän tästä kyllä, mutta tiukaa tekee. Innostuin vähän liikaa.

Ja nyt on tosi vaikea kuvitella, miten olen voinut elää niin askeettisesti aiemmin. Olen todellakin köyhäillyt ja ollut tosi fiksu rahankäyttäjä köyhyydestä johtuen suurimman osan elämää, mutten enää. Enkä osaa enää palata köyhäilyyn, vaikka pitäisi :/

Että kannattaa varoa miten pitkälle menee sen shoppailun kanssa.

[/quote]

Miksi ihmeessä sinun pitäisi palata takaisin köyhäilyyn, jos sinulla on kerran rahaa käytettävissäsi? Ajatteletko, että kuluttaminen ja hyvä elintaso ovat väärin? -3

[/quote]

En, muta ajattelin kuitenkin säilyttää luottotietoni, maksaa velat pois eli päästä velkavankeudestani ja aionpa myös fiksuuntua ja alkaa elämään tulojeni mukaan. Se on kato semmonen juttu, että ne luottokorttivelat täytyy jotenkins aada maksettua poiskin ja se ei onnistu muuten kuin köyhäilyyn palaamalla.

[/quote]

Aa, missasin jotenkin kokonaan tuon virkkeen, missä puhut luottokorttiveloistasi. Ne kannattaa tosiaan maksaa pois. Korkojen maksaminen tulee kalliiksi. -3

Wt -tyypit törsää krääsään, sivistyneet nauttivat pysyvistä arvoista.

Siksi useimmat ihmiset ostelevat yli välttämättömyyden rajan, koska niille tulee siitä hyvä mieli. Vaatimattomuuden eetos on syntynyt siitä, ettei vähävaraisten tarvitse tuntea kaikessa olevansa huonompia.

Iik, vai ihan parisataa euroa itseen ja yhteiseen asuntoon.

Älä käytä rahaa, jota sinulla ei ole varaa käyttää, ja muista myös säästäminen. Muuten käytä rahaa ihan niin kuin sinua huvittaa.

Se materiasta tuleva hyvä mieli ei vaan kanna kovin pitkälle ja aina vaan tarvitsee uutta ja hienompaa ja parempaa ja kalliimpaa, jotta saa samanlaiset kicksit.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:26"]

Olen köyhässä monilapsisissa perheessä kasvanut kolmekymppinen opiskelija. Ensimmäisellä ammatillani ei löytynyt töitä, joten opiskelen nyt sosterv. alaa. Mies käy töissä ja oli hankkinut minulle aivan hulppeat joululahjat, tabletin, laadukasta kosmetiikkaa, lahjakortteja jne. Olen joulusta asti pyörinyt uusine tavaroineni jossain aivan oudossa onnellisuuspuuskassa uusien saatujen ja lahjakortilla hankittujen tavaroideni kanssa... Pahinta on, että olen tainnut jäädä tähän uusien ihanien tavaroiden omistamiseen koukkuun, ja olen tämän vuoden puolella tuhlannut jo parisataa euroa itseeni ja asuntoomme, olen ostellut aleista kaikkea laadukasta mitä on tehnyt mieli ja mitä en todellakaan normaalisti raaskisi ostaa edes alesta. Ihan kauhea morkkis, ostelulle on pantava stoppi NYT tai olen ihan pulassa. Vielä on yksi kosmetiikkapaketti postissa tulossa, se saa luvan olla viimeinen ostos vähään aikaan.

Kauheinta on, että ajattelen minulle tai miehelleni tapahtuvan lähiaikoina jotain kamalaa sen vuoksi, että olen nyt näin onnellinen ja vieläpä lähes pelkän materian talia. Kohtalotovereita? :(

[/quote]

Itse tulen keskiluokkaisesta perheestä, mutta vanhempani on aina olleet tosi nuukia ostelemaan mitään. Saimme siskon kanssa uusia vaatteita aina kerran puolessa vuodessa, ennen koulun alkua.

Nyt kun tienaan omat rahani, niin ostan ihan mitä haluan. Tilailen paljon vaatteita netistä ja teen heräteostoksia. Luulenkin, että sellainen kasvatus että lapselle ei osteta usein mitään laukasee aikuisena shoppausriippuvuuden. Toinen ääripää on sitten ylenmääräinen tavaroiden ostaminen. Kaikessa pitäisi olla kultainen keskitie. 

[quote author="Av Mamma" time="11.01.2015 klo 15:34"]

Se materiasta tuleva hyvä mieli ei vaan kanna kovin pitkälle ja aina vaan tarvitsee uutta ja hienompaa ja parempaa ja kalliimpaa, jotta saa samanlaiset kicksit.

[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Minulla on Artekin valaisimet keittiössä, ja ilahdun joka kerta, kun astun huoneeseen. Ne ovat vain niin täydelliset minulle.

Sekoitat keskenään materialismin ja kosnumerismin. Materialisti saa onnea esineistä, konsumeristi ostamisesta. -3

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:41"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:26"]

Olen köyhässä monilapsisissa perheessä kasvanut kolmekymppinen opiskelija. Ensimmäisellä ammatillani ei löytynyt töitä, joten opiskelen nyt sosterv. alaa. Mies käy töissä ja oli hankkinut minulle aivan hulppeat joululahjat, tabletin, laadukasta kosmetiikkaa, lahjakortteja jne. Olen joulusta asti pyörinyt uusine tavaroineni jossain aivan oudossa onnellisuuspuuskassa uusien saatujen ja lahjakortilla hankittujen tavaroideni kanssa... Pahinta on, että olen tainnut jäädä tähän uusien ihanien tavaroiden omistamiseen koukkuun, ja olen tämän vuoden puolella tuhlannut jo parisataa euroa itseeni ja asuntoomme, olen ostellut aleista kaikkea laadukasta mitä on tehnyt mieli ja mitä en todellakaan normaalisti raaskisi ostaa edes alesta. Ihan kauhea morkkis, ostelulle on pantava stoppi NYT tai olen ihan pulassa. Vielä on yksi kosmetiikkapaketti postissa tulossa, se saa luvan olla viimeinen ostos vähään aikaan.

Kauheinta on, että ajattelen minulle tai miehelleni tapahtuvan lähiaikoina jotain kamalaa sen vuoksi, että olen nyt näin onnellinen ja vieläpä lähes pelkän materian talia. Kohtalotovereita? :(

[/quote]

Itse tulen keskiluokkaisesta perheestä, mutta vanhempani on aina olleet tosi nuukia ostelemaan mitään. Saimme siskon kanssa uusia vaatteita aina kerran puolessa vuodessa, ennen koulun alkua.

Nyt kun tienaan omat rahani, niin ostan ihan mitä haluan. Tilailen paljon vaatteita netistä ja teen heräteostoksia. Luulenkin, että sellainen kasvatus että lapselle ei osteta usein mitään laukasee aikuisena shoppausriippuvuuden. Toinen ääripää on sitten ylenmääräinen tavaroiden ostaminen. Kaikessa pitäisi olla kultainen keskitie. 
[/quote]Määrittele "usein mitään". Jos sinä olet ollut tyytymätön lapsi, miten ihmeessä yleistät tuon kaikkiin? Minä en kiinnittänyt mitään huomiota vaatteisiini tai milloin niitä ostettiin paitsi teininä jolloin sain ne hinkumani levikset ja kengät. Omilleni ostan välillä yllättäen jotain kalliimpaa, eivät ole juuri ruinanneet mitään ja ovat tyytyväisiä.

Itse en ole pelännyt että kohtalo jotenkin kostaisi tuhlaamisesta, mutta olin kyllä aikanaan köyhänä opiskelijana kehittänyt niin tiukasti köyhän identiteetin että muistan kun olin ihan tolaltani ostettuani kolme uutta vaatetta Kappahlin "aletuotteet 3 kahden hinnalla" -loppualesta. Ne eivät oikeasti maksaneet yhteensä varmaan kuin parikymppiä, mutta sain päähäni että olen nyt törsännyt aivan häpeällisellä tavalla, ja olen kulutuskriittisen poikaystäväni ja laillani tosi köyhien ystävättärieni silmissä jotenkin pettänyt elämäntyylimme.

En vitsaile  yhtään, ihan oikeasti tunsin aitoa kulutusahdistusta tästä ostoksestani. Puoliksi odotin että poikaystäväni olisi jättänyt minut moisesta törsäämisestä (miten ei kuitenkaan käynyt).

Minä olen huomannut, että ostos on tyydyttävin silloin, kun sille on todellinen tarve ja vielä jos sen saa tavallista edullisemmin. Kun jotain ostosta on pitkään haudutellut ja kypsytellyt ja etsinyt sopivaa, välillä unohtanut koko jutun, välillä odotellut parempaa rahatilannetta, niin sitten kun saa sen vihdoin ostettua niin oi sitä onnen päivää! Ja vielä jos on löytänyt jotain sellaista, mistä tosissaan tykkää.

Meillä tytön huoneen matto oli vähän tällainen ikuisuusprojekti. Hän on 14 ja hänellä oli vielä pikkulasten matto, joka oli ostettu 7 vuotta aikaisemmin. Tyttökään ei nuukana ollut pontevasti vaatinut uutta mattoa ja niitä tuli etsittyä vain silloin tällöin, mutta mitään sopivaa ei löytynyt. Kunnes vihdoin löysin maton, jota molemmat himoitsimme aivan into piukkana! Matto oli noin 500 euroa kalliimpi kuin mitä olin ajatellut kipurajaksi, mutta se oli meidän molempien mielestä niin taivaallinen, että ostimme sen. Matto on ollut tytön huoneessa nyt kuukauden ja joka ikinen päivä käyn sitä ihailemassa. Se on vaan niin kaunis!

Minä satsaan mieluummin pitkäaikaisiin hankintoihin kuin joihinkin lyhytaikaisiin muotijuttuihin. Lähden siitä, että huonekalun käyttöikä pitää olla vähintään 10 vuotta, mieluummin 20. Ostan mieluummin ajatonta laatua kuin halpaa Ikea-roskaa.

Kallis hinta kirpaisee kerran. Huono laatu (miten laadun sitten itselleen määrittelekään) ärsyttää joka päivä. -3

Tää "morkkis" on kyllä nyt jotain käänteistä itseään jalustalle nostamista. Että oikeen 200 euro törsätty, voi hellanlettas.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:41"]

Itse tulen keskiluokkaisesta perheestä, mutta vanhempani on aina olleet tosi nuukia ostelemaan mitään. Saimme siskon kanssa uusia vaatteita aina kerran puolessa vuodessa, ennen koulun alkua.

Nyt kun tienaan omat rahani, niin ostan ihan mitä haluan. Tilailen paljon vaatteita netistä ja teen heräteostoksia. Luulenkin, että sellainen kasvatus että lapselle ei osteta usein mitään laukasee aikuisena shoppausriippuvuuden. Toinen ääripää on sitten ylenmääräinen tavaroiden ostaminen. Kaikessa pitäisi olla kultainen keskitie. 

[/quote]

Häh, eikö muka vaatteita kaksi kertaa vuodessa tarpeen mukaan ole riittävästi? Miksi niitä pitäisi useammin ostella? Kasvavalla lapsella ne vaatteet ei tuota lyhyemmässä ajassa jää pieniksi. 

Meillä tyttö on ilmeisesti lakannut kasvamasta, joten vaatteita ei tarvitse ostaa enää sen vuoksi, että ne olisivat jääneet pieneksi. Vaan ne voi pitää loppuun asti. Mikä autuus! Ei enää jokavuotista "kaikki uusiksi", vaan nyt voidaan tehdä pitkäaikaisempia harkintoja ja ostaa vähän arvokkaampia takkeja ja kenkiä. Esim. farkkuja hänellä taitaa olla viidet. Jos ajatellaan, että farkkujen käyttöikä olisi kaksi vuotta, voidaan ostaa aina 4-5 kuukauden välein yhdet farkut ja pistää vanhimmat kiertoon/roskikseen. Voidaan ostaa vaatteet harkiten ja ajan kanssa, kun ei tule enää sitä, että syksyllä todettaisiin kaikkien edellisen syksy/talvikauden vaatteiden olevan pieniä.

Jopa minulle hyvin toimeentulevalle 200€ on silti raha, jota ei niin vaan törsätä. Ainakaan mihinkään vähänkään turhaan ja ei niin kestävään.
.
Saatan kyllä käyttää sen 200€, mutta se käytetään harkiten, johonkin järkevään, tarpeelliseen ja laatuun. Ei vain johonkin.
.
Ap:lle sanoisin, että pysy nyt vähän aikaa poissa kaupoista, niin se mielihalu menee ohi.
.
Itselläni on niin, että kun pääsen ostamisen makuun, tulee helposti ostettua vain jotain, jottaa saa jotain. Mutta kun pysyy viikonkin pois kaupoista, se ihmeellinen mielihalu loppuu ja taas tulee ostettua vain oikeaan tarpeeseen, ei siksi että saa jotain.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 16:10"]

Tää "morkkis" on kyllä nyt jotain käänteistä itseään jalustalle nostamista. Että oikeen 200 euro törsätty, voi hellanlettas.

[/quote]

Tiiätkö paljon 200e on opiskelijalle?