Lue keskustelun säännöt.
Materiaalionnellisuusmorkkis
11.01.2015 |
Olen köyhässä monilapsisissa perheessä kasvanut kolmekymppinen opiskelija. Ensimmäisellä ammatillani ei löytynyt töitä, joten opiskelen nyt sosterv. alaa. Mies käy töissä ja oli hankkinut minulle aivan hulppeat joululahjat, tabletin, laadukasta kosmetiikkaa, lahjakortteja jne. Olen joulusta asti pyörinyt uusine tavaroineni jossain aivan oudossa onnellisuuspuuskassa uusien saatujen ja lahjakortilla hankittujen tavaroideni kanssa... Pahinta on, että olen tainnut jäädä tähän uusien ihanien tavaroiden omistamiseen koukkuun, ja olen tämän vuoden puolella tuhlannut jo parisataa euroa itseeni ja asuntoomme, olen ostellut aleista kaikkea laadukasta mitä on tehnyt mieli ja mitä en todellakaan normaalisti raaskisi ostaa edes alesta. Ihan kauhea morkkis, ostelulle on pantava stoppi NYT tai olen ihan pulassa. Vielä on yksi kosmetiikkapaketti postissa tulossa, se saa luvan olla viimeinen ostos vähään aikaan.
Kauheinta on, että ajattelen minulle tai miehelleni tapahtuvan lähiaikoina jotain kamalaa sen vuoksi, että olen nyt näin onnellinen ja vieläpä lähes pelkän materian talia. Kohtalotovereita? :(
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:41"]
Itse tulen keskiluokkaisesta perheestä, mutta vanhempani on aina olleet tosi nuukia ostelemaan mitään. Saimme siskon kanssa uusia vaatteita aina kerran puolessa vuodessa, ennen koulun alkua.
Nyt kun tienaan omat rahani, niin ostan ihan mitä haluan. Tilailen paljon vaatteita netistä ja teen heräteostoksia. Luulenkin, että sellainen kasvatus että lapselle ei osteta usein mitään laukasee aikuisena shoppausriippuvuuden. Toinen ääripää on sitten ylenmääräinen tavaroiden ostaminen. Kaikessa pitäisi olla kultainen keskitie.
[/quote]
Tämä sopii myös mieheeni. Hänen saamisiaan kontrolloitiin lapsena aivan äärimmilleen, ja nyt aikuisena hän on selvä materialisti. Itse lapsena joskus sain haluamani tavaran, joskus en. Minusta on tullut vastuullinen kuluttaja. Hankin vain sellaista, mitä oikeasti tarvitsen, mutta toisaalta silloin kun tarvitsen jotain, ostan yleensä kalliimman tuotteen siihen nähden, mihin minun tulotasollani ihmisten mielestä "pitäisi" olla varaa. Kuitenkin minulla on hyvin varaa ostoksiini. Johtunee siitä, että ostopäätökset teen niin harkiten, että määrällisesti en osta kovin paljon muihin verrattuna.