Olen ulkosuomalainen enkä koskaan halua palata pysyvästi Suomeen

Samat fiilikset, vaikka en Skandinaviaaa kauemmas päätynyt. Mutta asun paikassa jossa ilmasto vähän miellyttävämpi mutta kulttuuri tarpeeksi lähellä suomalaista että olo on tuntunut heti kotoisalta, hiukan rennompi meininki vaan.

[quote author="AV Mamma" time="10.01.2015 klo 23:03"]

Samat fiilikset, vaikka en Skandinaviaaa kauemmas päätynyt. Mutta asun paikassa jossa ilmasto vähän miellyttävämpi mutta kulttuuri tarpeeksi lähellä suomalaista että olo on tuntunut heti kotoisalta, hiukan rennompi meininki vaan.

[/quote]

Tanska?

Mulla samat ajatukset. Olen nyt viitisen vuotta asunut Ranskassa enka tule enaa asumaan Suomeen, jos se itsestani on kiinni. Kaymaan kylla toisinaan tekee mieli, mutta nekin perheen ja ystavien vuoksi.

Kun muutin tanne, mulla oli kauhea kulttuurishokki joka kesti parisen vuotta. Vihasin ja rakastin vuorotellen Ranskaa, enempi kylla vihasin. Kaikki vaikutti niin oudolta, vieraalta, omituiselta, tunsin olevani ulkopuolinen. Kaikki asiat tuntui Suomessa olevan paremmin. 

Sitten kun tulin Suomeen niin huomasinkin, etta ne asiat joita siella kaipasin, olivat muuttuneet. Tai sitten se olin mina, joka oli muuttunut. Ihmiset oli masentuneen nakoisia ja lihavia, talot rumia ja ehka asiakaspalvelu oli ainoana asiana vahan ranskalaista parempi. 

Taalla olen nyt kotona, henkisesti ja fyysisesti. Kai se niin on, etta kun kerran lahtee niin jaa vahan niinkuin juurettomaksi. Kun ei ole enaa sita entista kotimaatakaan mista lahti. 

[quote author="jesuischarlie" time="10.01.2015 klo 23:37"]

Mulla samat ajatukset. Olen nyt viitisen vuotta asunut Ranskassa enka tule enaa asumaan Suomeen, jos se itsestani on kiinni. Kaymaan kylla toisinaan tekee mieli, mutta nekin perheen ja ystavien vuoksi.

Kun muutin tanne, mulla oli kauhea kulttuurishokki joka kesti parisen vuotta. Vihasin ja rakastin vuorotellen Ranskaa, enempi kylla vihasin. Kaikki vaikutti niin oudolta, vieraalta, omituiselta, tunsin olevani ulkopuolinen. Kaikki asiat tuntui Suomessa olevan paremmin. 

Sitten kun tulin Suomeen niin huomasinkin, etta ne asiat joita siella kaipasin, olivat muuttuneet. Tai sitten se olin mina, joka oli muuttunut. Ihmiset oli masentuneen nakoisia ja lihavia, talot rumia ja ehka asiakaspalvelu oli ainoana asiana vahan ranskalaista parempi. 

Taalla olen nyt kotona, henkisesti ja fyysisesti. Kai se niin on, etta kun kerran lahtee niin jaa vahan niinkuin juurettomaksi. Kun ei ole enaa sita entista kotimaatakaan mista lahti. 

[/quote]

Kyllä siinä mielestäni itse muuttuu. Mulla oli ensimmäiset pari vuotta ulkomailla ihanaa, kaikki oli paremmin kuin Suomessa, sen jälkeen tuli vähän takapakkia. Aloin ajattelemaan, että ehkä Suomessa onkin asiat paremmin, mutta oltuani täällä hetken aikaa käymässä, halusinkin heti palata "kotiin". Suomi ei enää tunnu kodilta, ja vain perheen ja ystävien takia täällä käyn. Toivoisinkin, että enemmän ystäviä kävisi minun luona, jotta ei tarvitsisi niin usein tlla tänne.

Mitä pidempään on poissa ja tottuu uuden maan tapoihin ja juttuihin, sitä vaikeammalta on tunte vanhaa kotimaata enää kodiksi. Mitä enemmän etäisyyttä asioihin saa, sitä vaikeammalta tuntuu ajatella, että joskus on ollut vain yksi ainoa, suomalainen tapa, hoitaa asiat. Jotenkin aina ahdistaa olla Suomessa. En kuulu tänne ollenkaan.

Ulkosuomalaisnaiset, oletteko saaneet töitä näistä uusista asuinmaistanne, vai asutteko puolison siivellä?

[quote author="herra 41v" time="11.01.2015 klo 00:59"]

Ulkosuomalaisnaiset, oletteko saaneet töitä näistä uusista asuinmaistanne, vai asutteko puolison siivellä?

[/quote]

Minä olen töissä. Siksikin paluu Suomeen tuntuu niin kaukaiselta, työurani on oikeastaan kokonaan täällä. AP.

[quote author="herra 41v" time="11.01.2015 klo 00:59"]Ulkosuomalaisnaiset, oletteko saaneet töitä näistä uusista asuinmaistanne, vai asutteko puolison siivellä?
[/quote]
Juu. Miehen työn takia alunperin muutettiin, mutta minäkin löysin töitä. Alussa oli hiukan hankalaa, mutta helpottui sitten.

Muurama ulkomailla asuva tuttuni on nelikymppisenä alkanut tulla toisiin aatoksiin. Odottakaapa vain.

[quote author="herra 41v" time="11.01.2015 klo 00:59"]

Ulkosuomalaisnaiset, oletteko saaneet töitä näistä uusista asuinmaistanne, vai asutteko puolison siivellä?

[/quote] Ei vaan töitä vaan opiskellut ja luonut uraa jo monta vuotta. Suomalainen toki ei arvosta ulkomaalaista tutkintoa niin ei tollaiset paluumuutot edes käy mielessä.

Itsellä varmaan edessä muutto pois suomesta mieheni kanssa. Ehkä palaan takaisin tai sitten en. Tulot on varmistettu suomesta käsin joten ei ole tarvetta tehdä työtä ulkomailla asuessa. Lähinnä vaan byrokratia mietityttää.

Ulkosuomalainen niin kauan, että kotimaasta vain hienoja muistoja. Joulua emme Suomessa ole viettäneet tällä vuosikymmenellä, vuosituhannella kyllä muutaman. Paluu? Suomi jonka jätimme ei todennäköisesti ole sama kuin mitä se nyt on. Omalla alallani siirto olisi mahdottomuus, valovuosien ero. Mutta nostalgiasyyt ovat vahvoilla muuten, haluan säilyttää kosketuksen äidinkieleeni. Siksi Vauva.

Mikä vauva?

Minulla on joitakin ulkomailla asuvia ystäviä/sukulaisia, ja aika erilaisia suhtautumistapoja on ns. vanhaan kotimaahan.

Eräs ystäväni tavallaan kaipaa tänne, näkee uudessa kotimaassaan (siellä työpaikka ja kavereita) paljon vikoja joita tuo myös Suomi-reissuillaan esille, mutta ei edes työttömyysvaiheissa ole koskaan jäänyt vaan vain viettää noin kerran vuodessa (yleensä kesällä) aikaa Suomessa 2-4 viikkoa. Mielestäni hän ihan aidosti haluaa asua muualla, kun ei ole tarvetta mustamaalata/haukkua/panetella suomalaisia. Ihan yhtä avoimesti hän kertoo niitä positiivisia juttuja uudesta kotimaastaan mutta ei koskaan tee sellaista synkkää vertailua, jossa haukkuisi jommankumman maan maanrakoon.

Eräs sukulainen taas marmattaa koko Suomi-vierailunsa ajan (ehkä kerran kahdessta tai kolmessa vuodessa), miten kamala maa tämä on, miten kaikki, siis ihan kaikki, on paremmin nykyisessä maassa ja miten hulluja me täällä asuvat olemme. Tuossa on jotain outoa todistelun makua siitä, että on aikanaan tehnyt oikean ratkaisun, vaikka kukaan meistä ei sitä kyseenalaista (on alunperin lähtenyt työn perässä, nyt on vaimo ja perhe siitä maasta). On rasittavaa viettää aikaa hänen kanssaan ja toivon aina, että onnistun järjestämään jotain muuta, kun en vain jaksa sitä ylimielistä marmatusta. Ei Suomea tarvitse minun kuulleni kehua mutta sellainen järjetön valitus ja haukkuminen (niin kuin vaikka tuossa ylhäällä suomalaisten rumuudesta) on turhauttavaa Asiat voi ilmaista monella tapaa ja esim. erään toisen ystäväni kanssa olen keskustellut rakentavasti siitä, miten huonosti ihmiset pukeutuvat täällä, ja päädyimme tulokseen, että loppujen lopuksi myös muuallakin ns. pikkupaikkakunnilla pukeudutaan huonosti ja suurissa kaupungeissa näkyy niitä paremmin pukeutuneita mutta Suomessa on sitten lähes kerjäläisittäin pukeutuvia mökkiläisiä jotka eivät mökkeilessään välitä, miltä näyttävät lähikaupungin kaduilla.

Kysymys ap:lle: mikä Suomessa niin inhottaa? Olisitko jäänyt kyseiseen maahan ilman aviomiestäsi? Miksi koet tarvetta vertailla negatiivisesti etkä neutraalisti? Esim. Yhdysvalloista löytyy kyllä alueita, joissa ihmiset ovat moukkamaisia, rumia, sivistymättömiä jne. Mutta jos Suomessa törmäät tällaisiin, ajatteletko heti, että kaikki suomalaiset ovat tuollaisia ja onpas onni olla poissa täältä vai onko kritiikkisi ns. rakentavaa?

Eräs amerikkalainen tuttuni inhoaa suomalaista jäykkyyttä, siis sitä ettei small talkata ohimennen vaan siihenkin ns. panostetaan että se näyttäisi älykkäältä keskustelulta. Mitään ei siis tehdä luontevasti vaan aina ns. suurella panostuksella. Tuohon on paha mennä sanomaan mitään. Tunnistan vian ja osittain inhoan sitä itsekin. Joku toinen taas inhoaa ns. tyhjänpäiväistä keskustelua kun ei ole mitään sanottavaa mutta itse olen amerikkalaisen tuttuni kanssa samoilla linjoilla. Miksi on niin vaikeaa sanoa hei ja muutama sana vaikkapa liikenneruuhkasta?

Mitkä siis ovat omat syysi siihen, ettet ikinä muuta enää Suomeen?

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 10:58"]Mikä vauva?
[/quote]
Varmaan av.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 10:58"]

Mikä vauva?

[/quote]

No, ihan vain Sanoman Vauva-lehden Aihe vapaa-keskustelupalsta. Täällä saa treenata suomea.

Asun nyt teneriffalla. Ei tulis mieleenkään muuttaa suomeen enää ikinä. Mies (belgialainen) tienaa niin hyvin ettei mun tarvi töissä käydä.

Paluu on päätetty, mutta hieman hirvittää. Niin ilmasto, työtilanne kuin ihmisetkin...

[quote author="AV MAMMA" time="10.01.2015 klo 22:57"]

Otsikossa aihe. Kun vihdoin pääsin Suomesta vaihtojen ja aupair vuosien jälkeen kunnolla pois, päätin etten koskaan palaa. Haluaako joku keskustella asiasta? Joku Suomessa asuva taikka ulkosuomalainen? Haluaisin kuulla muiden ajatuksia. Kertokaa myös missä asutte ja miten sinne päädyitte.

Itse asun Jenkeissä, tapasin siellä miehen vaihtovuotenani. Olen vielä joulun vietossa Suomessa ja en jaksa odottaa millon pääsen täältä taas pois!

[/quote] Vahan ihmetyttaa etta vielakin kaytat sanaa "Jenkeissa" vai asutko  Vermontissa? Rakkaalla maalla kun olisi muitakin nimia mista valita. Kaytatko USAssa Porolandia nimitysta kun puhut Suomesta?

[quote author="herra 41v" time="11.01.2015 klo 00:59"]

Ulkosuomalaisnaiset, oletteko saaneet töitä näistä uusista asuinmaistanne, vai asutteko puolison siivellä?

[/quote] Avioliitossa taalla eletaan ja yhteiseen hiileen puhalletaan, ei taalla kumpikaan millaan siivella ela, se on suomalainen kasite.

Olin Jenkeissä opiskelemassa ja nyt kun opinnot päättyivät ja viisumi loppui oli pakko palata takaisin vuodenvaihteessa... Heti kättelyssä tuli vastaan uusi alkoholilaki, huono sää lentokentällä ja suomalainen asiakas"palvelu".

Suomella olisi edellytykset olla maailman loistavin maa, meillä on huipputasoinen peruskoulu, älykäs kansa ja varallisuutta mutta perinteinen kateus ja "se joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa"-ajattelu estää tämän täysin. Henkisesti me ollaan enemmän itäblokkia kuin länsimaa...