Lue keskustelun säännöt.
HS tänään: ''Puolison etätyökonttorissa asuminen ahdistaa''
01.11.2021 |
Luitteko jo Hesarissa julkaistun mielipidekirjoituksen, missä etätyöläisen puoliso syyttää etätyötä tekevän työnantajaa ja hybridimallia ahdistavasta elämäntilanteestaan?
Pariskunnasta toinen käy kodin ulkopuolella raskaissa fyysisissä töissä ja työpäivä alkaa ja loppuu aikaisemmin kuin toisella, joten kun hän palaa töistä kotiin puolison etätyöpäivä olkkarissa on vielä meneillään ja hänen ''pitää'' hissutella omassa kotonaan eikä saa rentoutua normaalisti, mikä on mielestäni ihan validi ärsytyksen aihe.
MUTTA Sen sijaan että tämä valittaja muuttaisi puolisonsa kanssa isompaan asuntoon, missä olisi erillinen työhuone, tai hankkisi etätyöläiselle vastamelukuulokkeet tai sopisi etätyöläisen kanssa molemmille paremmin sopivasta rytmistä (esim aloittaisiko etätyöläinen edes joinakin päivinä työt aikasemmin jotta kun toinen palaa töistä ei tarvitse varoa metelöintiä?) tämä syyttää työnantaa, mikä on tietenkin helpompaa kuin keskustella sen puolison kanssa ja yrittää päästä kompromissiin...
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Luin ja ajattelin, että jos oma puoliso alkaisi vaatia, että minun pitää mennä toimistolle sellaisinakin päivinä, kun voin olla etänä, niin eiköhän suhteemme olisi siinä. Vaikka minulla menee nykyisin työmatkoihin enää 30-40 min suunta niin silti pelkästään se vie yli tunnin vapaa-aikaa päivässä aivan turhaan. Koululaisten ja opiskelijoiden täyttämässä bussissa tulee aivan turha altistumisriski. Lisäksi toimistolle pitää aina laittautua ihan eri tavalla kuin etänä ja vaatteita olisi joutunut hankkimaan tämän puolentoista vuoden aikana ihan sen takia. Minusta ei olisi kovin rakastavaa puolisolta vaatia tuollaista.
Hei relaa vähän! ole onnellien siitä että sulla on toimisto jonen voit mennä tekemään rauhassa töitä. Ja siitä laittautumisesta nii onko se niin vaikeaa? Monissa työpaikoissa miestenkin pitää kulkea puku päällä kuin joku mormonisaarnaaja ja hikoilla jos ei työpaikalal nin työmatkalal niin julkisissa kulkuneuvoissa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toisilla on elämä mennyt hankalaksi etätyön myötä, varsinkin jos on lapsia. Lapsen kaveri ei esim. saa tuoda kavereita kotiin ollenkaan iltapäivisin, kun hänen isällään on palavereita. Ovat sitten aina meillä. Ei siinä mitään, meillä saa olla. Mutta mielestäni, jos työnantaja vaatii hiljaisuutta etätyöläisen kotona, on hänen tarjottava vaihtoehdoksi tulla toimistolle. Ei niin, että koko muu perhe joustaa poistumalla kotoa / hissutelemalla.
Meillä ei lasten kaverit muutenkaan saa tulla meille viettämään aikaansa, joten korona ei ole tuossa suhteessa muuttanut mitään. Koulun jälkeen tehdään läksyt, syödään yhdessä koko perheen kanssa ja vasta sitten on kavereiden ja harrastusten vuoro.
Meillä taas lapset tekevät läksyt heti koulun jälkeen kavereiden kanssa, syövät yhdessä välipalaa ja jatkavat siitä sitten yhdessäoloa. Ruoka ja harrastukset ajoittuu meillä siihen, kun vanhempien työpäivä on ohi.
Meillä lasten koulupäivä päättyy klo 15, kotona ovat noin 15:30, toinen vanhemmista tulee kotiin viimeistään klo 16:15 ja siitä alkaa päivällisen valmistelu. En keksi yhtäkään syytä sille, miksi lasten kavereiden pitäisi tulla meille tekemään läksyjään ja syömään välipalaa. Ruoka ja harrastukset ajoittuvat meilläkin siihen, kun vanhempien työpäivä on ohi. Ja sama systeemi on lähes koko kaveripiirissä, vain muutama lapsi kerääntyy koulun jälkeen yhteiseen pelihetkeen, mutta heillä ei olekaan muita harrastuksia.
Meillä lapsen koulupäivä päättyy kahtena päivänä klo 12. Läksyt on tehty puolessa tunnissa. Sen jälkeen on monta tuntia aikaa leikkiä kavereiden kanssa ennen päivällistä, joka syödään, kun vanhempien työt loppuu. Teillä on varmaan isommat lapset, kuulostaa aika hurjalta, että alakoululaisen päivä päättyisi joka päivä vasta klo 15!
Kolmasluokkalainen on alakoululainen ja tätä pienemmillä on on iltapäiväkerho klo 16 asti. Ainakin meillä lapset tulevat koulusta kotiin vasta klo 15 jälkeen eikä kävisi edes mielessä, että 9v toisi meille kavereita niin, että vanhemmat eivät ole kotona. Riittävän paljon on saanut kuulla siitä, mitä lasten kaverit muiden kodeissa saavat aikaan.
Jos ystävyys on kiinni siitä, saako toisen kotiin mennä vanhempien poissaollessa, niin aika heppoisesta ystävyydestä on kyse.
Tässähän oli kyse siitä, saako mennä kun siellä on vanhempi etätöissä... meillä on juurikin 3-luokkalainen, ja koulupäivät päättyy 12-14 välillä. Minusta taas olisi outoa, että 9-vuotias ei saisi nähdä kavereita koulun jälkeen, vaan yksin pitäisi olla klo 12-16, juuri kun olisi paras aika leikkiä kavereiden kanssa. Harrastukset on sitten ruuan jälkeen, klo 17-18 maissa.
Tilanne rauhoittuu todella pian sillä puoliso periaatteessa hommasi toiselle potkut, se siitä etätyötoimistosta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, yritin vastata sinulle viestiisi nro 10, mutta vastaukseni ei mennyt läpi. Myönnän, että luin jotenkin huonosti. Tuo oli kyllä jossain määrin syyttävää.
Miksi sitten kommentoit niin aggressiivisesti? Ihme touhua. -ohis
Osa ihmisistä ei selvästikään ymmärrä, että kaikilla ei ENÄÄ ole sitä fyysistä työpaikkaa, johon palata. Kyse ei siis ole mistään neuvottelutilanteesta työnantajan ja -tekijän kesken. Osa suhdanneherkistä firmoista on ottanut takkiinsa koronan aikana ja ottaa kustannukset takaisin luopumalla liiketiloista - pystyyhän noita töitä tekemään kotonakin!
Osa pystyykin helposti vaihtamaan yksiöstä kaksioon. Mutta esimerkiksi ison kaupungin lapsiperheessä edes keskituloisella perheellä ei välttämättä ole varaa vaihtaa isompaan taloon tai asuntoon. Toisaalta edes verovähennys ei korvaa kaikkia kustannuksia kahvitauoista, sähköistä, ergonomisesta kotiin mahtuvasta työpisteestä (mikä edesauttaa työterveyttä ja työssä jaksamista), työpäivien aikana käytetystä vedestä jne. Tätä ei kompensoida täysin myöskään palkassa. Kun alakouluikäiset lapset tulevat koulusta kotiin, niin keskeytyksiä tulee vaikka miten sanoisit olevasi töissä. Työpäivään voi sisältyä sisarusten riitelyä ja välien selvittelyä tai muuta taustameteliä, jolta et aina voi sulkea korviasi. Keskeytykset pidentävät työpäivää ja joskus pätkittyä päivää joutuu jatkamaan iltaisin tai jopa öisin DL:sta riippuen.
Eri asia meillä, jotka voimme vain ilmoittaa työnantajalle, että haluan olla etätöissä N aikaa ja tulen työpisteelle vaikka joskus joulun jälkeen. Se on vapaaehtoista ja valinta. Minä työskentelen työpaikalla, koska 90% työkavereista on etänä ja työrauha on uskomaton. Etätöissä ovat eniten lapsettomat ja teinien sekä aikuisten lasten vanhemmat. Varmasti on kotona tilaa ja rauhaa heillä.
Meillä kotona eletään näitä kahta todellisuutta. Ei liene vaikea arvata, että toinen jaksaa töissä huomattavasti paremmin kuin toinen. Aina on tietysti helpointa tarkastella asiaa vain yhdestä näkökulmasta - kukin siitä omastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On etätyössä paljon etuakin, mutta tietysti kuuluu aina hajaääniä. Etätyössä säästyy aikaa ja rahaa, joka varmasti näkyy puolisonkin suuntaan etuna.
Ei ole lainkaan itsestään selvää, että etätyö tulee jatkumaan tai se olisi uusi normaali. Tilanteet muuttuvat, yritysten (etätyö)politiikka muuttuu jne.
Kannattaa hankkia molemmille vastameluluurit, niin häiriö on minimi molempiin suuntiin. Ehkä jumppahetken voi siirtää iltaan tai vaihtaa kotijumpan oikeaan jumppaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ongelma ratkea muuttamalla isompaan asuntoon? Etätyöt tulevat kuitenkin jatkumaan.
Se ratkeaa sillä, että annetaan kunnon palkankorotus, jolla voi vuokrata itselleen toimistotilan kodin ulkopuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko tampioita, jos eivät muka pysty jostain yhdestä huoneesta työhuonetta tekemään.
Itselläni on 37 neliön "kaksio", jossa pienestä makkarista sai käden käänteessä työhuoneen.
Tupakeittiö/olohuoneessa sitten nukutaan, syödään ja katsotaan telkkaria.
Hyvin mahtuu ja on edullista asua!
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä ei selvästikään ymmärrä, että kaikilla ei ENÄÄ ole sitä fyysistä työpaikkaa, johon palata. Kyse ei siis ole mistään neuvottelutilanteesta työnantajan ja -tekijän kesken. Osa suhdanneherkistä firmoista on ottanut takkiinsa koronan aikana ja ottaa kustannukset takaisin luopumalla liiketiloista - pystyyhän noita töitä tekemään kotonakin!
Osa pystyykin helposti vaihtamaan yksiöstä kaksioon. Mutta esimerkiksi ison kaupungin lapsiperheessä edes keskituloisella perheellä ei välttämättä ole varaa vaihtaa isompaan taloon tai asuntoon. Toisaalta edes verovähennys ei korvaa kaikkia kustannuksia kahvitauoista, sähköistä, ergonomisesta kotiin mahtuvasta työpisteestä (mikä edesauttaa työterveyttä ja työssä jaksamista), työpäivien aikana käytetystä vedestä jne. Tätä ei kompensoida täysin myöskään palkassa. Kun alakouluikäiset lapset tulevat koulusta kotiin, niin keskeytyksiä tulee vaikka miten sanoisit olevasi töissä. Työpäivään voi sisältyä sisarusten riitelyä ja välien selvittelyä tai muuta taustameteliä, jolta et aina voi sulkea korviasi. Keskeytykset pidentävät työpäivää ja joskus pätkittyä päivää joutuu jatkamaan iltaisin tai jopa öisin DL:sta riippuen.
Eri asia meillä, jotka voimme vain ilmoittaa työnantajalle, että haluan olla etätöissä N aikaa ja tulen työpisteelle vaikka joskus joulun jälkeen. Se on vapaaehtoista ja valinta. Minä työskentelen työpaikalla, koska 90% työkavereista on etänä ja työrauha on uskomaton. Etätöissä ovat eniten lapsettomat ja teinien sekä aikuisten lasten vanhemmat. Varmasti on kotona tilaa ja rauhaa heillä.
Meillä kotona eletään näitä kahta todellisuutta. Ei liene vaikea arvata, että toinen jaksaa töissä huomattavasti paremmin kuin toinen. Aina on tietysti helpointa tarkastella asiaa vain yhdestä näkökulmasta - kukin siitä omastaan.
Kuinka paljon sitä kahvia, vettä ja sähköä oikein päivän aikana kotona kuluu, josko niistä pitäisi päästä ihan laskuttamaan?
Entäs säästöt? Läheskään kaikille ei työnantaja korvaa matkakuluja, matkoihin kuluvaa aikaa, työvaatteita, työssä tarvittavia kenkiä, kampaajaa, kasvohoitoa, meikkejä jne. asioita joihin vaan on pakko satsata ollakseen töissä tarpeeksi edustava.
Koen että itselläni on ollut ihan huima säästö mm. pukeutumisen suhteen. Nyt täytyy välillä tosin taas kampaajallakin käydä kun hydridimallissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melko tampioita, jos eivät muka pysty jostain yhdestä huoneesta työhuonetta tekemään.
Itselläni on 37 neliön "kaksio", jossa pienestä makkarista sai käden käänteessä työhuoneen.
Tupakeittiö/olohuoneessa sitten nukutaan, syödään ja katsotaan telkkaria.
Hyvin mahtuu ja on edullista asua!
Ja ruokatunnilla voin käydä nopsaan lähikaupassa ja vaikka imuroida.
Työnantajakin saa ainakin puoli tuntia enemmän työpanostani/työpäivä.
Ja sen huomaa suorituksessa! Bonareita tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin kirjoittajan puoliso niin palaisin takaisin vanhaan normaaliin, eli menisin työpaikalle töihin ja vähintään kerran viikossa poikkeaisisin kotimatkalla kaljalla jossain pubissa . Rauha maassa!
Joo, juopottelemallahan kaikki ongelmat ratkeavat. Kyllä juoppo aina keksii syyn juomiselleen. Sinun puolisona olisin jo ottanut eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä ei selvästikään ymmärrä, että kaikilla ei ENÄÄ ole sitä fyysistä työpaikkaa, johon palata. Kyse ei siis ole mistään neuvottelutilanteesta työnantajan ja -tekijän kesken. Osa suhdanneherkistä firmoista on ottanut takkiinsa koronan aikana ja ottaa kustannukset takaisin luopumalla liiketiloista - pystyyhän noita töitä tekemään kotonakin!
Osa pystyykin helposti vaihtamaan yksiöstä kaksioon. Mutta esimerkiksi ison kaupungin lapsiperheessä edes keskituloisella perheellä ei välttämättä ole varaa vaihtaa isompaan taloon tai asuntoon. Toisaalta edes verovähennys ei korvaa kaikkia kustannuksia kahvitauoista, sähköistä, ergonomisesta kotiin mahtuvasta työpisteestä (mikä edesauttaa työterveyttä ja työssä jaksamista), työpäivien aikana käytetystä vedestä jne. Tätä ei kompensoida täysin myöskään palkassa. Kun alakouluikäiset lapset tulevat koulusta kotiin, niin keskeytyksiä tulee vaikka miten sanoisit olevasi töissä. Työpäivään voi sisältyä sisarusten riitelyä ja välien selvittelyä tai muuta taustameteliä, jolta et aina voi sulkea korviasi. Keskeytykset pidentävät työpäivää ja joskus pätkittyä päivää joutuu jatkamaan iltaisin tai jopa öisin DL:sta riippuen.
Eri asia meillä, jotka voimme vain ilmoittaa työnantajalle, että haluan olla etätöissä N aikaa ja tulen työpisteelle vaikka joskus joulun jälkeen. Se on vapaaehtoista ja valinta. Minä työskentelen työpaikalla, koska 90% työkavereista on etänä ja työrauha on uskomaton. Etätöissä ovat eniten lapsettomat ja teinien sekä aikuisten lasten vanhemmat. Varmasti on kotona tilaa ja rauhaa heillä.
Meillä kotona eletään näitä kahta todellisuutta. Ei liene vaikea arvata, että toinen jaksaa töissä huomattavasti paremmin kuin toinen. Aina on tietysti helpointa tarkastella asiaa vain yhdestä näkökulmasta - kukin siitä omastaan.
Kuinka paljon sitä kahvia, vettä ja sähköä oikein päivän aikana kotona kuluu, josko niistä pitäisi päästä ihan laskuttamaan?
Entäs säästöt? Läheskään kaikille ei työnantaja korvaa matkakuluja, matkoihin kuluvaa aikaa, työvaatteita, työssä tarvittavia kenkiä, kampaajaa, kasvohoitoa, meikkejä jne. asioita joihin vaan on pakko satsata ollakseen töissä tarpeeksi edustava.
Koen että itselläni on ollut ihan huima säästö mm. pukeutumisen suhteen. Nyt täytyy välillä tosin taas kampaajallakin käydä kun hydridimallissa.
Ei tässä puhuta päiväkulutuksesta vaan ihan vuositasolla, jos ajatellaan. Osa pukee vaatteet päälleensä, meikkaa ja käy kampaajalla, vaikka olisi etätöissä. Toiset ei välttämättä panosta pukeutumiseen tai ulkonäköön, vaikka istuisivat työpaikalla vuosikausia. Nämä ovat pikkuisen eri asioita, jos puhutaan normaaleista yleisistä työpaikkaeduista. Eikä kaikilla ole edes pitkä matka työpaikalle, jotta tarvitsisi jotain matkakuluja korvata. Niillä, jotka on tarpeeksi pitkä matka, huomioidaan asia verotuksessa. Oma työnantajani jopa kustantaa osan työmatkapyörästä. Silti kaikki eivät tätäkään tee.
1980-luvulla kun etätyötermiä ei vielä kukaan ollut keksinyt meillä vanhemmat olivat etätöissä. Uusioperheessä asui kaksi teiniä, lapsi, kolmena päivänä etätöitä tekevä äiti ja ajoittain iltaisin kotona etätyöskentelevä isä.
Koskaan ei kukaan valittanut metelistä ja vain harvoin suomenkielinen lapsi valitti ruotsinkielisissä töissä olevalle äidilleen lankapuhelimen aiheuttamista ongelmista kun puhelimen soidessa ja siihen lapsen vastatessa korvaan tulvi luurin täydeltä ruotsia, norjaa, tanskaa tai saksaa.
Etätyö oli normaali olotila mutta kun nykyään mikään ei ilmeisesti ole normaalia kaikesta pitää valittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toisilla on elämä mennyt hankalaksi etätyön myötä, varsinkin jos on lapsia. Lapsen kaveri ei esim. saa tuoda kavereita kotiin ollenkaan iltapäivisin, kun hänen isällään on palavereita. Ovat sitten aina meillä. Ei siinä mitään, meillä saa olla. Mutta mielestäni, jos työnantaja vaatii hiljaisuutta etätyöläisen kotona, on hänen tarjottava vaihtoehdoksi tulla toimistolle. Ei niin, että koko muu perhe joustaa poistumalla kotoa / hissutelemalla.
Meillä ei lasten kaverit muutenkaan saa tulla meille viettämään aikaansa, joten korona ei ole tuossa suhteessa muuttanut mitään. Koulun jälkeen tehdään läksyt, syödään yhdessä koko perheen kanssa ja vasta sitten on kavereiden ja harrastusten vuoro.
Meillä taas lapset tekevät läksyt heti koulun jälkeen kavereiden kanssa, syövät yhdessä välipalaa ja jatkavat siitä sitten yhdessäoloa. Ruoka ja harrastukset ajoittuu meillä siihen, kun vanhempien työpäivä on ohi.
Meillä lasten koulupäivä päättyy klo 15, kotona ovat noin 15:30, toinen vanhemmista tulee kotiin viimeistään klo 16:15 ja siitä alkaa päivällisen valmistelu. En keksi yhtäkään syytä sille, miksi lasten kavereiden pitäisi tulla meille tekemään läksyjään ja syömään välipalaa. Ruoka ja harrastukset ajoittuvat meilläkin siihen, kun vanhempien työpäivä on ohi. Ja sama systeemi on lähes koko kaveripiirissä, vain muutama lapsi kerääntyy koulun jälkeen yhteiseen pelihetkeen, mutta heillä ei olekaan muita harrastuksia.
Meidänkin lasten kaveripiirissä on näitä vanhempia, jotka rajoittavat lastensa mahdollisuutta viettää aikaa kavereiden kanssa. Sääliksi heitä käy. Ehän sinä tarvitse aikaa lastesi kavereiden kanssa, lapsesi tarvitsee.
Nykyajan asuntoja ei ole suunniteltu etätyöhön. Yhtä isoa avointa tilaa ja vain pikkuruiset nukkumishuoneet, johon ei pöytäkonettakaan mahdu.
Ymmärrän hyvin jos ihmisillä pinna kiristyy kun yhden (tai kahden) pitäisi saada rauhassa keskittyä työhön ja muiden saada elää normaalia kotielämää.
Lisäksi äänieristys asuissa on surkea vaikka ovet olisivat kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan asuntoja ei ole suunniteltu etätyöhön. Yhtä isoa avointa tilaa ja vain pikkuruiset nukkumishuoneet, johon ei pöytäkonettakaan mahdu.
Ymmärrän hyvin jos ihmisillä pinna kiristyy kun yhden (tai kahden) pitäisi saada rauhassa keskittyä työhön ja muiden saada elää normaalia kotielämää.
Lisäksi äänieristys asuissa on surkea vaikka ovet olisivat kiinni.
Eikä muisteta, että ihmiset tekevät erilaisia töitä. Toisilla on esimerkiksi useita isoja näyttöjä, sähköiset suuret työpöydät, jatkuvia puhelin/teamspalavereita… Laitteet ja kalusteet täyttävät kokonaisen huoneen ja tauoton puhe kuuluu seinien läpi. Toisilla riittää normaalikokoinen työpöytä ja kannettava kone, läjä kirjoja joita saa kaikessa hiljaisuudessa tutkia ja kirjoittaa vaikka artikkelia.
Suurin osa on varmasti tyytyväisiä etätyöhön, mutta vain kun se on vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja helpottaa työn tekemistä. Olisi hyvä muistaa, että kaikilla ei kuitenkaan ole näin. On niitäkin, joille asia on päinvastoin. Siitäkin pitää voida keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa on varmasti tyytyväisiä etätyöhön, mutta vain kun se on vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja helpottaa työn tekemistä. Olisi hyvä muistaa, että kaikilla ei kuitenkaan ole näin. On niitäkin, joille asia on päinvastoin. Siitäkin pitää voida keskustella.
Niillä, joilla etätyö ei perustu vapaaehtoisuuteen, on se kirjattuna työsopimukseen jo ennen työn alkamista ja siten asia kyllä on jo ollut tiedossa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työnantaja olettaa, että työntekijä tekee etätöitä, työnantaja myös maksaa sen työtilan, eli mahdollisen suuremman asunnon, jossa töitä voi tehdä.
Minulla ei kotona todellakaan ole paikkaa eikä tilaa tehdä etätöitä, kotini on kotini, ei työpaikka.Työnantajani onneksi tämän ymmärsi, eikä ole pakottanut etätöihin, vaan olemme koko ajan saaneet käydä ihan työpaikalla, vaikka työ onkin tietotyötä, jota voisi tehdä etänäkin.
Hyvin harva työnantaja on kieltänyt toimistolle tulemisen kokonaan. Se että kirjoittajan puoliso on valinnut tehdä etätöitä toimiston sijaan, ei ole työnantajan vastuulla. Koko mielipidekirjoituksessa kuvailtu ongelma kuulostaa johtuvan siitä, että kirjoittajan etätöissä oleva puoliso ei syystä tai toisesta halua ottaa huomioon tätä erityisherkkää kodin ulkopuolella töissä käyvää naista/miestä ja hänen tarpeitaan. Ratkaisujahan olisi montakin sen sijaan että syytetään työnantajaa ja halutaan kaikki takaisin toimistolle. ap
Älä viitsi syytellä kodin ulkopuolella töissä käyvää erityisherkäksi. Hänhän se joutuu hissutella eikä saa rauhassa tehdä kotitöitään tai katsella vaikka TV tä tai kuunnella musiikkia omassa kodissaan työpäivän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ongelma ratkea muuttamalla isompaan asuntoon? Etätyöt tulevat kuitenkin jatkumaan.
Jos sinulla on satoja tuhansia euroja rahaa odottamassa tilillä niin hyvät sinulle. Mutta suurimmalla osalla ei ole.
Jos olisin kirjoittajan puoliso niin palaisin takaisin vanhaan normaaliin, eli menisin työpaikalle töihin ja vähintään kerran viikossa poikkeaisisin kotimatkalla kaljalla jossain pubissa . Rauha maassa!