Minkä rotuisen koiran ottaisit nyt?

Keskikokoinen snautseri. Mun lempirotu on suursnautseri, mutta ne ovat niin lyhytikäisiä, etten enää enempää sydänsuruja kestä. Tää standardi, vaikkei olekaan ihan samanluonteinen, on kuitenkin lähellä.

Tiibetinspanielin, hurmaavia ja omapäisiä hupsulaisia!

Olen miettinyt esim. pomeraniania tai papillonin ja pomeranianin sekoitusta. Mutta liikun nyt jonkin verran kuitenkin ja sopivan säännöllisesti. Pitäisikö siis ottaa kuitenkin vähän kookkaampi koira, jotta myös jaksaa kulkea lenkillä hyvin pahemmallakin säällä? Ei liian isoa kuitenkaan koska en jaksa tehdä pitkiä lenkkejä montaa kertaa päivässä, en edes ihan joka päivä (pidempää, siis 5-10(+) km lenkkiä) ja tahtoisin koiran saavan kuitenkin tarpeeksi liikuntaa. Että mikä olisi sellainen satunnaiselle luonnossaliikkujalle sopivasti jaksava seurakoira, joka olisi terve, suhteellisen helppo kouluttaa perustavoille ja toimisi hyvin lasten ja lasten kavereiden kanssa (ei aivan taaperoita enää, järkeä päässä) eikä haukkuisi kamalasti naapurien isommille koirille...? Rivitaloon, jolla tällä hetkellä aivan minipiha. Pihattomuuden vuoksi kallistuisin itse sellaiseen pieneen seura/perhekoiraan. Eihän sitä ole pakko raahata joka vaellukselle mukaan, koiralle olisi myös tuttuja hoitajia lähellä jos teemme jonkin reissun, joka ei sopisi koiralle.

Baskervillen noutaja

Vierailija kirjoitti:

Metsästyslinjaisen labbiksen. Oli jo alustavasti kyselty pentusuunnitelmista parilta kasvattajalta, mutta sitten lapsi ilmoittikin tulostaan ja koiran hankinta siirtyi hamaan tulevaisuuteen, kun on aikaa panostaa kunnolla. Ennestään on sekarotuinen koira.

Sepä sitten tarvitsee paljon aktiviteettia.

Dobermannin tai pitbullin, rehellisesti munan jatkeeksi.

Olisi hienoa kulkea kadulla tuollaisen kanssa, kun kaikki vastaantulijat olisivat kauhuissaan :)

Ensin, mikä asumismuoto sinulla on? Kerros-, rivitalo vai omakotitalo? Mikä on koiran käyttötarkoitus? Seurakoira metsästyskoira, lenkkikaveri? Minkälainen perhe sinulla on, onko lapsia?

Minulle yksi ainoa rotu on tiibetinspanieli.

Uskollinen, omistajasn syvästi kiintyvä, hyvä lenkkikaveri, terve rotu.

Ikävä sateenkaarisillalla olevia.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt esim. pomeraniania tai papillonin ja pomeranianin sekoitusta. Mutta liikun nyt jonkin verran kuitenkin ja sopivan säännöllisesti. Pitäisikö siis ottaa kuitenkin vähän kookkaampi koira, jotta myös jaksaa kulkea lenkillä hyvin pahemmallakin säällä? Ei liian isoa kuitenkaan koska en jaksa tehdä pitkiä lenkkejä montaa kertaa päivässä, en edes ihan joka päivä (pidempää, siis 5-10(+) km lenkkiä) ja tahtoisin koiran saavan kuitenkin tarpeeksi liikuntaa. Että mikä olisi sellainen satunnaiselle luonnossaliikkujalle sopivasti jaksava seurakoira, joka olisi terve, suhteellisen helppo kouluttaa perustavoille ja toimisi hyvin lasten ja lasten kavereiden kanssa (ei aivan taaperoita enää, järkeä päässä) eikä haukkuisi kamalasti naapurien isommille koirille...? Rivitaloon, jolla tällä hetkellä aivan minipiha. Pihattomuuden vuoksi kallistuisin itse sellaiseen pieneen seura/perhekoiraan. Eihän sitä ole pakko raahata joka vaellukselle mukaan, koiralle olisi myös tuttuja hoitajia lähellä jos teemme jonkin reissun, joka ei sopisi koiralle.

Mikä tahansa terve, normaali koira jaksaa oikein mainiosti kulkea mukanasi niin lenkeillä kuin vaelluksillakin. Pomeranianit ja papillonit ovat molemmat hyvinkin liikkuvaa kansaa, tosin omien kokemuksien perusteella melko haukkuherkkää väkeä. Fiksuja ja sopeutuvaisia toki.

Pienistä/keskikokoisista seurakoirista löytyy takulla monta mieluisaa vaihtoehtoa!

Welsh corgi. Ovat söpöjä.

Tipsun minäkin.

Japanilaisen pystykorvan.

Shibaa harkitsin, mutta olen nähnyt liikaa niiden ärhentelevän muille oirille.

Tässä ilmastotioanteessa ET OTA minkäänlaista koiraa. Piskit saastuttavat yhtä pwljon kuin ihmiset ja se on AIVAN turhaa, koska pystymme elämään hyvin ilman hupikoiria.

Vierailija kirjoitti:

Japanilaisen pystykorvan.

Shibaa harkitsin, mutta olen nähnyt liikaa niiden ärhentelevän muille oirille.

Siis japaninpystykorvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metsästyslinjaisen labbiksen. Oli jo alustavasti kyselty pentusuunnitelmista parilta kasvattajalta, mutta sitten lapsi ilmoittikin tulostaan ja koiran hankinta siirtyi hamaan tulevaisuuteen, kun on aikaa panostaa kunnolla. Ennestään on sekarotuinen koira.

Sepä sitten tarvitsee paljon aktiviteettia.

Ihanko tosi :D hyvät kasvattajat eivät anna metsästyslinjaista koiraa tavisperheeseen, että ei huolta.

Kohta vähänkäytettyjä koiria on runsaasti alessa.

Koronaboomi loppui nääs.

😞

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt esim. pomeraniania tai papillonin ja pomeranianin sekoitusta. Mutta liikun nyt jonkin verran kuitenkin ja sopivan säännöllisesti. Pitäisikö siis ottaa kuitenkin vähän kookkaampi koira, jotta myös jaksaa kulkea lenkillä hyvin pahemmallakin säällä? Ei liian isoa kuitenkaan koska en jaksa tehdä pitkiä lenkkejä montaa kertaa päivässä, en edes ihan joka päivä (pidempää, siis 5-10(+) km lenkkiä) ja tahtoisin koiran saavan kuitenkin tarpeeksi liikuntaa. Että mikä olisi sellainen satunnaiselle luonnossaliikkujalle sopivasti jaksava seurakoira, joka olisi terve, suhteellisen helppo kouluttaa perustavoille ja toimisi hyvin lasten ja lasten kavereiden kanssa (ei aivan taaperoita enää, järkeä päässä) eikä haukkuisi kamalasti naapurien isommille koirille...? Rivitaloon, jolla tällä hetkellä aivan minipiha. Pihattomuuden vuoksi kallistuisin itse sellaiseen pieneen seura/perhekoiraan. Eihän sitä ole pakko raahata joka vaellukselle mukaan, koiralle olisi myös tuttuja hoitajia lähellä jos teemme jonkin reissun, joka ei sopisi koiralle.

Kleinspitz on yhtä numeroa isompi versio pommista, luokitellaan kääpiöksi vielä kuitenkin.

Mittelspitz on kahta numeroa isompi, ihan ”kunnon koiran” kokonen jo.

Kestää reissaamista ja pitkiä lenkkejä mutta ei sekoa jos ei joka päivä pääse 10km juoksemaan.

Sekarotuoset designkoirat suosittelen unohtamaan, tulevat usein pentutehtailta. Näiden markkinointi on nykyään taitavaa eikä ostaja useinkaan tiedä pennun todellista alkuperää.

Vierailija kirjoitti:

Keskikokoinen snautseri. Mun lempirotu on suursnautseri, mutta ne ovat niin lyhytikäisiä, etten enää enempää sydänsuruja kestä. Tää standardi, vaikkei olekaan ihan samanluonteinen, on kuitenkin lähellä.

Samoin. Nyt on 2 kääpiösnautseria, keskari haaveissa kun on ajankohtaista ottaa kolmas koira. Toinen käppänä on enemmän keskarimainen kuin käppänämäinen ja ihanin koira ikinä ❤

Labbiksen otin (viiden muun rotuisen jälkeen), ja labbiksen ottaisin uudelleen.

Mielettömän monipuolinen harrastuskoira (meidän lajeja mejä, agility, vepe, rallytoko ja nosework), helppo motivoida ja kouluttaa nameilla. On kuitenkin pakko kouluttaa vaikkei mitään erityistä lajija aikoisi harrastaakaan, joten tarjoaa sopivasti haastetta. Ulkonäkö miellyttää silmää, siinä ole mitään liioiteltua. Ilmoittaa tulijat parilla kumealla haukahduksella, mutta ei räksytä turhan päiten. Kokonsa ja tuon ilmoitustaipumuksensa ansiosta menee myös vahdista - kunnes kokovartalohännänheilutuksellaan paljastaa itsensä kaikkien kaveriksi :D Omamme on ollut onneksi myös superterve (ei valitettavasti mikään itsestäänselvyys), ja vaikka onkin näyttelylinjainen, olemme aktiivisella elämäntavallamme onnistuneet pitämään sen hoikkana ja sporttisena (mikä tietenkin tukee terveyttä). Ulkoilee mielellään säällä kuin säällä, erityisesti rakastaa märkää ja pakkasta mikä on hieno piirre koska muuten jäisin itse helposti sohvalle ;)

Ainoa järkytys oli se, miten mielettömästi labbiksesta irtoaa karvaa. Liittyy tietenkin säänkestävyyteen, joten enpä tuotakaan ominaisuutta lopulta vaihtaisi pois.. Robotti-imuri vaan oli pakko hankkia kun en jaksa kahta kertaa päivässä imuroida :)

Volpino italianon. Tosi kaunis ja kiltti ja myös terve rotu.

Markiesjestä olen haaveillut jo kotvan. Ei vaan Suomesta vielä löydy kasvattajia, vaikka on vanha Hollantilainen rotu. Ihana.