Lue keskustelun säännöt.
5kk kaksosten äidin mielipide
09.01.2015 |
Jooh. Joskus kuulin, ku joku kellä oli kaksoset sanoi ettei toivois kaksosia ees pahimmalle viholliselleen. Aattelin "kuka ihme noin sanoo". No.... Kaksosemme ovat nyt 6kk ikäisiä. Tällä hetkellä tuo jonkun murjasu kärjistyy niin todenmukaseks. 5kk valvomista takana, loppua ei näy. Eikä ees se nukkuminen.. Vaan se kun joutuu jatkuvasti kuuntelemaan huutoa/kitinää/itkua. Mikään ei lapsilla tunnu olevan koskaan hyvin. Synkkinä hetkinä - niinkuin nyt. Kadehdin teitä joilla on vaan yksi lapsi per raskaus. Mä EN jaksa, tällä hetkellä oikeesti odottaa kuolemaakin onnrllisempana kuin huomista.
Kommentit (65)
Meillä esikoinen huusi ekan puoli vuotta. Toinen tuli alle 2 v ikäerolla ja sopivasti huusivat sitten kilpaa ekan puoli vuotta. Toinen kun oli hiljaa niin toinen aloitti, sitten molemmat huusi kunnes toinen rauhoittui, mutta alkoi huutaa kun toinenkin huusi. Ruuat, vaipanvaihdot, vessassa käynti usein toinensylissä ja toinen roikkuen lahkeessa. Uskon, että on helkkarin rankkaa, mutta lähinnä tarkoitan, että ei se välttämättä huomattavasti auvoisempaa olisi ollut yhdenkään kanssa. En väitä etteikö kaksosten kanssa olisi vaikeampaa. Mutta HUOM, siinä puolivuotiaana vauva alkoi tajuta sisaruksen viihdytysvoiman. Näin olen kuullut muissakin perheissä käyneen, myös kaksosperheissä. Josko se tsemppaisi edes vähän, että siellä pimeyden keskellä saattaa odottaa valoa tunnelin päässä. Isompana kun toinen nauraa niin alkaa toinenkin nauraa. Tää mamma on alkanut laittaa hyvää ruokaa, neulomaan, makaamaan persillään sohvalla kun muksut konttaa kilpaa ympäri kämppää. Ei muuten onnistunut yhden kanssa, silloin oli pakotettu olemaan seuraneitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, meillä meni ekat kuukaudet niin että luulin meillä olevan yksi vauva, joka ei nuku koskaan ja syö koko ajan. kyllä se siitä.
t. nyt jo 21,5 v kaksosten ja kolmen yksösen äiti
Ihanaa ettei tää ollutkaan mikään "tää on niin ihquhelppoa en tajuu mitä te valitatte?!?!" -viesti, vaan rehellinen avautuminen.
Tsemppiä ap:lle.
Yksi vaativa vauva voi olla varmasti raskaampi hoidettava kuin kaksi tyytyväistä. Mutta kaksi vaativaa yhtä aikaa. Apua!
Yhden vaativan vauvan äitinä, en yhtään ihmettele, jos sulla on raskasta, etkä jaksa nauttia. Pyydä apua mistä vain saat, vaikka pientäkin apua, jos isompaa ei ole tarjolla. Teillä on ilmeisesti lapsilla myös refluksi, jos oikein ymmärsin? Käyttehän hyvällä lääkärillä, se voi olla sekä rakenteellista että allergista, eli allergiatkin voivat aiheuttaa kitinää.
Yritä keskittyä selviytymään, ja unohda vertailu "normaalien" lasten äiteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, oletko yh? vai etkö anna lasten isän osallistua vauvojen hoitoon?
kaksoset on hieno asia, sääli että ap ei osaa olla kiitollinen.
Sanoit, ettei kunnassanne saa lapsiperhe apua ilman lastensuojelun asiakkuutta. Kyllä saa, laki juuri muuttui!
En tiedä kuinka hyvin kunnat ovat ajan tasalla, mutta soita heti tänään neuvolaan ja kysy miten asiassa pitää edetä, jotta saat lakisääteisen palvelun. Jos he käännyttävät lastensuojeluun, kerro, että he toimivat vastoin lakia ja viet asian ylöspäin ja teet valituksen. Se, että kunta ehkä ei ole saanut omia prosessejaan kuntoon, ei ole syy olla noudattamatta lakia. Sinun kuuluu saada apua nyt! Olet huomattavasti kuormittavammassa tilanteessa kuin normaali lapsiperheen äiti, kun sinulla on sairastavat kaksoset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, itsekin saatoin naurahdella vielä raskausaikana kertomuksille siitä miten kaksosperheissä alettiin ostamaan leivät ja juustot valmiiksi viipaloituina, mutta kummasti alkoi itseäkin kyseiset tuotteet jossain vaiheessa kiinnostaa ja mikro hurisi jatkuvasti.. Ja onhan niitä kaksosia jotka ovat helppoja, eikös Kinuskikissa alkanut leipomaan ja perusti bloginkin kun "kaksoset nukkuivat niin pitkiä päiväunia". Hah. Meillä eivät nukkuneet ensimmäiseen 10 kk puolta tuntia pidempään päivällä koskaan. Olihan se aika hirveää ja ei hirveästi jäänyt muistikuvia ja minulla oli kuitenkin mummo melkein koko ajan auttamassa.
Suosittelen että vaadit neuvolasta apua. Uusimmassa Monikkoperhe-lehdessä kerrotaan perheestä jotka olivat tehneet neuvolassa itsestään lastensuojeluilmoituksen, kun muuten neuvolasta ei tarjottu kuin keskusteluapua, kun todellinen avuntarve oli konkereettisempaa, sekin jo auttaa paljon jos joku pitää hetken seuraa lapsille tai tekee jotain kotitöitä.
Ja lohdutukseksi vielä se, että oikeasti se aika auttaa. Meillä helpotti valtavasti kun vajaan vuoden ikäisenä alkoivat konttaamaan, olivat huomattavasti tyytyväisempiä kun pääsivät liikkeelle ja samaan aikaan alkoivat nukkumaan paremmin päiväunia ja pidettiin toiselle yökukkujalle vielä unikoulu. Sitten vain nukuin itse päiväunia lasten kanssa, en todellakaan tehnyt mitään kotihommia silloin. Siitä eteenpäin oma fyysinen jaksaminen on helpottanut, tilalle on tietysti tullut kaikenlaiset kasvatukselliset pulmat :-) Seuraa ei juuri tarvi lapsille pitää, leikkivät keskenään.
Suosittelen tsekkaamaan ainakin FBstä eri monikkoryhmiä, niissä saa ihan hyvää vertaistukea. Yhden lapsen vanhemmat ei vaan voi tietää mitä se elämä on kahden vauvan kanssa.
Minulla on 6v kaksoset ja heillä 8v isosisarus. Kysehän on persoonasta. Meillä toinen kaksosista oli vauvana vaativa, mutta nyt reipas ja toimelias nuorimies. Kaksoset ovat tällä hetkellä "helpot", mutta vauva-aikana ei tuntunut siltä. Mutta ehkä tuo vauva-aika oli juuri heidän osaltaan se pahin. Meillä vauva-aikana oli vain isoja parisuhdeongelmia, jotka koin kyllä raskaampina kuin vauvat. Sain tuolloin sukulaisiltakin apua kun mies meni menojaan.
Isosisarus on meillä ollut sitten se "hankala" tapaus ja on edelleen.
Mutta näin 6 vuoden kokemuksella sanoisin, että vauva-ajan jälkeen meidän kaksosista on ollut "vaivaa" noin 1.5-kertaisesti yhteen lapseen verrattuna.
Pyydä apua tilanteeseesi! Tunnelin päässä on kuitenkin valoa, sen lupaan. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani että olet noin poikki! :/ Ota jaksaminen neuvolassa puheeksi, jos edes jotain apua saat niin ota kaikki vastaan! Voit saada esim. kodinhoitajan joka lähtee lasten kanssa kävelylenkille, saat edes hetken olla rauhassa kitinältä.
Minulla on myös kaksoset, vauva-aika oli ilmeisesti helpompi kuin teillä ja pystyin oikeasti nauttimaan vauva-ajastakin vaikka vuorokauden tunnit meinasivat välillä loppua kesken. Voin vain kuvitella miten väsyttävää on jos vauvojen kanssa on hankaluuksia. Lupaan että ihan varmasti tilanne tulee teilläkin helpottamaan! Omani ovat nyt leikki-ikäisiä ja on ihan huippua että lapsilla on samanikäinen sisarus leikkikaverina. Kaksosuus ja kaksoset ovat lopulta aika kiva juttu kuitenkin. :)
Jaksamista teille vauva-arkeen!
Hae hyvä ihminen apua. Omat kaksoseni olivat ns. helpot vauvat, mutta väsymys oli siitä huolimatta valtava. Apua saimme mummulasta mutta sittenkin päivät olivat aika rankkoja. Voi olla että äidin hermostuneisuus ja väsymys tarttuvat lapsiinkin, en tiedä ja kitinä yltyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverilla on kaksoset ja ylikorostaa jatkuvasti,kokoajan,liikaa sitä miten helppoa heillä on ja hän on energinen ja kaikki on niin happy happy. Paistaa läpi selittelyn tarve,miksi pitää muille todistella mitään. En jaksa jatkuvasti kuvia puurot naamalla olevista saman näköisistä pallukoista..saati kuulla monta tuntia on ihanasti nukuttu mikäkin yö. Haloo!!! Kaksosia on muillakin ja ei se niin ihmeellinen juttu ole että kokoajan pitää puhua "kun nää on kaksosia ni..." joo joo ne on kaksosia.
30 jatkaa vielä... tosiaan kaikki "yksikin vauva voi olla vaativa ja väsyttävä" jutut voit unohtaa. Jos on yksi vauva joka on vaativa niin joo, sit valvotaan ja vaikka kanniskellaan sitä vauvaa jatkuvasti ja onhan sekin väsyttävää. Mutta mitäs teet kun on 2 vauvaa? kun ei oikeasti ole kun 2 kättä ja toisen vauvan itku tarttuu toiseen niin mitä sitten teet jos olet yksin paikalla? Tähän en keksinyt kunnon ratkaisua omien kaksosten vauva-aikana ja meidän vauvat oli ihan "normaaleja" eli ei erityisen helppoja mutta ei hankaliakaan ja kyllä sitä itkua sai ensimmäisen vuoden aikana kuulla ihan riittävästi.
Ja tosiaan jos ei muu auta niin sit se lastesuojeluilmoitus neuvolassa, sen asian ei tarvi olla niin negatiivinen kun ajatellaan, jos apua ei muuta kautta saa niin tuota kautta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 02:24"]
Ja paikkakunnalla, missä olen, apua saa vain jos on lastensuojelun asiakas, sen verran täyttä. Miehellä oma yritys, työskentelee tällä hetkellä 24/7. Isovanhemmat eivät halua ottaa yöksi - juurikin siksi koska lapset eivät aina ole olleet terveitä, ja pelko että tulee jokin kohtaus on esteenä. Kiitos kuitenkin tsempeistä, ei tässä ole muita vaihtoehtoja kuin selvitä, olisi vaan mukava saada vertaistukea. -ap
[/quote]
Tässäpä se taas on: perheessä ei ole isää! Miten ihmeessä onnistutte aina raskautumaan tuplasti miesten kanssa, jotka on 24/7 muualla ja miksi ihmeessä isovanhempien pitää korvat se isä?
Meillä on 7 kk ikäiset tuplat, jotka ovat nukkuneet viimeiset 5 kk 6-8 tunnin yöunia, herättävät nykyisin naurulla ja ovat muutenkin mainioita tapauksia. Mies on yrittäjä ja juuri siksi pystynyt siihen, että on aamulla klo 6-8 lasten kanssa, jotta minä saan nukkua pitkään.
En käy missään tuplakerhoissa, koska sen ainoan käyntikerran aikana kuulin vain valitusta ja tuskailua, kun ei auta yhteiskunta eikä isovanhemmat. Isät oli tietty kaikki piiiiitkää päivää töissä. En halunnut toista kertaa mennä kuulemaan, että meillä on kulissiliitto, kun kaikki menee hyvin.
Meillä näin, teillä toisin. Kaksi menee siinä kuin yksi, ainoastaan iloja on tuplasti enemmän.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 02:24"]
Ja paikkakunnalla, missä olen, apua saa vain jos on lastensuojelun asiakas, sen verran täyttä. Miehellä oma yritys, työskentelee tällä hetkellä 24/7. Isovanhemmat eivät halua ottaa yöksi - juurikin siksi koska lapset eivät aina ole olleet terveitä, ja pelko että tulee jokin kohtaus on esteenä. Kiitos kuitenkin tsempeistä, ei tässä ole muita vaihtoehtoja kuin selvitä, olisi vaan mukava saada vertaistukea. -ap
[/quote]
Voivatko isovanhemmat ottaa vauvoja vaikka pariksi tunniksi päiväsaikaan? Jos vaikka kerran viikossa vaikka veisivät vauvat päiväunikävelyllä, niin saisit levättyä?
Voimia!
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 12:29"]
Sanoit, ettei kunnassanne saa lapsiperhe apua ilman lastensuojelun asiakkuutta. Kyllä saa, laki juuri muuttui!
En tiedä kuinka hyvin kunnat ovat ajan tasalla, mutta soita heti tänään neuvolaan ja kysy miten asiassa pitää edetä, jotta saat lakisääteisen palvelun. Jos he käännyttävät lastensuojeluun, kerro, että he toimivat vastoin lakia ja viet asian ylöspäin ja teet valituksen. Se, että kunta ehkä ei ole saanut omia prosessejaan kuntoon, ei ole syy olla noudattamatta lakia. Sinun kuuluu saada apua nyt! Olet huomattavasti kuormittavammassa tilanteessa kuin normaali lapsiperheen äiti, kun sinulla on sairastavat kaksoset.
[/quote]
Neuvolan eka ohje on se, että isä kotiin, yrittäjälle riittää 10 tunnin työpäivä. Silloin ap saa levättyä, kun mies on lasten kanssa. Ei yhteiskunnan tarvitse maksaa siitä, että isä ei välitä lapsista.
kuulostaa niiiin tutulta :) mä valvoin vuoden kaksosteni kanssa eikä tuosta ajasta ole oikeastaa kovinkaan montaa muistikuvaa... ihana vauva-aika jäi siis minun osalta tavallaan kokematta, mutta nyt kun nuo on jo 5v ja ovat toistensa parhaat ystävät ja muutenkin hienoja ihmisesalkuja niin pakko laittaa itsekkyyden viitta välillä hartioilta ja taputtaa itseä olalle ja sanoa että "kiitos kun silloin jaksoit". :) Mutta lisää lapsia meille ei tule. Univelkojen tasaantumiseen meni muuten aika tarkkaan kolme ja puoli vuotta.
Mulla on nyt kohta 6v. kaksospojat, syntyivät myös keskosina. Meillä ei ole onneksi ollut koliikkia tms. vaivoja, ja meillä pojat yleensä heräilee vuoroöinä, tai ainakin vuorotellen. Meillä pojat oli helppoja lapsia, mutta kyllä se helvetin raskasta oli kun mulle oli se raskaus ja kiireellinen sektio sellanen rasitus että oon ollu uupunut siitä asti. Ainoat apurit oli mies ja 14v. tytär, mies ei oikein aluksi käsittänyt minkälaista mulla oli kun piti imettää ja joka rööristä tuli jotain eritettä, se toipumisaika ei kyllä ollut mun elämän parhaita hetkiä...
Kyllä se onneksi niin on, että kaksoset on varmasti kuitenkin helpommat kuin vuoden tai kahden ikäerolla olevat. Kun tuosta pahimmasta ajasta pääsee, niin kyllä se helpottaa. Koliikki ei varmasti kestä ikuisesti, ja tosiaan kun alkavat tajuta toisensa, niin leikkivät yhdessä. Meillä pojat kyllä tappeleekin vähintään kerran päivässä, mutta se menee nopeasti ohi, pian taas leikkivät yhdessä. Helpolla ollan päästy jo vuosia, tuntuu hullulta että syksyllä menevät jo eskariin. Kallistahan se on kun kaikkea pitää ostaa kaksi, mutta muuten ihan ok se että sai kaksi yhdellä kertaa. Tosin silloin kun sain tietää että olen raskaana, pahin pelko oli kaksoset, mulla on suvussa kaksosia, ja pelkäsin että en fyysisesti jaksa mitenkään kaksosia, en edes raskausaikaa.
Yksi naislääkäri jolla oli silloin jo isot kaksoset, sanoi mulle kun odotin poikia, että reilusti menet vaan sieltä mistä aita on matalin, ja muutenkin laiskana ihmisenä, olen sitä neuvoa noudattanut. Minä olen ollut lapsilleni tarpeeksi hyvä äiti, vaikka en olekaan suorittanut mitään superäitiyttä kaikkien sääntöjen mukaan. Niin kauan kun lapset saavat rakkautta ja rajoja, on vaatteet ja ruokaa, niin kaikki on hyvin. Kauhistuttaa kun pian koittaa aika kun noi kaksi päkäpäätä pitää päästää liikenteeseen keskenään, mutta minä olen tyytyväinen jos vaan saan ne aikuiseksi hengissä, sekä minä että he. Monesti on tullut mietittyä, että luojan kiitos näitä ei ole kolme :)
Kannattaa sitä vertaisapua hakea, esim. fb:ssä on hyvät monikkosivut ja keskosille omat ym. On myös kaksosten vaatekirppiksiä. Meillä toimii nykyään monikkoyhdistys meidän kaupungissa, on tapaamisia, se on ihan kiva, ainakin kulkutautiaikojen ulkopuolella.
Pojat heräilee vieläkin öisin, näkevät painajaisia, ja toisella pojalla varsinkin on jotain kasvukipuja, polvitaipeet on kipeät, pitäisi viedä lääkäriin kun ei tunnu menevän ohi.
Ehkä pitäis tästä mennä nukkumaan, aamulla töihin, arvaan että kun sänkyyn pääsen, hiippailee joku kolmas meidän sänkyyn.