5kk kaksosten äidin mielipide

Eurajoki?

Tuo isovanhempien vaunulenkittely muuten olisi jo hyvä, meillä käytettiin sitä mahdollisuutta ja jo se 1-2 tuntia hiljaisuudessa kotona sohvalla auttoi, vaikka itse olinkin silloin niin yliväsynyt että en saanut yleensä väkisin nukuttua silloin. Muutenkin apu kotiin päivisin, oli se sitten sukulaisten tai ammattilaisten antamaa olisi tuossa tilanteessa kullanarvoista.

Minustakin tuntuu että "normaali" vauva-aika jäi kokematta. Olen todennut monesti että en ehkä ole mikään "vauvaihminen" enkä halua enää uutta vauvaa mutta ehkäpä taustalla onkin se että koko ensimmäinen vuosi meni järkyttävässä sumussa ja ei jäänyt kovin häävejä muistoja. Oli miten oli, meille ei enempää lapsia haluta, ja nyt 5-vuotiaat kaksoset on aivan loistavia tyyppejä ja meno paranee vaan. Loppujen lopuksi kaksoset oli just hyvä juttu meille :-)

2

Varmasti tuntuu siltä, ettei helpota koskaan... Nyt pitäisi heti saada tukea, niin voi nukkua ja kertä voimia.  Ensimäinen lapsi/lapset on yllättävän kova paikka monelle. Mustakin tuntui, että vauva-aika on ihan loputon... Sitä oli vaikee nähdä tulevaisuuteen. Mutta varmaa on, että se helpottaa. Ei se sillon kyllä lohduttanu

Ei kannata verrata onko yhden tai kahden tai kolmen lapsen kanssa kuinka erilaista/vaikeeta/helppoa. Täällä on monta erilaista kertomusta ja hienoja kannustuksen sanoja!

2

Kuulostaa pahasti marttyyri asenteelta. Sano sille ukolles että kohta on mononkuva perseellä jos ei apua tule! Tuntuu vaan että pakenee sinne töihin. Eikä ole ihme jos marttyyri on kotona. Sori! Ei pahalla mutta olen ex marttyyri ja tunnistan tästä yhtälöstä paljon samaa. Js ei, mulla ei ole kaksosia mutta viidettä odotellaan joten jotain jo vauvoista tiedän. Kolmas lapsemme alkoi nukkua yöt vasta viis vuotiaana. Oli astmaa ja erittäin vaikeaa ihottumaa ym. Pahimmillaan heräsin seitsemän tunnin aikana kahdeksan kertaa!! Mutta en ole koskaan edes kirjoittanut mihinkään että elämäni oli silloin rankempaa kuin terveen lapsen vanhemman!!

Kaksosten äitinä sanon, että ekasta vuodesta kun selviät, niin elämä helpottaa. Mulla on keskosina syntyneet kaksoset jotka jouduttiin ennen ensimmäistä ikävuotta leikkaamaan yhteensä neljä kertaa ja kummallakin oli koliikki. Mies illat töissä.

Nyt pojat ovat 8v ja voin sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois, mutta yhtään päivää en haluaisi niistä elää uudelleen. Kaksosten kanssa elämä on luonnotonta jotenkin ja kaksoset ovat hyvin levottomia vauvoina.

Hanki laadukkaat kuulosuojaimet. Jaksat itse paljon paremmin kun et koko ajan kuule itkua ja kumpaakin ei voi yhtä aikaa pitää sylissä. Pyydä neuvolan kautta apua kotipalvelulta. Meillä kävi kerran viikossa kaksi mammaa parin tunnin ajan. Veivät joko lapset ulos että sain hetken vaikka nukkua tai vaan olla itsekseni tai lähdin itse kauppaan tai kirjastoon tai jonnekin. Ei maksanut kovin paljon edes siihen nähden miten se pieni hetki auttoi jaksamaan.

Kaikki sympatiat. Kaikessa ihanuudessaan tuo on kamalaa aikaa. Muista kuitenkin, että kaksosia ei kaikille anneta :)

en voi ymmärtää suurinta osaa kommenteista tässä ketjussa. itse olen olltu kaksosten äiti juo vuosia ja useamman yksösenkin. ei se nyt niin kauheeta ole. mies on hyvä pitää kuvioissa mukana alusta asti.

Se voi yhdenkin itkuisen vauvan kanssa olla väsyttävää. Mutta tietty ahdistavampaa on yrittää tuuditella kahta vikisijää. Onneks omat nyt 4 vuotiaat kaksoseni on ollut syntymästä asti hyviä nukkujia ja sen suurempia uhmakausiakaan ole ollut.

2

Tällä hetkellä, kun mulla on uhmaikäinen yksivuotias ja vauva, ottaisin oikein mielelläni kaksi samanikäistä. Nämä kun ovat molemmat suuritarpeisia, mutta eri tavalla. Toki tämä oli tietoinen oma valinta, kaksoset saa sattumalta. Mä olisin eka rakkaudessa mielellään ottanutkin kaksi :)

En siis yritä väittää etteikö kaksosten kanssa olisi raskasta. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin ainakin rankat vaiheet koetaan vaan kerran (yöheräilyt, taaperoaika).

Tsemppiä ap!

Nyt kaikki vertailu pois! Annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos joku kertoo omasta mielestään vaativammista tilanteista. Sun tilanne on sun eikä sitä helpota tieto siitä, että jollain on rankempaa. Toivottavasti teillä helpottaa pian ja pääset nauttimaan monikkouden iloista runsaammin.

t. 10 v. kaksosten äiti

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 01:33"]

Ja lisäyksenä; taas huomaa että joku jolla ei ole kaksosia puhuu "saatpahan kaksi samalla vauva-ajalla".... Siitä ei ole mitään iloa - päinvastoin. Nyt jos emme hankikaan enempää lapsia, emme saa ikinä kokea sitä "vauva-aikaa", koska veikkaampa että tästä ekasta puolesta vuodesta ei ole mitään muistikuvaa. Onnellinen vauva-aika nauttiminen siis jäi kokonaan kokematta. -ap

Tiedän, että tämä ei nyt lohduta, mutta en usko että on yleistä viettä "vauva-aikaa" kivasti tai ns. normisti.

Esim.meillä: ensimmäinen laspi meinasi menehtyä hoitovirheen vuoksi, toinen syntyi all 1,5 kg keskosena ja vietti ensimmäisen kuukauden sairaalassa, tämä kolmas joka on nyt pari kk onkin ihan "normivauva", syntyi laskettuna-aikana, syö hyvin, kasvaa tosi hvyin ja on ollut koko ajan pääsäntöisesti tyytyväinen. MUTTA keskimmäisellä on hirvee uhma-ikä ja 6 v. haaveilee, eikä me koskaan ehditä mihinkään ajoissa ja kaikki lähdöt kestää ja kestää kun toinen haaveilee ja uhmäikäinen huutaa samalla vielä alasti että ei tahdo pukea kun itse olen jo haaveilevan 6 v:n kanss eteisessä osittain talvitamineissa. Auttaisin toki vaikkapa haaveilijaa ellei vauva roikkuisi tississä. Uhmaikäisenkin pukisin, mutta se ei onnistu silloin kun hän huutaa kaarella. Ennen lähtöraivoa on uhmäikäinen ehkä heittänyt ruokaa aamiaisella lattialle ja hyvässä lykyssä jo herätessään on suuttunut koska väärä vanhempi juuri ko.aamuna meni herättelemään tai mitä nyt milloinkin. Omat kasvattajantaidot on nyt piukasti koetuksella, ja olo on surkea. On niin helppo suuttua vaahtosammuttimen kokoisella pikkuiselle ja komentaa huutaen, vaikka sitä samalla tietää että tää on määräaikainen vaihe joka menee ohitse. Yritän keskittyä niihin kivoihin hetkiin ja kehua hyvistä teoista ja esim.rauhallisista hetkistä, tai niistä jollon "isommat" lapset kesittyvät tai ovat oma-aloitteisia. Nukkumaan mennään ajoissa (klo 20 pää tyynyssä, jos suinkin ja sitä ennen luetaan, jos uhmaikäisen huudolta siitä mitään tulee.) No, aina ei terrorisoi, mutta sitäkin pääsee tapahtumaan viikottain. Vauvaakin yritän kehu kun hän toimittaa jotain hyvää, esim.röyhtäisy koska sitten pienemmällä todennäköisyydellä lentää puklut. Ja pierut ovat myös OK, koska sitten pienemmällä todennäköisyydellä vatsaa vääntää ja tulee rauhattomuutta vauvalle. Mä olen siis kehittänyt "kivojen asioiden ja hyvien tekojen merkillepanemisen" jotta itse jaksaisin muistaa valvomisväsymyksissäni että kuinka tärkeää on hyväksyä ja nauttia omista lapsista, koska se tarttuu niihin ja se tukee heidän itsetuntoa, jo vauvasta alkaen. Meillä lapset eivät ymmärrä aikuisten väsymystä kun ne nukkuvat klo 20:00 - 7:30/8:00 ja muutenkin niiden huolet ovat aika pieniä.

Jokaiseen vauva-aikaan mahtuu kamalia kausia, mutta varmaan on paljon iloakin. Kun aikaa kuluu, jää tunnemuistiin lasten kanssa eletyt hyvät hetket paremmin kuin ne ikävät kaudet esim.koliikit, kitinäkaudet, oma väsymys tai synnytyskipu. Ko.asiat kyllä muistaa, ja tietää mutta niitä ei enää koe voimakkaana kuten nyt koet ajan kun kaksosesi ovat 5 kk. Lasten kanssa ei koskaan helpota: vaikeusaste ja vaikeusmuoto vaan muuttuu lasten kasvun mukana!

[/quote]

Mutta muista, että tulevaisuudessa kaksosuus voi olla lapsille rikkaus. Itse en ainakaan vaihtaisi kaksosuutta mihinkään. Siskoni on paras ystäväni.

T. Kaksonen

Eikö se isä voisi tehdä hetken aikaa vaikka vähän lyhyempää työpäivää, jolloin ehtisi olemaan enemmän kotona sinua auttamassa??
Myös isovanhemmat valjastat nyt auttamaan. Ottavat vauvat päivällä hoitoon tai sitten yöksi niin, että sinä nukut talon toisessa päädyssä korvatulpat korvissa. Jos jotain tapahtuu, olet heti paikalla. Jos tämä oli siis isovanhempien pelko, että lapset saavat kohtauksen ym?

Sinun ei tarvitse hoitaa lapsia ypöyksin, nyt läheiset auttamaan mars!

Let ap viesti viestiltä vastenmielisempi olio. Olisit edes sympaattisempi, niin sun kitinöitäs jaksais kuunnella, mutta ei. Vastaapa nyt itselles vielä viidellätoista viestillä, jos olo paranis

Nyt apua jostakin! Eikö tosiaan mies voisi tehdä lyhyempää työpäivää? Minulla on kokemusta kaksosista, sekä vuotta vanhemmasta isosisarruksesta. Eihän se vauva vuosi kaksosten kohdalla tosiaan oölut ruusunpunaista unelmaa, joten en ihmettele väsymystäsi jos apua ei tule mistään... Sen haluan kuitenkin sanoa, että lapset kasvaa kokoajan ja ovat vain vähänaikaa pieniä. Kyllä se siitä helpottaa. Rohkaisen sinua ottamaan asian kunnolla puheeksi miehesi kanssa, neuvolassa ja jne. Jotta saat apua ja voimaa jaksaa.

Ne vauvat ovat myös miehen vastuulla (ja ilona). Lapsilla on isä, jonka pitäisi nyt priorisoida ja suhteuttaa työmääräänsä. Tai jos paiskii ympärivuorokautisesti duunia niin tienaa varmaan sen verran että voitte palkata apua päiviin?
Toivon ap:lle voimia tähän varmasti tuplarankkaan vauva-aikaan, mutta nyt vähän ryhtiä siihen mieheen. Lasu-ilmoitukseen alkaa olla oikeasti aihetta jos miestä ei kiinnosta lapset tai äidin uupumus.

Mun kaksoset on jo koululaisia ja elämä heidän kanssa on tosi helppoa. Muistan silti alkuvuosien väsymyksen ja ongelmat. Oma neuvoni on: ota kaikki apu vastaan äläkä koita olla superäiti. Vauvat eivät vahingoitu vaikka joutuvat odottamaan ja huutamaan, vaikka saavat korviketta ja kaupan purkkiruokia jne. Nuku aina kun voit ja vaadi, että lasten isä myös osallistuu.

Vertaistukea löytyy esim täältä: http://www.hmp.fi/index.php