Laihduttajien (lihavien) merkillisimmät ruokaan liittyvät uskomukset

Kuka helvetti syö tonnikalaa, paska-altaissa kasvatettua.

Itse jojoillut merkittävästi painoni kanssa vuosia. Kesti todella, todella pitkään oppia, että on ihan ok syödä usein päivässä, toki pieniä aterioita. Minä nälkiinnytin itseäni, söin kerran päivässä ja siitäkin tuli huono olla. "Kyllä läskillä on varaa olla syömättä pidempäänkin, et ansaitse syödä" jne. Arvata saattaa, mihin tämä itsensä nälkiinnyttäminen ja täysin vääristynyt kuva syömisestä johti... Terapiasta ja ravintoterapeutista on ollut apua, pikkuhiljaa he valoivat minuun oppeja normaalista syömisestä.

Liian pitkään häpesin ruokaa, syömistä, itseäni. Jos joku, kuka on samassa tilanteessa tai uskoo, että "kerran päivässä on parempi syödä kuin monta", älkää tehkö niin. Ei laihtuakseen tarvitse nälkiinnyttää itseään!

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:02"]Mitä olen pitkään seurannut lihavia, jotka yrittävät vuodesta toiseen laihduttaa, niin kaikilla heillä on aivan todella merkillisiä uskomuksia mitä ruokaan laihduttamiseen tulee.

Ensinnäkin ruokailutavat. Lounaalla puputetaan vaikka raejuustoa, riisikakkua tai rahkaa, mutta kahvin kanssa kelpaa usein pulla tai jokin muu "pieni poikkeus".

Toinen merkillinen asia on ruokailurytmi. Aika moni väittää syövänsä salaattia ja noudattavansa terveellistä ateriarytmiä. Tämä ei näytä mitenkään toteutuvan arjessa vaan aterioita jätetään väliin. Aika on jokin syy, miksei olla ehditty syödä. Usein oikein ylpeillään sillä, ettei olla syöty mitään. Kilot kuitenkin kertovat omaa karua kieltään. Rutiinit perseellään.

Laihduttavat ruoka-aineet. Olen huomannut, että aika monelle tulee joku ihme "buumi". Syön pelkkää rahkaa. Pussikeitot laihduttavat. Vaihdoin makeiset kiloon banaaneja. Olen karkkilakossa. Nutraan viikon. Vaihdan pitsat ja mäkkärit Subiin! EI NÄIN. Syökää terveellistä arkiruokaa, älkää menkö mihinkään pikaruokalaan. Pikaruokalat ovat siitä salakavalia, että jos sinne menee kerran, niin varmasti keksii aina jonkin hyvän tekosyynn mennä sinne. Ja lihavathan ovat tunnetusti mestareita keskimään tekosyitä. Mikään lakko tai dieetti ei myöskään laihduta pysyvästi, jos sitä ei aio noudattaa loppuelämää.

Sairaususkovaisuus. En voi lenkkeillä koska nivelet ovat kipeät. Olen yksinhuoltaja, niin en voi mennä salille. Verikokeissa ei näy mitään, mutta minulla on eräs sairaus, joka lihottaa, mutta jota lääkärit eivät myönnä. Kyllä. Joskus sairaus ja stressi nostavat painoa. Useimmat sairaudet ovat kuitekin hoidettavissa, ja aina ei pidä etsiä tekosyytä lihavuudelle jostain ulkopuolisesta tekijästä. Kun myöntää omat heikkoutensa, voi painonpudotuskin onnistua.

Mitkä ovat mielenkiintoisimmat kuulemasi laihdutusmyytit?

 
[/quote]

Kilpirauhasen vajaatoiminta lihottaa ja on alidiagnosoitua. Ja kun se lopulta löydetään, sitä hoidetaan liian pienillä tyroksiiniannoksilla. Vaikka arvot olisivat viitralueella voi silti olla vajaatoimintaa. Erityisesti yleislääkärit sortuvat tuohon väärään hoitoon, endokrinologit tietävät paremmin. Tuo kilpparivajaus on juuri naistrn sairaus muuten yleisimmin.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 00:02"]

Eikö niitä lapsia voi ottaa mukaan liikkumaan, esim tekemään kuntoliikkeitä tai kävelylenkille?

[/quote]

Kyllä voi; esimerkiksi lenkillä voi hyvin käydä vauvan vaunuja työntäen jos vaan aikaa riittää. Äitiyslomalla ja sitä seuranneella kesälomalla lenkkeilin kaksosten kanssa paljonkin, helposti 1,5 h lenkin päivässä.

Taaperoajan koin sen sijaan hankalaksi yhteisen liikkumisen kannalta. Lapset tarvitsevat raitista ilmaa ja liikkumista, mutta vanhemman kannalta se tarkoitti lähinnä hiekkalaatinkon reunalla hengailua ja lasten perään katsomista. Uimassa käytiin myös yhdessä, mutta oma tehokkaan liikunnan osuus jää tosi vähäiseksi kun on lapsia vahdittavana. Myös esimerkiksi luistelua ja hiihtoa harrastettiin, mutta näissäkin piti keskittyä lähinnä lasten tukemiseen.

Nyt kun lapset ovat viisivuotiaita, on ihanaa kun me voidaan ihan oikeasti tehdä asioita yhdessä. Esimerkiksi metsässä lenkkeily on kivaa; pojilla riittää tutkittavaa ja touhuttavaa ja minäkin poikkean välillä heidän kanssaan polulta kallioille kiipeilemään. :) Saadaan tehtyä sekä matkallisesti että ajallisesti ihan hyvä lenkki kun lapsetkin jo jaksavat kävellä enemmän.

Uimakoulu on myös aivan huippujuttu; rakastan itse uimista ja nyt voin hyvällä omallatunnolla jättää lapset uimaopettajan huomaan ja uida ihan omassa rauhassa sen ajan kun lapsilla on uimaopetusta! Mahtava vapauden tunne! 

T:35

Lihavilla on myös outo kuvitelma, että on olemassa vain lihavia ja laihoja. Normaalipainoiset unohtuvat aina siitä välistä.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 22:06"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:41"]

Tuo on kyllä varmasti yleisin luulo, että laihat syövät vain pahaa ruokaa naama norsunvitulla. Laihanahan nimenomaan voi syödä kaikenlaista, koska elimistö toimii ja kompensoi pienet ylikalorit. Pitää tuntea vain omat rahansa.

[/quote]

Tämä on harhaluulo - ei toimi kuin vain nuorilla ihmisillä. Vanhemmiten laihakin joutuu vahtimaan syömisiään.

[/quote]

Mitä se nyt kenellekin tarkoittaa. Moni hoikka tai normaalipainoinen vahtii syömisiään vähän aikaa, kun housunkaulus alkaa puristaa, saa ylimääräiset viisi kiloa pois ja jatkaa taas elämäänsä tuttuun, huolettomaan tapaansa.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:31"]

"Ennemmin olen vähän isokokoinen (=merkittävästi ylipainoinen) ja nautin elämästä, kuin salaattia naama norsunvitulla puputtava laiheliini"

Lihavuus ja elämästä nauttiminen rinnastetaan toisiinsa ja kaikki laihat ovat kovia kaloreista nipottavia himoliikkujia, jotka eivät ikinä syö mitään hyvää. 

[/quote]

työskentelen vakituisena sijaisena ja just oli parin työkaverin kanssa puhetta kun vanhainkodissa on 2 osastoa, jossa toisella suurin osa hoitajista on yli 40 vuotiaita, pullukoita. tunnelma osastolla on mukava, palautetta annetaan ja kiitetään, tervehditään ja ylensäkin puhtutaan kuin ihmiselle. asukkaista kohdellaan arvostavasti. sinne on mukava mennä tekeen keikkaa. 

toisella osastolla hoitajat on hieman nuorempia, yli 30 vuotiaita kuitenkin. hoikkia ja treenaa kovasti. kukaan ei halua mennä sinne, tunnelma on tympeä, koskaan ei saa positiivista palautetta, kaikesta valitetaan, asukkaat on vaan riesa

sattumaa?

[/quote]

Taitaa vanha viisaus pitää paikkansa: lihavat on lepposia. 

Kun ei tarvitse nipottaa syömisestä ja liikunnasta, vaan osaa nauttia hyvästä ruoasta, niin viihtyy ja osaa olla toisillekin mukava. 

[/quote]

Just tämä "hyvästä ruoasta nauttiminen" on yksi suurimmista ylipainoisten myyteistä. Mä aloin laihtua juuri silloin, kun opin nauttimaan hyvästä ruoasta. En siis enää tyydy roskaruokaan, vaan aloin valmistaa itse. Nyt syön kunnon ruokaa laadukkaista raaka-aineista ja keskityn nauttimaan joka suupalasta enkä mätä sisuksiini vain mättämisen vuoksi. Kun on kunnon ruokaan päässyt tottumaan, ei roskaruoka tai vaikka irtokarkit maistu suussa enää kohta miltään. Kannattaa kokeilla! :)

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:31"]

"Ennemmin olen vähän isokokoinen (=merkittävästi ylipainoinen) ja nautin elämästä, kuin salaattia naama norsunvitulla puputtava laiheliini"

Lihavuus ja elämästä nauttiminen rinnastetaan toisiinsa ja kaikki laihat ovat kovia kaloreista nipottavia himoliikkujia, jotka eivät ikinä syö mitään hyvää. 

[/quote]

työskentelen vakituisena sijaisena ja just oli parin työkaverin kanssa puhetta kun vanhainkodissa on 2 osastoa, jossa toisella suurin osa hoitajista on yli 40 vuotiaita, pullukoita. tunnelma osastolla on mukava, palautetta annetaan ja kiitetään, tervehditään ja ylensäkin puhtutaan kuin ihmiselle. asukkaista kohdellaan arvostavasti. sinne on mukava mennä tekeen keikkaa. 

toisella osastolla hoitajat on hieman nuorempia, yli 30 vuotiaita kuitenkin. hoikkia ja treenaa kovasti. kukaan ei halua mennä sinne, tunnelma on tympeä, koskaan ei saa positiivista palautetta, kaikesta valitetaan, asukkaat on vaan riesa

sattumaa?

[/quote]

Taitaa vanha viisaus pitää paikkansa: lihavat on lepposia. 

Kun ei tarvitse nipottaa syömisestä ja liikunnasta, vaan osaa nauttia hyvästä ruoasta, niin viihtyy ja osaa olla toisillekin mukava. 

[/quote]

Just tämä "hyvästä ruoasta nauttiminen" on yksi suurimmista ylipainoisten myyteistä. Mä aloin laihtua juuri silloin, kun opin nauttimaan hyvästä ruoasta. En siis enää tyydy roskaruokaan, vaan aloin valmistaa itse. Nyt syön kunnon ruokaa laadukkaista raaka-aineista ja keskityn nauttimaan joka suupalasta enkä mätä sisuksiini vain mättämisen vuoksi. Kun on kunnon ruokaan päässyt tottumaan, ei roskaruoka tai vaikka irtokarkit maistu suussa enää kohta miltään. Kannattaa kokeilla! :)

[/quote]

Näin mäkin teen - ja painan 119 kg! Ei toimi... Pitäis vaan syödä vähemmän, mutta kun ei kykene.

Rasvakammo ihmetyttää, etenkin kun hiilareita ja varsinkin sokeria vedetään surutta ja ihmetellään kun paino nousee...

Juuri tuo ruokaorientoituneisuus on lihavien perussynti: elämä pyöri ruoan ja syömisen ympärillä.

- Mä en itse asiassa koskaan syö ruokaa, mä vain olen lihava (mutta ahmaisen lounastauolla viisi viineriä ja 1,5 l sokerilimpparia).

Liikunnasta lihavat eivät kyllä piittää, vaikka sekä terve- että ylipainoiset tarvitsevat liikuntaa. Liikunta ei pelkästään kuluta kaloreita, vaan se pitää lihakset ja luuston sekä mielen kunnossa.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:31"]

"Ennemmin olen vähän isokokoinen (=merkittävästi ylipainoinen) ja nautin elämästä, kuin salaattia naama norsunvitulla puputtava laiheliini"

Lihavuus ja elämästä nauttiminen rinnastetaan toisiinsa ja kaikki laihat ovat kovia kaloreista nipottavia himoliikkujia, jotka eivät ikinä syö mitään hyvää. 

[/quote]

työskentelen vakituisena sijaisena ja just oli parin työkaverin kanssa puhetta kun vanhainkodissa on 2 osastoa, jossa toisella suurin osa hoitajista on yli 40 vuotiaita, pullukoita. tunnelma osastolla on mukava, palautetta annetaan ja kiitetään, tervehditään ja ylensäkin puhtutaan kuin ihmiselle. asukkaista kohdellaan arvostavasti. sinne on mukava mennä tekeen keikkaa. 

toisella osastolla hoitajat on hieman nuorempia, yli 30 vuotiaita kuitenkin. hoikkia ja treenaa kovasti. kukaan ei halua mennä sinne, tunnelma on tympeä, koskaan ei saa positiivista palautetta, kaikesta valitetaan, asukkaat on vaan riesa

sattumaa?

[/quote]

No pullukan mielestä ei tietenkään sattumaa, vaan onhan sen nyt selvä asia että jos ihminen syö kulutukseensa nähden sopivasti ja harrastaa fyysistä aktiivisuutta niin hän on tympeä ja ylimielinen ja kylvää myrkkyä ympärilleen työpaikallaan. Vasta kun antaa lihasten surkastua ja syö sen verran yli oman tarpeen että BMI kiipeää ylipainon puolelle muuttuu empaattiseksi ja mukavaksi, ja kunhan työyhteisöön ei eksy yhtään urheilullista niin henki pysyy hyvänä.

Itse voin kertoa omat kokemukseni: työpaikallani (iso yritys) KAIKKI selän takana pahaa puhuvat (ainakin pahimmat sellaiset) on lihavia. Sattumaa? No, ehkä juuri sitä.

Vielä sellainen pieni vihje, että jos ostat huomenna vihreän Toyota Corollan, alat nähdä liikenteessä yhä enemmän vihreitä Toyota Corolloita. Johtuuko tämä siitä, että vihreiden Toyotoiden myynti on kasvanut räjähdysmäisesti? Ei, vaan koska kiinnität niihin eri tavalla huomiota. Sama tuon hoikka/pullukka -asian kanssa, jos uskot tai haluat uskoa että hoikat ja treenaavat ovat ikäviä ihmisiä jotka ovat naama nurinpäin, alat nähdä maailman juuri näin.

Lihavat usein halveksivat hoikkia, jotka tarkkailevat painoaan ja "valittavat olemattomista läskeistään". Turha neuroottisuus ja valittaminen on minustakin tyhmää, mutta kyllä minusta on ymmärrettävää että hoikkakin käy vaa'alla ja tekee asialle jotain jos huomaa vaatteiden puristavan. Eikö se ole helmpompi laihduttaa 2 ylimääräistä kiloa kuin 20?

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 11:34"]

Lihavat usein halveksivat hoikkia, jotka tarkkailevat painoaan ja "valittavat olemattomista läskeistään". Turha neuroottisuus ja valittaminen on minustakin tyhmää, mutta kyllä minusta on ymmärrettävää että hoikkakin käy vaa'alla ja tekee asialle jotain jos huomaa vaatteiden puristavan. Eikö se ole helmpompi laihduttaa 2 ylimääräistä kiloa kuin 20?

[/quote]

Se johtuu siitä, että lihava luulee pari kiloa lihoneen normaalipainoisen piikittelevän häntä puhuessaan kiloistaan. Heikosta itsetunnostahan siinä pohjimmiltaan on kyse, kuvitellaan, että muiden ihmisten sanat ja teot pyörisivät tämän lihavan ympärillä, vaikka kilojaan valittava ajatteli ihan vain omia kilojaan. Huomattu monessa muussakin asiassa.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 11:34"]

Lihavat usein halveksivat hoikkia, jotka tarkkailevat painoaan ja "valittavat olemattomista läskeistään". Turha neuroottisuus ja valittaminen on minustakin tyhmää, mutta kyllä minusta on ymmärrettävää että hoikkakin käy vaa'alla ja tekee asialle jotain jos huomaa vaatteiden puristavan. Eikö se ole helmpompi laihduttaa 2 ylimääräistä kiloa kuin 20?

[/quote]

Tämä on totta. Usein en kyllä hienotunteisuuden vuoksi puhu lihavien kuullen oman vartaloni ongelmakohdista, vähän samalla tavalla kuin esim. aikanaan koulussa en purkanut tyhmempien kuullen pettymystä omiin koenumeroihini, jotka olivat kuitenkin parempia kuin heillä. Paitsi jos asia tulee puheeksi luontevasti, saa asioista mielestäni puhua rehellisesti.

Mutta erityisesti tuon olen huomannut, että jotkut lihavat eivät käsitä normaalipainoisten painontarkkailua. Pitävät anorektikkona ja ihmettelevät, miksi tuon pitäisi muka laihduttaa. Painontarkkailussa ei ole useinkaan normaalipainoisilla kyse laihduttamisesta, vaan siitä, että paino pysyisi normaalina. Väitän, että nykyaikaisessa maailmassa, missä tehdään istumatyötä, prosessoidut ruoat sotkevat hormonitoimintaa ja kylläisyydentunnetta, ja ylimääräisiä kaloreita on koko ajan käsillä, valtaosa normaalipainoisista joutuu näkemään vaivaa pysyäkseen normaalipainoisina. Jotkut ovat luonnostaan laihojakin, mutta valtaosalta varmasti kävisi helpommin itsensä lihotus kuin laihdutus, jos saisi jomman kumman tehtäväkseen.

Esimerkkitilanne: Itse kieltäydyin lihavan kaverini kanssa kahvilassa vieraillessani ottamasta pullaa, koska olin jo töissä ruokatunnilla pullan syönyt. Kaveri alkoi paasaamaan, että kyllähän sä voit pullaa syödä, kun oot noin hoikka. Teki mieli sanoa, että ehkä siksi juuri olen normaalipainoinen, ettei tule sitä toista pullaa otettua (eikä pullaa yleensäkään päivittäin). Enkä ole mikään surkean näköinen lommoposki, jota oikeasti pitäisi syöttää, vaan BMI on 24 ja tarkkana saan olla, ettei se siitä nouse.

Yleinen mytti: Hoikat ihmiset tekevät jotain erikoista pysyäkseen hoikkina. Eli joillakin lihavilla on sellainen kuvitelma että jos ihminen elää "normaalisti" hänestä vääjäämättä tulee lihava, koska "normaalisti" elämisen yksi oleellinen osa-alue on että ruokaa syödään suurella nautinnolla ja paljon. Ja jos taas ihminen on hoikka hän kärsii sen eteen, eli hän laskee joka päivä kaloreita je kieltää itseltään herkkuja.

Luin ennen joulua jutun amerikkalaisessa lehdessä, olisiko ollut Huffington Post, jonka mukaan hoikkien ja lihavien elämiä oli tutkittu ja verrattu toisiinsa laajemmassa mittakaavassa kuin vain ruoan ja liikunnan osalta. Lopputulos oli että hoikkien ja lihavien elämät eroavat suuresti toisistaan. Merkittävää oli että ero ei tullut esiin vain elämäntyylissä vaan myös elämänasenteessa. Hoikat luonnollisesti tekevät sellaisia valintoja jotka johtavat hoikkuuteen, ilman että he edes miettivät valintojaan. Eli hoikkien ihmisten elämään kuuluu luonnollisena osana sellaiset valinnat jotka pienentävät painoa pitkällä aikavälillä, eivätkä he edes tiedosta valintojaan; ne ovat niin itsestäänselviä etteivät hoikat ihmiset ollenkaan kärsi niistä tai edes mieti niitä. Jos esim. pullaa/kakkua on tarjolla, hoikan aivot saattavat vain sanoa "en tarvitse tuota" ja hän jatkaa menoaan. Jos on aika mennä kauppaan, hoikka kävelee tai pyöräilee. Hän valitsee useammin raput. Hän valitsee herkemmin lounaaksi keiton, jne. Hoikka ei ollenkaan kidu tehdeesssän näitä valintoja, tai kuvittele että hän jää jostakin paitsi tai kieltää itseltään jotakin. Nämä kymmenet pienet terveelliset asiat päivän aikana ovat vain jotakin jota hoikat tekevät kun taas lihavat tekevät niitä tutkimuksen mukaan paljon vähemmän.

Usein lihavissa on se erikoinen piirre, että he ovat puheidensa perustella ravitsemusguruja ja tietävät kaiken terveellisistä elämäntavoista. Aika moni myös usein vinkkaa, ettei koskaan syö juuri mitään. Harva pystyy suoraan myöntämään, että on lihava, koska syö aivan liikaa. Niitäkin kyllä on.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 08:16"][quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 08:14"]

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 08:09"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 22:07"] [quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:06"] Oudoimpaan törmäsin kiloklubin keskustelupalstalla, joku oli tänne linkittänyt sen ketjun. Joku söi tonnikalat öljyineen kaikkineen salaatin joukossa, siitä sai muka hyviä rasvoja. [/quote] Ja se joku oli ihan oikeassa. Toki ne öljyt pitää laskea kaloreihin mukaan. -just tein kaalitonnikala salaatin ja öljyineen tietysti- [/quote]

Se on ihan vaan pelkkää jäteöljyä siellä joukossa, ei ne mitään hyvää öljyä sinne todellakaan laita. Mieluummin suosisin esimerkiks kunnollista laadukasta oliiviöljyä, kuin sitä minkä joukossa ne tonnikalat lilluu. [/quote] Ja siis kuka laihduttaja ostaa tonnikalat ÖLJYSSÄ?!

[/quote]

Miksi ei ostaisi? Rasva hillitsee hyvin nälkää ja öljyssä ostamalla saa samalla rahalla enemmän kaloreita, minäkin kaadan puuron sekaan öljyä niin pärjää pidempään. Miksi laihduttajan pitäisi vältellä nimenomaan rasvoja?

[/quote]

..toisekseen joku salaattikin maistuu ihan paskalle ilman salaattikastiketta, tonnikalan öljy toimii hyvin sellaisena.
[/quote]

Jos laihduttaisin en ostaisi tonnikalaa öljyssä, en lisäisi öljyä puuroon, enkä käyttäisi salaattikastiketta. Hyviä vinkkejä kyllä jos yrittää lisätä kalorimäärää. En muutenkaan osta tonnikalaa, se on niin kallista verrattuna tuoreeseen kanaan ja nautaan, tölkkiruuan terveellisyydestä puhumattakaan. Enkä lisää paskaa salaattiini, niin todella hyvältä maistuu ilman teollisesti prosessoituja aineita.

Minä taas laihduttaessa syön tonnikalaa öljyssä, lisään öjyä puuroon ja salaattiin. Syön myös päivittäin pähkinöitä. Välttelen liikaa sokeria ja hiilareita, toimii mulla tosi hyvin. Paino putoaa, ei tarvitse olla nälässä ja ihokin on paljon paremmassa kunnossa kuin rasvoja vältellessä.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 08:16"]

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 08:14"]

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 08:09"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 22:07"] [quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:06"] Oudoimpaan törmäsin kiloklubin keskustelupalstalla, joku oli tänne linkittänyt sen ketjun. Joku söi tonnikalat öljyineen kaikkineen salaatin joukossa, siitä sai muka hyviä rasvoja. [/quote] Ja se joku oli ihan oikeassa. Toki ne öljyt pitää laskea kaloreihin mukaan. -just tein kaalitonnikala salaatin ja öljyineen tietysti- [/quote]

Se on ihan vaan pelkkää jäteöljyä siellä joukossa, ei ne mitään hyvää öljyä sinne todellakaan laita. Mieluummin suosisin esimerkiks kunnollista laadukasta oliiviöljyä, kuin sitä minkä joukossa ne tonnikalat lilluu. [/quote] Ja siis kuka laihduttaja ostaa tonnikalat ÖLJYSSÄ?!

[/quote]

Miksi ei ostaisi? Rasva hillitsee hyvin nälkää ja öljyssä ostamalla saa samalla rahalla enemmän kaloreita, minäkin kaadan puuron sekaan öljyä niin pärjää pidempään. Miksi laihduttajan pitäisi vältellä nimenomaan rasvoja?

[/quote]

..toisekseen joku salaattikin maistuu ihan paskalle ilman salaattikastiketta, tonnikalan öljy toimii hyvin sellaisena.

[/quote]

Mut kippaatko sä sen koko tonnikalapurkin sinne öljyineen päivineen? Se se pointti tässä nyt oli, tämä nainen söi ne kaikki öljyt sieltä tonnikalapurkista.

Myönnän yhden noista ap:n mainitsemista vioista: rytmin puute. Mun on vaikeaa saada hyvää rytmiä yhtään mihinkään asiaan elämässäni... :/ Lisäksi haen hyvänolon tunnetta syömisellä. En pääse siitä irti. Tulee kurja olo ilman ylenpalttista syömistä. Joskus vaan (kai rytmin- ja elämänhallinnan putteen takia) syön väärin. Liikaa hiilihydraatteja, joilla ei lähde nälkä ja sitten pitää syödä lisää ja kierre onkin valmis.

Mutta kuinka mä pääsen eroon liikakaloreista, kun ei ole tarpeeksi itsekuria? Kuinka mä kehitän itsekuria? Olen yrittänyt jo vuoden laihduttaa, mutta paino sahaa koko ajan. Tällä hetkellä olen -6kg:ssa, mikä ei ole kovin hyvin, mutta sentään jotakin.