Mt-ongelmainen: paljonko tienaat?
Kiinnostaisi varsinkin erinäiset persoonallisuushäiriöistä kärsivät yksilöt.
Olen opiskelija, tienaan ehkä 400-800e/kk riippuen työtilanteesta. Siis työllä.
Kommentit (63)
En tienaa mitään, koska olen olen ollut hukassa itseni kanssa koko elämäni ja kuvitellut ettei minusta ole mihinkään.
Nyt on alkanut viimeaikoina olemaan toinen ääni kellossa. Kiitos terapian, sekä kuntouttavan työtominnan!
Itselläni siis diagnooseina rajatilaperoonallisuushäiriö, traumaperäinen stressi, yleinen ahdistuneisuushäiriö, masennus, ym joista olen alkanut pikkuhiljaa toipumaan. :)
1650 netto, töissä 3pv/vko, akateeminen koulutus. Dg vakava masennus, ahdistuneisuushäiriö.
4200 euroa kuussa. Koodarina. Diagnosoidut mt-häiriöt paniikkihäiriö ja keskivaikea masennus. Lisäksi syön lääkkeitä krooniseen unettomuuteen.
Noin 2500 - 3000 nettona.
Terveisin skitsofreenikko ja amis. Pohtikaapa sitä akateemiset av mammat.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 20:30"]4200 euroa kuussa. Koodarina. Diagnosoidut mt-häiriöt paniikkihäiriö ja keskivaikea masennus. Lisäksi syön lääkkeitä krooniseen unettomuuteen.
[/quote]
Pakko ihmetellä miten sinulle on määrätty krooniseen unettomuuteen lääkkeitä, elleivät ole melatoniinia. Olen itse vuosia ravannut lääkärissä, mutta krooniseen unettomuuteen ei kuulema kannata syödä mitään melatoniinia tujumpaa, koska muita lääkkeitä ei voi syödä jatkuvasti. Voi kuulema vain pahentaa unettomuutta.
Miten teillä työssäjaksaminen? Työkaverit? Miten aloititte työt?
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 20:34"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 20:30"]4200 euroa kuussa. Koodarina. Diagnosoidut mt-häiriöt paniikkihäiriö ja keskivaikea masennus. Lisäksi syön lääkkeitä krooniseen unettomuuteen. [/quote] Pakko ihmetellä miten sinulle on määrätty krooniseen unettomuuteen lääkkeitä, elleivät ole melatoniinia. Olen itse vuosia ravannut lääkärissä, mutta krooniseen unettomuuteen ei kuulema kannata syödä mitään melatoniinia tujumpaa, koska muita lääkkeitä ei voi syödä jatkuvasti. Voi kuulema vain pahentaa unettomuutta.
[/quote]
Minulla ei mitkään melatoniinit auta. Olen syönyt jo 10 vuotta unettomuuteen yhdistelmää Rivatril (bentso) + mirtazapin (masennuslääke). Tämä onneksi minulla tuntuu toimivan pysyvästi, välillä kokeilin jopa Ketipinoria kun uuden työpaikan lääkäri ei halunnut määrätä "koukuttavaa" bentsoa, mutta se teki aivan järkyt sivuoireet, joten palasin vanhalle linjalle...
Olen myös kokeillut nukahtamislääkkeitä kuten Zopinox, mutta ne unettavat minua vain tunnin-pari, ja sitten täytyisi ottaa uusi lääkesatsi että nukahtaa.
4200 e/kk plus pvrahat. Epävakaa persoonallisuus, keskivaikea-vaikea masennus. Cipralex ja Ketipinor jo vuosia.
4600 brutto, siisti konttorityö, ei-akateeminen. Toistuva masennus, ahdistus.
Nettona n. 1500/kk. Masennus ja ahdistuneisuus, töitä 5 pv/vko.
2451 netto. Työkyvyttömyyseläkkeellä. Dg.toistuva depressio, gad ja insomnia.
~1600/kk, vakava masennus, epävakaa persoonallisuus ja ahdistuneisuutta. Tehdastyö.
Brutto 4800 €, asiantuntijatehtävä. Dg keskivaikea masennus.
Bruttona 2500 €/kk. Aiemmin enemmänkin, mutta laman takia jouduin huonopalkkaiseen ja -statuksiseen työhön. Toistuva masennus ja ahdistuneisuushäiriö, lisäksi fyysinen sairaus siihen päälle.
Työssäjaksaminen on niin ja näin, mutta jos olen työtön, voin vielä huonommin. Työssä saan rutiineja ja itsetunto pysyy koossa.
Brutto 800 jotain, sairaspäiväraha. Pelkällä pers.häiriöllä ei saa sairaspäivärahaa, jossei sitten ole kaksisuuntainen.
1300 e. 3 pv virka. Enempää työtä en nyt pysty ottamaan vastaan. Psykiatri kysyi multa että saako sanoa suoraan mikä mua vaivaa. Mä sanoin että aina olen suorapuheisuutta arvostanut. Hän sanoi että olen sekopää mikä sekopää. Diagnoosia ei ole. Kyllä tää tästä.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 22:41"]
Miten teillä meno opiskeluaika?
[/quote]
Paskasti. Epävakaa persoonallisuus diagnosoitiin vasta kun olin 27-vuotias, sitä ennen mentiin 10 vuotta ensin masennusdiagnoosilla ja sitten kaksisuuntaisella ja voin koko ajan huonosti. Vuosista 2000-2003 en muista juuri mitään. Yritin jaksaa käydä koulua ja tehdä töitä samaan aikaan, mitään en saanut aikaiseksi. Valmistuin vasta 30-vuotiaana, viimeiset 2 vuotta opiskelin kuntoutusrahan turvin, kun en enää tietenkään saanut opintotukeakaan.
Oikeasta diagnoosista alkoi iklään kuin uusi elämä, lääkitys saatiin kohdalleen ja ne opinnotkin loppuun. 10 vuotta sitten en olisi ikinä uskonut nyt olevani tässä. -29