Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuntuu että olen haaskannut potentiaalini ihan kokonaan
08.01.2015 |
ja elämällä ei ole mitään tarjottavaa minulle.
Olen siis 21-vuotias ja minulla on Aspergerin syndrooma. En oikein osaa toimia ihmisten kanssa ja esimerkiksi asiakaspalvelutyö ahdistaa minua.
Kävin kuitenkin liiketalouden perustutkinnon, koska äitini minut sinne "pakotti", valmistuin kiitettävin arvosanoin ja kaikki jaksoivat ylistää miten tulen pääsemään pitkälle alalla ja minusta tulee taatusti yrittäjä, johtaja yms.
No ei tule. En oikeastaan edes tiedä miksi sain noin hyviä arvosanoja, koulu ei kiinnostanut minua lainkaan ja aineet menin läpi koska tiesin käsiteltävät asiat entuudestaan ja osaan päätellä. Koulu ei siis ollut ollenkaan haastava ja tunsin ylisuoriutuvani.
Nyt olen ollut syksystä lähtien työttömänä ja en oikeastaan edes haluaisi hakea alani töitä. Kaikki ahdistaa minua, oli se sitten palkanlaskijan, sihteerin tai ihan vaan kassatyöläisen pesti.
Olen kiinnostunut kirjallisuudesta, taiteista, psykologiasta ja biologiasta. En kuitenkaan voi koskaan keskustella näistä aiheista kenenkään kanssa, koska kukaan ei oikein tunnu olevan samalla aallonpituudella kanssani tai sitten heitä ei vain kiinnosta.
En oikein tiedä mitä tekisin elämälläni. Periaatteessa voisin mennä taas opiskelemaan jotain, mutta en oikein tiedä mihin minun kannattaisi mennä. Haluaisin alalle joka haastaisi minua älyllisesti ja henkisesti, innostaisi ja kiinnostaisi minua. En vain oikein tiedä mitä ihmettä minä voisin tehdä työkseni. Palveluammatit ahdistavat minua, fyysiseen työhön en oikein kykene enkä myöskään haluaisi toimia missään ryhmäprojekteissa.
Olen varmaan ihan menetetty tapaus. Eniten kuitenkin kaipaisin ystäviä, jotka olisivat myös kiinnostuneita mainitsemistani aiheista.
Kommentit (26)
Sinä ja miljoona muuta assia tässä maailmassa. Olen pahoillani, mutta nykymaailmassa tarvitaan sosiaalisia ja rohkeita. Eristäytyville neroille ei ole enää käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei varmaan merkonomeja nuo aiheet kiinnostakaan. Oletko ajatellut liittyä alueesi autismi- ja aspergerliittoon?
Moni asperger painii näiden samojen ongelmien äärellä. Olet kuitenkin vielä todella nuori, joten sinulla ei ole vielä pelkoa syrjäytymisestä. Mene vain opiskelemaan, ajattele tätä työttömyysvuotta vaikka ansaittuna välivuotena.
Ootko se palstan biologia/evoluutio assi? :D Jos olet niin olet kyllä fiksu, luulin että kyseessä olisi joku vanhempi professorihenkilö.
En nyt sano, että tälläisellä palstalla jankkaaminen olisi mitään älyllisen kapasiteetin huippukäyttöä, mutta ajattelin että mielipiteeni piristäisi.
Eikä tarvitse mennä lukioonkaan, vaan merkonomin tutkinnolla voit jo hakea ammattikorkeakouluun tai yliopistoon.
Aspergeri on minulle tuntematon osa-alue mutta sen sanon että koita löytää jotain mikä on sinulle tärkeää. Vaikka joutuisit opiskelemaan niin saisit olla siellä missä on alasta kiinnostuneita ja voisit jutella heidän kanssaan.
Tai jos sinulla on harrastus niin mieti voisitko saada ammatin siitä? Puhuit yrittäjyydestä niin mikä sen mukavinta kuin tehdä työkseen sitä mikä on rakas harrastus, siellä asiakkaat/työntekijät kiinnostuneita alasta?
Sekin voi tuoda jo tasapainoa jos tekee tyhjänpäiväistä ankeaa työtä mutta työpäivä loppuu ja vapaa-ajalla voi tehdä itselleen mieluisia asioita. Minulla on tuo tilanne. Työ on ankeaa puurtamista eikä tarjoa mitään mutta siitä saa tulot ja siitä kautta taas elän mukavaa arkea. Eli huonon työn voi kääntää itselleen mieluisaksi!
Olen 35- vuotias ja haen kouluun yhteishaussa. Työelämässä tahdon olla mieluiten yli-ikäisenä mummona ja lukea miellyttävään ammattiin mutta siihen tarvitsee panostaa. Ei asioita saa jos ei satsaa ja näe elämää täynnä mahdollisuuksina. Toivon että maltat miettiä että mitä tahdot tehdä ja tähtäät siihen vaikka sen suorittaminen voisi olla kurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita ajatuksiasi ylös. Kirjoita niitä vaikka aluksi tänne palstalle jos se helpottaa.
Ap on hirmu nuori vielä! Sähän voit mennä lukioon, tai jos sun nykyisellä koulutuksella voi, niin voit hakea suoraan yliopistoon. Avoimen väylän kautta onnistuu. Lukion voit käydä päivä- tai iltalukiona, tai netissä. Yliopistossa sitten luet muutaman vuoden ja mietit opon kanssa, että mihin hommiin sinusta isona olisi. Tutkijoinahan on paljon sinun kaltaisiasi. Mutta toki pärjäät varmasti muissakin töissä. Työkkärissä voit nyt jutella asiasta, ja kunnan nuorisotyöntekijä auttaa myös. Sustahan on vaikka mihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistoon ilman muuta! Siella arvostetaan syvallista keskustelua jo opinnoissa. Toihin tutkijaksi? Olet niin nuori ettet ole kylla viela haaskannut potentiaaliasi ollenkaan. Tsemppia!
En oikein ymmärtänyt tuota että menit kurssit läpi sillä että "vain tiesit" asiat ennestään ja osaat päätellä? Eihän tuo ole mahdollista, tuolla logiikalla kenenkään ei tarvitsisi käydä kouluja ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda ajatukset siitä, että olet muka hukannut aikaa. Et ole. Olet etsinyt itseäsi ja nyt tiedät vähän paremmin mikä sinulle sopisi ja mikä kiinnostaa. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, minä suosittelisin sinulle psykologiaa, koska olet siitä kiinnostunut. Saatat pärjätä yhden asiakkaan kanssa naamakkain ihan hyvin, vaikka ihmiset eivät sinänsä olisikaan sinun juttusi. Assit ovat usein hyviä ongelmanratkaisussa, ja pystyvät suhtautumaan ihmisiin neutraalisti, mikä on ratkaisukeskeisessä psykologiassa hyvä juttu. Ei pidä mennä liikaa mukaan ihmisen sisäiseen maailmaan vaan nähdä ratkaisuja. Jos ala kiinnostaa, pyri sinne. Ehdit vielä hyvin suorittaa lukionkin jos haluat, ja kyllä opiskelemaan voi hakea ilman yo-todistustakin.
Kirjoitat upeaa ja kaunista, lähes virheetöntä suomea, se on harvinaista. Voisitko löytää alasi kirjallisuuden puolelta?
Olet todellakin vielä nuori. Moni ikuisesti samalla tavoin edelleen miettii alaansa ja tulevaisuuttaan. Voit hyvin laskea, että sinulla on ainakin kolmekymppiseksi aikaa etsiä alaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 12:56"]
En oikein ymmärtänyt tuota että menit kurssit läpi sillä että "vain tiesit" asiat ennestään ja osaat päätellä? Eihän tuo ole mahdollista, tuolla logiikalla kenenkään ei tarvitsisi käydä kouluja ollenkaan.
[/quote]
Täällä toinen itsediagnosoimani assi ja minä kävin yliopistonkin tentit hyvin vähällä lukemisella. Kun on ikänsä kirjoja tenttinyt, usein riitti sisällysluettelon lukeminen ja selailu ja arvosanat olivat aina hyviä. Vasta nyt 4-kymppisenä tajuan, että olin vain loistava opiskelija, ala ei kiinnostanut yhtään eikä mitään jäänyt päähän, eikä tarvinnutkaan, koska olen elänyt koko elämäni päättelemällä ja logiikalla, pohtimatta yksittäisen aihealueen spesifejä ongelmia juuri lainkaan. Samat loogiset säännöt pätevät mielestäni lähes joka asiaan.
Minullekin sanottiin, että olen loistava jne., vaikka todellisuudessa ne hitaat ja keskinkertaiset ovat ns. perineet maan. Päättelykyvyllä ei tee tässä maailmassa mitään muualla kuin pörssissä.
Minusta kuulostaa siltä, että yliopisto-opiskelu voisi sopia sinulle. Sieltä joskus voi saada työpaikankin ja kun kasvat ei ehkä enää niin ahdista olla ihmisten kanssa tekemisissä. Hae esim. kirjallisuutta opiskelemaan, tosin miksi siitä valmistuu, on enemmän riippuvainen siitä, mitä muuta opiskelet. Tampereella pystyi opiskelemaan kirjastoalaa, kääntäjäksi tai toimittajaksi sekä tietty opeksi. Sivuaineena voi olla myös psykologia. En tiedä nykkyisistä systeemeistä, siitä on niin kauan kun itse opiskelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 12:56"]
En oikein ymmärtänyt tuota että menit kurssit läpi sillä että "vain tiesit" asiat ennestään ja osaat päätellä? Eihän tuo ole mahdollista, tuolla logiikalla kenenkään ei tarvitsisi käydä kouluja ollenkaan.
[/quote]
Luen paljon ja seuraan uutisia. Olen lisäksi muodostanut "kaavan" minkä mukaan tämä maailma toimii, aihealueesta riippumatta. Yleensä vastauksen kaikkeen löytää kun miettii miten perusasiat toimivat ja miten ne muodostavat erikoisalueita ja omia pieniä kaavojaan. Tätä on vaikea selittää ihmiselle joka ei näe maailmaa samalla tavalla kuin minä.
En pidä ryhmäprojekteista, koska koen ettei kukaan ymmärrä eikä pysty tuottamaan tätä ajatuskaavaa niin kuin minä pystyn. Etenkin ammattikoulussa turhauduin ryhmätehtäviin, koska koin ettei ketään muuta kiinnostanut pyrkiä täydellisyyteen ja siistiin jälkeen.
Minulla on yleensä tietynlainen visio, jonka täytyy toimia täydellisesti ulkoasua myöten. Olen hirmuisen itsekäs, mutta tämä johti yleensä siihen että tein hommat yksin ja koko ryhmä sai loistavat arvosanat ja kehut, joten lopulta koen että kaikki hyötyivät tästä.
Ainoa aine jossa olen huono on tietyllä asteella matematiikka. Pärjään tässäkin toki ihan kohtuullisen hyvin, mutta en nauti aiheesta, koska matematiikkaa ei voi ajatella tällä rakentamallani kaavaperusteella, koska matematiikka ei rakennu ja toimi kulttuurin, luonnon eikä psykologian myötävaikutuksen kautta.
En mielelläni hakeutuisi matemaattiselle alalle, mutta kai sekin loppujen lopuksi toimisi.
Yhteishaku alkaa pian, hae ehdottomasti yliopistoon! Olen kateellinen sinulle siitä, että sinulla on jopa neljä kiinnostavaa vaihtoehtoa, jota voisit opiskella. Itsekin olen aina koulussa hyvin pärjännyt, ja hankkinut kolme toisen asteen tutkintoa, mutta minulla ei ole mitään hajua mitä tahtoisin tehdä. Kävin amk:ssa kokeilemassa "ihan kivaa" alaa, mikä oli virhe. Nyt teen vain oman alan "duunari"töitä, ja päässä takoo ajatus, että potentiaalia riittäisi paljon enempäänkin. Hakisin nyt kouluun, jos vain keksisin minne. Tsemppiä ap, löydät kyllä paikkasi! -N23
Sinun pitäisi ihan ensimmäiseksi antaa tilaa myös epätäydellisyydelle, ei ole reilua ketään kohtaan, että yksi tekee ryhmätyöt ja muut tulevat siinä siivellä. Miksi et kestä sitä että muille täydellisyys ei ole pakollista? Joskus asiat pitää vaan saada tehtyä, ei siinä ole saumaa perfektionismille.
Minusta tuntuu että ap:lla on pahemman luokan jumalakompleksi, ovatko sinusta muut ihmiset sinua huonompia ja alempana?
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 13:20"]
Yhteishaku alkaa pian, hae ehdottomasti yliopistoon! Olen kateellinen sinulle siitä, että sinulla on jopa neljä kiinnostavaa vaihtoehtoa, jota voisit opiskella. Itsekin olen aina koulussa hyvin pärjännyt, ja hankkinut kolme toisen asteen tutkintoa, mutta minulla ei ole mitään hajua mitä tahtoisin tehdä. Kävin amk:ssa kokeilemassa "ihan kivaa" alaa, mikä oli virhe. Nyt teen vain oman alan "duunari"töitä, ja päässä takoo ajatus, että potentiaalia riittäisi paljon enempäänkin. Hakisin nyt kouluun, jos vain keksisin minne. Tsemppiä ap, löydät kyllä paikkasi! -N23
[/quote]
Joo, ap:han pääsee lentäen yliopistoon amiskan merkonomi papereilla. *sarkasmi*
Kyllä ihan ensimmäisenä kannattaisi hakea AMK:hon. Jos Yliopistoon haaveilet niin sitten lukioon ja kirjoitat nuo mainitsemasi aineet + pitkän matikan.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 13:20"]
Yhteishaku alkaa pian, hae ehdottomasti yliopistoon! Olen kateellinen sinulle siitä, että sinulla on jopa neljä kiinnostavaa vaihtoehtoa, jota voisit opiskella. Itsekin olen aina koulussa hyvin pärjännyt, ja hankkinut kolme toisen asteen tutkintoa, mutta minulla ei ole mitään hajua mitä tahtoisin tehdä. Kävin amk:ssa kokeilemassa "ihan kivaa" alaa, mikä oli virhe. Nyt teen vain oman alan "duunari"töitä, ja päässä takoo ajatus, että potentiaalia riittäisi paljon enempäänkin. Hakisin nyt kouluun, jos vain keksisin minne. Tsemppiä ap, löydät kyllä paikkasi! -N23
[/quote]
Joo, ap:han pääsee lentäen yliopistoon amiskan merkonomi papereilla. *sarkasmi*
Kyllä ihan ensimmäisenä kannattaisi hakea AMK:hon. Jos Yliopistoon haaveilet niin sitten lukioon ja kirjoitat nuo mainitsemasi aineet + pitkän matikan.
[/quote]
Miksi ei? Liiketaloushan on sentään vielä "tieteellistä" alaa, jos verrataan vaikka parturi-kampaajaan tai rakennuspuoleen. En ymmärrä miksi merkonomi olisi jotenkin huono juttu.
Työpaikan tiimit, laumahenkisyys ja perseennuolenta ei sovi monille asseille eikä addeille. Elä anna elämän katkeroittaa. Olet ainutlaatuinen ja muista se!
Mene lukioon? Et kyllä saa tukia toiseen toisen asteen tutkintoon, mutta olisiko mahdollista että vanhemmat voisivat avustaa sinua rahallisesti? Lukion jälkeen voit sitten pyrkiä yliopistoon.