Jos äiti alkaa seurustella lapsen ollessa pieni...

Ymmärtää ajan kanssa ja ei sekoita mitään. Tiedän tapauksia

No jokainen lapsi-isä-suhde on ainutkertainen ja yksilöllinen. En siis voi väittää miten sun lapsi tulee tilanteen kokemaan. Mulla kuopus oli 8 kk ja esikoinen vajaa 2v kun erosin. Aloin seurustella uudelleen 1,5v eron jälkeen ja nyt oon sen miehen kanssa ollut yhdessä melkein 10v. Lapset ovat tavanneet isäänsä säännöllisesti ensin tunteja ja myöhemmin koko viikonlopun säännöllisesti eikä heille ole hetkeäkään ollut epäselvää kuka on heidän isänsä. 

Lapsille isä on tärkeä ja odottavat isälle menoa kovasti. Jos joku vieraampi ihminen erehtyy luulemaan miestäni heidän isäkseen, selvittävät lapset iloisesti ja yksityiskohtaisesti, että mieheni on äidin mies ja heidän isä on X, jonka luona käydään joka toinen viikonloppu. Lapset puhuttelevat miestäni etunimeltä, eikä heille ole tuputettu ' uusi isä' - kuviota lainkaan.

Lapsi, jolla ei ole suhdetta isäänsä, saattaa askarruttaa nuo pohtimasi kysymykset.

Jos et puhu uutta miestä isänä vaan nimellä ja sitte isompana voi vaikka ottaa puheeksi lapsen kanssa ett jos esim. Matti on läheinen lapsesi kanssa niin on Ok kaikille jos lapsi puhuu hänestä isänä jos tahtoo.

En itse siedä kun uusioperheissä aletaan opettaa lasta puhumaan kumppania isänä tai äitinä. Sitten nää eroaa ja taas kohta sama uudestaan. Yök.

Olen siis vielä ihan sinkku eikä ketään ole kiikarissa, mutta pohdin huvikseni tuota kysymystä :)
Ja jos sattuisinkin alkaa seurustelemaan niin tietenkään en puhuisi uudesta miehestä isänä, koska lapsella on jo (hyvä) isä ja tahdon tukea heidän suhdettaan. Tämän vuoksi jäisin itse vaikka mieluummin sinkuksi, jos uusi suhde horjuttaisi lapsen psyykettä.
3, kiitos kattavasta viestistäsi, onpa kiva kuulla! :) itselleni on myös tosi tärkeää että lapsi tietää kuka hänen isänsä on ja isäkin välittää lapsesta todella paljon, he tulevat hyvin toimeen keskenään (miten nyt vauva voi tulla, mutta hihkuu riemusta nähdessään isänsä) ja missään nimessä en tätä halua pilata :)
Ap

entä jos lapsella on ns huono isä joka ei pidä ikinä yhteyttä niin onko ok sanoa että uusi kumppani on lapsen isä? eikä koskaan kerro oikeaa siittäjää.

aloin seurustelemaan kun lapseni oli juuri täyttänyt kaksi vuotta. Koskaan en biologisen isän kanssa asunut yhdessä, joten lapsella ei ole oma isä saman katon alla koskaan asunut. Säännöllisesti ovat aina tavanneet ja tärkeää oman isän tapaaminen on. Nykyinen mieheni on ollut tyttäreni elämässä jo pitkään ja hän on enemmän se isähahmo arkielämässä kuin biologinen isä, mutta kyllä tytöllä on oma isänsä ja tietää kuka hän on. Lapset sopeutuu siihen mikä elämäntilanne kulloinkin on. On aikuisten tehtävä kuitenkin varmistaa, ettei muutoksia tule liikaa ja liian usein. 

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 09:48"]aloin seurustelemaan kun lapseni oli juuri täyttänyt kaksi vuotta. Koskaan en biologisen isän kanssa asunut yhdessä, joten lapsella ei ole oma isä saman katon alla koskaan asunut. Säännöllisesti ovat aina tavanneet ja tärkeää oman isän tapaaminen on. Nykyinen mieheni on ollut tyttäreni elämässä jo pitkään ja hän on enemmän se isähahmo arkielämässä kuin biologinen isä, mutta kyllä tytöllä on oma isänsä ja tietää kuka hän on. Lapset sopeutuu siihen mikä elämäntilanne kulloinkin on. On aikuisten tehtävä kuitenkin varmistaa, ettei muutoksia tule liikaa ja liian usein. 
[/quote]
Meillä on sama tilanne että isä ei ole koskaan asunut samassa taloudessa vaan käy tapaamassa lasta. Lapsen täyttäessä vuoden alkaa lapsi käymään öitä isällään, jos ei sittemmin oireile niistä (mitä emme kyllä usko). Siksi mietin myös tuota että jos jossain vaiheessa joku mies useammin pyörisi täällä kotonani niin ihmettelisikö vauva.
Mutta mitään ilotaloa tästä ei tule eikä lapsi todellakaan tule joutumaan tapaamaan usein vaihtuvia deittikumppaneita, se on satavarmaa. Ap

Muista ap että käyt ensin lapsen isästä eroamisen itsesi kanssa läpi. Että olet itsekin valmis uuteen suhteeseen. 

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 09:54"]Muista ap että käyt ensin lapsen isästä eroamisen itsesi kanssa läpi. Että olet itsekin valmis uuteen suhteeseen. 
[/quote]
Olemme siis eronneet jo raskausaikana melko alussa eli tässä on jo yli vuosi mennyt eikä vanha suhde enää vaivaa yhtään :) olemme hyvissä väleissä mutta romanttisia tunteita ei ole. Ap

Mitä pienempi lapsi niin sitä helpompi miesystävän on kiintyä lapseen.

Lapsi oli 2,5-vuotias meidän erotessamme. Ei päivääkään ole ollut epäselvyyttä, kuka lapselle on isä (biolog. isä). Lapsi ja isä näkevät usein.

Nykyisestä miehestäni on tullut lapselleni tärkeä, mutta ei mikään isähahmo kuitenkaan - enkä sitä odota! Ovat ystävyksiä ja tulevat toimeen.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 10:02"]

Lapsi oli 2,5-vuotias meidän erotessamme. Ei päivääkään ole ollut epäselvyyttä, kuka lapselle on isä (biolog. isä). Lapsi ja isä näkevät usein.

Nykyisestä miehestäni on tullut lapselleni tärkeä, mutta ei mikään isähahmo kuitenkaan - enkä sitä odota! Ovat ystävyksiä ja tulevat toimeen.

[/quote]Se on esimerkki miehestä, josta ottaa mallia. Ihan sama miksi sitä kutsutaan.

Mieheni tuli kuvioon mukaan hiljalleen, usein tapasimme kun lapsi oli isällään tai mummolassa. Mies saattoi tulla meille kylään vasta kun lapsi oli menossa nukkumaan. Lapsi siis usein tapasi miestäni jo alkumetreillä, mutta ei vielä olleet tiiviisti tekemisissä. Hiljalleen alettiin touhuamaan kolmestaankin enemmän, kun aloin itse olla varmempi suhteen jatkuvuudesta. 

Sen olen huomannut, että tyttärelleni oli kova paikka, kun oli saanut siihen saakka, parivuotiaaksi pitää minut "täysin itsellään". Ei ollut nähnyt minua läheisesti kenenkään muun kanssa. Pari vuotta hänelle oli enemmän tai vähemmän hankalaa hyväksyä minua mieheni lähellä. Vaikkei tavallaan muista aikaa ennen isäpuoltaan, ilmeisesti tavallaan muisti pitkään sen, että on saanut olla kanssani kahdestaan. 

Nyt mieheni on lapselleni tärkeä isähahmo ja hyvä isäpuoli. Jos haluaisi alkaa kutsua miestäni isäksi (kun meidän yhteinen vauvamme alkaa jossain vaiheessa puhumaan), saisi hän kutsua. Edelleen oma isä on, vaikkakin nykyisin useamman sadan kilometrin päässä. Tapaavat silti ja puhuvat paljon puhelimessa.. 

Kovasti olen yrittänyt huomioida sitä, että lapseni ei kokisi olevansa yhtään vähemmän arvokas perheenjäsen kuin minun ja mieheni yhteinen lapsi. Varsinkin kun isänsäkin perheessä on uusia lapsia. Vielä ainakin tuntuu menevän hyvin, mutta varmasti tiukkoja kysymyksiä esittää vielä minulle ja saankin pistää parastani kun joudun kertomaan miksi elämämme on tällaista. Onneksi ei ole enää harvinaista, että lapsen vanhemmat asuvat eri kodeissa ja elävät uusperheissä. 

-7

Hyi sinä pefofiili