Jo 6 vuotta täysin ilman miessuhteita... kohtalotovereita?

Juu, vuonna 2005 erosin, eksä kävi viimeksi "päiväkahvilla" ehkä joskus 2008-2009 mutta siinäpä se. Ja olen 35+

Jep. Yksi lyhyt juttu, mutta lähes samanmoinen aika vietetty täälläkin yksin. Ankeeta, mutta mistä sitä löytäisi ketään ja kelle kolmen yh kelpaisi? Puuh. Vaikealta tuntuu alkaa etsimään ketään. Voimia.

No, täällä alkaa viides vuosi... Olen vähän yli kolmekymppinen ja todellakin tuntuu, etten enää herätä kiinnostusta. Tämä taitaa olla sitä vaihetta, kun oman ikäiset miehet on parisuhteissaan. Sen verran olen kyllä matkan varrella viisastunut, etten ihan ketä tahansa huolisikaan. Vähän pelottaa, kun tuntuu että tähän on jo niin tottunut, ettei osaa oikein muuta kuvitellakaan. Lapsia minulla ei ole, juurikin siksi, etten ole löytänyt kunnollista miestä kumppaniksi. Se kyllä surettaa... Enkä ole sellainen nirsoilija, että odottaisin jotain ihmeellistä prinssiä, vaan ihan tavallinen, luotettava mies olisi kelvannut.

Vasta kaksi vuotta olen ollut ilman miestä. Mutta ei ole myöskään aikaa tutustua uusiin ihmisiin eikä halua sekoittaa lasten elämää yhtään enempää.

Mulla vasta kolme vuotta takana, vajaa nelikymppinen olen. Parisuhdetta en kaipaa enkä elättäjää mutta hyvä seura ja laadukas seksi kelpaisi silloin tällöin.

Joskus mietin että tässäkö tämä nyt oli, en oikein edes tiedä missä voisi tavata mukavia tavallisia miehiä.

Täällä myös yksi. Ikää 34v ja yksinhuoltaja. Onneksi olen tyytyväinen muuten elämäänk. En kovin paljon kärsi tästä tilanteesta, vaikka tietysti olisi ihanaa olla rakastunut ja rakastaa. Tai edes, että olisi jotain pientä säpinää. Mutta olen töissä naisvaltaisella alalla ja meidän perheen harrastuksetkin ovat ns. tyttöjen juttuja, joten missäpä minä miehiin törmäisin. Nettiä olen pari kertaa yritäänyt, muttei oiken ole iskenyt.

Lohdullista että on muitakin samassa tilanteessa.. Miettinyt olen, että hyväksyäkö tämä kohtalo ja elää yksin, vai vielä koittaa etsiä jotain. Oletteko muut jo luovuttaneet?

t. ap, kolkyt ja risat

Minulla myös ongelma siinä, etten edes tiedä mistä voisin löytää mukavan miehen.

Ja ap:kin on onnellinen yksin (tai siis lapsen kanssa), mutta silti tuntuu karulta ajatella, että tässäkö tämä elämä parisuhderintamalla nyt sitten oli. t. ap

Kolmatta vuotta mennään. Niin pahasti sain siipeeni edellisessä suhteessa, että ne oli mun kohdalta sitten siinä.
N38

No minä olen ajatellut, etten tee miehen löytymisestä mitään elämäntehtävää, tulee vastaan jos tulee. (Toki toivon että tulee) Elämässä on niin paljon muutakin mielenkiintoista, onneksi.
- 4

15 vuotta jo

Meillä on aika lailla sama tilanne. Olen kolmekymppinen yksinhuoltaja ja seksitöntä sekä treffitöntä aikaa on nyt tullut täyteen 6,5v. En ihan heti lähtisi tätä putkea rikkomaankaan, sen verran nirso minusta on tullut. Eikä ole enää kyllä halujakaan, ei romantiikkaan eikä seksiin.

10 vuotta tuli viime keväänä täyteen! Tänä aikana 2 yhdenyön juttua, jotka kyllä olleet henkisesti tosi tärkeitä ja positiivisia juttuja. Aika ja uskallus ei vaan riitä mihinkään vakavampaan. Koen aikamoista syyllisyyttä siitä että tuli lisäännyttyä kauhean kusipään kanssa, ja nyt koen velvollisuudekseni lapsia kohtaan keskittyä vaan heihin. N33

Seksi on vähän niinkuin tupakkakin: alku on vaikea, mutta kun on tarpeeksi pitkään ilman, ei tee enää mielikään. 

En ole luovuttanut. Mutta panostan nyt lapsiin, parisuhteen aika on viimeistään sitten joskus myöhemmin. Haluan olla lapsilleni läsnäoleva äiti ja olen valmis uhraamaan siihen ison palan itsestäni. Vaikka päätös on itselleni selvä ei se tarkoita, että tämä yksinäisyys, kaikesta yksin huolehtiminen ja arjen jakamatta jääminen (ilot, surut) helppoa olisi.

Mä olen ollut ilman 4-v

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:15"]

Kolmatta vuotta mennään. Niin pahasti sain siipeeni edellisessä suhteessa, että ne oli mun kohdalta sitten siinä. N38

[/quote]

Mitä tapahtui? Ei ole pakko tarkkaan kertoa, mutta noin suunnilleen?

Olen edellisen pitkän suhteen jälkeen miettinyt paljon optimistista suhtautumistani, koko ajan olen jaksanut uskoa, että kyllä löydän sen minulle hyvän miehen. Jossain vaiheessa, yhtäkkiä iskikin ajatus, että entä jos niin ei vaan käykään.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:24"]

Mä olen ollut ilman 4-v

[/quote]

Sä olet ollu ilman 4-vuotias?