Lue keskustelun säännöt.
Pelkäätkö koskaan, että sut tunnistetaan täällä?
07.01.2015 |
Mä olen pohtinut usein tota kun kerron todellisia tapahtumia. Käytän tekstissä yleensä jotain, mikä poikkeaa totuudesta. Eli vaikka jos mulla olis mies ja yksi lapsi, niin tarinaassa puhun miehestä ja 2 lapsesta. Ja tällä suojelen niiden yksityisyyttä joista puhun, en omaani. Omat asiansahan saa huudella, mutta toisten asioita ei kai saa (jos ei ole julkisuuden henkilö) vai meneekö se näin.
Tekeekö kukaan muu tätä samaa?
Kommentit (46)
No eihän täältä oikeasti voi ketään tunnistaa, jos ei nyt aivan urpoile.
Itse hämään tahallani, enkä ole ollenkaan johdonmukainen. Kahden kouluikäisen lapsen äitejä kun liikkuu maailmalla jonninverran... :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos paljastan niin paljon yksityistietojani, että minut voisi tunnistaa, asia on niin mitätön, ettei sillä ole väliä. Henkilökohtaisissa asioissa en halua olla tunnistettava. Minäkin joskus muutan yksityiskohtia tai kerron tarpeeksi epämääräisesti.
En pelkää, mutta poliisi on aina perässäni ja seuraa kaikkia tekemisiäni netissä. Sen takia, että kirjoitin monta vuotta sitten nettiin yhden tekstin, joka oli liian tyly.
En pelkää. Toki aina joku voi kuvitella tunnistavansa minut, mutta jos kerron täällä jonkun anekdootin, pidän huolta, että juttu on sellainen, että se ei ole salaisuus tai asia, jonka vain minä tietäisin vaan laajemman joukon tiedossa. Sitten taas jos kommentoin jotain mielipideasiaa tai vastavaa, en pelkää paljastumista, koska seison mielipiteideni takana ja toisaalta en usko olevani niin special snowflake etteikö Suomessa olisi muitakin av-mammoja, jotka voisivat kirjoittaa samoin.
En pelkää, ihassama.