Lue keskustelun säännöt.
Pelkäätkö koskaan, että sut tunnistetaan täällä?
07.01.2015 |
Mä olen pohtinut usein tota kun kerron todellisia tapahtumia. Käytän tekstissä yleensä jotain, mikä poikkeaa totuudesta. Eli vaikka jos mulla olis mies ja yksi lapsi, niin tarinaassa puhun miehestä ja 2 lapsesta. Ja tällä suojelen niiden yksityisyyttä joista puhun, en omaani. Omat asiansahan saa huudella, mutta toisten asioita ei kai saa (jos ei ole julkisuuden henkilö) vai meneekö se näin.
Tekeekö kukaan muu tätä samaa?
Kommentit (46)
Minä kerroin kerran täällä unettomuuspöhinässä yhden vanhan kamalan panotarinan, josta lähipiiri voi minut tunnistaa helposti. Se jäi harmittamaan pitkäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 20:51"]
Esiinnyn naapurin ämmänä, ja toivon, että viestejäni luultaisiin hänen omikseen. :D
[/quote]
Se onnistuu täydellisesti, jos kykenet vielä kytkemään itsesi naapurin ämmän WLAN-verkon mokkulaan. Se vaatii vain salasanan tietämisen, paitsi jos naapurin ämmä on niin tyhmä, että ei ole osannut asettaa WPA2-salasanaa. Yleensä naapurin ämmät ovat.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 19:57"]En pelkää, mutta poliisi on aina perässäni ja seuraa kaikkia tekemisiäni netissä. Sen takia, että kirjoitin monta vuotta sitten nettiin yhden tekstin, joka oli liian tyly.
[/quote]
Oletko Jussi Halla-aho? Hänen tyyliinsä sopisi kyllä av!
Jokainen meistä tunnistetaan eli en pelkää.
Ne jotka tuntee minut niin tietää monet asiat niin mitä väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattumaa tai ei, kirjoitin muutama vuosi sitten sukulaisnaisestani, huomattavasti minua ja miestäni vanhemmasta joka yritti joka kekkereissä iskeä miestäni ihan avoimesti. Siitä tuli pitkä ketju täällä ja sen koommin, ei ainuttakaan kertaa ole näitä iskuyrityksiä tullut. Joten?? :-) sattumaako vain vai löysikö kenties tää nainen ketjun, ja tunnisti itsensä,mene ja tiedä.
en pelkää. kerron täällä vain neutraaleja asioita elämästäni, jotka suku ystävät ja tutut jo tietävät. jos joku tunnistaa niistä niin siitä vaan. en puhu koskaan palstalla muiden asioista, niin kuin palstalla on tapana. ruoditaan ystävien ja tuttujen asioita, mikä ystävä sellainen on en alennu moiseen. ei siis syytä pelkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun ulkomailla pienellä paikkakunnalla missä on vain kaksi suomalaista perhettä. Minulla on harvinainen ammatti kuten myös miehelläni ja yhdellä lapsellani. Jos annan liikaa yksityiskohtia on tuttujen helppoakin helpompi tunnistaa minut. Siksipä muuttelen elämäni pieniä yksityiskohtia kommenteissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut ois muutamasta ketjusta helppo tunnistaa jos juuri ne ihmiset joita nää ketjut koskee pamahtais paikalle. Mutta epäilen hyvin vahvasti että nää tyypit kävis AV:lla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joudun kirjoittaessani muuttamaan tyyliäni ja välttämään tiettyjä ilmaisuja, sillä muuten minut tunnistettaisiin ja nimettäisiin. Suomi on turhan pieni maa ja täällä ei aktiivisia kirjoittajia ole kovin montaa. Kopioin muiden tyyliä, sillä se helpottaa matalan profiilin pitämistä.
Name and shame - yritelmiä olen nähnyt täällä useita, joskin ovat tulleet pian poistetuiksi. Se on yksi tapa estää keskustelua poliittisesti kuumista aiheista.
En oikeastaan pelkää. En laita enempää tarkkoja tietoja itsestäni kuin pakko (kuvaukset sopii moniin). Lisäksi olen sellainen ihminen, jolla ei ole oikein kuuntelijoita. Kukaan ei oikein tiedä asioitani. Sen sijaan olen hyvä kuuntelija, olemuksestani varmaankin huokuu, että olen pienten intiimien asioiden ja juorujen hautausmaa. Voi hyvät hyssykät, jos joskus alkaisin kirjailijaksi.
silmä-langasta bongasin erään ex-bloggaajan (pass the salt, will ya?)
Harva tunnistaa, en edes asu enään suomessa enkä ehdi pitää yhteyttä suomeen.
Esiinnyn naapurin ämmänä, ja toivon, että viestejäni luultaisiin hänen omikseen. :D