Lue keskustelun säännöt.
Lapsi suunnitteilla, kihloista ei tietoa
07.01.2015 |
Olen aina ollut sitä mieltä, että ei tarvitse mennä naimisiin ennen lapsen tekoa. Kuitenkin olen ajatellut, että kihloissa olisi hyvä olla ennen lasta, häät ehtii pitää sitten myöhemminkin.
Nyt ollaan kuitenkin tuon avomiehen kanssa puhuttu milloin pillerit jätetään pois ja lapsi saa tulla jos on tullakseen. Kosia hän ei kuitenkaan aio enää ennen, sen aika on kuulemma "joskus myöhemmin".
Tiedän, ettei asia ole maailmanloppu ja tiedän myös sen, että lapsi on suurempi asia kuin sormus mutta jokin asia tässä nyt häiritsee. Olenko ihan typerä kun tällaista asiaa mietin päivät pitkät? :D
Kommentit (60)
Jos mies on tosi rakastunut ja on varma että löytänyt elämänsä naisen, mikä on syy ettei halua naimisiin ennen lasten hankintaa? Ei sellaista syytä ole, herätkää jo pahvit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 15:45"]
Sama tilanne. Paitsi että odotan jo sitä lasta.
Kyllä mieheni rakastaa minua ja haluaa kanssani naimisiin. On vaan todella hidas sulattelemaan asioita. Lastakin on tehty yli vuosi (vuosi sitten keskenmeno) ja nyt sille kuitenkin iski paniikki että voisko sen vielä peruuttaa ja ei hän ole vielä valmis siihen että elämä muuttuu. Todella rakastunut se on, näkee kilometrien päähän sokeakin :D Miehen vakavin suhde ennen minua on 2v seurustelu, eivät asuneet yhdessä. Joten muutos tuntuu isolta etenkin kun minulla on ennestään lapsia. Yhteisen lapsen hankkimista ei uskallettu lykätä ikäni takia sekä siksi että minulla on keskenmenoja ollut aiemminkin runsaasti eikä raskaaksi tuleminen mitenkään helppoa. Pelkäsin myös että jos en voikaan saada enää lapsia ja mieheni niitä haluaa niin miten sitten käy? En haluaisi miehen jäävän lapsettomaksi koska on valinnut minut. Haluamme myös mennä naimisiin suvun ja ystävien läsnäollessa ja haluamme suuret juhlat. En mitään "prinsessapäivää" ole koskaan halunnutkaan, mutta olen itse juhlasuunnittelija joten toki haluan panostaa omiinkin juhliin. Kaveripiirissä on tapana järjestää kunnon häitä, suvussani ei juuri sukujuhlia järjestetä joten haluan ainakin kerran sellaiset isommat juhlat järkätä. Itse olen ollut naimisissa, juurikin nopea vihkiminen maistraatissa ja siinä se ja kyseinen avioliitto kesti vuoden. Joten samanlaista en enää halua.
Ihmisillä on erilaiset syynsä omiin ratkaisuihinsa. Kyllä mies minua rakastaa mutta tarvitsee itsensä ja oman kypsymisensä vuoksi aikaa jotta tuntee olevansa valmis ottamaan seuraavan askeleen vapaaehtoisesti eikä painostettuna.
[/quote]
Muistathan sitten, jos miehesi kuolee raskausaikana, lapsi ei peri isäänsä. Toinen on, että jos avomiehesi kuolee tässä vaiheessa, hänen omaisuutensa menee hänen lähiomaisilleen, ei sinulle, eikä lapselle. Kodistanne saat matkaasi vain omat tavarasi ja asunnosta oman osuutesi
Lapsi sitoo enemmän kuin avioliitto, joten kannattaa hommata itsensä raskaaksi äkkiä, niin mies ei pääse teistä ikinä eroon. Avioliitosta voi lähteä kävelemään, mutta isyys sitoo miehen sinuun loppuiäksi.
Kauanko 35 olette olleet yhdessä?
Puhukaa raha-asiat ainakin selviksi ennen lapsentekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:04"]Eihän se asuinkumppanuus toki mikään kiohlaus edes ole, asuinkumppanit vaihtuu. Ihmettelen miksi täytyy alkaa niitä lapsia hankkia jos ei pääse kihloihin saati avioliittoon asti, sehän on sentään jonkunlainen sitoumus, osoittaa kuitenkin jonkunlaista halua sitoutua. Itse en olisi koskaan hankkinut lapsia vain asuinkumppanin kanssa ja onneksi mies rakasti niin paljon että kosi! Kestänytkin on onneksi.
Se on niin helppo lähteä jos ei ole sitouduttu ollenkaan, oven kun laittaa kiinni se on siinä. En tajua miksi naiset suostuu moiseen.
[/quote]
Paraskik puhumaan tuomitsija. Onneksi kaltaisesi höyrypäidrn mielipiteet on tyhjää täynnä. Naimisiinmeno on vain paperia ja kauneimmillaan hyvä seremonia. Se ei ole mikään hyvän ihmisen tai parisuhteen tae olla naimisissa ennen lapsia. Miltä 50-luvulta poimit mielipiteesi.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 15:03"]Ymmärrän pareja, jotka eivät halua naimisiin. Naimisiin meneminen ei ole mitenkään pakollista tai tae mistään. Yhteinen lapsi on tavallaan vielä suurempi sitoumus. Naimisiin meneminen on kuitenkin suuri symbolinen ele ja tuntuu monelle miehelle merkitsevän todella syvää sitoutumista. Syvempää kuin lapsi joillekin miehille... Outoa kyllä... Mutta sellaiset, jotka eivät ole rakastuneita, ovat tällaisia, ja siksi eivät halua sitoutua. Yksinkertainen syy sille, miksi ette ole naimisissa/kihloissa, vaikka molemmat sitä teoriassa haluavat on, että jompi kumpi tai toinen ei sitä halua.
Tarinan mies vaikuttaa siltä, että sitoutuminen ja avioliitto ovat hänelle liikaa tämän naisen kanssa juuri nyt. Siitä huolimatta hän haluaa lapsia. Ehkä lapset ovat se asia, mitä hän tältä naiselta eniten haluaa; ei niinkään elinikäistä kumppania, jonka kanssa katsotaan vanhuksena, kun ruoho kasvaa... Minulle avioliitto merkitsee enemmän elinikäistä sitoumusta kuin lapsia. Ja niin monelle miehellekin. Siksi lapsia voi olla ilman avioliittoa, mutta avioliitto on valtava ja pelottava sitoumus.
Ap:n mies ei jostain syystä halua sitoutua, paitsi ehkä joskus tulevaisuudessa mahdollisesti, ehkä, kai... Ikävän usein olen tavannut miehiä, jotka haluavat naimisiin/kihloihin "sitten joskus myöhemmin" ja tätä aikaa ei (yllätys, yllätys) koskaan tullut.
Jos olette kuulleet mieheltä, että menette naimisiin ja kihloihin joskus tulevaisuudessa, ette ole kihloissa! Kihlaus on lupaus TULEVASTA! Se, jos vain sanoo antavansa tämän lupauksen joskus tulevaisuudessa ei tarkoita mitään, eikä ole vielä mikään kihlaus. Pelkkää puhetta. Moni mies on minulle noin sanonut, mutta en missään nimessä ollut kihloissa noiden miesten kanssa. En, vaikka minulle sanottiinkin, että seurustelemme vakavasti ja kihlaus ja häät ovat jossain tulevaisuudessa.
Tuleva kihlaus ei ole vielä voimassa!
Jos mies siis sanoo, että olette vielä joskus kihloissa, se ei tarkoita miehelle kovin suurta sitoutumista. Älkää hyvät ihmiset olko niin hölmöjä, että menette tuollaiseen pehmopuheeseen mukaan. Teot ne ratkaisevat. Se ratkaisee, tuleeko mies alttarille tai antaako sen sormuksen (oli sormus sitten vaikka marketista viidellä eurossa, se ei tässä ratkaise vaan symbolinen arvo).
En missään nimessä tekisi lasta sellaisen kanssa, joka teoriassa haluaa naimisiin, mutta ei juuri nyt eikä ehkä juuri minun kanssani! Haluan olla varma miehen sitoumuksesta minuun. Jos en ole, lastakaan ei tipu. Itse odottaisin ehdottomasti muutakin sitoutumista kuin pelkkiä sanoja ja lupauksia. Se, ettei toinen olisi niihin valmis, kertoisi aivan valtavasti suhteemme tilasta.
[/quote]
Hohhoijaa mikä köökkipalsta psykoloogi oikein. Voisitko jatkossa jättää tyhjentävän, palstatilaa vievän analyysisi jollekin ketä kiinnostaa. Naurettavaa roskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:15"][quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:09"]
Voisiko joku kertoa minulle, mitä nämä lauseet tarkoittavat
- häät ehtii pitää myöhemminkin
- haluamme olla loppuelämämme yhdessä, mutta naimisiin ei ole kiirettä
??
Jos tietää, että haluaa olla loppuelämän jonkun kanssa ja haluaa jopa lapsiakin tämän henkilön kanssa - niin miksi naimisiinmeno on jokin este, tai miksi naimisiinmenoa ei sitten tässä tilanteessa voisi kiirehtiä?
Ymmärrän kyllä, että joillain ihmisillä on periaatepäätös, ettei mene koskaan ikinä kenenkään kanssa naimisiin. Mutta nämä edellämainitut sanonnat eivät pidä tätä periaatetta sisällään. Eli miksi naimisiinmenon pitää olla jotain sellaista, joka tehdään sitten joskus tulevaisuudessa, kun on ensin oltu 20 vuotta muuten vain yhdessä?
[/quote]
No meille häät tarkoittivat vain ja ainoastaan hyviä bileitä. Tämän vuoksi haluttiin odottaa, että olimme saaneet laitettua niitä varten sivuun tarpeeksi rahaa. Ennen sitä oli talon rakentamista ja pikkulapsiaikaa, joten jos niiden kanssa olisi järkätty vielä häät samaan aikaan, olisivat ne olleet aika juosten kusten tehdyt. Me halusimme järkätä isot ja mahtavat juhlat, joten oli ihanaa suunnitella niitä rauhassa ja niin ettei rahasta ollut pulaa.
[/quote]
Meillä oli ihan päinvastainen ajatus :D Ymmärrän toki teitäkin ihan yhtä hyvin, mutta meille bileet eivät merkinneet mitään, siksi niitä ei tullutkaan. Me sanoimme tahdon ihan kahden kesken, kun vauva oli jo tulossa. On totta että vauva sitouttaa enemmän kuin avioliitto, mutta en mielelläni vertaisi toisiinsa. Meille avioliitto on kahden ihmisen välinen lupaus rakastaa toisiaan,lapsellamme ei sinänsä ole mitään tekemistä sen kanssa. Ja kyllä, olen vanhanaikainen tässä asiassa, minulle avioliitto on muutakin kuin nimi paperissa.
Kun lapsi on tulossa, olet yhä enemmän ja enemmän riippuvainen puolisostasi, avullisesti sekä taloudellisesti. Itse en tajunnut ennen raskaaksi tuloa miten paljon raskaus muuttaa parisuhteen tasapainoa. Miehelle osallistuminen on tosiaan täysin vapaaehtoista ja jos ei ole naimisissa, voi hän periaatteessa lähteä kävelemään milloin tahansa. Toki sama voi tapahtua myös naimisissa ollessa, mutta tuolloin ainakin lapsi on automaattisesti hänen lapsensa, eikä esim. isyyden tunnistamista tarvitse tehdä. Olen itse raskaana ja emme ole naimisissa. Jos saisin valita, olisin mielummin naimisissa. Omalla kohdallani halusin kuitenkin tässä vaiheessa lapsen häitä enemmän. Olemme kuitenkin sopineet, että naimisiin ollaan menossa. Jos olisimme organisoineet häät vielä ennen lapsen hankintaa (siis sellaiset häät mitkä itse haluan järjestää, isot kesähäät), olisi omalta osaltani työkuviot ym. muuttuneet paljon vaikeammaksi kuin nykytilanteessa jossa minulla on työpaikka mihin palata äitiysloman jälkeen. Lisäksi olen yli kolmekymppinen, joten aikaa tässä perheenhankinnassa ei varsinaisesti ole tuhlattavaksi, mutta naimisiin ehtii myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On paljon parisuhteita joissa hankitaan lapset ennen avioliittoa. Rakkaus on vahvaa kun ei tarvita papereita pitelemään ketään liitossa, vahva oma tahto rakastaa mikä on tärkeämpää kuin miltä ulospäin näyttää. Kyllä sillä on merkitystä haluaako oikeat häät, mitä järkeä on juhlia häitä 10 vuoden päästä jos rahaa ei ole siihen hienoon päivään? Maistraattihäät on ihan surkeita. On ihan yhtä hyväksyttävää mennä naimisiin ennen lapsia kuin muksut ennen yhteistä nimeä.. Muiden ratkaisut ei kuulu teille. Mutta ai niin, superäitylit ne taas teilaamassa. Pitää olla papin aamen, alatiesynnytys, imetys ja kotiäiti jotta on OIKEA ja HYVÄKSYTTÄVÄ mikä on ihan potaskaa. Kivikaudellako elätte, ei helkutti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 16:50"]On paljon parisuhteita joissa hankitaan lapset ennen avioliittoa. Rakkaus on vahvaa kun ei tarvita papereita pitelemään ketään liitossa, vahva oma tahto rakastaa mikä on tärkeämpää kuin miltä ulospäin näyttää. Kyllä sillä on merkitystä haluaako oikeat häät, mitä järkeä on juhlia häitä 10 vuoden päästä jos rahaa ei ole siihen hienoon päivään? Maistraattihäät on ihan surkeita. On ihan yhtä hyväksyttävää mennä naimisiin ennen lapsia kuin muksut ennen yhteistä nimeä.. Muiden ratkaisut ei kuulu teille. Mutta ai niin, superäitylit ne taas teilaamassa. Pitää olla papin aamen, alatiesynnytys, imetys ja kotiäiti jotta on OIKEA ja HYVÄKSYTTÄVÄ mikä on ihan potaskaa. Kivikaudellako elätte, ei helkutti :D
[/quote]
Turhaan teilaat ketään noin, kun itse sanot samassa viestissä maistraattihäiden olevan ihan surkeat... :-DDDJa että "mitä järkeä mennä naimisiin enää 10 vuoden päästä" :-D Ihan pikkaisen puhut pussiin itsesi... tirsk!
Ap! Sinun on parasta puhua ästä miehesi kanssa. Kerro rehellisesti tunteesei. Jos haluat äidiksi vasta avioliitossa, niin älä aloita yritystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä sanoi samoin, myöhemmin paljastui, että valehteli. Osti jopa sormuksen, että olisin hiljaa, enkä kyselisi naimisiinmenosta. Lopulta tunnusti, ettei aio ikinä naimisiin kenenkään kanssa. Lopulta se paljastui, kun sanoin, etten tee ikinä yhtäkään lasta avioliiton ulkopuolelle. Enkä tehnyt. Lähdimme eri teille. Hän löysi synnyttäjän jostakin toisesta naisesta, mutta naimisiin ei ole mennyt. Onneksi pidin pääni!
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 16:50"]On paljon parisuhteita joissa hankitaan lapset ennen avioliittoa. Rakkaus on vahvaa kun ei tarvita papereita pitelemään ketään liitossa, vahva oma tahto rakastaa mikä on tärkeämpää kuin miltä ulospäin näyttää. Kyllä sillä on merkitystä haluaako oikeat häät, mitä järkeä on juhlia häitä 10 vuoden päästä jos rahaa ei ole siihen hienoon päivään? Maistraattihäät on ihan surkeita. On ihan yhtä hyväksyttävää mennä naimisiin ennen lapsia kuin muksut ennen yhteistä nimeä.. Muiden ratkaisut ei kuulu teille. Mutta ai niin, superäitylit ne taas teilaamassa. Pitää olla papin aamen, alatiesynnytys, imetys ja kotiäiti jotta on OIKEA ja HYVÄKSYTTÄVÄ mikä on ihan potaskaa. Kivikaudellako elätte, ei helkutti :D [/quote] Turhaan teilaat ketään noin, kun itse sanot samassa viestissä maistraattihäiden olevan ihan surkeat... :-DDDJa että "mitä järkeä mennä naimisiin enää 10 vuoden päästä" :-D Ihan pikkaisen puhut pussiin itsesi... tirsk!
[/quote]
Jep, oikeus on omaan mielipiteeseen ilman sinunkaltaisen vajakin toteamuksia :) Sinulla taisi juurikin olla sellaiset latteat virastohäät kuten kaltaisellasi alapeukuttajalla, jee pääasiahan kun sinulla on olla PAPERILLA naimisissa! Mutta ole tyytyväinen siitä, on monia joiden mielestä maistraattihäät on yhtä perseestä kuin teidän mielestänne lasten hankkiminen ennen liittoa. GOES BOTH WAYS
Me fiksummat odotamme mielellään koska avioliitto ei ole rakkauden tae. Joten rakkautta ehtii julistaa kunnon juhlien kera myöhemmin ja näyttävästi häämenoissa. TIRSK.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 15:50"]
^ "Haluatte mennä naimisiin suvun ja ystävien läsnäollessa ja haluatte isot juhlat." Miksi ette sitten ole järjestäneet niitä häitä ja isoja juhlia? Ihminen on perusluonteeltaan sellainen, että jos se jotain haluaa, se haluaa sen mahdollisimman pian.
[/quote]
Koska ei vielä ole rahaa ja koska emme ole vielä siinä vaiheessa. Elämässä on tällä hetkellä menossa niin paljon muuta ja muuta akuutimpaa maksettavaa.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 15:50"]
^ "Haluatte mennä naimisiin suvun ja ystävien läsnäollessa ja haluatte isot juhlat." Miksi ette sitten ole järjestäneet niitä häitä ja isoja juhlia? Ihminen on perusluonteeltaan sellainen, että jos se jotain haluaa, se haluaa sen mahdollisimman pian.
[/quote]
Niin ja vielä että tottakai haluan mahdollisimman pian. Mutta se ei ole vielä nyt se "mahdollinen".
Niin no sillehän minä en voi mitään. Jos mies haluaisi naimisiin heti nyt ja tulisi lottovoitto niin tuskin me siltikään pikahäitä järkättäisiin. Haluamme mennä naimisiin sitten kun lapsi sen ikäinen että voimme mennä häämatkalle, enkä muutenkaan haluaisi mennä naimisiin viimeisilläni raskaana.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 15:45"]
Sama tilanne. Paitsi että odotan jo sitä lasta.
Kyllä mieheni rakastaa minua ja haluaa kanssani naimisiin. On vaan todella hidas sulattelemaan asioita. Lastakin on tehty yli vuosi (vuosi sitten keskenmeno) ja nyt sille kuitenkin iski paniikki että voisko sen vielä peruuttaa ja ei hän ole vielä valmis siihen että elämä muuttuu. Todella rakastunut se on, näkee kilometrien päähän sokeakin :D Miehen vakavin suhde ennen minua on 2v seurustelu, eivät asuneet yhdessä. Joten muutos tuntuu isolta etenkin kun minulla on ennestään lapsia. Yhteisen lapsen hankkimista ei uskallettu lykätä ikäni takia sekä siksi että minulla on keskenmenoja ollut aiemminkin runsaasti eikä raskaaksi tuleminen mitenkään helppoa. Pelkäsin myös että jos en voikaan saada enää lapsia ja mieheni niitä haluaa niin miten sitten käy? En haluaisi miehen jäävän lapsettomaksi koska on valinnut minut. Haluamme myös mennä naimisiin suvun ja ystävien läsnäollessa ja haluamme suuret juhlat. En mitään "prinsessapäivää" ole koskaan halunnutkaan, mutta olen itse juhlasuunnittelija joten toki haluan panostaa omiinkin juhliin. Kaveripiirissä on tapana järjestää kunnon häitä, suvussani ei juuri sukujuhlia järjestetä joten haluan ainakin kerran sellaiset isommat juhlat järkätä. Itse olen ollut naimisissa, juurikin nopea vihkiminen maistraatissa ja siinä se ja kyseinen avioliitto kesti vuoden. Joten samanlaista en enää halua.
Ihmisillä on erilaiset syynsä omiin ratkaisuihinsa. Kyllä mies minua rakastaa mutta tarvitsee itsensä ja oman kypsymisensä vuoksi aikaa jotta tuntee olevansa valmis ottamaan seuraavan askeleen vapaaehtoisesti eikä painostettuna.
[/quote]
Muistathan sitten, jos miehesi kuolee raskausaikana, lapsi ei peri isäänsä. Toinen on, että jos avomiehesi kuolee tässä vaiheessa, hänen omaisuutensa menee hänen lähiomaisilleen, ei sinulle, eikä lapselle. Kodistanne saat matkaasi vain omat tavarasi ja asunnosta oman osuutesi
[/quote]
Niin ja vielä, meidän kotimme on vuokra-asunto jossa lähes kaikki irtaimisto on minun. Mies muutti minun luokseni. Miehellä velkainen omistusasunto vuokralla. Että eipä tässä nyt taloudellisesti muuttuisi yhtään mikään nykyisestä.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 15:45"]
Sama tilanne. Paitsi että odotan jo sitä lasta.
Kyllä mieheni rakastaa minua ja haluaa kanssani naimisiin. On vaan todella hidas sulattelemaan asioita. Lastakin on tehty yli vuosi (vuosi sitten keskenmeno) ja nyt sille kuitenkin iski paniikki että voisko sen vielä peruuttaa ja ei hän ole vielä valmis siihen että elämä muuttuu. Todella rakastunut se on, näkee kilometrien päähän sokeakin :D Miehen vakavin suhde ennen minua on 2v seurustelu, eivät asuneet yhdessä. Joten muutos tuntuu isolta etenkin kun minulla on ennestään lapsia. Yhteisen lapsen hankkimista ei uskallettu lykätä ikäni takia sekä siksi että minulla on keskenmenoja ollut aiemminkin runsaasti eikä raskaaksi tuleminen mitenkään helppoa. Pelkäsin myös että jos en voikaan saada enää lapsia ja mieheni niitä haluaa niin miten sitten käy? En haluaisi miehen jäävän lapsettomaksi koska on valinnut minut. Haluamme myös mennä naimisiin suvun ja ystävien läsnäollessa ja haluamme suuret juhlat. En mitään "prinsessapäivää" ole koskaan halunnutkaan, mutta olen itse juhlasuunnittelija joten toki haluan panostaa omiinkin juhliin. Kaveripiirissä on tapana järjestää kunnon häitä, suvussani ei juuri sukujuhlia järjestetä joten haluan ainakin kerran sellaiset isommat juhlat järkätä. Itse olen ollut naimisissa, juurikin nopea vihkiminen maistraatissa ja siinä se ja kyseinen avioliitto kesti vuoden. Joten samanlaista en enää halua.
Ihmisillä on erilaiset syynsä omiin ratkaisuihinsa. Kyllä mies minua rakastaa mutta tarvitsee itsensä ja oman kypsymisensä vuoksi aikaa jotta tuntee olevansa valmis ottamaan seuraavan askeleen vapaaehtoisesti eikä painostettuna.
[/quote]
Muistathan sitten, jos miehesi kuolee raskausaikana, lapsi ei peri isäänsä. Toinen on, että jos avomiehesi kuolee tässä vaiheessa, hänen omaisuutensa menee hänen lähiomaisilleen, ei sinulle, eikä lapselle. Kodistanne saat matkaasi vain omat tavarasi ja asunnosta oman osuutesi
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:04"]
Eihän se asuinkumppanuus toki mikään kiohlaus edes ole, asuinkumppanit vaihtuu. Ihmettelen miksi täytyy alkaa niitä lapsia hankkia jos ei pääse kihloihin saati avioliittoon asti, sehän on sentään jonkunlainen sitoumus, osoittaa kuitenkin jonkunlaista halua sitoutua. Itse en olisi koskaan hankkinut lapsia vain asuinkumppanin kanssa ja onneksi mies rakasti niin paljon että kosi! Kestänytkin on onneksi.
Se on niin helppo lähteä jos ei ole sitouduttu ollenkaan, oven kun laittaa kiinni se on siinä. En tajua miksi naiset suostuu moiseen.
[/quote]
Ei se nykyään avioliitostakaan lähteminen ole juuri tuon vaikeampaa että ovi kiinni ja se on siinä. Harkinta-ajat on ihan nimellisiä asioita, jonka aikana voi tehdä ihan mitä haluaa. Meillä ei olla uskonnollisia, joten papin aamenet ja siunaukset eivät olisi merkinneet meille yhtään mitään. Kyllä se on se itsestä lähtevä tahtotila, jonka voimasta pysytään yhdessä - siihen ei tarvita minkään sortin siunauksia tai liittoja.
[/quote]
Miten uskonto liittyy avioliittoon. Olisi joskus kiva kuulla hyvä perustelu tähän. Avioliitto nimittäin on juridinen sopimus, millä ei ole uskonnon kanssa mitään tekemistä.