Miten voit elää jos et usko Jumalaan?

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 08:13"]Miten voit elää uskomalla mielikuvitusolentoon?
[/quote]

Todista että se on mielikuvitusolento

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 08:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 08:13"]Miten voit elää uskomalla mielikuvitusolentoon? [/quote] Todista että se on mielikuvitusolento

[/quote]

Todista, että Zeus on mielikuvitusolento.

Minusta on alkanut tuntua että ateistit ovat kaikkein kärkkäimpiä tuomitsemaan uskovaiset ja muiden maailmankatsomus.
Nämä ihmiset jotka valittavat kuinka muut tuomitaan tuomitsevatkin itse.
Outoa.

Jumala on kuollut.

Olen entinen vl. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että ahdistukset helpottivat paljon kun usko jäi pois. En esim. enää pelkää helvettiä. Uskallan myös elää juuri niin kuin itsestäni hyvältä tuntuu. Ja on PALJON helpompaa miettiä niin, että minä itse päätän elämäni suunnan ja sisällön kuin, että kaikki on ennalta määrätty ja Jumalan käsissä. Varsinkin tämä jälkimmäinen asia nosti ison taakan harteiltani pois. Olen onnellisempi ilman uskoani.

Kaikkien uskovien kannattaisi tutustua seuraaviin aiheisiin:
- uskontojen synty
- maailman eri uskonnot, mikä saa sinut ajattelemaan, että juuri sinun uskontosi olisi ainut oikea?
- raamatun ristiriidat ja tekopyhyys, esim. tulkitseminen omiin tavoitteisiin sopivasti

Elämä ilmen jumalia on yhtä helppoa kuin elämä ilman joulupukkia tai hammaskeijua.

Olen tosiaan itsen oman elämäni jumala.

Rahoittumaan ja itseään etsimään voin mennä kävelylle tai saunaan. En käy baareissa.

Koska juuri eläminen on tärkeintä. Lisääntyminen, poikasten hyvinvointi, turvallisuus, ruoka. Ja ollaan älykkäitä eläimiä niin elämästä nauttiminen vielä siihen kylkeen. Uskonnot pimeän ja tuntemattoman pelkoon kehitelty jo silloin kun luolassa asuttiin. Ei enää. Se uskoo ken tahtoo, jos siitä tulee hyvä fiilis ja universumin ja oman mitättömyyden ajattelu sattuu päähän.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 08:36"]Minusta on alkanut tuntua että ateistit ovat kaikkein kärkkäimpiä tuomitsemaan uskovaiset ja muiden maailmankatsomus.
Nämä ihmiset jotka valittavat kuinka muut tuomitaan tuomitsevatkin itse.
Outoa.
[/quote]
Minusta taas on koko ikäni tuntunut, että syvästi uskovaiset ovat kaikkein kärkkäimpiä tuomitsemaan. Ensimmäinen muistikuvani tällaisesta on alle kouluikäisenä, kun papin poika kertoi hiekkalaatikolla, että joudun helvettiin, koska olen pakana. Poika oli kaverini eikä kyse ollut ilkeilystä. Se oli vain vilpitön toteamus hänen maailmankatsomuksensa pohjalta. Minun ateistikodissani taas kerrottiin, että ihmiset uskovat eri asipihin ja maailmassa on monia uskontoja ja poliittisia näkemyksiä. Lukuisia kertoja elämäni aikana joku uskovainen on suorastaan raivostunut kuullessaan etten usko hänen jumalaansa.

Olin ennen helluntai-uskovainen, mutta menetin uskoni noin kolmikymppisenä. Kokemukset ja älyllinen pohdinta eivät vaan enää tukeneet sitä että siinä uskossa on mitään aitoa, vaan Jumala oli minulle kuin mielikuvitusystävä, jolta hain kuviteltua lohtua kun oli ongelmia. Kuitenkin käytännössä lohtu tuli omasta sisältäni, koska ei kerran kukaan koskaan konkreettisesti niihin rukous-ruikutuksiini vastannut. Ja yhtä lailla olen löytänyt sen lohdun sisältäni senkin jälkeen kun olen lopettanut uskomasta jumalolentoihin.

Ja valtavasta määrästä ahdistusta olen päässyt eroon! Enää ei tarvitse pelätä helvettiä, ei omalla eikä läheisten ei-uskovien kohdalla. Ei tarvitse kytätä omia tekoja ja ajatuksia hullun lailla tiedostaakseen ja anteeksi pyytääkseen syntejä. Ei enää sitä ikuista tyytymättömyyttä siitä kun en ole täydellinen vaan syntinen, vaikka sitten pelastuisinkin armosta kuoleman jälkeen. Nyt saan olla ihan tyytyväisenä tavallinen, vajavainen ihminen eikä siinä ole yhtään mitään vikaa tai kaduttavaa.