Keneltä haluaisit vielä anteeksipyynnön elämäsi aikana?
Eli keneltä haluaisit kuulla vielä vilpittömän anteeksipyynnön? Ei siis tarkoita, että pitäisi sopia tai ryhtyä ystäväksi. Vaan että anteeksipyyntö toisi oikeasti hyvän olon.
Minä haluaisin:
- Vanhemmiltani, ei vain "anteeksi" vaan että he ymmärtäisivät mitä ovat väkivallallaan aiheuttaneet
- Parilta pahimmalta koulukiusaajalta
- Naiselta joka yhdessä väliaikaisessa työpaikassa arvosteli päivittäin painoani, vaatteitani ja käytöstäni
- Tuntemattomalta mieheltä, joka käyttäytyi uhkaavasti ja hyökkäävästi minua kohtaan pienen asian takia
- Lääkäriltä, joka kohteli minua todella töykeästi
- Mieheltä, joka ei uskaltanut tunnustaa että ei ole koskaan ollutkaan minuun ihastunut vaan esitti ihastunutta ja pudotti lopulta pommin ja alkoi sen jälkeen käyttäytyä todella törkeästi minua kohtaan
- Minusta tehdystä paisutellusta ja perättömästä rikosilmoituksesta haluaisin anteeksipyynnön tekijältä sekä poliiseilta, jotka kohtelivat minua kuin saastaa
- Mieheltä, joka käytti minua hyväksi kun olin teini
- Entiseltä ystävältä joka valitti ja kaatoi kaikki paskat niskaani elämästään, kunnes katkaisi välit yhtäkkiä poikki. Ja hänen mieheltään, joka oli minua kohtaan myös törkeä.
- Joiltakin tuntemattomilta nettikirjoittelijoilta, jotka ovat alkaneet haukkua todella törkeästi ja kehottaneet tekemään itsemurhan. Vaikka heillä ei olekaan kasvoja.
- Sukulaisilta, jotka eivät auttaneet vaikka ovat tietäneet lapsuudenkodissa sattuneista väkivalta tilanteista eivätkä halua pitää minuun nyt aikuisena mitään yhteyttä
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:55"]No en keneltäkään, koska olen päässyt yli tapahtumista jotka ovat aiheuttaneet pahinta shokkia ja tuskaa... Mutta joskus silti toivoisin että ex-mies ja lasten isä ymmärtäisi pyytää anteeksi sitä että potki vauvamahaani kun odotin hänen poikaansa. Toisaalta ei se tule koskaan ymmärtämään ja mulla on oma elämä elettävänä.
[/quote] Pitäisköhän sun pyytää anteeksi lapsiltasi, että valitsit kusipään heidän isäkseen? Teit sitten oikein useammankin lapsen potkittavaksi?
Hyvä ap. Saat todennäköisesti odottaa näitä anteeksipyyntöjä koko loppuelämäsi. Sitten huomaatkin, että olisi kannattanut keskittyä hyvään ja kauniiseen sen sijaan, että haali itselleen vihaa, katkeruutta ja uhriutta. Mutta silloin onkin jo liian myöhäistä.
Hengitä. Päästä irti. Tällaista on elämä. Se ei ole oikeudenmukaista, se on mitä se on. Suo itsellesi anteeksiantamisen helpotus. Äläkä odota palkintoa omista hyvistä teoistasi. Ole itse oikeudenmukainen siksi, että se tuo sisimpääsi rauhan - se on ainut palkinto, mitä koskaan tulet saamaan siitä, että kohtelet muita hyvin.
TL;DR: Lakkaa elämästä fantasiassa ja kohtaa elämän realiteetit.
En odota enkä halua anteeksipyyntöjä. Haluaisin tietää: MIKSI?
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:29"]Kyllä ja todellakin. Joulupukilta. Vuonna -85 nimittäin tilasin My little ponyn, jonka kupeissa piti olla kimalletähtiä ja värinä sitten se mintunvihreä, mutta tuli saatana pinkki ja kupeetkin sillä loisti kuvioimattomuuttaan, ja kaikenlisäksi sillä oli sateenkaariharja!
[/quote]
Taidat olla aloittaja, olet yhtä lapsellinen ja katkera:)
Luulen että lapsi-minä ansaitsisi anteeksipyynnön tältä aikuis-minältä, joka minusta on tullut.
Kahdelta mieheltä, jotka raiskasivat minut kun olin nuori. No, en kyllä antais anteeksi...
Kaikilta niiltä sadoilta ihmisiltä jotka ovat suoraan sanoneet tai vihjanneet että tautini johtuu elintavoista ja kysellyt tuliko se liiasta sokerista vai liikunnan puutteesta, ja ne jotka sanovat että hyvällä ruokvaliolla parannun. Haistakoot paska kaikki ne! Saisivat kaikki pyytää anteeksi. Siis ne, jotka ei usko kun selitän vielä heille että ei johdu millään tavalla elintavoista vaan on autoimmuunisairaus, vaan ne jatkaa sitä kyllä johtuu jankkaamista! T: YKKÖSTYYPIN diabeetikko N22