Lue keskustelun säännöt.
Keneltä haluaisit vielä anteeksipyynnön elämäsi aikana?
06.01.2015 |
Eli keneltä haluaisit kuulla vielä vilpittömän anteeksipyynnön? Ei siis tarkoita, että pitäisi sopia tai ryhtyä ystäväksi. Vaan että anteeksipyyntö toisi oikeasti hyvän olon.
Minä haluaisin:
- Vanhemmiltani, ei vain "anteeksi" vaan että he ymmärtäisivät mitä ovat väkivallallaan aiheuttaneet
- Parilta pahimmalta koulukiusaajalta
- Naiselta joka yhdessä väliaikaisessa työpaikassa arvosteli päivittäin painoani, vaatteitani ja käytöstäni
- Tuntemattomalta mieheltä, joka käyttäytyi uhkaavasti ja hyökkäävästi minua kohtaan pienen asian takia
- Lääkäriltä, joka kohteli minua todella töykeästi
- Mieheltä, joka ei uskaltanut tunnustaa että ei ole koskaan ollutkaan minuun ihastunut vaan esitti ihastunutta ja pudotti lopulta pommin ja alkoi sen jälkeen käyttäytyä todella törkeästi minua kohtaan
- Minusta tehdystä paisutellusta ja perättömästä rikosilmoituksesta haluaisin anteeksipyynnön tekijältä sekä poliiseilta, jotka kohtelivat minua kuin saastaa
- Mieheltä, joka käytti minua hyväksi kun olin teini
- Entiseltä ystävältä joka valitti ja kaatoi kaikki paskat niskaani elämästään, kunnes katkaisi välit yhtäkkiä poikki. Ja hänen mieheltään, joka oli minua kohtaan myös törkeä.
- Joiltakin tuntemattomilta nettikirjoittelijoilta, jotka ovat alkaneet haukkua todella törkeästi ja kehottaneet tekemään itsemurhan. Vaikka heillä ei olekaan kasvoja.
- Sukulaisilta, jotka eivät auttaneet vaikka ovat tietäneet lapsuudenkodissa sattuneista väkivalta tilanteista eivätkä halua pitää minuun nyt aikuisena mitään yhteyttä
Kommentit (50)
Aika monelta aloittaja... Voi voi :(
Mä en silleen halua-halua, koska en näe sen tapahtuvan, mutta tarttisin äidiltäni. Jos hän pyytäisi anteeksi, niin en usko, että muun maailman töppäyksillä minua kohtaan olisi enää merkitystä, koska äiti olisi tukenani. Eikä pahin vastustajani, kamppaajani ja tuhon lietsojani. Nyt maailmakin tuntuu kovalta paikalta, kun ikään kuin kaikki olisivat ilkeinä äitini puolella uskomassa minusta pahaa... Mutta en mä heiltä osaa siitä anteeksipyyntöä odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoveljeltä halusin ennen, mutta oon lakannut jo tuhlaamasta ajatuksia sellaiseen.
En odota keltään anteeksipyyntöä enkä muistele kokemaani pahaa. Sellanen vaan kasvattaa katkeruutta. Keskity hyvään.
No en keneltäkään, koska olen päässyt yli tapahtumista jotka ovat aiheuttaneet pahinta shokkia ja tuskaa... Mutta joskus silti toivoisin että ex-mies ja lasten isä ymmärtäisi pyytää anteeksi sitä että potki vauvamahaani kun odotin hänen poikaansa. Toisaalta ei se tule koskaan ymmärtämään ja mulla on oma elämä elettävänä.
Ehkä on pitkä lista, mutta itse pyydän aina anteeksi jos olen jotakin ihmistä kohdellut huonosti tahallisesti tai tahattomasti. Ei se tarkoita, että pitäisi alkaa ystäväksi eikä se tarkoita että siitä ihmisestä tarvitsisi edes pitää. Mutta pyrin aina sanomaan että "huomasin etten käyttäytynyt sinua kohtaan oikein silloin, anteeksi". ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatteleeko joku oikeasti noin? Että kaikki muut ovat tehneet väärin mua kohtaan. Mä en tarvitse anteeksipyyntöjä keneltäkään.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:57"]
Ajatteleeko joku oikeasti noin? Että kaikki muut ovat tehneet väärin mua kohtaan. Mä en tarvitse anteeksipyyntöjä keneltäkään.
[/quote]
No kyllä minullakin on monta keneltä olen joutunut pyytämään ja keneltä saisin nytkin pyytää anteeksi. Ei ole vain yksipuolista. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, minä olen se joka räpläsi pilluasi ilman lupaa! Anteeks hei! Helpottiko?
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:57"]
Ajatteleeko joku oikeasti noin? Että kaikki muut ovat tehneet väärin mua kohtaan. Mä en tarvitse anteeksipyyntöjä keneltäkään.
[/quote]
No mietipä itse, jos et olisi päässyt yli jostain tapahtumista? Et tunne myötätuntoa, että jollain on sellaisia asioita noin paljon? Luepa aloittajan ensimmäinen kohta. Siitä voi katsoa loppujenkin johtuvan. Ei tarvitse olla mikään Einstein ymmärtääkseen sen. Vaikka joku olisikin päässyt yli myös väkivaltaisista vanhemmista, niin toinen ei ole. Aina inhottaa sekin, kun kohta tulee tähän ketjuun joku kommentoimaan, että "mun kummin kaima pääsi yli väkivaltaisista vanhemmistaan, aloittaja tai te muut pääsisitte sanomalla poks, mutta ette tahdo sanoa." Jos niistä pääsis sillä yli, niistä ois jo menty yli. Kaikilla on omat erilliset reittinsä. Ja meidän muiden pitää auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ja siskoni voisivat vilpittömästi pyytää anteeksi. Sen verran pahaa ovat tehneet
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:05"]
Hei ap, minä olen se joka räpläsi pilluasi ilman lupaa! Anteeks hei! Helpottiko?
[/quote]
Oletko? Etkä ole. Mitä luulet auttavasi? Teet vain kusipään itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:07"]
Hakattu kotona + hyväksikäytetty + sukulaiset ei halua pitää yhteyttä + ystävä laittanut välit poikki + työpaikalla kettuiltu + tuntematon mies räkyttänyt + lääkäri vittuillut + koulussa kiusattu jne jne..
Eli onko sulla ap yhtään paikkaa, jossa olisit OIKEASTI TULLUT TOIMEEN kenenkään ihmisen kanssa elämäsi aikana? Tuollainen lista kertoo jo, että taidat kerjätä verta nenästä.
[/quote]
Ei vaan sä kerjäät sitä.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:51"]
Aika monelta aloittaja... Voi voi :(
Mä en silleen halua-halua, koska en näe sen tapahtuvan, mutta tarttisin äidiltäni. Jos hän pyytäisi anteeksi, niin en usko, että muun maailman töppäyksillä minua kohtaan olisi enää merkitystä, koska äiti olisi tukenani. Eikä pahin vastustajani, kamppaajani ja tuhon lietsojani. Nyt maailmakin tuntuu kovalta paikalta, kun ikään kuin kaikki olisivat ilkeinä äitini puolella uskomassa minusta pahaa... Mutta en mä heiltä osaa siitä anteeksipyyntöä odottaa.
[/quote]
Nro 14 taitaa olla äitini sukulaissielu :DDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, vinkki sulle 14: älä koskaan ryhdy äidiksi, anopiksi tai ystäväksi.
En tarvitse mitään anteeksipyyntöjä. En hyötyisi niistä mitään. Sen sijaan laittaisin mielelläni elämäni paskiaiset menemään läpi saman helvetin kuin minäkin.
En halua anteeksipyyntöjä. Haluan uuden startin ja vapauden tehdä ja toteuttaa se, menneistä paskoista huolimatta.
Anteeksipyynnöllä voi parantaa osakkeitaan vain jos sen esittää järjellisen ajan kuluessa ja kunnolla. Jos näin ei tee, joutuu miettimään loppuelämänsä, saako pahanteon kohde vielä joskus oikeutta, ja mitä se tarkoittaa pahantekijän kannalta. Jotkut todella ovat niin typeriä, että tieten tahtoen valitsevat tämän vaihtoehdon :D. Todella paksua itsepetosta täytyy varmasti pitää yllä, että jaksaa näin päivänsä viettää.
Entiseltä ystävältäni, joka aloitti suhteen mieheni kanssa selkäni takana parisuhdekriisimme aikana. Kukaan ei ole ennen eikä jälkeen puukottanut niin pahasti selkään.
Kyllä ja todellakin. Joulupukilta. Vuonna -85 nimittäin tilasin My little ponyn, jonka kupeissa piti olla kimalletähtiä ja värinä sitten se mintunvihreä, mutta tuli saatana pinkki ja kupeetkin sillä loisti kuvioimattomuuttaan, ja kaikenlisäksi sillä oli sateenkaariharja!
Antakaa itse anteeksi.