Lue keskustelun säännöt.
Keneltä haluaisit vielä anteeksipyynnön elämäsi aikana?
06.01.2015 |
Eli keneltä haluaisit kuulla vielä vilpittömän anteeksipyynnön? Ei siis tarkoita, että pitäisi sopia tai ryhtyä ystäväksi. Vaan että anteeksipyyntö toisi oikeasti hyvän olon.
Minä haluaisin:
- Vanhemmiltani, ei vain "anteeksi" vaan että he ymmärtäisivät mitä ovat väkivallallaan aiheuttaneet
- Parilta pahimmalta koulukiusaajalta
- Naiselta joka yhdessä väliaikaisessa työpaikassa arvosteli päivittäin painoani, vaatteitani ja käytöstäni
- Tuntemattomalta mieheltä, joka käyttäytyi uhkaavasti ja hyökkäävästi minua kohtaan pienen asian takia
- Lääkäriltä, joka kohteli minua todella töykeästi
- Mieheltä, joka ei uskaltanut tunnustaa että ei ole koskaan ollutkaan minuun ihastunut vaan esitti ihastunutta ja pudotti lopulta pommin ja alkoi sen jälkeen käyttäytyä todella törkeästi minua kohtaan
- Minusta tehdystä paisutellusta ja perättömästä rikosilmoituksesta haluaisin anteeksipyynnön tekijältä sekä poliiseilta, jotka kohtelivat minua kuin saastaa
- Mieheltä, joka käytti minua hyväksi kun olin teini
- Entiseltä ystävältä joka valitti ja kaatoi kaikki paskat niskaani elämästään, kunnes katkaisi välit yhtäkkiä poikki. Ja hänen mieheltään, joka oli minua kohtaan myös törkeä.
- Joiltakin tuntemattomilta nettikirjoittelijoilta, jotka ovat alkaneet haukkua todella törkeästi ja kehottaneet tekemään itsemurhan. Vaikka heillä ei olekaan kasvoja.
- Sukulaisilta, jotka eivät auttaneet vaikka ovat tietäneet lapsuudenkodissa sattuneista väkivalta tilanteista eivätkä halua pitää minuun nyt aikuisena mitään yhteyttä
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei kovin vanha taida olla, tai sitten on vaan jäälkeenjäänyt kun pyörittelee noita asioita päässään.
Itse saattaisin viehättyä parin yläasteen aikaisen koulukiusaamisen syyllisiltä saadusta anteeksipyynnöstä, toisaalta taas en asialle enää normaalisti ajatusta suo. Nyt tuli mieleen ap:n ketjun aiheuttamana. Lisäksi voishan sitä ajatella että toisen kohdalla karma on jo hoidellut homman mun puolestani (hänellä on kaksi jo teini-ikäistä lasta ja kummallakin on skitsofrenia ja käyvät välillä lepäilemässä osastolla). En ole vahingoniloinen, mutta eipä tuo juuri säälitäkään.
Ja se yksi miesystävä joka jätti mut kuin nallin kalliolle vajaan vuoden seurustelun jälkeen, puhelimessa vieläpä. En ole häntä sen koommin nähnyt saati kuullut mitä hänelle kuuluu, enkä saanut suhteen lopettamiselle edes mitään syytä. En vieläkään tiedä miksi hän yhtäkkiä päätti suhteen lopettaa, mutta onneksi tuonkin shokin jälkeiset murheet on jo rämmitty. Olen vaan sen luonteinen ihminen, että haluaisin saada selityksiä vähän kaikkeen mikä mieltä askarruttaa ja on vaikeaa sulattaa sitä, että on joku asia joka koskee minua enkä saa siihen mitään kunnollista selitystä.
Ja sitten taas toisaalta; mitäpä minä niistä anteeksipyynnöistä enää mitenkään kostuisin, oikeasti normaalissa elämässä en noita juttuja edes ajattele.
Anteeksi sanoi exäni monen monta kertaa sitä yhtään kertaa tarkoittamatta, joten tahtoisin ainoastaan että hän oppisi välittämään aidosti muista ihmisistä, sekä arvostamaan sitä mitä hänellä on...
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:54"]
Katkera typerä eukko tuo ap.
[/quote]
Itse olet katkera typerä eukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:18"]
Ap ei kovin vanha taida olla, tai sitten on vaan jäälkeenjäänyt kun pyörittelee noita asioita päässään.
[/quote]
Sinähän se vasta jälkeenjäänyt olet.
En tiedä miten annan itse anteeksi? En mitenkään. Että ystäväni on jatkuvasti mulkku ja ylimielinen mua kohtaan. Luonne muuttunut pikkuhiljaa 'itsevarmemmaksi'...
Exälle olen antanut anteeksi. Vaikka jätti oman laosensa ilman mitään syytä. En hyväksy sitä mutta en myöskään odota mitään anteeksi ptyntöjä. Tosin mua haukkui juuri horoksi kun olen tinderissä. Et näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa ihminen, joka teki minulle äärimmäisen väärin, jota vihaan ja jonka teoille en ole voinut kääntää selkääni, on kuollut. Kyse on isästäni, joka oli narsisti enkelin puvussa, hän hakkasi jatkuvasti pientä, siroa äitiäni ja hänen raskausmahaansa äidin odottaessa minua. Koska isä oli kaksimetrinen ja äiti 155 cm, on ihme että kummallekaan meistä ei parantumattomia fyysisiä vammoja tullut. Kahlitseva, sairas psykopaatti joka onnistui näyttämään päällepäin komealta, sydämellisestä kirurgilta. Viimeinen niitti oli että ennen kuin hän otti tappavan annoksen lääkkeitä, hän laittoi pistooliinsa kaksi luotia, minulle ja äidilleni tarkoitetut, mutta ei ehtinyt ampua meitä koska se mulkku alkoi oksentaa liian nopeasti eikä hän päässyt etenemään toiselle puolelle taloa, missä me olimme, vaan jäi puoleen väliin.
Olen onnellinen siitä että isä tappoi itsensä, mutta jos hän jostain syystä on päätynyt helvetin sijasta taivaaseen, voin vannoa, että kun aikani tulee, revin siltä kusipäältä siivet irti.
Voi, voi moneltakin. Muttei se enää tänäpäivänä vaikuta. Huonot kokemukset eivät anteeksi pyytämällä paremmaksi muutu. Täytyy vain pitäytyä erossa niistä ihmisistä, jotka ovat loukanneet. Sillä siisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusaajaltani, joka aiheutti masennuksen ja sen, etten vieläkään luota ihmisiin kunnolla, otan kaiken itseeni ja koen melkein kaiken itseeni kohdistuvan loukkauksena ja olen tosi vainoharhainen esimerkiksi siitä, mitä ihmiset ovat oikeasti minusta mieltä. Itsetuntoa en ole siis saanut täysin takaisin, vaikka koulusta lähdin 5 vuotta sitten ja elämäni on tällä hetkellä täysin reilassa.
Poikaystäväni siskolta ja poikaystäväni veljen puolisolta. Näiden ihmisten takia katkesi välit poikaystäväni sukuun melkeinpä kokonaan. Kohtelivat kuin paskaa. "Parempi erota kuin olla huonossa suhteessa", pätee varmaan myös ystävyys- ja sukulaissuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:18"]Ap ei kovin vanha taida olla, tai sitten on vaan jäälkeenjäänyt kun pyörittelee noita asioita päässään.
[/quote]
26-vuotias olen. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa anteeksipyyntöjä keltään, annan heille itse anteeksi.
Miksi näitä viestejä ei nää taas seuraavalle sivulle?
En keneltäkään, vaikka useat minua ovatkin väärin kohdelleet.
Suosittelen kaikille katkeruutta mukanaan kantaville psykoterapiaa. Se todellakin auttaa. :)
En keneltäkään. Ainoa mitä haluan on se, että kyseiset henkilöt kärsivät koko kurjan elämänsä loppuun asti.
Ei ole sellaisia ihmisiä. Ne muutamat ensimmäisenä mieleen tulevat, jotka ovat tehneet väärin minua kohtaan, ovat jo historiaa. Käsittelin asiat ilman heidän enempää osuuttaan. Vaikka en kiellä, etteikö se hieman toisi jonkinlaista rauhaa, jos eräs mies pyytäisi anteeksi ja myöntäisi olleensa kohtuuton.
Mieheltäni. Petti ja kohteli mua törkeästi. Toivoisin että jonain päivänä tajuaisi mitä on tehnyt ja miltä musta on tuntunut. Ja pyytäisi vilpittömästi anteeksi ja katuisi.