En malta odottaa että pääsen myymään keräilijä vanhempieni tavarat
En tietenkään toivo että he kuolevat, en tietenkään. Jonain päivänä vaan sekin tulee eteen ja tulee hirveä määrä tavaraa myytäväksi. Vuosikaudet he ovat keränneet milloin mitäkin, halli ja talo on täynnä jos jonkinlaista tavaraa, isoa ja pientä. Itse en tykkää ollenkaan että on ylimääräistä tavaraa nurkissa, tiedättekö kun jotkut kiintyy tavaroihin ja haluaa vaan hankkia lisää materiaalia ympärilleen? Sellaista tavaraa millä eivät oikeasti tee mitään, mutta sitä on vain oltava. Mistään eivät luovu, edes rikkinäisestä romusta josta eräskin tuttava olisi ollut valmis maksamaan hyvän hinnan siinä kunnossa ja vienyt pois. Ei tullut kauppoja ei. Kyllä mä sen ymmärrän että monet keräilee jos jonkinlaista tavaraa, mutta kun on myös niitä jotka kerää lähes kaikkea mitä keksivät ja sitten on kaikki paikat lattioita myöten täynnä.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 09:26"]
Onhan se jonkunlainen sairaus tuokin, hukuttaa itsensä/ perheensä romuun.. Eli psykiatrinen apu olisi tervetullutta. Säälittää vaan ne lapset, jotka eivät asialle mitään voi ja joutuvat elämään sellaisen kaatopaikan keskellä, voimatta koskaan pyytää esim. Kavereita kotiinsa. Jättää jäljet sekin.
Paljon on sairautta ja kyvyttömyyttä tässä maailmassa.
[/quote]
Eikä loppua näy!
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 09:26"]
Onhan se jonkunlainen sairaus tuokin, hukuttaa itsensä/ perheensä romuun.. Eli psykiatrinen apu olisi tervetullutta. Säälittää vaan ne lapset, jotka eivät asialle mitään voi ja joutuvat elämään sellaisen kaatopaikan keskellä, voimatta koskaan pyytää esim. Kavereita kotiinsa. Jättää jäljet sekin.
Paljon on sairautta ja kyvyttömyyttä tässä maailmassa.
[/quote]
Lastensuojeluun vaan! Hakevat kyllä romujen keskeltä omansa pois
Minä katson olevani "oikea" keräilijä ja olen ilolla seurannut, miten keräilykohteideni arvo on vuosien myötä noussut. Ehkä on sitten parempi laittaa kokoelmat lihoiksi lähivuosina, myydä talo ja viettää viimeiset vuodet Waldorf Astoriassa, niin eivät kokoelmat haittaa jälkipolvia.
Kyllä ne arvokeräilijät tuppaa olemaan harvemmassa. Yleensä heillä ei myöskään ole vaikeuksia hallita elämäänsä tai kaatopaikkakotia. Omaisuuden sijoittaminen esim. Antiikkiin on vähän eri asia kuin perusjampan 20 vuotta vanhojen mainoslehtisten hamstraus.
Minua kyllä lähinnä kammottaa ajatus siitä, että joudun aikanaan tyhjentämään vanhempieni talon ja piharakennukset. Isovanhempani säilyttivät kaiken romun ja isäni on jatkanut perinnettä. Kaikki tavara mitä vain voi haalia, haalitaan. Vintti, kellari, aitat, liiteri ja pihavarastot ovat täynnä rikkinäistä romua. Olen ainoa lapsi, joten minun hommani se on aikanaan siivota. Mies ehdotti bensaa ja tulitikkuja, se ei tunnu huonolta ajatukselta.
Onhan se jonkunlainen sairaus tuokin, hukuttaa itsensä/ perheensä romuun.. Eli psykiatrinen apu olisi tervetullutta. Säälittää vaan ne lapset, jotka eivät asialle mitään voi ja joutuvat elämään sellaisen kaatopaikan keskellä, voimatta koskaan pyytää esim. Kavereita kotiinsa. Jättää jäljet sekin.
Paljon on sairautta ja kyvyttömyyttä tässä maailmassa.